perjantai 29. syyskuuta 2017

Kevennys

Työpaikalla tänään aioin avata kirjaston puhelimen, kun aukioloaika oli käsillä ja koska luuria ei heti löytynyt edes lähimpien paperipinojen alta, niin soitin siihen toisella puhelimellamme.

*sointiääni*
"Haloo?" nuorehko miesääni vastaa. Hyvä, etten hämmästykseltäni tiputtanut luuria roskikseen.
"Päivää, Puskissa siitä-ja siitä kirjastosta. Kertoisitko, miten olet saanut tämän puhelimen haltuusi?", kysyin.
"Niinjoo.. ööh.. mä ostin tän eilen illalla yhdeltä tyypiltä Piritorilla kahella kympillä", mies sanoo.
"Jaa. Me kyllä tarvittaisiin sitä täällä, että jos voisit palauttaa sen", sanoin aika tiukasti.
"No voi hitto. Saanko mä rahat takasi? Kun on aika huono tilanne just nyt".
"No en osaa sanoa, katsotaan kun tuot sen puhelimen tänne. Vai soitanko poliisille, niin voit saada syytteen varastetun tavaran ostamisesta."
"Ääh.. jaa.. no mä tuon sen. Mä oon nyt Haagassa, mutta tuon kun tulen sinnepäin."
"No kiva, jos tuot."

Että sellaista. Ainakin saatiin hyvät naurut, vaikka puhelinta ei tulisikaan takaisin. Liittymä on ainakin väliaikasesti suljettu :P




torstai 28. syyskuuta 2017

Kiirettä pukkaa

En ole ehtinyt kirjoitella tänne, koska olen juuttunut Islantiin. Aloitin viikko sitten Arnaldur-maratonin ja sitä jatkuu vielä jonkin aikaa. Sen lisäksi olen juuttunut iltaisin sohvalle katsomaan Game of Thronesia neulomuksen kera.

Palaan kyllä jossain vaiheessa.. ehkä..

Loppuun korvamato tiistaijumpasta.


keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Puhhuh

Ollaan jo viikon puolivälissä, vaikka tuntui ettei se(kään) koskaan koita.

Aamuisin kävellessäni metrolle osun välillä erään mummon ja hänen kiinanpystykorvansa kanssa samalle reitille. Tänä aamuna sanoin mummolle, että hänen koiransa on aina niin komea ja hän vastasi, että onhan se komea mutta kovin itsepäinen :D Olen tämän mummelin kanssa ennenkin jutellut, hyvin mukava mutta kovin puhelias on hän :P

Pienin tuli hakemaan minua töistä. Tällä kertaa piti olla ilman paluukyytiä, sillä mies oli vanhempainillassa. Vantaan päättäjät ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, että koska alueen toisessa koulussa alakoululaisten määrä vähenee ja toisessa (meidän) nousee, niin koulujen luokkajaot muutetaan siten, että toisessa (meidän) olisi luokat 1-4 ja toisessa 5-9. Eli pienin joutuisi siirtymään isompaan kouluun jo ensi syksynä ja koska siinä koulussa on ollut aiempina vuosina paljonkin ongelmia kiusaamisen suhteen, emme ole tästä kovin tyytyväisiä. Mies kertoi, että tämä alueen vanhempien kuuleminen oli mennyt aivan kilpahuudoksi eikä mikään järkevä ehdotus päässyt edes kuuluville näiden kilpalaulajien vuoksi. Hän olikin tilaisuuden jälkeen pyydystänyt esittelijät ja kertonut oman ehdotuksensa, jonka he olivat merkinneet ylös eli porrastettaisiin koulujen siirtymä siten, että ensi syksyn ekaluokkalaisista aloitettaisiin tämä uusi systeemi.

Samassa tilaisuudessa mies oli myös kertonut tuon toisen koulun rehtorille keskimmäisen ja tämän parhaan ystävän päässeen haluamaansa lukioon (Viikin Norssiin) ja rehtori oli puolestaan kertonut, että ennätysmäärä viime kevään yseistä oli päässyt jatkamaan lukioon. Hieno juttu tällä alueella. Vielä pari vuotta sitten tuo koulu oli top3:ssa pääkaupunkiseudun maahanmuuttajaoppilas-kiintiössä. Ne kaksi muuta top3-koulua ovat naapurilähiöissä.


tiistai 19. syyskuuta 2017

Fiiliksiä

Ensinnäkin ärsyttää nyt luvun alla oleva kirja tai sen mies-päähenkilö. Olisin varmasti jo heittänyt jollain, jos olisi sellainen tyyppi täällä kotona. Aargh. Samassa kirjassa tosin ärsyttää myös muutama muukin asia, esimerkiksi murre ja ekan kilarin aiheuttanut sana 'devari', joka on ilmeisesti synonyymi dvd:lle (tämä ilmeni asiayhteydestä). No, jatkan taas aamulla metrossa opuksen parissa. Se on tarpeeksi lyhyt aika :P

Toisekseen tänään tuli hyvä mieli, kun autoin vanhempaa naisasiakasta maksamaan tabletillaan laskun ja hän halasi kiitokseksi. Autoin häntä myös anomaan henkilökorttia poliisilaitoksen verkkolomakkeiden kautta. Oli kivaa, lisäksi opin itsekin joitain asioita, mm.tunnusluku-appsin käyttöä.

Kolmanneksi oli mukava jumppa tänään Kallion urheilutalolla, sellainen tanssillinen ja hiestävä, ja juttelin parin mukavan naisen kanssa tunnin jälkeen. Meillä kaikilla on piakkoin umpeutuva sarjalippu :P

Neljänneksi kävin eilen uimassa, vaikka ei ihan hirveästi innostanut aamuvarhaisella lähteä, mutta aina se kannattaa. Vähän harmitti, kun en mennyt kylmäaltaaseen, vaikka olisin voinut. Siitä oli reunat laastattu uudestaan ja ne olivat vielä kosteat niin en uskaltanut.

Pienimmällä oli tänään koululääkärin tarkastus ja se meni oikein kivasti. Olin valmiiksi pelännyt, että sanovat jotain lapsen painosta, mutta (nais)lääkäri totesi vain, että käyrät näyttävät tältä ja kommentoin vain, että samalta näyttivät isoveljien käyrät aikoinaan, kunnes tuli kasvupyrähdys yläasteella. Nythän noita ei suunnilleen ohuen koivun takaa erota.

Illan neulomishetki Westerosissa odottaa. Olen jo neljännessä kaudessa, vaikka en olekaan ihan hirveä fani. Edelleen pidän kirjaversiosta enemmän, ihan siksikin että minusta kaikkea ei tarvitse näyttää (esim. kidutus).




perjantai 15. syyskuuta 2017

Hahtuva

Kyllästyin tukkaan ja pikaetsinnän tuloksena löysin työpaikan vierestä kampaamon, jonne sain ajan vähän ennen neljää. Leikkaus oli ok ja muutenkin kampaaja oli oikein mukava vanhempi täti, mutta hän föönasi tukan pystyyn niin, että näytin aivan kukkineelta voikukalta kotimatkalla. Ei se mitään, huvitti vain. Kotona pesin tukasta kaikki vahat pois ja heti on parempi. En ottanut kuvaa :P

Aamulla metrossa vastapäätä istuva mieshenkilö, jonka olen nähnyt eri aikoina eri kirjastoissa työskennellessäni, kysyi mistä olen hankkinut sormukseni. Sen hymiö-sormuksen.. Hän arveli ehkä hankkivansa vaimolle sellaisen. Ja tämä mies on siis ihan kiva ihminen, hänen lempinimensä on 'Oopperalaulaja' vaikka en yhtään tiedä onko hän oikeasti laulaja. (Hän on yksi niistä asiakkaista, jonka tuntee puoli kaupunkia. Niitä on muutama.)

Eilisaamuna parvekelasiasentaja tuli laittamaan viimeiset osat paikoilleen aj nyt parveke on aika mukava. Sen sijaan metrossa oli tunnelmaa. Pääsin seisomapaikalle ihan Kontulasta saakka. No kosahtihan se Espoon metrotesti sitten iltapäivästä, saa nähdä milloin se saadaan oikeasti kulkemaan. Proleputki.

Kävin eilen töiden jälkeen pilateksessa, se auttoi kyllä jonkin verran. Tosin nyt on oikea olkavarsi niin kipeä, etten saa oikein mitään tehtyä. Itse asiassa kipu säteilee olkanivelestä saakka ranteeseen. Olen ajatellut ehkä meneväni ensi viikolla työterveyteen vinkumaan fysioterapiaa, varpaiden nivelrikkokin on aiheuttanut jalkoihin väärää asentoa ja siksi nekin jumittavat.

Menemme huomenna pienimmän ja ystäväni kanssa katsomaan Hämistä, meille se on toinen kerta mutta ystävälle ensimmäinen. Pääsen korkkaamaan ensimmäiset voittoliput :P





tiistai 12. syyskuuta 2017

Kumpparit

Päivän sana otsikossa. Aamulla satoi kaatamalla, valehtelematta, joten oli pakko laittaa kumisaappaat ja sadetakki. Vein töihin yhden banaani-kuivakakuista, jonka tein lauantaina ja se sai hyvän, joskin lyhyen, vastaanoton :P

Päivä kului rattoisasti ja pian olikin aika siirtyä kidutustuokioon kahvakuulan pariin. Ohjaaja oli mukava naishenkilö, ilmeisesti sijainen pukuhuonepuheista päätellen. Minulle ihan riittävä kidutus, yhtään enempää en olisi jaksanut. Tämä oli nyt toinen kerta kyseistä lajia enkä usko, että haluan sitä enempää, ainakaan ihan heti.

Tulin bussilla Mellunmäkeen ja jäädessäni pois eräs vanha laitapuolenkulkija päästi 'rouvan' kohteliaasti ulos edellään ja sanoi tullessaan perässäni ulos "Rouva, teillä on kumisaappaat" hyvin hämmästyneellä äänellä. Minua alkoi naurattaa aivan hurjasti, mutta onnistuin sanomaan vain "Niin kuule taitaa olla."

Nauroin vielä auton luona ja mies katsoi hiukan huolestuneena :D

Onneksi huomenna on iltavuoro. Alla päivän korvamato.


maanantai 11. syyskuuta 2017

Paistaa se päivä risukasaankin

Liityin huvikseni ilmaisten popcornien houkuttamana Finnkinon Lab-ohjelmaan ja sen myötä osallistuin heidän FB-sivulla olleeseen arvontaan, jossa kertomalla parhaan leffamuistonsa saattoi voittaa vuoden elokuvaliput.

Niin. Ja minä siis voitin ne. En vieläkään usko sitä todeksi, sillä en oikeastaan koskaan voita mitään. Viimeksi voitin Kaupungin henkilökunnan arvonnassa oopperaliput silloin, kun Helsinki oli kulttuuripääkaupunki odottaessani keskimmäistä.

Paras leffamuisto-osioon kirjoitin näin:

"Olimme ensitreffeillä mieheni kanssa ja hän osti isoimman popcorn-astian. Istuutuessamme paikoillemme hän onnistui kaatamaan puolet astian sisällöstä päälleni (ensitreffeillä!) ja koska olen minä, repesin aivan totaalisesti, sillä popcornia oli joka puolella. Mies kertoi myöhemmin pelänneensä, että suutun ja lähden samantien pois. Olemme nyt olleen yhdessä 1992 maaliskuusta ja edelleen käymme elokuvissa paljon perheen ja ystävien kanssa. Ensimmäistä yhteistä elokuvaa emme kuitenkaan muista, mikä se mahtoi olla. Popcornit veivät huomion "

Kävin tämän lisäksi aamulla uimassa normikilometrini taas 32 minuutissa. Oli mukavaa. 

Huomenna menen töiden jälkeen kahvakuulatunnille, saa nähdä onko käsivarsia ollenkaan sen jälkeen. Jos ne vaikka tippuu pois.

 

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Jep




Kävimme pienimmän kanssa leikkimässä matkakaveri-Heidin kissojen kanssa. Olikin aika hauskaa, lisäksi kävimme katsomassa Heidin ystävän luona erästä löytökissaa siltä varalta, että se ehkä olisi meille sopiva. Sitä ei vielä tiedä, sillä kissa oli vielä arka ja pysytteli piilossa seinän vieressä.

Kerroin Heidille työtoveristamme, jolla on kasvain selkärangassa ja vaihtarina hän kertoi henkilöstä, joka tuli meille viime keväänä työllistettynä ja joka on nyt sairaslomalla rintasyövän vuoksi. Päästyäni kotiin sain viestin siltä henkilöltä, jolle olin antanut aa-kahvilan yhteystiedot. Hän kertoi viikolla, että hänelle oli kehittynyt säärihaava polvinivelleikkauksen seurauksena ja nyt kun säärihaavaa oli tutkittu, huomattiin lisäksi keuhkoissa kolme kasvainta. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, alkaa olla hiukan liikaa taas.


Blogger esittää taas parhaat temppunsa.

Lauantaita

Tervehdys taas. Eilinen ilta oli vähän raskas, vaikka muuten päivä oli suht hyvä. Kävimme illalla miehen kanssa viemässä erään työkaverin (entinen talouspäällikkömme) kesähoidossa olleet huonekasvit hänelle Herttoniemeen. Tänä työkaveri jäi kesän alussa pitkälle sairaslomalle selkärankaan sijoittuneen kasvaimen vuoksi ja koska kukaan ei tiennyt, onko työpaikalla ketään huolehtimassa kasveista, toin ne kotiin.

Joimme teetä työkaverin luona ja juteltiin kaikenlaista ja hän kertoi syövän etenemisestä. Kuulemma sädehoito ei ole auttanut vaan nyt kasvain on kasvanut ja joudutaan leikkaamaan, vaikka sitä ei kokonaan saadakaan pois. Lisäksi nyt on murtuma nikamassa, koska kasvain heikentää luuainesta ja sen vuoksi hän ei pääse liikkumaan yhtä hyvin, kuin vielä kesällä. Leikkauksen jälkeen hän on ainakin kolme kuukautta vielä sairaslomalla, joten vaikka selkä leikattaisiin nyt niin sairasloma jatkuisi ainakin vuodenvaihteeseen. Aika pitkä aika.

Työkaveri on urhea eikä aio lannistua.

Tänään kävin sitten työ-ystävän/matkakaverin ja pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa The Dark Tower-leffan. Se oli varsin hyvä, tykkäsin nuoresta päähenkilön esittäjästä, Idris Elba oli hyvä ja Matthew McConaughey myös. Voin suositella kaikille, jotka ovat tykänneet länkkäreistä, Elban Revolverisankari vetää vertoja kenelle tahansa Villin lännen pyssysankarille :)

Huomenna menemme työ-ystävän luo leikittämään kissoja ja samalla mies käy hänen kanssaan hakemassa yhden patjan, jota olisi mahdoton saada ilman autoa kulkemaan.

Tämänkin biisin kanssa kannattaa laittaa nupit kaakkoon ja nousta hetkeksi tanssimaan. Se helpottaa moneen asiaan :)




torstai 7. syyskuuta 2017

Ystäviä ja muuta


Eilen onnistuin auttamaan erästä työ-ystävää. Olen ollut arka sanomaan hänelle epäilystäni siitä, että hänen pitkäaikainen raittiutensa on ehkä katkennut. Eräs toinen ystävä päivystää aa:n tukikahvilassa viikottain, joten pyysin häneltä kahvilan osoitteen ja toiminta-ajan ja annoin ne lapulla työ-ystävälle. Sanoin, että pelkään hänen suuttuvan kun puutun asioihinsa, mutta hän sanoi olevansa kiitollinen avustani (sai mokoma ruoja minut melkein itkemään). Toivon, että hän menee kahvilaan juttelemaan jos tuntee sitä tarvitsevansa.

Toinen työ-ystävä (matkakaveri) sai monivuotiset Käsityön taiteen perusopintonsa vihdoin valmiiksi ja menin eilen töiden jälkeen juhlistamaan asiaa lopputyönäyttelyyn Vuotaloon monen muun kanssa. Valmistuneiden työt olivat hienoja, mutta tietysti pidin ystävän työstä ehkä eniten. Ystävän nuorempi tytär esitti tilaisuudessa kaksi laulua, hänellä on hieno ääni ja muuntautumiskykyä.

Opin eilen myös uuden asian työpaikalla eli kuinka kopiokoneella saa skannattua asiakirjan ja lähetettyä sen suoraan sähköpostiin. Eikä siihenkään opetustuokioon tarvittu kuin kolme ihmistä :P

Tänään työpaikalla bongasin meidän tilaihmisen ja sanoin sitten uudesta sosiaalitilasta pari sanaa. Lähinnä sen ilmanlaadusta aamuisin, joudumme nimittäin ensitöiksemme avaamaan ikkunan aina aamulla, koska ilma on veitselläleikattavan paksua. Hän lupasi välittää viestini jonnekin, mistä tulee joku mittaaja.

Olin myös pari tuntia tilassa, jossa en viime talvena voinut olla kovinkaan pitkään ja oireet olivat taas samat (väsymys, äänenkäheys, kurkkukipu). On hieman noloa, kun ääni menee kesken puhelun eikä asiakas saa selvää mistä on kyse.

Pilates alkoi myös ja olikin tiukka 90-minuuttinen, mutta hauskaa oli myös :)

Loppuun piisi, jonka juuri löysin.

 

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Syksy alkaa taas

Tämän vuoden Elojuhlat on juhlittu eilen. Tällä kertaa osanottajamäärä oli hiukan pienempi kuin aiempina vuosina erinäisistä syistä johtuen, joten pyysimme esikoisen ja keskimmäisen kavereita vahvistukseksi. Se olikin aika hyvä päätös, sillä uudet vieraat olivat todella mukavia ja hienosti käyttäytyviä nuoria ja oli ilo jutella heidän kanssaan.

Viime talvena eronnut ystäväpariskunta poikkesi, mikä oli hauskaa. Miespuolinen henkilö toi naisystävän esittelyyn ja kaikki käyttäytyivät oikein hyvin, ei tullut mitään sanomista. Saimme myös kuulla, että keskimmäisen toiset kummit eroavat, mitä olen kyllä jo odotellutkin, sillä tällä miehellä on paha alkoholiongelma. Heidän isommat lapsensa ovat jo 18 tai yli ja nuorimmainen (minun kummipoikani) on meidän pienimmän ikäinen. Toivon, että tämä ero herättäisi hiukan ja vetäisi ystävämiehen pois pullosta, mutta saa nähdä.

Vieraat lähtivät melko ajoissa pois ja pääsimme nukkumaan jo puoli kahdelta. Tänä aamuna heräsin kymmeneltä. Olen pessyt pyykkiä ja tiskejä on riittänyt myös. Keskimmäisen kummitäti kävi hakemassa unohtuneita tavaroita, vielä on jäljellä yhdet silmälasit joiden noutaja pitäisi saada kiinni.

Esikoinen lähti taas Santahaminaan, heillä on 10-päiväinen retki Niinisaloon edessä alkavalla viikolla. Sinne piti käydä ostamassa hyttysmyrkkyä ja kosteuspyyhkeitä.

Huomenna alkavat jälleen iltavuoro-ajat, joten kellahdan petiin tästä. Saimme perjantaina kuulla, että puolikas henkilömme on tervetullut ja hänkin aloittaa hommat huomenna. Normaali arki alkaa.