Mitä tein viikonloppuna?

Sitä kai usein kysytään maanantaisin ihmisiltä ja toki jonkin verran täällä meilläkin, mutta kun ei ole sellaista vakkarikahviporukkaa enkä ole maanantaisin aamukahviaikaan täällä, niin sitä ei kysytä minulta useinkaan. 

No, minäpä kerron mitä tein. Perjantai-iltana raahauduttani kotiin (olikin melkoinen meno keskustassa, kun kävin hakemassa pari osaa Armand Gamachea Akateemisesta) lakosin sohvalle, josta siirryin illempana makuasentoon sänkyyn. 

Työkaveri toi mustikkakakkua

Lauantaina heräsin suht aikaisin, joskus ysin pintaan ja päästin kissan ulos. Tosin se ei mennyt, koska satoi ihan maahan asti (koko päivän). Mies heräsi siihen kissan päättämättömyyteen, kun millään ovella ei ollut kesä ja laittoi kunnon aamiaisen pekonin yms kera. Heitin kissan pihalle, josta se tuli sisälle noin puolen tunnin päästä hakattuaan ovea molemmin nyrkein (tai päällä, en tiedä). 

Aamiaisen jälkeen siirryin sohvalle jatkamaan aamukahvia Armand Gamachen seurassa ja siinä menikin aika pitkälle iltapäivään. Teinin noustua sain pyykkikoneen käynnistettyä ja join mukillisen teinin keittämää kahvia jälleen Armandin seurassa. Viihdyin Armandin seurassa iltaan asti, kunnes sain kirjan loppuun ja sauna kutsui. Meillä on sellainen it-ohjelma, joka lähettää viestin telkkarin ruutuun 'Sauna on valmis', mies sen askarteli joskus. 

Varmaan yksi syy, miksi pidän näistä dekkareista, on se, että Armand Gamachen vaimo on kirjastonhoitaja

Sauna jälkeen katsoin kissan kera telkkaria ja neuloin kynsikkäät valmiiksi, elämäni ensimmäiset itse tehdyt sellaiset. Nukkumaan pääsin joskus puolenyön maissa. 

Sunnuntaina heräsimme miehen kanssa jo joskus ennen yhdeksää, ennenkuulumatonta! Kissakin meni ulos, koska enää ei satanut. Aamiaisen jälkeen luin hetken Axel Schulmanin isovanhempien elämästä kertovaa 'Polta nämä kirjeet'-teosta ja puolen päivän maissa mies kuskasi mut Sipoonkorpeen suppismetsälle. 

Syysmetsää

Puolukoitakin löytyi, mutta ei kerättäväksi asti

Löysinkin suppiksia jonkin verran ja kuuntelin metsän ääniä. Myös läheisen tien ääniä kuului paljon, ihan kuin olisi ollut jossain Manskulla suunnilleen, niin paljon oli liikennettä. Kun olin saanut riittävästi happea, laitoin miehelle Mapsista paikkajaon päälle ja hän tuli noutamaan. Käytiin kotimatkalla hakemassa kermaa, että sain tehtyä suklaamoussea jälkkäriksi. 

Suppissaalis

Suklaamousse

Siivosin ja paistoin saaliin, mies laittoi ruokaa ja sitten silitin pyykit. Kissakin ilmiintyi kotiin ja sitten istuin kissan kanssa sohvalla loppuillan. 

Oikein mukava viikonloppu oli, kiitos kysymästä. 

Syksyn iloksi

Syyslomasta päästyä olen alkanut taas kaivata jotain uutta, joten kun törmäsin töissä Jämälankasukkakirjaan sain siitä kimmokkeen kokeilla uutta silmukoidenluontitapaa sukanvarteen. Menetelmä on nimeltään 'saksalainen luontitapa' tai vanha norjalainen, riippuen hieman tekijästä. Joka tapauksessa yksi ilta istuin sohvalla kissa kyljessä ja kokeilin. Voi elämä. Katsoin juutuupivideon ehkä kymmenen kertaa, välillä jo osasin muutaman kunnes taas menin sekaisin. Aion kyllä opetella sen, mutta täytyy sanoa että SeiskaVeikka ei ole kovin sileä lanka, mikä sekin aiheuttaa pientä haastetta. 

Sivumennen sanottuna katsoin videon juuri nyt tässä isolta ruudulta uudestaan ja tajusin koko jutun idean. Joskus isompi ruutukin on hyvä :D

Toinen uusi juttu on dekkari eli kirja, johon ihastuin. Minulla on jo pitempään ollut tarkoituksena aloittaa kanadalainen Louise Pennyn kirjasarjaThree pines ja nyt vihdoin sain ensimmäisen osan näppeihini sillä seurauksella, että tilasin Rosebudista kakkos- ja kolmososankin jo. Ekan osan luin nimittäin kahdessa työpäivässä. Tietysti sarjassa on äskettäin ilmestynyt jo 18s osa, että kiirettä pitää ja näköjään siitä on (tietysti/jo) tehty elokuva ja tv-sarja. Löysin elokuvan, kun ihmettelin miksi sarja alkaa kakkososasta. 

Mitähän muuta... Vähän yritän vältellä uutisten lukemista, koska säästelen itseäni. Varsinkin nämä Puolustusvoimien varusmiesten onnettomuudet ovat olleet minulle vaikeita, koska keskimmäinen on siellä opiskelemassa ja uraa luomassa. Lauantaina  meillä olikin kaikki lapset vaihteeksi kotona, kun keskimmäinen meni maanantaiksi Kirkkonummelle viikon leirille, jotain puhui hypotermiasta. 

Töissä olisi tulossa luottamusmiesvaalit ja minua kysyttiin ehdolle, mutta pari päivää pohdittuani kieltäydyin kunniasta. En jaksa sitä henkisesti enkä myöskään pääse irtautumaan varsinaisesta työstä siten, kuin siihen pitäisi olla valmis irtautumaan. 

Aloittelin taas karpimpaa elämää alkuviikosta. Pitäisi saada kevääseen mennessä kaksinumeroinen luku pois ennen seurantaverikokeita, mutta on vaikeata kun on addiktoitunut sokeriin. Opettelen myös leipomaan gluteenittomia enemmän, koska en halua luopua kaikesta herkusta. 

Gluteeniton mutakakku kirsikkahillon kera

Kävin eilen jälleen Kontulan Fix-hallissa Dance-tunnilla, mutta siinä kuulemma vaihtuu askelohjelma ensi kerraksi. Myllypurossa on kuulemma uusi kuntosali, jossa on erittäin hyvä zumbaohjaaja, joten arvelen kokeilevani sitä seuraavaksi. Uintia jatkan ja samoin pilatesta, mutta ryhmäliikuntaan voin katsoa Fix-halleista jonkin muun vaikka kevätpuolella tai joskus, kortti on voimassa pari vuotta.

Huomenna eräs kiva työkaveri on töissä viimeistä päivää. Hän oli puoli vuotta vuorotteluvapaalla ja tuli takaisin lähinnä ilmoittamaan, että jää pois. Kävin tänään esimiehen valtuuttaman ostamassa kuohuviinipullon ja lahjakortin kolehdilla kerätyillä rahoilla lähtiäislahjaksi. 

Eräs toinen työkaveri oli kaatunut ja lyönyt päänsä ja on nyt ollut tehola letkuissa koomassa viime lauantaista. Hänen yksikkönsä vähän jännittää, miten ukkelin käy. 

Kohta pääsen kotiin kissan kylkeen katsomaan töllöä :) Voin muuten lämpimästi suositella erästä todella hauskaa tv-sarjaa eli Extraordinarya, jos joku kaipaa hullua ja hauskaa katsottavaa, muistaakseni on HBOlla tarjolla. 

Tämä on siis leffan eli ensimmäisen osan traileri, ehkä joskus vielä katson nämäkin. 

Puikoissa

 Kun nyt kerran Marjaankin on maininnut neuloosini, niin esittelen ensimmäisen Riddarini. Jotenkin kummasti on käynyt niin, että olen jo hankkinut langat seuraavaan vaikken aiokaan tehdä paitoja koko suvulle, kuten eräskin neuloja. Mukava se kyllä on päällä, varsinkin kun töissä on ollut viileämpää ja ulkona suorastaan arktiset lämpötilat.

Aloitin välityönä uuden pipon jämälangoista, siitä tulee pinkki kissankorvapipo. Ihanan pehmeä on ainakin jo nyt. Luentovideot sujuvat rattoisasti samalla, kun neule edistyy.

Tässä vielä kuva päivänsankarista. Kävin eilen hänen kanssaan hoitamassa pankkiasioita ja sen jälkeen kissakahvila Helkatissa :) 

Uposkissa

Tuon Ruotsinpyhtään reissumme jälkeen aloin lukea uudelleen Robin Hobbin Rain Wilds-kronikoita ja upposinkin taas ihan syvälle lohikäärmeiden palauttamiseen maailmaan ja kaikenlaiseen muuhun seikkailuun. En oikein malttanut katsoa mitään töllöstäkään, onneksi oli sadepäiviä niin ei tarvinnut mitään varsinaisesti tehdäkään.

Pitäisi kyllä tehdä sitä ja tätä, kuten esimerkiksi siivota kirjahylly. Siihen ei enää mahdu yhtään mitään ja siitä voisi poistaa esimerkiksi kaikenlaiset askartelutarvikkeet, joita pojat ovat pienempinä silloin tällöin tarvinneet. Sitten saisin ehkä osan uudemmista kirjoista sijoitettua hyllyyn lattian sijaan.

Torstaina ennen sadetta ehdin käydä ystävän luona Oulunkylässä fillarilla ja tulin takaisin Malmin hautuumaan kautta. Löysin isän haudan, mutta siitä olikin jo kivi viety pois kun ilmoitimme, että luovumme hautapaikasta. Jotenkin olin ajatellut, että kivi olisi ollut siinä vielä loppuvuoden. Eipä se haitannut, yllätyin vain.

Eilen kävi esikoinen syömässä. Olin leiponut Brita-kakunkin, mutta koska uunimme paistaa vähän epätasaisesti niin se ruskettui vähän liikaa. Ei sillä, se maistui kyllä ihan hyvälle, mutta jostain syystä mulla ei oikein Brita-kakku tunnu onnistuvan koskaan kuten pitäisi. Varsinaisesti kakku oli kuitenkin keskimmäisen synttärikakku, mutta hän lähti tänään armeijaan Jyväskylään ja synttäri olisi huomenna, niin juhlimme etukäteen.

Olen neulonut uutta huivia jälleen töllön ääressä. Piti vaihtaa lankakin, koska liukuvärjätty (ihana) lanka ei tule mielestäni oikeuksiinsa pitsineuleessa ja toisaalta pitsikuvio hukkuu langan väreihin. Yksivärinen on parempi tässä kohti.

Uudet kesähousut ovat melkein valmiit, lahkeiden kääntö ja napinläpi + nappi puuttuvat. ehkä tässä jonain päivänä saan nekin tehtyä.

Nyt menen katsomaan Loukussa-sarjan kakkoskautta. Se on ehkä vielä parempi kuin ensimmäinen kausi, mutta miksi ihmeessä nykynuoret näissä dekkareissa esitetään aivan hölmöinä? Sorjosen tytär oli niin pahvi, että pahaa teki ja nyt tässä samoin tutkintaa johtavan poliisin tytär on aivan idiootti. En käsitä.

Kohti Uutta vuotta

Kiitos kaikille teille siellä ruudun toisella puolen, kun jaksatte lukea ja kommentoidakin. Itse en aina jaksaisi päivitellä, mutta tieto siitä, että siellä on joku, auttaa usein.

Tänne ei kuulu kummempia, hiukan pauketta ulkoa lähinnä. Vielä on viikko lomaa jäljellä, ihana ajatus.

Alkuvuodesta päätin, että olen vähemmän aikaa kotona tämän ruudun ääressä ja sen sijaan luen ja ilokseni sainkin luettua 90 kirjaa aikomani 80 sijasta. Täältä voi käydä katsomassa, mitä luin. Aion ensi vuonna jatkaa lukemista, ehkä pääsen samaan tai sitten en, mutta joka tapauksessa vapaa-ajan vietto somessa tulee vähenemään jonkin verran. 

 Nyt lähden taas telkkarin ääreen neulomaan villatakkiani. Esikoisen kaulahuivi valmistui ja pitää vain vielä prässätä. Olen miettinyt, neuloisinko villasukat Lontooseen annettavaksi, ei enää Richardille vaan Toby Jonesille. Mietin sitä vielä.

Hyvää Uutta Vuotta!

Terppa!

Mitään ei kuulu sen kummempia tännepäin, kuin huominen Ismon keikka Tavastialla. Olen nyt jo ihan täpinöissä, mitähän huomisesta tulee?

Taas on aikaa vilahtanut viime päivittelystä. Viime loppuviikko ja viikonloppu meni tuskassa, nimittäin syvät vatsa- ja selkälihakset oli niin jumissa, että oikeastaan vasta maanantaina pystyin hengittämään kunnolla syvään ja haukottelemaankin. Tiistain pilates ei onneksi uusinut vaivaa, päinvastoin.

Aion tänään katsoa The Crownin loppuun, enää viimeinen osa jäljellä. Neuleetkin valmistuivat jo eilen ja pitäisi aloitella uutta, mutta ehkä jätän sen lauantaille. Huomenna ei ehdi.

Huomenna pitää mennä kokoukseen töihin ja ajattelin olla pari tuntia lisääkin ihan siksi, jos Postin tukilakot laajenevat niin, että metrokuskit päättävät maanantaina olla ajamatta junia. Joka tapauksessa eivät ne tunnit hukkaan mene, koska joululomakin lähestyy uhkaavasti ja aion pitää koko sen kaksi viikkoa vapaata.

Kaiken muun lisäksi on ollut havaittavissa lievää blondi-ilmiötä, mutta sen voi varmaankin laittaa liian vähien yöunien ja pimeyden syyksi, eikös vain? :)

Taas se alkaa

Nimittäin yo-kirjoitukset, osa 2. Huomenna keskimmäinen tekee enkun kokeen ja ensi viikolla on vuorossa bilsa. Loput sitten keväällä. Äsken se teki tuossa eväitä itselleen.

Muihin kuulumisiin; olen edelleen kurkkukipuinen ja vähän kipeänoloinen, mutta olen nyt ollut töissä tämän viikon. En osaa sanoa, johtuuko olo flunssasta vai sisäilmasta. Lisäksi niskat on niin jumissa, että korvia vihloo ja menenkin huomenna hierojalle töiden jälkeen.

Eilen tein viikon hyvän työn, kun kaupassa kassalla oli pari pikkukundia. Toinen yritti ostaa heille jäätelöpuikkoja K-kortilla (?), jossa oli kuitenkin liian vähän arvoa ja koska mulla nyt sattui olemaan yksi euron kolikko lompakossa vapaana, niin sanoin kassalle, että maksan poikien jätskit. Pojat olivat aika liikuttavia sanoessaan moneen kertaan kiitoksiaan :)

Tänään kävin ennen töihinmenoa viemässä entiseen työpaikkaan kirjoja kierrätyshyllyyn ja juutuin juttelemaan parin vanhan työkaverin kanssa, mikä oli sinällään ihan kiva, mutta kun piti ehtiä vielä muuallekin niin tuli kiire :)  Kävin nimittäin Menitassa ostamassa nappeja villatakkiin ja pääsin ulos sieltä ilman lankoja! Ihan ennenkuulumaton juttu!!

Nyt taidan mennä petiin. Aamulla pääsen miehen kyydillä Itikseen, kun viemme keskimmäisen ensin koululleen.

Unetus

Nukuttaa ihan hurjasti tässä nyt, eikä kello ole edes kahdeksaa illalla. Toivon, ettei tämä ole se pöpö mikä on kaatanut petiin sekä miehen että keskimmäisen. Mies sai sen viime viikolla ja on edelleen kauheassa kröhässä ja keskimmäinen on ollut aika hurjassa kuumeessa ja on yskäinen ja räkäinen.

Meinasin mennä huomenna ennen iltavuoroa jumppaan, mutta jos tuntuu hassulta niin se on jätettävä väliin. Eilen alkoi pilates ja olikin tosi hyvä tunti, pääsin melkein kokonaan ilman kramppejakin.

Perjantaina olisi mentävä nuorimman kanssa hakemaan uusia verkkareita ja ulkoilutakkia, vanha on ihan liian pieni emmekä saaneet sitä hankittua ennen koulun alkua. Lupasin, että käymme kissakahvilassa ennen shoppailua.

Esikoinen muutti maanantaina takaisin kimppakämppään ja ilmeisesti kaikki on hyvin, kun ei ole mitään kuulunut. Luennotkin ovat alkaneet tiistaina.

Taidan mennä sohvalle tuijottamaan MindHuntersin kakkoskautta, villatakin toinenkin hiha alkaa valmistua. Tosin koska olen perfektionisti joissain asioissa, saattaa olla, että puran sen ensimmäisen hihan. Siinä on virhe, jonka vain minä tiedän.

Väsyttäää...

Miesselitys

Veljeni soitteli aamulla siitä, että on tulossa setäni hautajaisiin. Olivat sopineet toisen (keskimmäisen) veljeni kanssa, että voisimme hankkia hautajaiskukat yhdessä.

Totesin, että mikäpä siinä, hankitaan vain. Sanoin, että he saavat hoitaa asian, minä kyllä osallistun maksamalla oman osuuteni.

 Vähän vain ärsyttää se, että itse ehdotin tätä järjestelyä keskimmäisen veljeni vaimolle, kun viikko sitten kysyin ovatko he tulossa hautajaisiin.

Eipä tässä muuta. Menenkin tästä takaisin Jokilaakson teinidraamoihin ja neulon sormet verillä, etusormi on puhki puikon painamisesta. Onneksi on sormustin.

Kuulumisia

Tiistaina lääkärisetä soitteli röntgenkuvien tuloksista ja niiden perusteella käsissä on nyt todettu nivelrikko. Ei tule vanhuus yksin. Toki etsin asiasta hyvän puolen ja totesin ystävälle, että pitänee alkaa vaihtaa neulepuikot neliskanttisiin pyöreiden sijaan.

Kävin ystävän kanssa tiistaina katsomassa "Kirjallisuuspiiri perunankuoripaistoksen ystäville"-elokuvan, joka oli ihan kelvollinen. Toki kirja oli parempi ja elokuva oli hiukan siirappisempi, mutta puvustus oli tehty huolella ja tuli aivan vimma neuloa erilaisia pullovereita ja villatakkeja. Tulispa vain viileämmät kelit, jotta vois neuloa. Muuten ei helle haittaa.

Koska en voi neuloa kuumalla, tein mekon. Eurokankaan kangaspala maksoi 9 € ja siitä tuli tällainen riepu.  No ei vaan ihan tyytyväinen olen, varsinkin kun muokkasin kaavaa vielä itse ja lisäsin taskut.  Olen alkanut suunnitella tilkkutyön aloittamista. Haluaisin ommella sen käsin, mutta saattaa olla hiukan liian iso kakkupala jopa minulle.

Tänään kävin työ-ystävän luona kahvilla illansuussa, oli mukava vaihtaa kuulumisia. Hän oli ollut Oulussa ja minä lähden viikonloppuna netin ulottumattomiin Keski-Suomeen. Näyttää siltä, että minä ja pienin menemme edeltä kissan kanssa miehen kuskaamina ja esikoinen ja keskimmäinen saapuvat myöhemmin esikoisen ajamana. Mies ei tarvitse autoa, koska on viikolla töissä ja liikkuu julkisilla. Ensimmäinen kerta useampaan vuoteen, kun meillä on oma auto käytössä mökillä.

Esikoinen on edelleen Tokiossa, sinne on luvattu taifuunia lauantaiksi. Huoh.

Sairastupailua

Olemme pienimmän kanssa viettäneet sairastupaa tänään. En voinut kuvitellakaan aamulla lähteväni töihin, keuhkoputki tuntui olevan tulessa ja kaikki jäsenet hakattu pihvinuijalla. Joka kerta kun nousee ylös, alkaa pyörryttää ja silmien liikuttaminen sattuu.

Sain Game of Thronesin katsottua loppuun.Välillä sarja tuntui jokseenkin puuduttavalta ja välillä se jopa kiinnosti. Viimeisen kauden viimeisessä jaksossa sitten paljastuivat ne asiat, jotka kirjat lukeneet ovat tienneet jo ensimmäisestä osasta lähtien. Lisäksi voisin sanoa pari sanaa jenkkien viehtymyksestä zombeihin, mutta en jaksa. Minua ne kyllästyttävät.

Löysin yhden uuden sarjan, jonka olin painanut mieleen ja nyt lähden katsomaan sitä sohvalle. Toki olisi paristakin sarjasta uusia kausia katsomatta.. esmes Preacher ja Lucifer.. Samalla saan ehkä neulottua yhtä huivia hetken eteenpäin.

Huda huda

Täällä ollaan, edelleen. Näköjään on jonkinlainen lomamoodi päällä, enkä keksi kirjoitettavaa. On niin kiirekin (pöh).

Viime viikolla kävin tiistaina Jorvissa haavahoitajan puheilla. Kaikki oli ihan kunnossa, hän vaihtoi teippaukset ja otti suurimman osan tikinjäänteistä pois. Sanoi jättävänsä pariin isompaan risteyskohtaan vielä tikit, kirurgi ottakoon sitten ensi viikolla ne pois. Saan vielä pari-kolme kuukautta teippailla aina suihkun jälkeen, nyt alkuun vaihdan viikon välein (vaihdoin siis tänään ekan kerran itse, mutta siitä tuonnempana).

Jorvin jälkeen ystävä kävi noukkimassa minut sieltä kyytiinsä ja kävimme Sellossa kahvilla. Oli oikein kiva jutella mukavia. Sitten lähdin kaupungin ja työpaikan kautta kotiin. Töissä kävin vain postittamassa s-lomatodistuksen ja vein joulutähden, kun en muutakaan keksinyt. Työpari oli kokoontumassa jossain, mutta laittoi myöhemmin tekstarilla kiitoksen kukasta :)

Keskiviikkona ja torstaina lepäilin Hobitin seurassa. Mies tuli torstaina takaisin kotiin jo aamuyhdeksältä ja perjantaina sekä mies että pienin olivat kotona flunssassa. Kävimmekin sitten iltapäivällä tukussa ostosreissulla ja sitten olinkin taas aivan poikki. Tosin katsoin keskimmäisen kanssa Viiden armeijan taistelun illan ratoksi.

Lauantaina kävin kahden ystävän kanssa elokuvissa katsomassa Crimson peak-nimisen goottikauhuleffan. No, se oli joo.. ihanhirveänpelottava. No eikä ollut. Jos yhtään on tutustunut goottilais-romanttiseen kauhukirjallisuuteen, niin aika kevyttä kamaa ovat ja tuossakin arvaa juonen heti alkuun. Puvustus oli todella hieno ja Tom Hiddleston oli suloinen. Niin.

Leffan jälkeen oli ensin ollut hieman puhetta Vanhan Sataman messuista, mutta totesimme kaikki ei-jaksavamme ja sitenpä nautimme vain kupposet kahvia ja erkanimme. Kotona katsoin pienimmän kanssa elokuvan Percy Jackson ja salamavaras, joka oli ihan hupaisa. Olemme juuri lukeneet kirjan eikä leffa muistuttanut sitä juuri ollenkaan, lähinnä päähenkilöt olivat samannimisiä.

Eilen oli sunnuntai ja Itsenäisyyspäivä, kuuntelimme vesisadetta ja minä katselin Supernatural-sarjaa ja neuloin. Olen viikon aikana saanut valmiiksi puolitoista polvisukkaa ystävälle (lanka loppui kesken kantapään ja nyt odotan, että sitä tulee lankakauppaan lisää), pipon pienimmälle ja jatkanut keskenjäänyttä kirjoneule-polvisukkaa toiselle ystävälle (luin alkuun kirjoneulemallia nurinpäin viiden kerroksen ajan..). Illalla mies lämmitti saunan ja kävin sitten suihkussa.

Jaques Costeau-pipo

 Tänään aamulla suihkun jälkeen aloin ottaa teippejä pois vaihtaakseni ne uusiin. Oli kauhea päänsärky koko yön ja niinpä oli tipalla, etten pyörtynyt siihen hommaan. menin kesken kaiken parikin kertaa jo istumaan lattialle pää polviin, kun alkoi sen verran heikottaa. Loppujen lopuksi kuitenkin sain teipit pois ja uudet tilalle pyörtymättä, mutta loppupäivä on ollut vähän hassu olo. Näin iltaa kohti alkaa kuitenkin helpottaa.

Ainiin, ostin myös pari lippua kesäkuiseen Queenin ja Adam Lambertin konserttiin! Haluan ehdottomasti nähdä Brian Mayn livenä! 

Aion huomenna mennä kaikesta huolimatta kampaajalle. Entinen luottokampaajani, jonka luulin suunnilleen kuolleen, löytyi ja avasi viime viikolla uuden paikan Vuosaaressa, joten menen sinne heti aamupäivällä. Kiva nähdä häntäkin pitkästä aikaa.

Katkon alla taas 'uusi aluevaltaus' eli tissikuva. On pakko ottaa kuvia, että voi arvioida parantumista :) 

Tiistaiki

Töissä oli SenioriSurf-päivä, joka oli aiheuttaa kirjastonhoitajakollegalle palovammoja korviin jo eilen, kun savu nousi hermoista. Se taas johtui siitä, että eräs työhenkilö ei hoitanut hommiaan ja nepä sitten kaatuivat ns. meidän syliimme. Onneksi olemme tietoalan näppäriä ammattilaisia ja saimme hommat hoitumaan ihan oman porukan voimin. Voimme siis läväyttää itseämme selkiin oikein kunnon kämmenellä *LÄPS* 

Työpäivän kuluessa käväisin myös työterveydessä silmätulehduksen vuoksi, lisäksi flunssan aiheuttama yskä jatkuu edelleen ja ilmastoinnin jatkuva säännötön rellestys vie lopunkin äänen. Pyrkiessäni ala-aulasta sisälle vastassa olikin peräti kahden ambulanssin porukat elvyttämässä jotakuta ja piti kiivetä ns. vanhalle sisäänkäynnille, jonne johtaa ihan perkeleelliset portaat (ne on tosi kivat talvipakkasella). Siinä kiivettyäni juttelin hetken erään kanssakiipeilijän kera, joka kertoi että olivat jo hetken ehtineet elvytellä siellä aulassa makaavaa.. Sanoin, että tuli mieleen isäni elvyttäminen kauan sitten, ihan samalta näytti touhu ja tämä näytti myös kestävän kauan.

Pääsin sitten lopulta lääkärillekin, joka olikin ihan fiksu nainen ja kuunteli varsin seikkaperäisesti selvitystäni. Antoi silmätipat (tarpeeksi ensi kerraksikin) ja pyysin häneltä työpaikka-pef-lähetteen, jonka hän kirjoitti varmistettuaan, että todella haluan puhaltaa kaksi viikkoa kahden tunnin välein. Sanoi vain, että kunhan pahin yskä on ohi voi puhaltelun aloittaa. Toivon, että siitä selviäisi jotain.. kuten vaikkapa se, etten ehdi palautua kahden päivän viikonlopussa tarpeeksi ja elimistö kuormittuu. Toki huomaan sen itse jo nyt, siksikin haluan nyt käydä dokumentoimassa nämä kaikki työterveydessä.

Lähtiessäni ambulanssit olivat juuri pakkaamassa potilasta ja kamoja, lähtivät ilman pillejä eli luultavasti saivat henkilön vain stabiiliksi. Alkoi hiukan itkettää sekin taas.

Menin töistä suoraan keskustaan tapaamaan ystävääni Kristiinaa ja ostamaan itselleni talvikenkiä Sievin liikkeestä ja löysin ihanat Hillat. Olivat juuri saaneet punaiset hyllyyn, eivät ne ehtineet siellä kauaa vanheta. Sen jälkeen menimme Kristiinan kera kahville ja vaihtamaan kuulumisia, jossa vierähtikin tovi :P

Nyt saatan hetken katsoa jotain sarjaa ja neuloa, kohta petiin! Alla päivän korvamato.

Syksy alkoi

Nimittäin iltavuorot alkoivat ja voi, miten on mukavaa päästä takaisin normaalirytmiin :D

Menin aamusella uimaan perinteisen kilometrini ja yllättäen sain sen vedettyä 32 minuutissa. Minusta aika erinomaisesti siihen nähden, että painan ihan liikaa kesän jäljiltä ja kunto on rapistunut (minun mielipiteeni). Ehkä minulla on kuitenkin suht hyvä peruskunto.. kävelenhän metrollekin puolitoista kilometriä 12 minuutissa ja iltaisin saman takaisin.

Kävin vanhassa työpaikassa siinä vieressä ja kuulin, että sinne on tulossa taas palvelualue-remontti. Näin arkkitehdin suunnitelmankin.. noh. Joopa. Että niin.

Töissä olikin aikamoisen kiirusta, joten aika kului kuin siiivillä ja oli tosi kivaakin. Eräs henkilö kehui minulle uutta (minulle tuntematonta) fantasiakirjailijaa ja tilasinkin sitten jo ensimmäisen osan. Neuleryhmän naiset kehuivat täät myös, kun kysyin mielipiteitä. Kuulemma pitää varautua juustovaraston suhteen, sillä kirjat herättävät juustonhimon :P

Illan ratoksi katselin pienimmän kanssa kuvia Pääsiäissaarten ukkeleista ja pienin keksi tulevan ammattinsa. Hän haluaa ruveta arkeologiksi! Ihan hieno ajatus. Kotimaassahan ei töitä juurikaan enää ole, mutta tuota kiinnostaakin dinosaurusten kaivelu ja trilobiitit, niitä ei taida täällä ollankaan. Ehdotin, että yrittäisi sitten päästä jonnekin kivaan paikkaan töihin, että voisimme miehen kanssa mennä lomalla moikkaamaan :D

Samaa rataa jatkaen utelin keskimmäisen toiveammattia ja paljastihan se sen vihdoin, eli lentäjäksi mielisi. Hyvä on sekin. Kunhan pääsisivät tekemään sitä, mikä itseä kiinnostaa. Silloin jaksaa parhaiten.

Sain tosiaan pipon valmiiksi. Sain myös kiitolliselta asiakkaalta rommisuklaakonvehteja kiitokseksi asiasta, jonka olin jo unohtanut edes tehneeni. Nyt menen aloittamaan pakolaissukkien neulomisen.

Malli SK 8/15 (Louise Harding Grace)

Todellinen yllätys

Loppuun Kongon veljekset. Aina joskus miettii, että mitä jos olisi läheisemmät välit sisarusten kanssa.. mutta toisaalta nyt olen voinut etsiä ihan omankaltaiseni sisarukset (joiden kanssa viihdyn oikein mainiosti).

Terve terve

Perjantain olin kotona, vaikka vatsa ei enää juuri vaivannut (paitsi heti syönnin jälkeen) niin päästä heitti vielä iloisesti. Vasta illalla alkoi tuntua paremmalta. Oikeastaan istuin aika monta tuntia sohvalla neulomassa uutta myssyäni ja katselemassa Poldarkia.

Lauantai menikin sitten valmistautuessa illan juhliin eli Elojuhliin, jotka järjestämme joka vuosi elokuun viimeisenä lauantaina ystävillemme. Oli oikein mukavaa taas, vaikka kaikki eivät pystyneetkään osallistumaan.  Oli meitä silti suunnilleen parikymmentä ja nuorisoakin 4-vuotiaasta parikymppiseen yhtä sotapoikaa unohtamatta. Pitkästä aikaa myös toinen kummipoika käväisi meillä, hän on pienimmän ikäluokkaa ja niinpä nuo tulivat mainiosti toimeen.

Sitruunamarenkipiirakka

Pääsimme nukkumaan jo yhden maissa, keskimmäisen kummisetä on perinteisesti viimeinen lähtijä. Eipä se muuten juuri haittaa, mutta hänellä on paha tapa kallistaa pulloa hiukan liikaa vaikka kaikki yritämme häntä pitää silmällä. Se ei vain auta, jos herralla on omat eväät mukana.

Tänään olemmekin purkaneet juhlahommia, katokset ulkoa ja tiskejä sisällä. Ruokaakin jäi taas, mutta onneksi teinit syövät paljon. Minäkin saan eväät ainakin tälle viikolle luultavasti joka päivä mukaan.

Ystävän tuomat ruusut

Ehdin ommella torstaina alkavaan pilatekseen jumppamatolle kuljetuspussin tänään. Meni siinä pieni hetki parissa kohdassa pohtiessa, mutta tuli valmiiksi. Olen pessyt pari koneellista pyykkiä ja neulonut pipon jo puolivälin yli. Juuri äsken katsoin viimeisen osan Poldarkin ekasta kaudesta, se jäikin varsinaiseen cliffhangeriin. Aidan on tässä oikein hyvä, toisin kuin pelkäsin.

Pipo ja jumppamatto pussissaan

 Nyt kellistyn petiin, jotta jaksan aamusta raahautua töihin. Reipasta alkuviikkoa ruudun sillekin puolelle!

Maanantai onkin tiistai

Aamulla kävin hakemassa lounassalaatin työpaikan vierestä. Kassalla oli eräs nainen maksamassa juuri ja ajattelin, ettei menisi kauankaan. No, jostain syystä maksulaite ei saanut yhteyttä (meidän) pankkiin ja jono kasvoi ja nainen punastui entisestään. Otin lompakostani setelin (harvinainen tapaus) ja sanoin kassaneidille, että ottaa sekä rouvan että minun ostokset samasta rahasta ja pääsin jatkamaan matkaani. Minun salaattiparkani maksoi enemmän kuin naisen ostokset. Joskus on mukavaa tehdä jotain pientä.

Töissä meni mukavasti, osasin jopa auttaa erästä ihmistä. Tosin asia ei ollut minulle hankala, mutta joskus ihmettelen kuinka tekniikasta vieraantuneita ihmisiä meillä on töissä.

Työkaverin kanssa ihmettelimme myös talon iPadien olinpaikkoja.. Niitä oli kymmenkunta, nyt tiedämme varmasti missä yksi on. Niin.. se on Intiassa. Erään vuorotteluvapaalla olevan henkilön mukana. Juuh.

No mutta.. kotimatkalla tein kiepahduksen Hakaniemen hallin kautta, mutta ihmeekseni Vihreä vyyhti onkin lopettanut majailunsa siellä. Koska en sitten jaksanut alkaa etsimään sitä sen enempää, karautin metrolla Itiksen Tikataan, jossa on aina mukavaa asioida. Sain lankani ja jopa napitkin, pääsen vihdoin neulomaan ensimmäistä vaaleanpunaista vauvan villatakkia.

Kotona olen koomaillut loppuillan, söin Mignon-munani (yyh, riitti vuodeksi taas) ja kohta menen katsomaan loppupätkän Bansheen ekasta kaudesta.

Otin pari kuvaa pihalta, siellä oli jotain pientä ja sievää. Sinisistä krookuksista muistan aina isäni surukimpun, mutta sehän ei ole kukan vika.

Rapanperi!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää yötä.

Täällä taas

Helei! Viime viikko hurahti rattoisasti. Ehdin lukea tenttikirjan ja katsoa kotona monta elokuvaa ja käydä vielä perjantaina leffassa tyttökaverini ja keskimmäisen kanssa katsomassa "Kingsman"in, joka oli aivan hervoton. Jos olette joskus nähneet "Mars hyökkää"-elokuvan, tässä oli hiukan samaa varsin mustaa huumoria.

Olen ehtinyt myös aloittaa villasukkien neulomisen ja purkaa ne vain aloittaakseni pari kertaa uudelleen. Aloitin uuden sarjan katsomisen, "Broadchurch"-nimisen englantilaisen dekkarin. Oikein hyvä ja David Tennant on hmm... symppis.

Töihinkin menin tänään ja aika kului varsin rattoisasti, hiihtoloman jälkeinen maanantai oli aika vilkas ja lisäksi ex-työkaveri tuli moikkaamaan mennessään omaan juttuunsa. Ehdimme jutella aika pitkään ja oli tosi mukavaa :)

Loppuun vielä Broadchurchin loppupiisi, joka on mielestäni tosi kaunis.

Äitienpäivää

Hyvää äitienpäivää vain kaikille blogistanian aavikoilla vaeltaville äideille ja heidän poikasilleen. Täällä meillä Kattilassa on ollut erinomaisen mukava Äitienpäivä kerrankin.

Pienin oli vissiin kovassa jännityksessä eikä nukkunut kovinhyvin, joten oli sitten mennyt sohvalle olkkariin ja koisinut siinä. Meidän sohvassa nukkuu takuuvarmasti (jopa meikäläinen, joka en yleensä sammu muualla kuin sänkyyn).  Esikoinen oli lauantaina softaamassa puoliltapäivin ihan iltaseiskaan asti, joten nukkui ihan rattoisasti. Keskimmäinen oli yökylässä kaverillaan ja kotiutui jo neljän maissa iltapäivällä.

Alla kaikille Äiti-ihmisille omistettu iloinen Batman-giffi :D 

Olen parannellut flunssaa neulomalla ja katsomalla melkein koko ekan kauden BBC:n Robin Hoodista ja olen saanut yhdet kämmekät valmiiksi asti. Päätin antaa Guy of Gisbornelle toisen mahdollisuuden eikä sarjakaan ole aivan niin surkean huono kuin ajattelin ensimmäisellä katselukerralla. Paha vain, että olen alkanut pitää kaameasta Sheriffistä ihan hurjasti. Hän on sarjan varsinainen ilopilleri, sen sijaan Marian on ihan idiootti. Herranjestas. Kuka järjissään oleva nainen ei ottaisi Guyta Robin (Maitoparran) sijaan? Oijoi. Enkä ole yhtään puolueellinen :P

Robin Hood on kirjana aina ollut minulle tärkeä ja Disneyn versiohan on vallan hulvaton. Niihin nähden tämä sarja on aika kamala enkä edes ajattele sitä kaameaa saksalaista 80-luvun Robin-versiota. Auh. Sen sijaan 'Miehet sukkahousuissaan' ja Kevin Costnerin Robin ovat ihan katsottavia. Erroll puolestaan on ikisuosikkini Robinina :)

Flunssa jyllää edelleen, tosin nyt pystyn jo ajattelemaan suht järkevästi. Perjantai oli kamala ja eilinen vielä aika paha. Huomenna aion mennä töihin ja illalla leffaan.

Perjantaina äitini soitteli ja kertoi lapsuuteni naapurinsedän ja nykyisen mökkinaapurimme heittäneen vihdoin lusikan nurkkaan. Hän ei ollut kovin iäkäs, alle 70-vuotias, mutta paha diabetes ja tämän talven aikaiset pari aivohalvausta tekivät tehtävänsä. Ikävää toki, pojatkin olivat hiukan suruisia, sillä Jussi taoasi viedä heitä moottoriveneellään kalastamaan järven toiselle rannalle. Hän oli eräänlainen vaarin korvike, sillä oma isänihän on ollut kuolleena 20 vuotta ja miehen isä on todella huonokuntoinen (enkä häntä edes päästäisi poikien kanssa mihinkään). Elämä on.

Nyt taidan lähteä nukkumaan. Alla BBCn Robin Hoodin traileri niille, joita kiinnostaa.

*tuulettaaa*

JEEE! Vika tentti oli ja meni! Ehkä jopa osasin vastata jotakin, piti miettiä modernismin ja perinteisen proosan eroja Tuntemattoman ja Manillaköyden suhteen ja toisessa tehtävässä pohtia, mitä postmodernimin tunnusmerkkejä on Sonja O:ssa ja Kreislandissa. Ekan kerran ikinä kirjoitin kumpaankin vastaukseen alun kolmatta sivua tekstiä. Huhhuh.

Alla ehkä jonkun päivän tulevaisuudenkuva.. Tai sitten ei :P Erikoisterveiset Marjaanalle ;)

Nyt nautin salmiakkiaakkosia ja relaan. Maksamalla laskuja.. No ostin pienimmälle ja itselleni ilmapallon sentään tentin jälkeen :D (Ostin myös Pandan Lakritsitoffeita, mutta ne olivat pettymys. On harmi, että Hopeatoffeetkaan eivät ole niin hyviä kuin aiemmin eikä siis nykyään saa kunnollista hampaiden paikat irrottavaa salmiakkitoffeeta mistään. Törkeätä on se.)

Alla päivän piisi. Coldplay tuli mieleeni uutisesta, jossa kerrottiin parin suomalaistytön löytäneen heidän uuden cd:nsä yhden laulun sanat Rikhardinkadun kirjastosta :) Magiaa kirjastossa :)

Lavvantai

Eilen meni tuskassa. Joku pöpö iski, luultavasti sama joka on kiusaanut keskimmäistä koko viikon.

Torstai-iltana kävin keskimmäisen ja pienimmän kera katsomassa Kaupunginteatterin Tarzan-musikaalin ja täytyy sanoa, että se onnistui yllättämään iloisesti. Näyttelijät osasivat laulaa, äänet kestivät ja he olivat jopa erinomaisen uskottavia isoina apinoina. Erityisesti pidin isä-gorillasta ja Tarzanina meidän näytöksessä ollut Saska Pulkkinen oli syötävän söpö (surffarinvartaloineen). Hupaisaa oli, että kaikilla apinoilla + Tarzanilla oli samanlaiset Vibramin 5-finger-tossut, kuin miehellä ja isommilla pojilla ja jotka on erinomaisen mukavat jalassa (varsinkin jos niittää kaisloja järvestä).

Eilen tosiaan oli heikko olo, imuroidessa taloa mietin hetken pökertymistä mutta se meni ohitse. Illalla mittasin kuumeen, mutta olikin vain alilämpöä. Se on mulla ihan normaali ilmiö varsinkin jos yritän sairastua. Siinä kun muille nousee kuume, mulla laskee alle 36:n asteen. Oireet on samat.

Tänään olo on ollut parempi. Luin Tuntemattoman loppuun ja olen saanut toisesta sukasta kantapään valmiiksi. Luultavasti saan huomenna sukan valmiiksi ja pääsen lähettämään tuon parin jonnekin.

Huomenna aion selättää Saarikosken, siis kirjan. Luultavasti pitäisi lukea vielä tiistain luentoa varten Märta Tikkasen 'Vuosisadan rakkaustarina'kin. Jos vain jaksan.

Laitankin tähän Saarikosken kauneimman runon, siis minun mielestäni kauneimman. Tämä on se, johon aina palaan. Yllättäen se on juurikin tuossa tenttikirjassa :P

minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua

(Pentti Saarikosken kokoelmasta Mitä tapahtuu todella?)

 

 

Allaoleva piisi Tarzanista on soinut nyt pari päivää päässä.