Porkkanoista ja vähän muustakin

Pöllöllä oli joku porkkanaotsikko, joten käytänpä minäkin sitä. Olen taas alkanut tehdä eväsruokia viikolle ja yksi helppo on punainen linssi-porkkana-inkiväärisosekeitto. Lauantaiaamuna kävimme miehen kanssa kaupassa ja ostin kilon pussin porkkanoita ensinnäkin tuota sosekeittoa varten, mutta myös siskonmakkarakeittoa varten. Kotona mies tunki porkkanoita jääkaapin juureslaatikkoon, koska siellä oli jo aiemmilta ostosreissuilta puolitoista kiloa tätä kaikkien suosikkijuuresta. Porkkanassa löytyy siis. 

Viime viikolla kävin kahdesti elokuvissa yksin, koska leffakavereilla oli muita juttuja ja pelkäsin noiden menevän pois ohjelmistosta. Ensin kävin keskiviikkona katsomassa The Salt Path-nimisen leffan, jonka pääosissa oli Gillian Andersson ja Jason Isaacs, eli pari meikäläisen suosikkinäyttelijää. Joskus kauan sitten olin jopa jäsenenä Jsaon Isaacsin fanisivuilla (The Lost girls) ja edelleen pyrin siis näkemään hänen töitään milloin mahdollista. Tästä elokuvasta en tiennyt juuri mitään, myöhemmin luin sen perustuvan tositarinaan, joka tosin ilmeisesti onkin keksitty juttu. Eipä haitannut siinä Luoteis-Englannin ihania maisemia  (ja Jasonia) katsellessa moiset pikkuseikat. Sen sijaan iski aivan hillitön halua lähteä vaellukselle joskus lähitulevaisuudessa, mutta taitaa jäädä haaveeksi. 

Perjantain elokuvana oli vuorostaan Jodie Fosterin tähdittämä Yksityinen elämä, ranskalaistunut amerikkalaispsykologi alkaa selvittää asiakkaansa itsemurhaa epäillen sitä tämän miehen tekemäksi. Siinä sivussa käydään visiitillä entisessä elämässä ja lopuksi lähennytään sekä ex-miehen että pojan perheen kanssa. Pidin tästäkin kovasti. 

Aloin parisen viikkoa sitten neuloa itselleni hametta, kun löysin vaatehuoneesta pussillisen lankoja, joista olin aikonut tehdä villatakin, mutta kun niitä alkaa olla jo aika riittävästi niin päätinkin tehdä hameen. Neuloessa olen taas katsellut kaiken mahdollisen televisiosta. Viime viikolla katsoin seitsemännen kauden Outlander-sarjasta (HBO) ja sitten  His&Hers-sarjan Netflixistä, se oli varsin hyvä enkä arvannut konnaakaan oikein (kerrankin). Viikonloppu menikin Steal-sarjan (PrimeVideo) parissa, joka oli viihdyttävä mutta epäuskottava ja oikean konnankin arvasin jo kolmannessa jaksossa. Outlander-sarjan kirjat olen lukenut melkein kaikki, tosin muistelen tuon seiskan kohdalla lopetelleeni senkin, kun en oikein enää jaksanut ja sarjassakin alkoi jo mulla mennä ihmiset sekaisin.  Joten kiitos vain Pöllölle uudesta sarjaehdotuksesta, pitää laittaa se tänään katsantoon.  

Sain vihdoin jo alkukuusta alkamani Draculan äänikirjaversion loppuun (jeesus..) ja olen lukenut pari Viveca Stenin Åren murhaa, ne ovat aina nopeita. 

Olen yrittänyt myydä miehelle ajatusta 30-vuotishääpäiväreissusta elokuun alkuun ja nyt ehkä olen saanut hänet suostuteltua Lontoon reissuun. Miehen toiveena oli isompi hotellihuone kuin silloin aikoinaan häämatkalla, sillä hotellihuone oli hyvin pieni eli esimerkiksi jos halusi kylpyhuoneen lavuaarissa pestä kasvot, niin piti avata ovi, jotta mahtui kumartumaan. 

Mitään erikoisempaa ei ole viime aikoina tapahtunut. Tänä aamuna tosin päätin, että nyt on nuhat loppu ja aloitin aamun vesijuoksulla, jonka jälkeen kävin kotona aamupalalla ja lähdin töihin. 

Hyvää alkanutta

Nythän ollaan jo vuoden pisimmän maanantain eli tammikuun puolivälissä. Kylläpä on aika vilahtanut taas. Syytän siitä Influenssa A-virusta, joka meille pysähtyi vaikka olimme piikitettyjäkin.

 

Vuoden vaihteessa keskimmäinen oli ollut ystäviensä järjestämissä uuden vuoden kemuissa ja sen jälkeen iski tauti kuumeineen ja muine kavereineen. Lapsi lähti Loppiaisen kotionsa Jyväskylään avovaimon kera ja minä menin keskiviikkona töihin, kuten oli työnantajan kanssa sovittu ennen lomia. Keskiviikkona töistä tultuani mittasin huvikseni lämmön ja sepä olikin melkein 39ssä asteessa. Loppuviikon lojuin sohvalla ja sängyllä sairastamassa, esikoinen omissaan ja perjantain jälkeen myös mies liittyi seuraan. Nyt tauti alkaa olla voitettu, yskää ja nuhaa on vielä jonkin verran ja aloitin työtkin jo maanantaina (mikä ei ehkä ollut ihan järkevää näin jälkikäteen ajateltuna). 

Ehdin ennen tautia käydä elokuvissa nuorimmaisen kanssa katsomassa Sisu2:n ja olipas se varsinainen splatter eli verta ja suolenpätkiä. Hyvä se oli, minusta parempi kuin ensimmäinen vaikka sekin oli ihan ookoo leffa. 

Neuloin nuorimmaiselle pyynnöstä sormikkaat, olivat mieleiset. Ompelin myös uuteen journaaliini irtokannet.

Muuten olen tuijotellut töllöstä varmaan kaiken mahdollisen kohta. Areenasta olen syksyn mittaan katsonut ruotsalaisen Husdrömmar-sarjan (Unelmatalo) melkein yhdeksän kautta, enempää ei ollut tarjolla harmi kyllä. Samoin katsoin Kirjakauppiaan tutkimukset heti sen tultua ulos sekä Professori T:n uuden kauden. HBOlta aloin katsoa The Pitt-sairaalasarjaa, joka onneksi jatkuu nyt kakkoskaudella. 

Sairastaessa lukin muutaman kirjan, harmi kyllä oli aika huonoja osumia tällä kertaa. Sophie Kinsellan Salaisuuksia ilmassa oli ihan hirveää tuubaa. Yleensä olen tykännyt hänen muista kuin Shopaholic-kirjoistaan, mutta aina ei voi onnistua. Kristin Hannahin Tuulen ja tomun maa puolestaan oli saippuaoopperaversio Vihan hedelmistä, aivan hirveä kopio hienosta teoksesta. Siitä muistui mieleeni Tuulen viemää ja sen ranskalaiskopio Sininen polkupyörä, voi hyvänen aika.

Kohta näköjään pääsee töistäkin, ihanaa. Loppuun vielä uusi Bruno Mars. 

Kaikenlaista hupsutusta

Perjantaina vietimme työpaikalla erään kauanpalvelleen henkilön eläkejuhlia ja oli varsin rattoisaa. Taas kertaalleen voi sanoa,  että humanisteilla on parhaat kemut. Päivänsankari oli leiponut aivan ihanaa porkkanakakkua ja muutakin oli tarjolla.  

Eilen meillä oli jälleen jokavuotiset Elojuhlat ystäville. Nämä olivat jo luultavasti 30nnet, vähän laskutavasta riippuen. Joka tapauksessa aika monennet.

On kiva nähdä vanhoja kavereita, joista osa on ollut mukana omassa elämässäni jo peruskoulu- ja lukioajoilta saakka.  Kaikki olemme vanhenneet, ensimmäiset vauvat kasvattavat jo omiaan ja meillä alkaa olla vanhusten vaivoja,  kuten verenpainetta ja muuta mukavaa.  

Söimme hyvin, grillasimme kanaa, nautaa ja possua sekä vegepihvejä, myös vihanneksia,  ja jälkkäriksi olin leiponut marjapiirakkaa,  jossa oli valkoherukkaa ja karviaisia. 

Grilli- ja ruokakuvat otti eräs ystävä.

Toki edelleen olemme hiukan hassuja ja eräskin pariskunta on hankkinut kolme lemmikkikanaa, joista riittää tarinaa. Kuulemma niillä on ihan omat valjaat kävelyretkiä varten. (Meillähän ei ole edes kissalla valjaita.. )

Katselin torstai-iltana Netflixistä juuri ilmestyneen Torstain murhakerho-elokuvan, joka oli erittäin hauska.  Todella hyvät näyttelijät kantoivat koko leffan upeasti. 

Nyt katselen Siriuksen kanssa Areenasta uutta tanskalaista sarjaa Sukupolvien salaisuus. 

Sunnuntai-illan ratoksi

Vietimme miehen kanssa mukavaa parisuhdeaikaa vetämällä ja mankeloimalla melkoisen pinon lakanoita, osa oli syksystä asti mankelointia odottaneita mökkilakanoita ja osa vasta joululta. Vaikka pidän mankeloinnista en saa yksin lakanoita vedettyä. Usein silitän pussilakanat, varsinkin jos niissä on sellaiset pöhköt nepparit, koska ne eivät kestä mankelointia.

Nykyään tiskikone ja pyykkikone odottavat välillä muutaman hetken käynnistystä sähkön hinnasta riippuen ja siksikin pyyhe- ja lakanapyykkiä on välillä jonkin verran, varsinkin näin joulun jälkeen, kun oli useampi ihminen sekä nukkumassa että peseytymässä. Ensi syksystä saattaa vesilasku pienentyä, kun teinikin muuttaa (toivon mukaan) Tampereelle opiskelemaan. 

Pidin myös hauskaa siivoamalla ja järjestelemällä uudestaan kaksi laatikostoa, joissa on ollut kaikenlaista sälää. Viimeksi tein sen homman koronasulun aikaan, joten olivathan ne taas ehtineet sotkeentua. Löysin mm. kolme digikameraa, joista yksi toimii ja kaksi puhelinta kaikkine johtoineen. Toinen niistä on hurmaavan pieni nokialainen, jonka ostin muistaakseni silloin, kun menin nuorimmaisen jälkeen takaisin töihin eli noin 16 vuotta sitten. Siihen haluaisin uuden akun, mutta toisaalta se on 3G ja se verkko on ajettu alas. Ihan en ymmärrä sitäkään ratkaisua. 

Löysin myös jo 30 vuotta sitten kuolleen isäni vanhan passin. Se on ilmeisesti kulkeutunut minulle äidin jäämistön mukana. Vien sen ehkä töihin turvaroskikseen.

Lauantaina mies otti parvekkeelta jouluvalot pois ja löysi ohimennen parvekkeen sohvatyynyjen välistä keskimmäisen pojan pipon. Se oli ainakin hyvin tuuletettu. Nyt pitää vain saada se jotenkin postiin huomenna eli menen ilmeisesti vanhan pääpostin kautta töihin. 

Olen katsonut Handmaid's tale-sarjaa kuluneella viikolla ja se on ihan hyvä. Kirjasta pidin ehkä enemmän, mutta onhan toki tv-sarjassa enemmän tapahtumia. Luin myös joku ilta New York Times'in Vulture-liitteen artikkelin Neil Gaimania koskevista syytöksistä ja kyllä meni yöunet siitäkin. Olen aina pitänyt hänen kirjoistaan ja hän on vaikuttanut hyvältä ihmiseltä, mutta nyt tekisi mieli oksentaa, kun ajattelenkin mokomaa ukkelia. Olen niin pettynyt.

Ainiin, olen pahoillani, mutta pidän Erika Vikmanin viisusta aivan törkeästi :D Erityisesti kohta 'Voit vielä ittees rakastua' on aivan huippu.

Alkuvuoden ajatuksia

Tulipas hieno otsikko, mutta siinä se nyt on.

Aloitin kaikenlaisen urheilun uudestaan eli maanantaina kävin uimassa aamulla ennen töihin tuloa ja  keskiviikkoisin töiden jälkeen olen menossa jo toista kertaa lattaritunnille. Helmikuun alussa jatkuu pilates tiistaisin. Pilatestunnit ovat tässä aikojen kuluessa lyhentyneet 90 minuutista 60:een ja siirtyneet ikävän myöhään eli klo 17 alun sijaan aloitamme nykyään 18.20, mutta en halua etsiä uutta (ryhmää) opettajaa, koska Pirkko on niin hyvä, joten kärsin. 

Aloitin myös kevyen laskun vähähiilariseen diettiin (taas), koska olisi kiva saada sellainen 10-15 kiloa pois. Toinen syy on se, että toukokuussa on olettavasti yo-juhlat edessä ja pitää mahtua juhlamekkoon. En aio hankkia uutta. Nyt olen saanut joulukilot pois, mutta vielä on piparitaloa jäljellä, onneksi vain perustukset. 

Olen myös lopettanut (toistaiseksi) salmiakin syönnin, koska marraskuun alussa sain verenpainelääkkeet. Eräänä päivänä herätessä huimasi niin, että piti ottaa seinästä tukea vessaan mennessä. Huvikseni mittasin verenpaineet kotona ja sain tulokseksi aika rajun 185/105. Menin samana päivänä työterveyteen, josta lähettivät EKG:hen (oli onneksi normaali) ja päivystyslääkäri lätkäisi reseptin käteen, joten sillä tiellä ollaan. 

En ole vielä ehtinyt elokuviin tänä vuonna, mutta tv-sarjoja olen katsonut eli mm. Ylen Queen of fucking everything-sarjan kokonaisuudessaan. Se meinasi jäädä kesken heti ekan jakson puolivälissä, mutta juteltuani muiden katsojien (työkavereiden) kanssa jatkoin ja olihan se loppujen lopuksi oikein hyväkin. Pidin siitä, miten päähenkilö pysyy loppuun asti itsenään ja pidin erityisesti Kristo Salmisen rikollispomosta. Muutama henkilö oli todella rasittava, kuten oikeassakin elämässä. 

Seuraavaksi voikin nyt ruveta jännittämään, kenestä tulee Suomen Euroviisuedustaja. Tähän asti ehdokkaat ovat aika .. surkeita.., mutta vielä on Erika jäljellä. Hieman hirvittää. Viime vuonna hieman harmitti, ettei tämä Pilvi Hämäläisen Mon cheri-versio ollut ehdolla.

Syksyn iloksi

Syyslomasta päästyä olen alkanut taas kaivata jotain uutta, joten kun törmäsin töissä Jämälankasukkakirjaan sain siitä kimmokkeen kokeilla uutta silmukoidenluontitapaa sukanvarteen. Menetelmä on nimeltään 'saksalainen luontitapa' tai vanha norjalainen, riippuen hieman tekijästä. Joka tapauksessa yksi ilta istuin sohvalla kissa kyljessä ja kokeilin. Voi elämä. Katsoin juutuupivideon ehkä kymmenen kertaa, välillä jo osasin muutaman kunnes taas menin sekaisin. Aion kyllä opetella sen, mutta täytyy sanoa että SeiskaVeikka ei ole kovin sileä lanka, mikä sekin aiheuttaa pientä haastetta. 

Sivumennen sanottuna katsoin videon juuri nyt tässä isolta ruudulta uudestaan ja tajusin koko jutun idean. Joskus isompi ruutukin on hyvä :D

Toinen uusi juttu on dekkari eli kirja, johon ihastuin. Minulla on jo pitempään ollut tarkoituksena aloittaa kanadalainen Louise Pennyn kirjasarjaThree pines ja nyt vihdoin sain ensimmäisen osan näppeihini sillä seurauksella, että tilasin Rosebudista kakkos- ja kolmososankin jo. Ekan osan luin nimittäin kahdessa työpäivässä. Tietysti sarjassa on äskettäin ilmestynyt jo 18s osa, että kiirettä pitää ja näköjään siitä on (tietysti/jo) tehty elokuva ja tv-sarja. Löysin elokuvan, kun ihmettelin miksi sarja alkaa kakkososasta. 

Mitähän muuta... Vähän yritän vältellä uutisten lukemista, koska säästelen itseäni. Varsinkin nämä Puolustusvoimien varusmiesten onnettomuudet ovat olleet minulle vaikeita, koska keskimmäinen on siellä opiskelemassa ja uraa luomassa. Lauantaina  meillä olikin kaikki lapset vaihteeksi kotona, kun keskimmäinen meni maanantaiksi Kirkkonummelle viikon leirille, jotain puhui hypotermiasta. 

Töissä olisi tulossa luottamusmiesvaalit ja minua kysyttiin ehdolle, mutta pari päivää pohdittuani kieltäydyin kunniasta. En jaksa sitä henkisesti enkä myöskään pääse irtautumaan varsinaisesta työstä siten, kuin siihen pitäisi olla valmis irtautumaan. 

Aloittelin taas karpimpaa elämää alkuviikosta. Pitäisi saada kevääseen mennessä kaksinumeroinen luku pois ennen seurantaverikokeita, mutta on vaikeata kun on addiktoitunut sokeriin. Opettelen myös leipomaan gluteenittomia enemmän, koska en halua luopua kaikesta herkusta. 

Gluteeniton mutakakku kirsikkahillon kera

Kävin eilen jälleen Kontulan Fix-hallissa Dance-tunnilla, mutta siinä kuulemma vaihtuu askelohjelma ensi kerraksi. Myllypurossa on kuulemma uusi kuntosali, jossa on erittäin hyvä zumbaohjaaja, joten arvelen kokeilevani sitä seuraavaksi. Uintia jatkan ja samoin pilatesta, mutta ryhmäliikuntaan voin katsoa Fix-halleista jonkin muun vaikka kevätpuolella tai joskus, kortti on voimassa pari vuotta.

Huomenna eräs kiva työkaveri on töissä viimeistä päivää. Hän oli puoli vuotta vuorotteluvapaalla ja tuli takaisin lähinnä ilmoittamaan, että jää pois. Kävin tänään esimiehen valtuuttaman ostamassa kuohuviinipullon ja lahjakortin kolehdilla kerätyillä rahoilla lähtiäislahjaksi. 

Eräs toinen työkaveri oli kaatunut ja lyönyt päänsä ja on nyt ollut tehola letkuissa koomassa viime lauantaista. Hänen yksikkönsä vähän jännittää, miten ukkelin käy. 

Kohta pääsen kotiin kissan kylkeen katsomaan töllöä :) Voin muuten lämpimästi suositella erästä todella hauskaa tv-sarjaa eli Extraordinarya, jos joku kaipaa hullua ja hauskaa katsottavaa, muistaakseni on HBOlla tarjolla. 

Tämä on siis leffan eli ensimmäisen osan traileri, ehkä joskus vielä katson nämäkin. 

Jopas

on aika vierähtänyt kuukaudella eteenpäin viime postauksesta. Oli tenttikin ja muita opiskeluhommia, se kurssi olikin isotöisempi kuin alkuun näytti. Ehkä joskus vielä saan tenttituloksenkin ja kurssiarvosanan. 

Muuten kuuluu ihan kivaa. Olen taas maanantaisin ollut jakamassa 2. asteen opiskelijoille ruokakasseja ja viime tiistaina olin omassa vanhassa lukiossani yo-valvojana. Se oli vähän sellainen lentomatkasimulaatio, kun koululla piti olla jo anivarhain puoli 8 ja sitten turvatarkastimme opiskelijoiden läppärit ja eväät ja myöhemmin saattelimme heitä vessaan ja takaisin. Menen sinne ensi viikolla vielä kahtena päivänä ja ennen pääsiäistä yhtenä. Toivottavasti kukaan kokelaista ei jää enää vessaan lukkojen taakse jumiin... Tämä tapahtui, kun olin jo lähtenyt, onneksi abipoika sai oven potkaistua sisäpuolelta auki ja lisäaikaa kirjoituksiin (ei ollut sitten tarvinnutkaan onneksi). 

Olen neulonut jo toisen Riddarin vartalo-osan valmiiksi ja eka hiha on puolivälissä. Aiemmin aloittamani Suolaulu-paita on kaulusosaa vaille valmis. 

Eilen katselin ensimmäisen osan Disney+-kanavan Falcon and Wintersoldier-sarjaa, vitsit se vaikuttaa hyvältä. WandaVision-sarja oli myös oikein erinomainen. Muutenkin olen täysin perunoitunut, en oikein jaksa enää töiden jälkeen kökkiä koneella ja uutisetkin alkaa olla aika puuduttavia.

Nuorimmaisen kanssa olemme taas juosseet tutkimuksissa. koululääkäri oli mittaillut verenpaineet aika korkeiksi ja laittoi lähetteen lastenlääkärille. Voitte kuvitella, miten onnellinen 15-v  on 24 tunnin verenpaineseurantalaitteesta..  Nukahti seuraavana päivänä koulutunnin ääreen. Tällä viikolla kävimmekin sitten verikokeissa kahdesti, koska lähetteessä ei lukenut halaistua sanaa siitä, että kokeet pitää ottaa aamulla. Onneksi Myllikän labraan pääsi jo klo 7 jonottamalla. Keskiviikkona oli vähän tällainen olo:

Vielä yksi biisi Linkin parkilta, Chester Bennington täyttäisi tänään 45v. En ole pystynyt juurikaan kuuntelemaan LP:tä moneen vuoteen.

Uposkissa

Tuon Ruotsinpyhtään reissumme jälkeen aloin lukea uudelleen Robin Hobbin Rain Wilds-kronikoita ja upposinkin taas ihan syvälle lohikäärmeiden palauttamiseen maailmaan ja kaikenlaiseen muuhun seikkailuun. En oikein malttanut katsoa mitään töllöstäkään, onneksi oli sadepäiviä niin ei tarvinnut mitään varsinaisesti tehdäkään.

Pitäisi kyllä tehdä sitä ja tätä, kuten esimerkiksi siivota kirjahylly. Siihen ei enää mahdu yhtään mitään ja siitä voisi poistaa esimerkiksi kaikenlaiset askartelutarvikkeet, joita pojat ovat pienempinä silloin tällöin tarvinneet. Sitten saisin ehkä osan uudemmista kirjoista sijoitettua hyllyyn lattian sijaan.

Torstaina ennen sadetta ehdin käydä ystävän luona Oulunkylässä fillarilla ja tulin takaisin Malmin hautuumaan kautta. Löysin isän haudan, mutta siitä olikin jo kivi viety pois kun ilmoitimme, että luovumme hautapaikasta. Jotenkin olin ajatellut, että kivi olisi ollut siinä vielä loppuvuoden. Eipä se haitannut, yllätyin vain.

Eilen kävi esikoinen syömässä. Olin leiponut Brita-kakunkin, mutta koska uunimme paistaa vähän epätasaisesti niin se ruskettui vähän liikaa. Ei sillä, se maistui kyllä ihan hyvälle, mutta jostain syystä mulla ei oikein Brita-kakku tunnu onnistuvan koskaan kuten pitäisi. Varsinaisesti kakku oli kuitenkin keskimmäisen synttärikakku, mutta hän lähti tänään armeijaan Jyväskylään ja synttäri olisi huomenna, niin juhlimme etukäteen.

Olen neulonut uutta huivia jälleen töllön ääressä. Piti vaihtaa lankakin, koska liukuvärjätty (ihana) lanka ei tule mielestäni oikeuksiinsa pitsineuleessa ja toisaalta pitsikuvio hukkuu langan väreihin. Yksivärinen on parempi tässä kohti.

Uudet kesähousut ovat melkein valmiit, lahkeiden kääntö ja napinläpi + nappi puuttuvat. ehkä tässä jonain päivänä saan nekin tehtyä.

Nyt menen katsomaan Loukussa-sarjan kakkoskautta. Se on ehkä vielä parempi kuin ensimmäinen kausi, mutta miksi ihmeessä nykynuoret näissä dekkareissa esitetään aivan hölmöinä? Sorjosen tytär oli niin pahvi, että pahaa teki ja nyt tässä samoin tutkintaa johtavan poliisin tytär on aivan idiootti. En käsitä.

Talviturkki

Huomenna on ensimmäinen virallinen lomapäivä, mutta otin jo torstain vapaaksi ja nyt tuntuu, kuin olisin ollut jo pitempäänkin pois töistä kuin vain muutaman päivän.

On ollut ihana lämmin juhannussää ja olenkin nauttinut siitä suuresti mm. lukemalla pihalla. Rusketusraidat alkaa olla jo ihan kivat ja loma on vasta alussaan :)

Kävimme juhannusaattona katsomassa Kallvikin rantaa, mutta silloin oli niin paljon ihmisiä liikkeellä jo iltapäivällä, ettei autoa saanut parkkiin. Eilen kokeilimme uudestaan ja nyt olikin tilaa rannan parkkipaikalla. Ihmisiä oli vähän vähemmän paikalla ja uimaan mahtui hyvin. Merivesi oli ihanan lämmintä jo nyt, olisin voinut vaikka jäädä sinne koko iltapäiväksi :)  Mies ei ui 'kylmässä' vedessä ja nuorimmainen on siinä iässä, ettei varmasti mene julkisella uimarannalla uimaan. Ainakaan vielä. Hän heitteli leipiä rantaveteen sillä aikaa, kun uin.

Keskimmäinen on ollut ties missä koko juhannuksen ajan, käynyt vain välillä kotona vaihtamassa vaatteita ja näyttämässä naamaa. Tukkakin siltä lähti; torstaina oli vielä hiuket olkapäille saakka, sitten ne lyhenivät järkyttävksi takatukaksi ja tänään  huomeesta ilmestyi iltapäivällä nuori mies millin siilissä. (Äitiä alkaa tässä vähän liikuttaa *niisk*.) Parin viikon päästä hän lähtee kohti Jyväskylää.

Olen ehtinyt pari kirjaakin lukea viikonlopun aikana, toinen oli Pasi Ilmari Jääskeläisen 'Väärän kissan päivä' ja toinen Emily St. John Mandelin 'Last night in Montreal'. Molemmat oikein hyviä kirjoja, tykkäsin. Aloitin myös Areenasta uuden tv-sarjan Dublinin murhat (ehkä on tällä nimellä suomeksi), vaikuttaa hyvältä.

Vapaapäivä

Vai onko?

Nautin jo etukäteen siitä, että saan tänään perjantaina siivota rauhassa, kun mies on töissä, nuorimmainen koulussa ja keskimmäinen ilmavoimien kaksipäiväisissä testeissä. Ärsyttää, kun on niin märkää jatkuvasti ja hiekkaa kantautuu sisälle ihan kamalat määrät enkä jaksa tavallisen työpäivän jälkeen enää ruveta  imuroimaan.

Tänään nautin. Nukuin pitkään hätisteltyäni ensin jälkikasvun tahoilleen ja noustuani päästin kissan pihalle ja söin aamiaisen kaikessa rauhassa. Sitten viritin äänikirjan ja imurin ja aloitin. En varsinaisesti pidä imuroinnista, sillä minä ja imurit emme tule toimeen keskenämme kovin hyvin. Sain imuroitua ja sitten pesin lattiat. Keskimmäinenkin tuli kotiin, kun olin lopettelemassa ja kertoili testeistä, jotain kolmiota oli pitänyt vahdata.

Lattioiden ja vessojen pesun jälkeen leivoin sämpylöitä, koska ihan kaikki leivännäköiset oli syöty. Saatuani ne uuniin kuorin porkkanat sosekeittoon ja porkkanakakkuun. Olen himoinnut porkkanakakkua joulusta asti, jolloin ostin tuorejuustoakin jääkaappiin odottelemaan.

Mies ja nuorimmainen tulivat kotiin ennen kuin keitto ja kakku olivat valmiita, mutta ei se mitään. Nyt menen kahville ja kakulle Richardin seuraan eli jatkamaan eilen alkanutta Harlan Cobenin romaaniin perustuvaa The Stranger-sarjaa Netflixistä ja samalla lopettelen villatakin helmaa.

Pari kuvaa viikon varrelta ja tältä päivältä. Nähdään!

Keskimmäinen teki makaroonilaatikkoa maanantaina, kun olin vielä töissä.

Arttu Kasitonnin teos Epifania de Liberace Stadin AO:n sisäpihalla.

Töllönkatsomiskaveri <3

Stadin AOn portaikon viesti.

Sämpylöitä, puolet jauhoista ruista.

Porkkanakakku <3 Nomnom <3

Hupsista

Taas on vierähtänyt aika jos toinenkin. Blogger hidastelee sekä kotona että töissä, joten blogin kirjoittaminen on siksikin hiukan jäänyt. Olen jopa harkinnut blogin siirtoa wordpressiin, mutta en ole ihan varma siitä vielä.

Tiistaina sain puhelun Jorvista. Työpaikkalääkärin laittama lähete oli vihdoin rullautunut byrokratiassa eteenpäin ja minua pyydettiin esittelemään struumaani kirurgille. Tänä aamuna (sen sijaan, että olisin saanut nukkua pitempään) karautin metrolla Tapiolaan ja jatkoin siitä bussilla Jorviin. Ihan kivasti meni. Kirurgi tutkaili kaulaa ja sanoi, että kilppari leikataan pois tänä keväänä. Etta sillälailla. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.

Kohta pääsen töistäkin. Kotona olen iltaisin ollut niin väsynyt, että lähinnä istun sohvalla neulomassa ja katsomassa tv-sarjoja. Olen katsonut Netflixin Anna-sarjan ekan kauden, mutta se eroaa kirjoista niin paljon, etten pysty jatkamaan pidemmälle. Siirryin Rahapajaan ja sepä onkin metka, ainoastaan enkunkielinen dubbaus häiriysee pahasti (suunliikkeet ei natsaa).

Neuletakki alkaa olla sen mittainen, että pääsen kohta lopettelemaan helman. Hihat olisi vielä neulottava, mutta aika tyytyväinen olen kyllä. Helmassa on pitsineule, enkä yleensä ole saanut niitä onnistumaan.

Keskimmäinen on autokoulussa ajellut parisen kertaa ja tykkää kovasti. Nuorin leipoo kääretorttua, joita en saisi syödä.

Tässäpä ne kiihkeimmät kuulumiset.

Kaikenlaista

On taas tapahtunut täällä Kattilassakin.

Olin tiistaina kahvilla erään jyväskyläläisen ystävän kanssa ja oli tosi mukavaa. Valitsimme hänelle kivan huulipunan vielä ennen junaan kiirehtimistä.

Keskiviikkona olikin kaksi kokousta ja niiden välillä ehdin töissä askarrella mm. paukkukaramellin työpaikan joulutapahtumassa. Iltakokous olikin Liiton tiloissa ja sain taas muistutuksen sisäilmaongelmasta. Yli parituntinen kokous tuntui vielä pitemmältä, kun kärvistelin salissa tuttavan vierellä. Onneksi sekin loppui aikanaan.

Torstaina tein vähän lyhyemmän työpäivän ja kotiinpäästyä itkin väsymyksestä, mies ja nuorimmainen osoittivat mieltään toisilleen eräästä asiasta enkä enää jaksanut siinä. Saivat sen sitten selvitettyä kuitenkin, itse vetäydyin television ja neuleen sekä kissan viereen.

Perjantaina nuorimmainen lähti SuperParkiin ystävänsä kanssa ja itse bujoilin. Myöhemmin tein piparitaikinan samalla, kun kuuntelin Linnan juhlia. Leivoin myös banaani-suklaamuffinsseja, joista tuli aika hyvejä.

Eilen esikoinen tuli syömään illalla. Olin ehtinyt leipoa piparit ja tehdä suklaa-kirsikkakakun, joka olikin ihan törkeän hyvää. Esikoinen on hukannut puhelimensa, onneksi vanha toimii nyt, kun hankkivat siihen eilen prepaid-liittymän. Hän aikoo käydä viikolla Löytötavaratoimistossa kyselemässä, josko puhelin olisi tuotu sinne Siljalta. Puhelin jäi siis opiskelijaristeilyn päätteeksi hyttiin.. Tähän asti olemme kommunikoineet s-postitse, mikä on hieman hankalaa.

Tänään olen vain ollut ja bujoillut ja kuunnellut äänikirjaa ja katsellut tv-sarjoja Areenasta sekä silittänyt viimeisten kolmen viikon pyykit. Mies siivosi kiukaan, kun siitä oli arina palanut puhki ja löysi samalla tuliputkesta kuolleen harakan. Ollaan jokin aika sitten ihmetelty kummallista hajua saunanlämmityksen yhteydessä.

Nyt menen neulomaan töllön ääreen kissan kera.

Terppa!

Mitään ei kuulu sen kummempia tännepäin, kuin huominen Ismon keikka Tavastialla. Olen nyt jo ihan täpinöissä, mitähän huomisesta tulee?

Taas on aikaa vilahtanut viime päivittelystä. Viime loppuviikko ja viikonloppu meni tuskassa, nimittäin syvät vatsa- ja selkälihakset oli niin jumissa, että oikeastaan vasta maanantaina pystyin hengittämään kunnolla syvään ja haukottelemaankin. Tiistain pilates ei onneksi uusinut vaivaa, päinvastoin.

Aion tänään katsoa The Crownin loppuun, enää viimeinen osa jäljellä. Neuleetkin valmistuivat jo eilen ja pitäisi aloitella uutta, mutta ehkä jätän sen lauantaille. Huomenna ei ehdi.

Huomenna pitää mennä kokoukseen töihin ja ajattelin olla pari tuntia lisääkin ihan siksi, jos Postin tukilakot laajenevat niin, että metrokuskit päättävät maanantaina olla ajamatta junia. Joka tapauksessa eivät ne tunnit hukkaan mene, koska joululomakin lähestyy uhkaavasti ja aion pitää koko sen kaksi viikkoa vapaata.

Kaiken muun lisäksi on ollut havaittavissa lievää blondi-ilmiötä, mutta sen voi varmaankin laittaa liian vähien yöunien ja pimeyden syyksi, eikös vain? :)

Sporttiviikko

Tästä näyttää tulevan urheilullinen viikko. Eilen kävin uimassa maanantai-aamun ratoksi, sain jopa ihan oman radan ja pääsin hyvään uintivauhtiin, aikaa kilsaan meni 33 minsaa. Lättärit ja lasit on aika hyvä juttu!

Tänään oli pilates ja sepä olikin aika rankka keikka, hikeä pukkasi ja vatsassa tuntuu, että jotain on tehty.

Huomenna on uintitekniikkaopastus töiden jälkeen, Kaupungin henkilöstöliikunnan järjestämänä Itiksessä. Kun vain muistaisin aamulla ottaa kaikki kamat mukaan.. Olen ilmoittautunut vain tähän kertaan, koska tämä on rintauintitekniikka. Muut kerrat olivat niitä muita juttuja, joita en ui. Joskus harvoin saatan uida selkää.

Muuten olen lähinnä katsellut tv-sarjoja. Sain vihdoin Black sails'in loppuun, oli vähän tuskaista. Varsinkin eka ja vika kausi olivat tylsähköt. Miehen kanssa katsoimme Good Omens'in dvd:ltä ja se oli todella hauska, montypythonmainen. Nyt katson toiseen kertaan Broadchurchin kakkoskautta.

Sunnuntaina luin lainaamani Satu Vasantolan kirjan "En palaa takaisin koskaan, luulen". Se oli suht hyvä, ehkä pari lankaa liikaa mutta ihan kelvollinen ensimmäinen teos. Nyt on työn alla äänikrjana Joy Ellisin dekkari "Stolen boys" (tietysti Richardin lukemana) ja metrokirjana Kelley Armstrongin "City of the lost souls" (Rockton-sarjan eka osa), vaikuttaa hyvältä. Tälle vuodelle aikomani 80 kirjaa alkaa olla loppusuoralla, nyt on 76 kirjaa jo plakkarissa ja vielä on joulunpuyhätkin edessä lukuaikaa :)

Ei tänne sen kummempia kuulu, lähinnä olen tutkaillut bujo-juttuja pinterestistä ja tumblrista. Houkuttaa kovasti ruveta taiteilemaan uutta bujoa taas.

Valkeaa marraskuuta

Tai ainakin torstaita.

Tiistaina soitteli lääkäri siitä kilpirauhasesta ja kuten odotinkin, verikokeista tuli aivan priimalukemat eli ei niin minkäänlaista mitään arvoissa. Lääkäri kysyi haluanko, että hän laittaa lähetteen kirurgille, joka voisi katsoa mitä kilpparille voisi tehdä ja sanoin joo, koska ajattelin nyt katsoa tämän loppuun saakka.

Kävin pilateksessa ja kuulin, että yksi ryhmän vanhemmista naisista, joka kävi aina tyttärensä kanssa, oli saanut sairaskohtauksen ja menehtynyt edellisviikolla. Hän oli siis noin 60-vuotias, tytär on varmaan vähän päälle kolmekymppinen. Todella kurja juttu. Itse pilates meni kivasti ja meillä oli sijainen, joka oli oikein hyvä myös. venyttelimme mm. reiden ulkosyrjän sidekudosta ja se tuntuu edelleen.

Keskiviikkona lähdin töistä jo puoli kaksi, koska menin Tikkurilaan näyttämään paria luomea ihomuutosvastaanotolle. Minusta oli vähän hassua katsella terveysaseman odotusaulassa Casualtyä, mutta onneksi oli kirja mukana eikä tarvinnut odotella kovin kauan. Sekin oli hassua, että molemmat lääkärit huusivat mua yhtäaikaa eli toisinsanoen ehdin juuri mennä ekan huutelijan perässä tutkimushuoneeseen, kun toinen alkoi huudella mua ja se mun lääkäri kävi sitten sanomassa, että ehti jo. No eniveis luomissa ei ollut mitään, ovat ihan tavallisia rasvaluomia ja niitä voi hoitaa perusrasvalla, jolloin saattavat jopa pienentyä tai hävitä kokonaan. Huh.

Tulin sieltä sitten kotiin tavallista aikaisemmin ja postimies oli tuonut mun Good omens-dvd:n postilaatikkoon. Voi että se on hyvä! Katsottiin miehen kanssa ekat kaksi osaa ja säästetään huomiseen seuraavat. Mies ei yleensä jaksa katsoa sarjoja pahemmin, mutta tykkäsi että kirja on hyvin saatu siirrettyä tv-sarjaksi, arvatenkin Gaimanin ansiosta.

Nyt aion kellistyä petiin. Huomenna aamulla on kokous Pasilassa ja sen jälkeen menen käymään ystävän luona. Pääsen ajelemaan melkein koko 69:n reitin läpi, jeee.

Allaolevassa videossa on pelottavia lastenloruja :)

Terve vain

Vihdoin ehdin tännekin jotain kirjailemaan. Ollut jotenkin kiire tai jotain, iltaisin ei oikein jaksa kirjoitella vaan istuu mieluummin sohvalle töllön ääreen ennen kuin kellahtaa petiin.

Omia makeita tomaatteja

Viime perjantaina keskimmäisellä oli siis enkun kirjoitukset, jotka ehkä menivät suht hyvin. Kuulemma koe oli aika hiivatin vaikea jopa opettajan mielestä ja se tarkoittaa taas arvosteluasteikon muokkausta. Tämän syksyn koetta pääsee tutkailemaan täältä, jos kiinnostaa.

Itse hurvittelin perjantaina töiden jälkeen käymällä hierojalla ja sen jälkeen elokuvissa ystävän kanssa. Hierontapaikka on muutaman näkövammaisen pitämä paikka Kallion kirjaston vieressä ja oikein mukavia ovat siellä, hyvin lähti jumi vasemmasta lavasta ja niskasta. Saatan ehkä mennä uudestaankin vielä, että saan tuon kokonaan auki.
 

Kakkugallerian kakkubuffetin ensimmäiset kolme palaa: lime-lemon, sitruuna-laku ja vadelma-herukka(?)

Hierojan jälkeen kipaisin metroon ja Itiksessä ystävä jo odotteli Kakkugalleriassa leffalippujen kanssa. Ehdimme nauttia kakkubuffetistakin mukavasti ennen Downton Abbeytä, joka oli aika mukavan kevyt ja iloinen pätkä. On aina ilo katsoa huolellisesti tehtyä historiallista elokuvaa ja hyviä näyttelijöitä eikä DA pettänyt nytkään. Maggie Smith oli hurmaava Lady Violetina ja Penelope Wiltonin Isobel Merton oli ihana vastine osaten piikitellä juuri sopivasti takaisin:

• Violet Crawley : Machiavelli is frequently underrated. He had many qualities.
  Isobel Merton : So did Caligula - not all of them charming.
  
  

Lauantai meni neuloen ja tuijotellen töllöä. Sain vihdoinkin loppuun Sleepy Hollow'n neloskauden eikä se ehkä ollut aivan niin huono loppujen lopuksi kuin olin pelännyt, vaikka kaipasinkin Abbie Millsiä Ichabodin pariksi.

Omenapuu vuoristoradan keskellä

Eilen sunnuntaina kävimme mies, minä ja nuorimmainen Linnanmäellä käyttämässä keskimmäisen synttärilahjarannekkeen. Mies ja minä siis ostimme omat sieltä ja heti ensi töiksemme riensimme Taigaan, se kun oli lippukojua vastapäätä. Oi, se oli hieno! Mahtava vauhti ja mukavan pitkä rata. Tosin ääni vähän kärsi kiljumisesta, oli vaan pakko :D 

Taiga

Kävin vastapainoksi sitten kolme kertaa Vuoristoradassa ja kertaalleen menimme CityExpressiin. Siinä portilla mies kysyi, josko juna menisi kolme kertaa, kun on niin hiljaista ja laitteenkäyttäjätyttö nyökkäsi ja lopulta ajatti neljä kierrosta! Ihan mahtavaa!!

Hyrrä tms johon mies ja nuorimmainen menivät minun ottaessani aurinkoa

Melkein tuli vilu, tuuli ja oli sellainen raikas syyssää, mutta olin varautunut pukemalla jopa sukkahousut farkkujen alle. Kotiuduimme viiden jälkeen ja jossain vaiheessa minua alkoi pyörryttää pahasti, menin sitten sohvalle makoilemaan ja katselin Areenasta tositapahtumiin perustuvan englantilaisen dekkarisarjan Bussipysäkkimurhaaja, joka oli varsin hyvä. Huimaus jatkui, mutta nukkumaanmennessä otin särkylääkkeen ja aamulla vielä pari ja ainakin päivä suijui kohtuullisesti. Epäilen, että huimaus johtui sekä hieronnasta että laitteista plus tuulesta. Olen huomannut, että usein saan hupilaitteista jonkinlaisen nitkahduksen joko niskaan tai selkään tai molempiin, ei tule vanhuus yksin.

Nyt menen tekemään huomiset eväät ja sitten petiin. Tässä syyslomaa kaivatessa aloin muistella kesäloman alkua ja Lennyä, tämä kappale varsinkin pistää edelleen tanssimaan:

Unetus

Nukuttaa ihan hurjasti tässä nyt, eikä kello ole edes kahdeksaa illalla. Toivon, ettei tämä ole se pöpö mikä on kaatanut petiin sekä miehen että keskimmäisen. Mies sai sen viime viikolla ja on edelleen kauheassa kröhässä ja keskimmäinen on ollut aika hurjassa kuumeessa ja on yskäinen ja räkäinen.

Meinasin mennä huomenna ennen iltavuoroa jumppaan, mutta jos tuntuu hassulta niin se on jätettävä väliin. Eilen alkoi pilates ja olikin tosi hyvä tunti, pääsin melkein kokonaan ilman kramppejakin.

Perjantaina olisi mentävä nuorimman kanssa hakemaan uusia verkkareita ja ulkoilutakkia, vanha on ihan liian pieni emmekä saaneet sitä hankittua ennen koulun alkua. Lupasin, että käymme kissakahvilassa ennen shoppailua.

Esikoinen muutti maanantaina takaisin kimppakämppään ja ilmeisesti kaikki on hyvin, kun ei ole mitään kuulunut. Luennotkin ovat alkaneet tiistaina.

Taidan mennä sohvalle tuijottamaan MindHuntersin kakkoskautta, villatakin toinenkin hiha alkaa valmistua. Tosin koska olen perfektionisti joissain asioissa, saattaa olla, että puran sen ensimmäisen hihan. Siinä on virhe, jonka vain minä tiedän.

Väsyttäää...

Syksyn eka iltavuoro

on ohi! JEE. No, ei, ihan nopeasti meni. Sen sijaan aamulla sain kammo-ällöherätyksen, kun suihkun jälkeen rasvailin itseäni ja olkavarressa oli jotain.. Ajattelin, että miten voi uusi luomi kasvaa yhdessä yössä, kunnes tajusin sen olevan punkki! Rasvasin sitten punkin huolella ja puin ylleni, laitoin naaman ja etsin punkkipihdit ja herätin esikoisen irrottamaan mokoman verenimijän. Lähti se lopulta, vaikkei ollut päästää millään irti. Yyh. Ilmeisesti se kipitti minuun, kun otin eilen ulkona kuivumassa olleiden puhtaiden pyykkien kasasta paitaa tai sitten kissa oli ravistellut itsensä sinne suihkuhuoneeseen.

Eilinen meni Elojuhlien jälkeisessä koomassa, vaikka saimmekin kämpän kuntoon todella nopeasti eikä tiskejäkään ollut mitenkään älyttömästi. (Joskus on ollut enemmänkin.) Itse Elojuhlissa meitä 'vanhoja' oli kourallinen ja saunaan sain seurakseni keskimmäisen tyttöystävän, mikä oli ihan kivaa. Nuorisoa olikin sitten viitisentoista ja niin kilttejä ja kohteliaita olivat. Esikoinen kavereineen pelasi koko illan Exploding kittens-peliä ja  keskimmäisen ystävät juttelivat ringissä keskenään, siitä porukasta on ainakin kaksi poikaa armeijassa.

Nuroimmaisen kummivanhemmatkin tulivat poikansa ja tämän kihlatun kanssa, mikä oli todella mukavaa, ja yksi keskimmäisen kavereista on heidän naapureitaan Landbosta, joten vaihtoivat kuulumisia. Samoin esikoinen muisteli yhden keskimmäisen kaverin käyneen samaa yläastetta kuin hän. Suomi on pieni.

Katselin eilen illalla bujoillessani Downton Abbeyn 6-kauden pikakelauksella läpi, kun muistin nähneeni sen aiemmin. Nyt voi mennä elokuviin jahka se saapuu tännekin :)

Piti vielä lisätä, että sain tänään töissä silmäiltyä/luettua läpi Antti Röngän kirjan 'Jalat ilmassa',  joka siis pohjautuu omakohtaisiin kokemuksiin pitkään jatkuneesta koulukiusaamisesta ja miten se vaikuttaa loppuelämään. Löysin paljon samaistumistunteita, vaikka en ollutkaan yhtä pahasti kiusattu kuin Rönkä. Kirja oli mielestäni hyvin kirjoitettu siitä, miten tavallaan pienillä asioilla saa ihmisen itsetunnon nitistettyä ja lisäksi se on tietysti selvitymistarina ja rakkaustarina. Nopealukuinen ja hyvä, osin liikuttava tarina rikkinäisistä ihmisistä.

Loppuun vielä hassu biisi. Ihmettelen, miten kundi on jaksanut hypellä koko ajan. 

Villiä menoa

Ensimmäinen työviikko on ohi. Olin jo tiistaina niin poikki, että koko illan makasin parvekkeen sohvalla kissa kainalossa lukemassa. Oikeasti oli kyllä ihan mukava viikko ja kaienlaista ehti tapahtua.

Siriuksen uusi leikkikaveri

Keskiviikkona oli eka oikea kokous ja onnistuin kommentoimaan erääseen asiaan ihan fiksusti, asian esittelijä sanoi paneutuvansa esiinnostamaani syvemmin. Myöhemmin metrossa eräs nuori mies istui penkillä koivet oikosenaan. Sanoin hänelle, että " Nosta koipesi pois, että pääsee ihmiset istumaan." Totteli hyvin, vissiin tuli jotenkin äitipainotteisesti sanottua.

Torstaina kävin töiden jälkeen luovuttamassa verta, kutsu kilahti s-postiin ja löytyi sopiva aika. Osui kiva hoitajakin, jonka kanssa juttelimme kissoista ja harrastamisesta ja sen sellaisesta. Lopuksi join kahvit ja söin jäätelön, ja illalla luin taas parvekkeella kirjan kanssa.

Linnunlaulun villat

Eilen perjantaina kävin ystävän kanssa katsomassa 'Suruton kaupunki'-näyttelyn ja se oli oikein hyvin tehty ja mielenkiintoinen. Jälkeenpäin kävimme pihapiirin kahvilassa kahvilla ja söin feta-pinaattipiirakkaa sivusalaatin kera. Siinä istuskellessamme vierestämme vilahti jokin pieni ja karvainen kukkapenkkiin. Naapuripöydän naiset kysyivät meiltä, ehdimmekö nähdä mikä se oli ja vastasimme yksissätuumin, että päätimme juuri sen olevan isohko metsähiiri.

Pehtoorin talo

Nam

Nyt olemme taas miehen kanssa kahden viettämässä lauantai-iltaa, nuoriso lähti omiin huvituksiinsa. Kävimme jo aikaisemmin tukussa ja ruokakaupassa miehen kera, joten siirryn kohta telkkarin ääreen katsomaan Downton Abbeyä Areenasta, en muista vitos- ja kutoskaudesta mitään ja elokuva tulee teattereihin syksyllä.

Kohmeinen kimalainen