Tämäkin päivä on kälvitty vihdoin. Olin töissä ja koskapa Elisa-neiti pisti nettiyhteydet kumoon kirjoittelin sitten Salien yhdeksännen luvun loppuun. Luku ei ole pitkä, mutta pisti sitäkin enemmän hanttiin ja lisäksi opiskelukiireet päälle.. Eihän sen kirjoittamiseen mennyt kuin pari kuukautta. Huokaus. Seuraavaa lukua en uskalla luvata ainakaan tämän vuoden puolella.
Ajattelin hetken rentoutua neuleen parissa. Taidan aloittaa pienemmän kummipojan joululahjan teon, sillä se on aika paksua lankaa, joten voisin kuvitella sen valmistuvan suht nopsaan.
Näkyillään. Loppuun piisi yhtyeeltä, jota en ole koskaan kuunnellut mutta eräs ystäväni pitää siitä kovasti. Vähän liikaa sokeria ehkä..
