Minä. Ensin herätin pahennusta Postissa, kun meidän oikeassa lähiPostissa on tapana jonottaa yhdessä jonossa, josta sitten mennään vapautuneelle kassalle. Tänään yksi täti yritti mennä suoraan kassalle, josta oli joku kohta lähdössä ja sanoin sitten, että täällä on vain yksi jono ja virkailijakin myönsi. Täti tuli sitten jonon päähän, mutta mitkä katseet sain muilta jonottajilta! Ihan muistui mieleeni se kerta, kun alle parikymppisenä odotin bussia Sörkassa ja eräs kännikala oli tulossa juttelemaan häirittyään ensin muut naispuoliset ja sanoin, että älä tule nyt, kun mä en nyt jaksa ja hän meni ihan siivosti pois, mutta ne katseet muilta naisilta. Voi hyvän kerran.
Ihan fanityttöasialla olin Postissa.. Yleisön pyynnöstä yllytyksestä neuloin Richardille pipon ja pistin sen pakettiin pienen kortin kanssa. Korttiin kirjoitin, että kiitoksena kovasta työtahdistaan tässä pieni
lahja ja että se ei nyt ehdi Valentineksi, mutta kun täällä Suomessa
vietämme Ystävänpäivää, niin sitähän voi viettää milloin tahansa.
Harmaa meni postitse ja punainen on nuorimmaisen uudelleenneulottu Costeau-pipo
Mä olen hullu. Lisätodisteena tästä aion kuunnella yli 30 tuntia äänikirjaa, josta olen sanonut etten ikinä enää koske siihen tekeleeseen pitkällä tikullakaan. Mutta pakkohan se on, kun R lukee sen.
Allaoleva adjektiivitarina oli meistä hurjan hyvä, mutta kuulemma pienin oli lisännyt adjektiivit eri järjestyksessä kuin ne olisi pitänyt laittaa. Minusta tarina on paljon parempi tällaisena. (Minäkö puolueellinen?)
Nuorimmaisen adjektiivitarina
Ja koska nyt oli puhetta, niin tässä lyhyt haastattelu ja pari näytettä Kuparikentän Taavetista.
Ainiin, sain aivan ihanan virkatun kirjanmerkin Laiskalta vaimolta. En taida uskaltaa käyttää sitä :)
Voisin sanoa, että torstai on tosiaan toivoa täynnä. Aloitin aamun etsimällä kissaa. Se oksenteli aika kovasti eilen ja ajattelin, että se on ryöminyt kuolemaan jonnekin, kun en löytänyt sitä mistään enkä kuullut kuorsaustakaan. Loppujen lopuksi katti veti sikeitä olkkarin ikkunalaudalla verhon takana nukkuen niin sikeästi, ettei edes kuorsannut. Tarkkailin sitä hetken, että näin sen varmasti hengittävän.
Tänään jossain mielenhäiriössä päätin tarkastaa feissarin viestikansioista sen 'roskalaatikon' eli muut ja yllättäen löysinkin sieltä pari ihan oikeaakin postia. Toinen niistä oli eräältä ihmiseltä, jonka olen pari vuotta luullut olleen kuollut kun hän katosi aivan täysin maan pinnalta. Olen todella iloinen siitä, että löysin hänet taas :) Viestittelimme sitten jonkin aikaa ja päivittelimme tiedot, olipa oikeasti mukava yllätys.
Kävimme kolleegan kera kahvilla pienessä kivassa kuppilassa työpaikan lähellä muutaman muun ihmisen kanssa ja oli tosi kivaa. Juttelimme joogasta ja buddhismista jne kaikenlaista. Huomasin, että eräs asiakas kuunteli meitä ja naureskeli samoille kohdille jutuissamme kuin mekin. Ihan hauska huomata, koska itse harrastan samaa :P
Töiden jälkeen ajattelin käydä luovuttamassa verta ja pääsinkin niin pitkälle, että tyttö otti hempan. Sitten kerroin hänelle, että olen menossa ensi viikolla jatkotutkimuksiin altistumisen vuoksi ja siihen tyssäsi.. kuulemma verenluovutus laskee hemppaa sen verran, että se haittaa pef-mittauksia. No, menen syksyllä sitten uudestaan.
Luin 'Fight Club' -kirjan loppuun enkä oikein tiedä, viitsinkö edelleenkään katsoa elokuvaa. Arvasin jutun juonen jo ennen puoltaväliä..
Unohdin eilen mainita saamastamme kutsusta. Vanhimman veljeni
nuorimmainen (poika) on menossa vihdoin naimisiin pitkäaikaisen
tyttöystävänsä kanssa ja häät pidetään Ähtärissä asti. Sinänsä tosi kiva
juttu, mutta.. nou kän duu. Vaikutamme varmaankin tosi tylsiltä oudoilta, mutta ne kemut olisivat juuri kahden mökkiviikkomme välissä, mies joutuisi ajamaan ~900km pelkästään niiden vuoksi,
minun pitäisi rahdata juhlakamat mökille.. juu ei kiitos. Menemme
joskus sitten ihan rauhassa mieluummin, kuin muutamaksi tunniksi kauhean
hässäkän kera. Että kiva kun kutsuivat. Niih.
Sellainen päivä tänään. Ihan kiva. Allaoleva video valittu monestakin syystä eikä ehkä vähiten siksi, että yksi tyypeistä muistuttaa Thorinia..
Olen yllättynyt viimeaikaisten kommenttien vähyydestä. Lieneekö syynä arvon lukijoideni löytämä Elämä vai meikäläisen kääpiöhulluus?
Viime yönä näin unta leirinuotiosta. Jostain syystä sen pohja piti kaivaa syvälle maahan, ettei tuli olisi näkynyt maanpinnan ylle ja paljastanut (jotain?). Kerroin ystävälleni Unientulkitsijalle tästä, hän kysyi haluanko minä piilottaa tuleni joltakulta vai suojata sitä? Vaikea kysymys, en tiedä. Sekin yllätti.
