Olen aivan poikki, sekä henkisesti että fyysisesti. Fyysisesti altistumisoireiden vuoksi, nytkin olen nukahtaa pystyyn. Henkisesti siksi, että kävin syömässä serkkuni kanssa ja hän odottaa viimeisillään vauvaa. Vauvalla on todettu paha sydänvika ja jos synnytys ei käynnisty itsestään nyt viikonlopun aikana, niin maanantaina aloitetaan käynnistys. Sitten vauvan synnyttyä katsotaan aloitetaanko saattohoito vai sydänleikkaus. Että joo.
En jaksa nyt siitä tässä sen enempää, koska alan vain itkeä. Itkimme jo molemmat ruokapöydässä, naapuripöydästä vähän tuijotettiin.
Menen katsomaan Hannibalia. Richard auttaa.
