Runotus

Viime viikolla töihin kävellessä iski tällainen tunnelma eräästä vastaantulijasta.

Jos sinä
koskisit minua
kuin puhelintasi
Sivelisit hellästi
painaisit kevyesti
Hyrähtäisin eloon
kosketuksestasi
Antaisin äänimerkin

Punainen luuri
- ehkä ei tänäänkään.

Iltapala

Kävin uimassa pitkästä aikaa aamulla. Olen kuvitellut olevani suht koht hyväkuntoinen, mutta uituani 200m olin aivan kuoleman kielissä, tuntui kuin olisin vetänyt vähintään cooper-testin siellä altaassa. Aivan käsittämätön juttu.

Uin kyllä sen normaalin kilsan ja vähän veto paranikin, mutta puoli 10 jälkeen altaat alkaa täyttyä niin, että hyvä kun sekaan mahtuu. Vähän ärsyttävää. Loppuvaiheessa oli pakko vaihtaa rataa, kun sille radalle millä olin minä ja yksi toinen nainen, tunki kolme miestä. Viereisellä radalla oli yksi mies, jolla oli jonkinlainen kumipuku yllään. Sekin sitten vielä lopuksi, kun meinasin mennä kylmäaltaaseen, niin kökki siellä rukoilemassa tjsp niin, että oli pakko jättää kylmäallas väliin.

Töissä oli ihan kivaa, tein yhden (tai kaksi) tiedonhakua eräistä kirjailijoista ja loppuillasta tuli vielä asiakkaaksi yksi entinen Puistolan aikainen asiakas. Hän ei tunnistanut minua (hei vaan 25v tai jotain), mutta muisti sitten kun sanoin, että hiuket oli vähän pitemmät silloin. Oli tosi kiva :)

Metroasemalla juttelin erään pienen ihmisen ja hänen äitinsä kanssa, he kertoivat nähneensä suden aamupäivällä Myllypurossa. Siriukselle napsahti ulkoilukielto ainakin huomiselle.

Ehdin myös kirjoittaa suunnilleen puoli arkkia lisää tarinaa. Jatkoin sitä äsken vielä hieman, mutta nyt aion pitää neulomistauon ja mennä katsomaan Riverdalea :P

Hyppäys

Ajattelin ottaa mallia ystävästäni Laiskasta vaimosta ja julkaista pöytälaatikkoni pölyisiä arkistoja. Lukemaan pääsee tuosta yläpalkista, jos kiinnostaa. Melkoista chick-littiä on luvassa.. Jostain syystä en juuri lue sitä, mutta useimmat tarinani kääntyvät siihen suuntaan ennemmin tai myöhemmin :P

Chick-litistä puheenollen olen koko viikonlopun kuunnellut erästä hyvin kevyttä äänikirjaa, jonka toinen lukija on Richard. Huhhuh.. Voisin sanoa, että onneksi joka toinen luku on naisen lukema, muuten voisi aivot sulaa (tai pitäisi ostaa lisää pikkuhousuja) .

Eilen imuroin kämpän tanssahdellen Fall Out Boyn kanssa ja pesin pyykkiä, myös uimapukukankaat, piirsin kaavat ja katselin Broadchurchin kolmoskautta, joka on todella hyvä. Sirius oli koko päivän ulkona vaanimassa paksua hiirtä, joka asuu kuistimme alla. Näin hiiren aamulla ja jestas se oli paksu.

Tänään leikkasin osan kankaista ja leivoin unelmatortun, lisäksi tein lakritsimanteleita. Mies paistoi pihvit ja sitten olikin taas aika esikoisen lähteä kasarmille.

Loppuun vielä vähän discoa.

Uudistettua elämää

Nyt on sitten läppäri telakassaan ja uusi näppis, jossa on jopa vielä kirjaimet näkyvissä näppylöissä. Pöytäkin on siisti, ainakin hetken aikaa. lattialalla on järkyttävä kasa paperinkeräykseen menevää paperia.

Sudelle mielenpiristykseksi Fingerpori, joka sattui vastaan.

Yritän tässä totutella outoon näppikseen. Sirius nukkui päiväunensa esikoisen farkuissa tänään, lähetin kuvan WAssa lapselle inttiin.

Eilen kävin töissä kokouksessa ja sen jälkeen tapasin erään ystävän lounaalla samalla onnistuen tekemään miehelle oharit. Olimme jossain vaiheessa sopineet, että jos hän menee töihin, niin soitan kokouksen jälkeen lounassuunnitelmista ja kuinka ollakaan unohdin ihan täysin. Vähän harmitti, molempia.

Eräs Richard-fandomin pitkäaikainen ihana ihminen kerää joka viikko eräänlaisen uutispläjäyksen kys. henkilöstä ja jakaa linkit blogissaan. Tämän viikon 'kansikuva' Twitterissä on varsin kuolattava, en pysty katsomaan sitä kyllikseni ja samalla saan siitä liikaakin feelsejä. En tiedä tajuaako tätä kukaan muu kuin toinen fani. Katsoessani kuvaa ajattelin, että siinä voisi hyvin olla Salien John (todella yllättävää eikö, koska erääseen Richardin hahmoon olen perustanut hänet).

Annoin blogin osoitteen eräälle työkaverille, joka seurasi aiempaa blogiani ja olemme fasekavereita. Hän sanoi, ettei ymmärrä miten teen koko ajan kaikenlaista ja on fasessa ihmetellyt, miten ehdin. samaa muistaakseni rakas Pastori ihmetteli joskus ja itse ihmettelen sitä, että mistä kummasta tällaiset käsitykset ovat saaneet alkunsa. Minähän lähinnä istun kotona :D

Loppuun hiukan hupaisaa Musaa Flight of the Conchordsilta. Viimeksi Jermaine esiintyi 'Legion'-sarjassa ja Brethän on Hobitissa ja Tarussa tehnyt vissiinkin isoimmat roolinsa :D

Rakkaudentunnustukset vessapaperissa

Rakkaudentunnustus vessapaperissa, voiko olla rasittavampaa asiaa? Muistaakseni Serlalla oli jokin ihme keräys jokin aika sitten, jolloin ihmisiä kehoitettiin lähettämään erilaisia rakkaudentunnustuksia ja ne on sittemmin painettu vessapaperiin. Mökillä jo kammoilin näitä ja nyt meille osui kotiin paketti. Ihan järkyttävää. Useimmissa on kielioppivirhe tai sitten ne ovat muuten vain niin kaameita, etten kestä. Lisäksi koko ajatus rakkaudentunnustuksesta vessapaperissa on täysin kuolleena syntynyt idea. Oikeasti.

Olen potenut flunssaa koko tämän viikon ja olo melkeinpä huononee vain. En pysty tekemään mitään järkevää; yritin ommella hametta sillä lopputuloksella, että vedin vetoketjun nurjalle puolelle erittäin siististi. Sitten kun sain sen purettua ja ommeltua uudelleen ja pääsin hiukan eteenpäinkin, näkökenttään ilmestyi aura. Päätin lopettaa ompelut tältä päivältä.

Luin kummallisen kirjan sunnuntaina. Kirjastolehdessä oli erään kirjailijan haastattelu ja hän kehui kanadanranskalaista Tulitikkutyttö-kirjaa, joten lukaisin sen. No, olihan se mielenkiintoinen mutta samalla hyvin moderni ja ranskalainen. Mielestäni se muistutti oikeastaan Sarrauten Kultaisia hedelmiä, mistä pidin aikoinaan kyllä kovasti. Mitä siis yritän sanoa on se, että kirja oli hyvä ja jäi mieleen, mutta samalla se oli harvinaisen häiriintynyt.

Tässä rään täyttäessä päätä en ole oikein jaksanut lukea mitään kovin ihmeellistä, joten olen lukenut monta erinäisiä ficcejä Kapteeni Amerikasta. En edelleenkään löydä yhtä, jota kaipaan, joten pitää varmaan kirjoittaa se itse. Myös Salien kymmenes luku on työn alla, ollut jo jonkin aikaa kyllä.

Katsoin muutaman leffan tässä lomanalun kunniaksi. Snowpiercer-niminen dystopiakuvaus oli juuri niin hölmö kuin voi kuvitella. Chris Evansia oli silti mukava katsella kuten myös Avengersissa. Lisäksi katsoin Hell or high water-elokuvan, joka oli yllättävän hyvä. Chris Pine ja Jeff Bridges tekivät hyvät roolit.

Otin Spotifyn käyttöön vihdoin. Minulla on ollut siellä tili vuosia, mutta en ole käyttänyt sitä oikeastaan ollenkaan. En ole varma jatkanko. Maksoin kolmen kuukauden premium-tilin, mutta kolme kuukauden päästä hinta nousee eurosta kymppiin enkä tiedä tarvitsenko premiumia. Pärjään hyvin myös entisellä musiikkisysteemilläni.

Allaoleva soi juuri nyt.

Jep

Jotenkin tuntuu, että aina unohtaa asiat joista aikoi kirjoittaa.

Aamulla kävin uimassa ja mielestäni ihan hyvä veto joulu- (ja kesäloma)läskeistä huolimatta, sillä pääsin kilsani 34 minuutissa. Uinnin jälkeen kävin Itiksen kirjastossa ja Kallion kirjastossa vielä ennen töihinmenoa. Töissä aika kuluikin rattoisasti nuotteja muovittaessa. No, onneksi iltavuorokin loppuu joskus.

Päivän aikana ehdin ihmetellä ainakin Pähkinäraivo-uutista. Tuntuu vähän siltä, että taustalla on jokin isompi asia kuin pelkät pähkinät. Toisaalta eräs tuttu stuertti kertoi, että esim. Japaninlennot ovat aivan hirveitä varsinkin jos joutuu ekaan luokkaan vuoroon, koska siellä kaiken pitää olla ihan juuri eikä melkein.

Pohdiskelen tässä Salejakin.. Eräs kirje on päässä aika valmiina mutta en tiedä milloin ja miten saan sen kirjoitettua. Sen myötä nimittäin on herännyt taas kaikenlaisia omia sisäisiä tunnelmia, jotka olisi tietysti hyvä saada ulos, mutta en tiedä. Jouduin nimittäin kotiin kävellessäni sellaisen tunnekuohun valtaan siihenliittyvistä asioista, että itkin päästessäni kotiovesta sisälle. Mies vähän huolestui.. Onneksi halaaminen auttaa aina.

Pienimmän kanssa olemme jo ihan Harry Potterin lopussa, puuttuu enää 'loppulause' lukea huomenna ja sitten se on  ohi. Yritämme miettiä, mitä seuraavaksi.

Taidan lähteä tästä petiin. Onnistuin pyydystämään jostain tämän kamalan rallatuksen korvamadoksi, joten koitanpa jos se tarttuisi teillekin.

Että joo

Tämäkin päivä on kälvitty vihdoin. Olin töissä ja koskapa Elisa-neiti pisti nettiyhteydet kumoon kirjoittelin sitten Salien yhdeksännen luvun loppuun. Luku ei ole pitkä, mutta pisti sitäkin enemmän hanttiin ja lisäksi opiskelukiireet päälle.. Eihän sen kirjoittamiseen mennyt kuin pari kuukautta. Huokaus. Seuraavaa lukua en uskalla luvata ainakaan tämän vuoden puolella.

Ajattelin hetken rentoutua neuleen parissa. Taidan aloittaa pienemmän kummipojan joululahjan teon, sillä se on aika paksua lankaa, joten voisin kuvitella sen valmistuvan suht nopsaan.

Näkyillään. Loppuun piisi yhtyeeltä, jota en ole koskaan kuunnellut mutta eräs ystäväni pitää siitä kovasti. Vähän liikaa sokeria ehkä..

Uusi viikko alkaa

Viikonloppu meni; lauantaina yksi meni metsään, mies meni katolle ja keskimmäinen leipoi mustikkapiirakkaa ja pullaa. Pienin hankki skypekaverin Filippiineiltä. Kummipoika ja äitinsä kävivät kylässä, mies tuli katolta (ehjänä) ja lapsi/esikoinen metsästä. Esikoinen sai naapurintädiltä lahjaksi venäjän armeijan ulkoilupuvun. Aidon. Että joo..  Jaa niin sunnuntaina en tehnyt mitään eli kertasin tenttiin huonosti ja ripustin pyykkiä ihan samperisti. Sen voisin ulkoistaa. Voin kyllä pestä pyykkiä ja silittää, mutta se helkkarillinen ripustaminen, kun joka ainut sukka ja kalsari on nurinperin ja ja ja aaaargh. En tykkää.

Tänään kävin vetämässä kilsan altaassa 32 minuuttiin, mikä on sinällään ihme kaiken viikonlopun syömisen jälkeen. Hyvä, ettei vedet tulleet ylös altaasta, kun meikä meni sinne.

Töissä oli rattoisaa. Heitin yhden rehun jäänteet pihalle ja laitoin uudet mullat pistokkaan kera ja kastelin muut rehut, ihmettelin erilaisia tuntilistoja ja muistelin kuukauden takaista kurssia, joka jatkuu huomenna. Muovitin, autoin asiakkaita, leikin puhelimella jne jne ihan normi työpäivä.. ehdin jopa kirjoittaa pari lausetta 9:ttä lukua.

T niin kuin ratikka

Taidan lähteä petiin. Aamulla pitää olla kukonlaulun aikaan jo koulutuksessa. Voi elämä.. *etsii tulitikkuja valmiiksi* Loppuun taattu korvamato.

Uupu-uupu

Olen juuri matkalla petiin. Nukuin viime yönä todella huonosti johtuen mm. uimakisoista, joissa oli eräänlainen vastavirtavesieste. OSa ihmisistä oli jo pinnan alla ja aina välillä virtaus käännettiin toiseen suuntaan. Pääsin kuitenkin juuri hetkeä ennen kellon soittoa vastarannalle, jossa koneenkäyttäjä totesi , että kai sitä virtausta voisi vähän lieventää..

Siinä uituani puolen yötä raahustin enemmän unessa kuin hereillä vessaan  aj sieltä tullessani astuin kissan päälle. Mokoma raukkanen makoili umpiunessa vessan ja khh:n välisessä oviaukossa, josta ilmeisesti näkee mukavasti joka suuntaan kun kuulo ei enää toimi. No, rauhoittelin kissan ja jatkoin aamurutiineja.

Pääsin vihdoin töihinkin ja totesin, että päätä vähän särkee. Tein hommat ja iltapäivällä päätin lähteä pois vähän etuajassa, koska en enää oikein nähnyt mitä ruudulla luki. Sain kuitenkin päivän hommat valmiiksi ja huomenna pääsen (!) vaarojenarviointi-kävelylle.. voi jeee.. Kävin vielä kotimatkalla hakemassa pari tenttikirjaa lisää, ettei lopu kesken.

No joka tapauksessa kotona päänsärky melkolailla väheni, ehkä suklaasalmiakkimanteleiden ansiosta. Sain viestin, että luettelointitehtävät olivat menneet lävitse (jee) ja näin tämän videopätkän (josta iski hurjat feelsit).  Jos vain tuo taltiointi jossain täällä näytetään, menen ehdottomasti katsomaan. Se oli niin huikea kokemus.

Olen ehtinyt kirjoittaa jonkin matkaa seuraava Salien lukua ja nyt taidan lähteä vaaka-asentoon. Loppuun piisi, joka jostain syystä on minusta kiva.

Käsialanäytteitä ja sananen twitteristä

Nolliksen toivomuksesta kirjoitin omin pikku kätösin pienen näytteen. Se ei ole kaunoa vaan ihan normi-tekstausta. Joulukortit kirjoitan kaunolla, mutta se ei oikein suju enää. Joudun miettiään kirjaimia enemmän kuin tekstatessa. Otin myös kuvan luentomuistiinpanoista, yritin etsiä sellaisen aukeaman josta saa selvän. Osa on lukukelvotonta suoraa viivaa, tarkoittaen minun olleen lähellä nukahtamispistettä.

Muistan, että lähetettyäni osoitteenmuutoskortit suvulle, serkkuni oli kysynyt äidiltäno oliko tämä kirjoittanut osan korteista. Kuulemma käsialamme ovat samanalaiset, vaikka itse en kyllä tunnusta (äitini on entinen farmaseutti).  

Jostain syystä, en tiedä miksi, useammassakin blogissa on tänään puhuttu twitteristä. Itse liityin siihen vuosia sitten pitkän harkinnan jälkeen ja ensimmäisessä twiitissäni kiitin Jared Letoa heidän Helsingin keikastaan edellisenä iltana. Hän jopa vastasi siihen :)  Sen jälkeen olin pitkään vaiti, tuntui etten vain osannut ja että omat asiani olivat tylsiä, enhän ole minkäänsortin kuuluisuus. Viime talvena aloin seurata ja twiitata aktiivisemmin, oikeastaan Hobitti-elokuvan takia, sillä löysin fandomista kaltaisiani ihmisiä ja uskalsin jutella heidän kanssaan ja jopa kyseisen leffan näyttelijöiden kanssa.

Nykyään saatan vaihtaa muutaman sanan esim. aamulla nettituttujen kanssa ja viime viikolla keskustelin Kallion kirjaston kanssa uudestan itsepalveluvaraussysteemistä, joka on mielestäni jostain syvältä ja poikittain. Tänään eräs näyttelijä, jota olen pitkään fanittanut, ilmaisi itseään twitterissä ja muistin onnitella häntä viime perjantaisen syntymäpäivän johdosta (mitä en muistanut tehdä fanifoorumilla).

Eniten seuraan Twitteristä kuitenkin uutisia, sekä oman alan että erilaisten uutispalveluiden. Koska en jaksa lukea edes nettiHesaria pysyn nykyään ihan hyvin kärryillä maailman menosta tuon avulla. Kaikkeen tottuu, sanoi irlantilainen köysi kaulassa.

Tänään kävin syömässä työpaikkasuhteen kanssa. Olen maksullinen nainen, hän nimittäin tarjosi lounaan vastineeksi poikein pieneksi käyneistä vaatteista, joita roudasin pari kassillista.

Tässäpä tämän päivän epistola. Saa nähdä jaksanko huomenna kirjailla yhtään mitään, kun olen ensin koko päivän koulutuksessa ja sen jälkeen menen kahville tyttökaverin kanssa.

Loppuun vielä päivän korvamato, jota aamulla soitti eräs kitaranrämpyttäjä Sörkan aseman ylätasanteella.

Mainio maanantai

Ilmeisesti tämän maanantain 'virallinen' nimi olisi Malkamaanantai, mutta kuulostaa jotensakin pöljältä. Kuten koko Hiljainen viikko. No se siitä.

Aloitin aamuni reippaasti pulahtamalla uima-altaaseen ja uin suht sopivaa vauhtia kilsan puolessa tunnissa. Jossain vaiheessa oikea jalka alkoi vähän varoitella krampin mahdollisuudesta, joten hidastin hiukan tahtia. Ihme kyllä samalla radalla kanssani oli vain yksi uimari, minä olin hänelle varmaankin liian hidas mutta en antanut sen häiritä. Lopuksi matkalla pesuhuoneeseen pulahdin vielä kylmävesialtaan kautta, sekin oli pitkästä aikaa oikein kiva.

Uinnin jälkeen poikkesin ex-työpaikassa, ystävä oli luvannut aamukahvit ja Spooksin 9-kauden. Nyt voin rauhassa taas katsella töllöä iltaisin. Pitää vain kehitellä jokin välineule.

Töissäkin on mennyt ihan kivasti, kitutunnin päästä pääsen pois. Korjasimme työkaverin kanssa nideleimasimenkin näppärinä likkoina (katsoimme käyttöohjeesta neuvoa). Kyllä olemme käteviä!

Luin hyvän artikkelin yhdestä alan nettilehdestä ja se oli minusta niin hieno, että ajattelin linkata sen tähän.
Ensinnäkin artikkelissa kerrotaan eräästä nuoruusaikojeni suosikkikirjailijasta ja lisäksi se on muutenkin ihan asiallinen juttu. Tosin sen verran pitää sanoa, etten ihan allekirjoita kirjoittajan näkemystä romanikerjäläisestä ja viisaudesta. Ei siirtolaisuus tai elämänkokemus välttämättä jalosta ihmistä mitenkään, kuten kirjaviisauskin on pelkkää papukaijamaista kailotusta ellei itse asiasta mitään ymmärrä.

Liityin viikko pari sitten Twitterissä seuraamaan @CrapTaxidermy-nimistä mikroblogia. Elikot ovat aika hulvattomia. Jostain syystä tämä iski tänään ja hihittelen sille edelleen.

Luin viimeisimmän Salien luvun jälleen ja pitihän sitäkin taas korjata. Kohta pääsen kotio, jos jaksan niin jatkan seuraavan luvun kirjoittamista. Aion spoilata sen verran, että jossain vaiheessa tarinaan ilmestyy myös joulupukki. Hän kävi itse kertomassa asiasta minulle jonain yönä viime viikolla. Jos Paimen on suosiollinen, niin hänen SoundCloud-radionsa voisi esittää erään kirjoittamani joulutarinan. *vink*

Tähän pitäisi vissiin keksiä joku piisi.. *pohdiskelee*.. teinipiisi?

Aivot narikassa

En jaksa kovinkaan vieläkään keskittyä tähän kirjoitteluun, pää on taas täynnä pumpulia. En tehnyt tänään oikein mitään, kirjoitin yhden luvun tarinasta loppuun ja aloitin seuraavaa, siinä se aika kuluukin mukavasti kun paimentaa hahmoja. Yleensä nimittäin ne eivät tee niinkuin pyytää, vaan ihan jotain muuta.

Hiukan tällainen olo väsymyksen vuoksi

Mutta tässä päivän video, se oli minusta hupaisa. Hiukan ovat saaneet pojat pohtia koreografiaa.

Vanha ystävä

Harrastin aiemmin kirjeenvaihtoa muutaman ihmisen kanssa. Useimmat asuivat ulkomailla ja vain yksi on suomalainen syntyjään. Jotkut olen tavannut ihan livenäkin ja olimme mm. erään ihanan pariskunnan häissä Genovassa. Nykyään lähettelemme lähinnä joulukortteja, sillä elämäntilanteet vaihtuvat ja aika on välillä kortilla myös.

Euroviisujen myötä sain päähäni etsiä erään kirjekaverini FBstä ja löysinkin. Ilokseni hänkin muisti minut ja vaihdoimme kuulumisia. Hän oli vaihtanut miestä ja saanut uuden lapsen näiden muutaman vuoden kuluessa, jolloin emme ole olleet yhteyksissä.

Täytyy sanoa, että joissain suhteissa tämä nettiaikakausi on kyllä mieleeni.

Luomisen tuskaa

En puhu nyt bloggaamisesta mitään, vaikka tuskaahan se tämäkin on. Puhun fanifiktioista. Jossain aiemmin mainitsin lukevani moista soopaa.. eh. No joo, mutta kirjoitan sitä myös itse. *suojautuu sateenvarjon alle*

Tuska on nyt sellainen, että sain vihdoin puserrettuani yhden tuotoksen julki nettiin. Nyt alkaakin sitten se pahin osuus eli kommenttien odottaminen. Tekisi mieli purra kynsiä, mutta en viitsi kun jo yli 20 vuotta sitten pääsin siitä pahasta tavasta eroon.

Ensimmäisen ficin julkaisu oli jotain hirveää. Siksi mietinkin, millaista olisi julkaista jotain lukukelpoisempaa ihan perinteisessä kirja-muodossa. En varmaankaan nukkuisi muutamaan kuukauteen.

Vielä kun lisään, että en ollut mikään haka ainekirjoituksessa..