Olin tänään Porvoossa seuraamassa uusien jääkärien valanvannomista. Olikin varsin raskas päivä tunteiden kannalta, sillä heti bussin kurvatessa äidin entisen asuintalon ohi alkoi itkettää ja sitä sitten jatkui, kunnes paraati alkoi.
Mutta selvisin hengissä. Kun uusi jääkäri vapautui, kävimme maukkaalla lounaalla Gabrielissa Kaupunginmuseon vieressä ja sen jälkeen käppäilimme Brunbergin kautta hautausmaalle. Onneksi hautuumaan vieressä on nykyään kukkakauppa, joten ostin sieltä miniruusun äidin haudalle. Veimme sen ja istuksimme hetken nauttimassa hautuumaan rauhasta, kunnes mies tuli hakemaan. Esikoinen ajeli kotiin, melkein oli liian painavat ajokengät.
Muutama kuva, en löytänyt esikoista mistään otoksesta koska tyyppejä oli tosiaankin sen 700.
En todellakaan jaksanut lähteä enää Coneilemaan Pasilaan.
Ihan teidän kiusaksenne laitan otsakkeeksi erään pikkulinnun nimen savolaisittain äännettynä. Iisalmenmummini sitä kutsui noin ja nyt Aho romaanissaan. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen pohjoissavon oma sana sievälle pikkulinnulle, joka paremmin tunnetaan nimellä kivitasku.
Tänään lueskelin jälleen Amppareita (netin paras uutissivu, jos ette tiedä) ja sieltä menin jotain kautta lukemaan Metro-lehden kolumnin. Se oli minusta jokseenkin hyvä, vaikken edelleenkään ymmärrä ihmisen viiden perustunteen olevan pelko, suru, viha, ilo ja inho. Melko negatiivista vai? Mutta eniveis piti kertoa anekdootti viime syyslomalta. Olimme Lontoon kaupungissa ja siinä maailman maineikkaimmassa tavaratalossa eli Harrodsilla. Käppäilimme jouluosastolla, sehän on siellä aina paikoillaan ja katselimme mitä löytyy. Pienin katseli lasipalloja ja tietysti tipautti yhden, joka meni tuhannen säleiksi lattialle. Menin hakemaan myyjän ollen melko varma, että pääsen maksamaan tästäkin huvista, mutta myyjä vain lakaisi tyynesti ja hymyillen(!) sälät pois lattialta pienimmän ulvoessa vieressä. Olin hämmentynyt, mutta en nolo saati että olisin hävennyt. Olen nimittäin huomannut, etten nolostu tai häpeä enää juuri mitään. Kaikkein vähiten siitä, jos lapsen kanssa sattuu jotain pöljää.
Tässä töistä ja luennolta saavuttuani pikaisesti vilkaisin uutisotsikoita ja totesin, että onpa onni, etten ole Helsingin Pelastuslaitoksella töissä. Siellä on pitänyt kiirettä. Sörkassa joku jäi metron alle (oli tajuissaan kun viety amppariin :/), joku tippunut mereen Kaivarissa ja asunto palanut Töölössä. Ihan noin kaiken muun kivan lisäksi. Juu, ei käy kateeksi oikeasti. Poikaparat.
Siitä piti vielä mainita, että pienimmällä oli tänään ensi kertaa luokkakaveri vieraana. Minusta oikein kiva juttu. Kotiin tultuani kysyin pienimmältä, mitä olivat tehneet. Tuo vastasi 'pelasimme shakkia'. Voi elämä.. lapseni eivät todellakaan ole minun.
Nyt taidan mennä koisimaan. Viime yön viisi tuntia kaipaavat jo seuraa. Loppuun suosikkini Bunny Movies-klipeistä. Arvatkaa vain miksi (vihaan kys. leffaa) :P
