Välipäiväretki

Teimme tänään hautausmaa-turneen eli kävimme ensin Malmilla isäni ja hänen ensimmäisen vaimonsa haudalla sytyttämässä kynttilät.

Malmilla

 Jatkoimme Honkanummelle miehen isovanhempien ja vanhempien haudalle. Siellä ei ole vissiin käynyt kukaan sitten appiukon hautajaisten. En enää muista kävimmekö me keväällä.

Honkanummi

Sitten Porvoon hautausmaa. Onneksi äidin ystävät asuvat lähellä ja käyvät hoitamassa hautaa. Tosin havut ja kanervat ovat serkkuni nyt syksyllä laittamat. Joku pojista kysyi, keitä kaikkia haudassa on ja muistin serkkuni pienen tyttärenkin, jota ei ole kiveen merkitty. Hän syntyi ehkä vuotta ennen meidän keskimmäistä, mutta sairastui aivokalvontulehdukseen parikuisena. Useasta syystä hoito aloitettiin liian myöhään ja niinpä hän oli lyhyen elämänsä letkuissa sokeana ja kuurona ja kuoli muistaakseni alle kolmevuotiaana. Surullista. 

Porvoon hauta

Porvoon Vanhaa kaupunkia. Kävimme ensin Brunbergin tehtaanmyymälässä vain todetaksemme sen olevan kiinni ja tulimme takaisin keskustaan suorittamaan ostokset. Kävimme myös syömässä, koska ketään ei kiinnostanut kotiinmeno ja ruoanlaitto ja niinpä päädyimme Gabriel 1763-nimiseen pieneen ravintolaan, jossa kävimme keväällä äidin uurnanlaskun jälkeen. Siellä oli oikein hyvä ruoka edelleen.

Velocipedin kehitys

Ennen kotiutumista piti vielä hakea esikoisen paketti Posti-kaupasta, jossa tein pienet muutkin ostokset. Äkillisestä ruuhkasta johtuen avasivat sitten myös toisen kassan, jolla ei tarvitse odottaa postipakettien noutajia. Siirryin siihen, vaikka olin jo laittanut kolme tavaraani hihnalle, mutta eteeni kurvasikin vanhempi mies kaljatölkkeineen. Kysyin, olisiko mahdollista päästä ennen häntä (=pienemmät ostokset) ja hän tokaisi, että pitää olla nopea ja nyt on hänen vuoronsa. Sanoin sitten kohteliaasti, että yleensä on tapana antaa kauemmin jonottaneille tilaisuus mennä ensin. Kassapoika hymyili sievästi ja miekkonen puhisi jotakin itsekseen. Tunsin kerrankin itseni fiksuksi, kun keksin sanoa takaisin jotain enkä vain jäänyt äimistelemään ihmisten törppöyttä itsekseni :P

Ystävä kyseli kattilaleivän ohjetta ja kävin kaivamassa sen päivityksen. Se osui pääsiäislauantaille (en ollut linkannut ohjetta) ja suru iski lukiessani kommentteja pääsiäissunnuntain päivitykseen. Kiitos teille vielä kerran tuesta sekä täällä että muualla <3

Hiljaiseloa

Olen ollut aika paljon offlinessa tämän joulunajan. En oikein ole jaksanut, lähinnä vilkaissut kavereiden kuulumiset fasessa ja uutisotsikot, jotka nekin ovat olleet masentavia sekä tylsiä. Ensin meni Puna-armeijan mieskuoro, sitten George Michael ja nyt vielä Prinsessa Leia sekä Ruohometsän kansan kirjoittanut Richard Adams.

Kuten eiliset uutiset

On ollut sekä huojentavaa että surullista, ettei ole tarvinnut lähteä ajelemaan minnekäänpäin viettämään puolipakollista jouluvierailua. Samalla olen tietysti saanut siitäkin väännettyä jonkinlaisen huonon omantunnon, että olen ollut helpottunut ja voinut vain istua kotona nauttimassa joulusta ihan oman perheen kesken. Jep.

Kissan kiusausta joulun ratoksi

Joka tapauksessa olen nyt neulomisen ohella katsellut Downton Abbeyn kaudet 4-6, koska en oikein jaksanut niitä aiemmin katsoa. Lisäksi katsoimme nuorimmaisen kanssa elokuvan Alien, jota olen vältellyt ihan siksi etten niin välitä kauhuleffoista. Nyt siis rohkaisin mieleni ja nauroimme elokuvan kliseille katketaksemme nuorimmaisen kanssa. Paha avaruusolento oli mielestämme lähinnä surullisehko ja paras elokuvan henkilöistä oli tietysti kissa.

Olen myös lukenut muutaman kirjan.  Ei saa mennä ulos saunaiholla-kirja oli ehkä hienoinen pettymys, koska pidän kovasti samannimisestä blogista. Sen sijaan Kinnusen Lopotti vei mukanaan paremmin kuin ensimmäinen osa, joka oli vain ahdistavan surullinen mielestäni, ja nyt odotankin sarjaan kolmatta osaa, tämä jäi sen verran kesken. Oli varsin veretseisauttava juonenkäänne loppupuolella juuri, kun odotti asioiden alkavan mennä kohti parempaa.

Tänään kävimme elokuvissa asti katsomassa uuden Sing-leffan. Se olikin varsin hauska, tosin tuntuu että minä ja nuorin olimme ainoat ääneennaurajat teatterissa. Olimme alkukielisessä esityksessä, ehkä se oli osittain syynä, sillä pienimmät katsojat eivät osanneet vielä lukea tekstejä. Tosin edessämme istui englanninkielinen perhe, mutta en kuullut heistäkään pihaustakaan.

Taidamme huomenna tehdä päiväajelun Porvoon, Honkanummen ja Malmin hautuumaille. Näiden lisäksi pitäisi lyhentää uusien farkkujen lahkeet.. Järjestyksestä en vielä tiedä.