Istun tässä koneen ääressä. Oli laitettava kone käyntiin, koska joogasin juutuupivideoiden avulla saatuauni pienimmän lähtemään kouluun. Nyt olen jo käynyt suihkussa ja maalannut silmät päähän ja kohta pitää lähteä tuonne lumituiskuun. Nyt sitä tuleekin vaakasuorassa, huomenna saadaan sitten vettä (jota en yhtään kaipaa).
Maanantaiaamuna kiivetessäni Itiksen uimahallista maanpinnalle, oli hämmentävää nähdä uimahallin parkkipaikalla kaksi paloautoa, tikasauto ja palojohtajan auto. Näkyi siellä olevan joku nuori nainen juttelemassa heidän kanssaam, eli ilmeisesti olivat saaneet väärän palohälytyksen uimahallista. Ajattelin vain, että olisipa ollut oikeasti kurjaa sesistä -10 asteen pakkasessa uimapuvussa odotamassa, että saavat hallin tarkastatteua. Vanhassa työpaiakssa kävi samanlaisia hälyjä välillä eli joku koodi väitti tulipaloa, vaikka mitään hälytyksiä ei kuulunut.
Kävin samalla reissulla ostamassa pienimmälle uudet sormikkaat, koska aamulla niitä ei ollut löytynyt. Olivat koulussa löytyneet repun pohjalta, joten lähden kohta palauttamaan uusia hanskoja takaisin Itikseen.
Eilen kävimme juhlistamassa työ-ystävän syntymäpäivää kakkukahveilla kolmannen ystävän liittyessä mukaan. Oli oikein hauskaa, istuimme puolitoista tuntia Cafe Aallossa Akateemisen yläkerrassa ja sitten tutustuimme vielä kirjakaupan tarjontaan. Pääsin ulos ostamatta mitään.
Kotona aloin katsella huvikseni lentoja jonnekin hiihtolomalla. Lopputuloksena minä ja pienin lähdemme Londoniumiin kolmeksi päiväksi. Varasin liput Harry Potter- kiertoonkin, joka on niin kallis ettemme ole useamman ihmisen kera voineet sitä toteuttaa.
Siinäpä ne tärkeimmät tapahtumat täältä. Kohta lähden rämpimään metrolle.
Tänään töissä oli jälleen kerran ihan mukava päivä. Tosin jättäessäni oven hetkeksi auki sieltä lappasi väkeä sisälle kyselemään tyhmiä kaikenlaista. Yrittäessämme lähteä töistä puhelin soi jatkuvasti, sekä työpari että minä olimme lähdössä omiin menoihimme hieman ennen neljää ja tämä tietysti oli telepaattisesti tiedossa kaikilla meitä kaipaavilla ihmisillä.
Menin taas sinne hikijoogaan. Ajattelin, että yritän ehkä tehdä joitain jooga-asentoja kotona joskus, koska ne ovat mukavia ja nyt ehkä muistan ja osaan ne vähän paremmin kuin yhden kerran jälkeen. Toinen syy tälle uusintatunnille oli se, että olen siten ensi viikolla alkavassa pilateksessa edes vähän parempikuntoinen. Itse asiassa nyt ei tullut läheskään niin hiki kuin viimeksi. Sitä paitsi jumppakortissa on enää yksi kerta jäljellä ja sen käytän tiistaina.
kuva katjakokko.com-sivuilta
Pääsin jo melkein (no en tod) tähän Harakka-nimiseen asentoon. Ongelma on lähinnä se, etten uskalla nostaa jalkoja irti. Tosin ei mun käsivarret varmaan edes kestäisi tän ruhon painoa, että sikäli. Mutta yritän.
Saa nähdä pääsenkö päivittelemään huomenna, sillä vihdoinkin uusvanha läppäri, jonka mies pelasti työpaikaltaan, on saanut uuden akun. (Sitä odotettiin kuukausi..) Läppäriin kuuluu myös telakka, joka majailee tässä missä nyt kirjoitan ja saan myös uuden näppiksen. Vanhan koneen kovalevy jää pois käytöstä (saan kuulemma edelleen pitää sen jalkatukena) ja entinen ruutu (iso ja litteä) saa myös jäädä paikalleen. Nyt saan läppärin napattua sitten kätevästi esim keittöön. Aamuisin voin silti edelleen käyttää vanhaa tablettiani uutisotsikoiden silmäilyyn aamujugurtin lomassa.
Olen tässä illan mittaan ihmetellyt, miten hurjan negatiivisesti ihmiset suhtautuvat joskus toisiin esim fasessa. Eräs tuttava, joka kärsii synestesiasta, valitteli omassa päivityksessään ääntä, joka syntyy kenkien nastaremmien nastojen osumisesta lattiaan esim kaupassa, kun vanhukset eivät pysty ottamaan niitä pois ihan helpolla. Siihen eräs toinen tuttu (tietämättä synestesiasta!) kommentoi sanomalla, että onpa erikoista valittaa tuollaisesta ja että olisi hyvä laittaa vaikka kuulokkeet päähän sitten JA silloin kolmas henkilö hyökkäsi ihan törkeästi tämän kakkos-kommentoijan kimppuun.
Well. That escalated quickly.
En ymmärrä, miksi asiaa ei voinut selvittää ihan nätisti. Totta on toki, että ap kommentoija olisi voinut hänkin vähän miettiä sanojaan, mutta hän ei tiennyt päivityksen kirjoittajan ongelmasta.
Tämä on se syy, miksi en oikein enää jaksa roikkua somessa. Paska lentää niin laajalle alalle tuulettimesta, ettei siltä säästy kohta kukaan.
Nyt taisi Nukumatti käydä iskemässä hiekkasäkillä, sillä silmät ei pysy enää auki. Huomenna pitää raahautua työpaikalle vielä kokoukseen, sitten alkaa viikonloppu.
Loppuun hupaisa lyhyt pätkä Taika Waititista Thor-leffan taustamatskuissa. On siellä Jeff Goldblumkin tanssimassa :)
Aamu alkoi mukavasti. Avasin sattumalta suosikkikirjailijani instagram-kuvan ja sen jälkeen katsoin hänen muita viimeaikaisia kuviaan ja näinkin jotain tuttua: nimittäin ne elokuussa Worldconissa hänelle lahjoittamani sukat! Olivat käytössä ja hän kehui niitä! Olin ihan täpinöissä :)
Töiden jälkeen menin läheiseen kiduttamoon eli urheilutalolle tutustumaan heidän käsitykseensä joogasta. Nettisivun tuntikuvauksessa luki 'helppoa ja rauhallista joogaa' ja koska mun ainoa kokemus on hatha-joogasta, joka on todella hidasta (tykkäsin siitä kyllä), niin odotin jotain samanlaista.
Juu. Hiki tippui ja valui pisaroina ympäriinsä. Vähän mietin, jäikö kauhea lätäkkö patjalle mutta en ollut ainoa, joka tippui. Siis hikeä. Yhdessä liikkeessä olisi saanut mennä käsilläseisontaan, jos olisi halunnut. No en mennyt :P Mutta selvisin hengissä ja varasin saman tunnin ensi viikolle, koska siinä onnettomassa kortissa on vieläkin kertoja jäljellä ja aikaa on tämä kuukausi! Ja sitten alkaa pilates ja ja ja..
Kotona on kaikki hyvin, kissa on rauhoittunut ja pääsee huomenna lääkäriin. Pitää muistaakin ottaa ruoka pois ennen kuin mennään nukkumaan.
Nyt siirryn vihdoin sohvalle neulomaan. En ole kahteen iltaan jaksanut tehdä sitäkään.
Loppuun vielä tämä vanha koko perheen suosikki :D
Tänään meni sitten sekin neitsyys, sillä vihdoin vuosikausia vaanittuani sopivaa kurssia sellainen osui kohdalle. Hathajoogan alkeet kaupungin henkilökunnalle tarjoamana. Oli kivaa :) Opettaja sanoi aloittavansa rauhallisesti meidän kanssamme, sillä joukossa on tosi eritasoisia henkilöitä ja eri-ikäisiä ja hän haluaa välttää vammoja (kuten varmasti mekin). Näin alkuun keskitymme lähinnä saamaan Aurinkotervehdyksen liikkeet sujuvasti lävitse, niissäkin riittää tekemistä. Ainakin nyt tuntuu siltä, että jotain olen tehnyt; selkäfielissä tuntuu ja oudosti kramppaavat jalat on hieman paremman tuntuiset.
Kuvahaasteessa oli aiheena Persoona. En yleensä käsittele lemmikkejä persoonina, mutta nyt on kuitenkin tehtävä poikkeus. Kissamme Sysi on 18-vuotias vanhus, joka nyt kuulon huonontuessa huutaa entistä railakkaammin yrittäessään jutella. Mutta silloin nuorena kissana hän vahti vauvoja näiden nukkuessa ulkona ja hääti oravat pois häiriköimästä. Mökillä hän jaksaa vielä metsästääkin elävää ravintoa. Yrittihän kissa joskus meitäkin opettaa metsästämään, mutta totesi kai lopulta meidän olevan liian typeriä moiseen toimintaan ja jätti sikseen. Nämä kuvat ovat elokuulta, mökiltä. Hiukan hirvittää, kuinak selviämme siitä päivästä kun Sysikkiä ei enää ole.
Huomenna aion ensin imuroida kämpän ja sitten alkaa tenttiinluku. Yksi luentokin pitää katsoa. Ensi viikolla menee illat rattoisasti kaikenmaailman muissa hommissa ja torstaina olisi tentti. Jos läpi pääsen, olen tyytyväinen.
