Haasteellista

 Ajattelin minäkin elävöittää blogia ja osallistua haasteeseen, jonka ainakin Pöllö ja Apotti ovat jo tehneet. 

1. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mihin ohjelmaan osallistuisit? 

Koskapa vihaan kaikki tosi-tv-juttuja enkä niitä juuri katso (paitsi Suuri keramiikkakisa), niin ehkä voisin osallistua johonkin Suomen paras kotileipuri tms? kisaan. 

2. Oudoin uni, jonka olet viime aikoina nähnyt?

Toissa yönä Jason Isaacs pelasti minut jostakin kiipelistä lennähtämällä paikalle perhospilven kannattelemana. Älkää edes kysykö :D

3. Kuka tuntee sinut parhaiten? 

No mies tietty. Kyllä jos kolmekymmentä vuotta samaa tyyppiä katselee, niin aika hyvin oppii tuntemaan.

4. Mikä on vahvin aistisi? 

Tunto se on minullakin. Näkö ja kuulo alkaa heiketä, maku on erikoinen ja haju heikko. Vasta viime vuosina olen tajunnut, että mulla on joitain erityispiirteitä, kuten tietyt kankaat tai esmes sellaiset röpöliäiset taidelasijutut, jotka on karmivia jos niitä koskee.

5. Jaa joltakin matkalta jäänyt kiva muisto

No tämäpäs onkin vähän hankala, kun ollaan matkusteltu niin paljon. Vaikka se kerta, kun olimme DisneyWorldissä Floridassa ja sadetta pitääksemme menimme vain johonkin jonoon ja se olikin Mikki Hiiren tapaamisjono. Minä ja nuorimmainen sitten mentiin Mikin kanssa kuvaan, muu perhe livisti ohi (amerikkalaisten ihmetykseksi). 

Tietysti myös kivoja muistoja on ne kerrat Floridassa, kun olemme tavanneet tuttavaperhettä. Erään kerran tuttavaperheen isä opetti mulle, miten oikeasti lausutaan beard, se kun oli mulle jotenkin hankala ja odottelimme muita jostain vekottimesta. Ne on hurjan mukavia ihmisiä ja tää isä on ollut merijalkaväessä ja nähnyt muitakin maita, kuin vain jenkkilää.

6. Pelkäätkö vanhenemista? 

Mitä siinä on pelättävää? Kaikkihan me vanhenemme joka hetki.  Ehkä lähinnä pelkään dementoituvani ja jääväni riesaksi omaisille, sen suhteen toivoisin eutanasiaa kyllä. 

7. Onko sinulla bucket list eli lista asioista, jotka haluat tehdä tai saavuttaa elämäsi aikana? 

Matkailun suhteen haluaisin päästä BoraBoralle sellaiseen mökkiin, jonne pääsee vain uimalla tai veneellä. Toinen on se, että haluaisin osata seistä päällä, mutta koska en ole (vieläkään) aloittanut Astanga-joogaa niin sen saavuttamisessa voi hieman kestää.

8. Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut elämäsi aikana? 

Niitä on kaksi, ensimmäinen on äitini sanoma: 'Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen.' Toinen on esimieheni aikoinaan jäädessäni ekalle äitiyslomalle sanoma: 'Nuku aina, kun lapsi nukkuu'. Se oli kullanarvoinen neuvo ensimmäisen lapsen kanssa ja sitä olen edelleen sanonut muille uusille vanhemmille. 

9. Mikä on eniten käyttämäsi emoji? 

:) 

10. Jos sinussa olis varoituskyltti, mikä se olisi?

Tää onkin vaikea. Varmaan joku 'Tarpeeksi ärsytettynä puree pahasti'. Nimittäin jos jotain en kestä, se on tyhmät ihmiset ja toinen on se, että kun oikeasti suutun, niin siitä on oksat pois.

11. Onko sinua koskaan kiusattu? 

On. Yläasteella oli yksi tyttö, joka systemaattisesti kävi kaikki läpi. Hän lopetti, kun kaverinsa jäi junan alle, vissiin heräsi. 

Ekassa vakkaripaikassa kirjastonjohtaja (vanhempi nainen) pelkäsi pallinsa puolesta ja kiusasi kaikki naispuoliset pois siitä paiaksta, lopputuloksena kirjasto oli kuin mehiläispesä eli kuningatar ja kuhnurit. 

12. Jos poliisi pidättäisi sinut, mitä läheisesi ajattelisivat ensimmäiseksi sinun tehneen? 

Mies varmaan arvelisi, että olen tyrkännyt jonkun metron portaissa pois alta. Täysin terveen näköiset ihmiset liikkuvat ihan järjettömän hitaasti.

Olisin myös saattanut aiemmassa työpaikassa läimiä asiakasta kirjalla.

13. Mitä olet oppinut muutoksesta elämässä? 

No jaa.. Muutokset ovat usein kipeitä.

14. Kahvi vai tee?

Molemmat, mutta kahvi. Olen juonut kahvia noin 6-vuotiaasta asti ja juonen loppuelämänkin. Kahvi on yksi elämän pienistä iloista.

15. Lempiaineesi koulussa? entä inhokkisi?

Lempiaineeni koulussa taisi olla kuvis, sitten kässä ja köksä. Lukiossa kemia oli ehdottomasti hirveintä, yläasteen ruotsin jälkeen (mulla oli siis pitkä ruotsi). Matikassa olisin varmaan pärjännyt paremminkin, mutta en viitsinyt vaikka logaritmeistä jopa ihan tykkäsinkin. Opettajat vaikutti todella paljon, esim mantsan ja psykan opettajat oli ihan tosi kivoja.

16. Arvokkainta, mitä omistat?

Ihmisiä ei voi omistaa, eikä oikein kissojakaan, joten jäljelle jää mielikuvitus.

17. Jos deittailisit, mikä olisi sinulle deal breaker (eli asia, jonka takia et voisi ryhtyä toisen kanssa suhteeseen)? 

Luottamus, ilman sitä ei voi olla suhdettakaan. En siis vaadi, että pitää ihan kaikki kertoa, mutta kyllä mielelläni kuulisin esim kakkosperheestä jos sellaista on.

18. Uskotko Jumalaan?

En perinteiseen Jumalaan, mutta uskon johonkin. Mielestäni jokainen uskonto on saman asian eri ilmentymä. 

19. Mikä tekee sinut iloiseksi?

Milloin mikäkin, vaikkapa hauska lause tai kissa tai syyslehtien kaunis väritys. Joskus sade tai räntäkin voivat ilahduttaa. Usein ilahduttaa, kun voin auttaa toista ihmistä, kuten vaikkapa viime viikolla uimahallissa, kun kysyin naapurisuihkussa uimapukuunsa kääriytyvältä (vieraskieliseltä) naiselta, voinko auttaa rullaamaan selkäosan ylös ja hän ilahtui kovasti.

20. Miten pääset eroon hikasta?

Kuvittelen, että suuni edessä on höyhen eikä se saa liikkua hengittäessäni hitaaaaasti sisään ja ulos. Toimii hyvin, myös meditaationa. Joskus kouluaikoina mulla oli hikka, joka kesti monta päivää. Se oli kuulkaa tuskallista.

Nonnis, nyt on haaste täytetty.  

Tässäpä vielä musaa päivän ratoksi.

Eräänlainen merkkipäivä

Tänään pääsin vihdoin uimisessani kilometrin matkan tasan puoleen tuntiin. Tähän olen tähdännyt edellisysksystä, tavallaan leikkimielellä mutta kuitenkin. Nyt voin jatkaa ajan kitistämistä edelleen. Tämä on ensimmäinen syy merkkipäivän viettoon.

Toinen on vähän karumpi. Muistin äsken (vasta), että tänään on isäni kuolemasta kulunut tasan 20 vuotta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun muistin sen vasta näin myöhäisessä vaiheessa. Yksi aikakausi on ehkä ohi? Minua ei edes sureta se sillä tavoin, kuin joskus aiemmin. Olen vihdoinkin päässyt siitä irti.

Olin aivan unohtaa. Tänään meillä kävi se työntekijä, jonka työn jatkajaksi minut palkattiin. Hupaisan sattumuksen vuoksi olimme kollegoja samassa pikkukirjastossa 90-luvun puolivälissä. Vaihdoimme kuulumisia ja juttelimme myös vanhoista työtovereista ja entisestä esimiehestämme/naisestamme. Kuvasin tätä ihmistä joskus sanalla 'mehiläiskuningatar'. Oli kurjaa olla niin huonon itsetunnon omaavan ihmisen alainen.

Kohta voisi kellahtaa ihanaan sänkyyn katsomaan unia. Viime yö meni jotenkin risaiseksi jalkojen krampatessa pahasti.

Päivittelyä

Tajusin eilen illalla, että viime päivityksestä onkin aikaa jo muutama päivä. Olin illalla sen verran merisairas, että keskityin lähinnä vain olemaan.

Viime keskiviikkona tulin töistä ja metromatka oli varsin hupaisa. Minua vastapäätä istui vanhempi nainen, joka alkoi yllättäen jutella kaikenlaista ja se oli ihan mukavaa. Vieressäni istuva virolaissyntyinen vanhempi rouva sekaantui keskusteluun myös ja aika kului rattoisasti. Tämä ensinmainittu nainen lähti pois Kontulassa ja vieruskaverini sanoi olevansa kehitysvammahoitaja, vaikkei tuntenutkaan juttukaveriamme. Moni luulee kehitysvammaisia juopoiksi tai idiooteiksi, mutta heitäkin on monenasteisia. Tämä nainen pärjäsi itsekseen ihan hyvin.

Torstaina olin poissa töistä, sillä olo oli huono. Pökerrytti ja oksetti yhtäaikaa, keskimmäisen alkuviikosta potema tauti ilmeisesti yritti isekytyä minuun. Onneksi meni ohitse ja perjantaina lähdimme Mariellalla kääntymään naapurimaan pääkaupungissa.

Merimatka oli silkkaa tuskaa meikäläiselle ja jouduin ensi kertaa elämässäni nukkumaan akurannekkeiden kera laivamatkalla. Aamulla istuessani pallomeren laidalla näimme pienimmän kanssa sateenkaaren. Se oli kaunis.

Eilen illalla vielä kissaperkele puri minua vasempaan peukaloon, niin että veri lensi. Kissaparan kynsi oli jäänyt kiinni kylpytakkiini ja yiritn irrottaa sitä, jolloin arvon katti hyökkäsi kiinni peukkuun. Varmaan jokin dementiakohtaus sekin, sillä kissa ei ole koskaan ennen tehnyt moista.

Tänään sitten lähdinkin töistä jo hyvissä ajoin ehtiäkseni kahdeksi pienimmän koululle palaveriin. Palaverissa keskustelimme siitä, mistä aiemminkin eli Pienin on 'haastaa' opettajan. Opettaja kertoi, että Pienin on luokan lahjakkain mutta ei tottele yksinkertaisia käskyjä vaan vaatiii perusteluja. Sitten keskusteltiin siitä ja koulupsykologi ehdotti lisätehtäviä, esim. seuraavan tason juttuja ja palkitsemissysteemiä, johon lapsi piirtää hymynaamoja sen mukaan miten on mennyt ja sitten sovitaan palkinnosta tai jonkun edun tms. menetyksestä. Toivotaan, että se auttaisi. Sanoin mielipiteenäni asiaan sen, että lapsi turhautuu kun on tylsää ja haluaa huomiota jollain tavoin (koska ne huonommin osaavat vievät kaiken huomion nyt) ja psykologi oli samaa mieltä kanssani. 

Äsken peitellessäni Pienintä sanoin, että me kaikki pääsisimme niin paljon helpomalla, jos hän vain tekisi kyselemättä sen, mitä opettaja pyytää tekemään. Vaikka se olisi kuinka tylsää, niin joskus on vain jaksettava sitä tylsääkin. Kyllä sitten välillä on taas ihan kivaakin. 


Nyt olen kaikesta niin äärettömän väsynyt, että menen nukkumaan. Pyysin Esikoista tyhjäämään ja täyttämään tiskikoneen, koska on hänen vuoronsa, ja aloin itkeä kesken kaiken.  Bring on the dancing horses ja hyvää yötä.