Näytetään tekstit, joissa on tunniste aika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aika. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Voihan nenä ja muita juttuja

 Viikonloppuna, tarkemmin sanottuna lauantaina, nuorimmainen lähti kavereineen SuperParkiin urheilemaan. Ajattelin, että siellä menee koko iltapäivä, mutta lapsi soittikin isänsä hakemaan jo parin tunnin päästä. Kotiin päästyä syykin selvisi: kaverin kyynärpää oli osunut nenään aika reippaasti ja nyt nenä oli turvoksissa. Vähän vertakin sieltä valui. 

Sunnuntai valkeni ja lapsi sanoi, että haluaisi lähteä lääkäriin näyttämään nenää. Lähdimme sitten esittelemään nenää Tikkurilan Mehiläiseen, koska Peijaksessa menisi koko päivä. Mehiläislääkäri ohjasi meidät jatkohoitoon Kirralle, johon mies meidät sitten kuskasi. 

Kirralla odotimme hetken lääkäriä ja sillä aikaa juttelin erään rouvan kanssa, tai hän jutteli ja minä kuuntelin. Teini odotti. Pian lääkäri tulikin ja pääsimme näyttämään nenää taas kertaalleen. Lopputuloksena lääkäri totesi, että nenä on hiukan oikealle vinossa, mutta pitää odotella turvotuksen laskemista ennen toimenpiteitä. Tervetuloa perjantaina.

Teinin nenä on sen verran kipeä, että koulunkäynti on sujunut vähän heikosti. Maanantaina kävi ekalla tunnilla ja eilen koko päivän, mutta sitten olikin niin heikkona, että annoin jäädä tänään kotiin. Turvotus kuonossa alkaa laskea ja nyt näyttäisi näin maallikon silmään, että operaatiota ei tarvita. Perjantaina menemme sitten minä ja lapsi viettämään aikaa Kirralle taas. Ehkä sinne saisi kantiskortin jo?

Muihin juttuihin: Keskimmäinen lähti sunnuntaina takaisin Tikikselle ja ehdin suunnilleen sanoa hei ovenraossa, kun tulimme juuri Kirralta takaisin. Ohjaajaoppilas tulee lomille kuuden viikon päästä Tapaninpäivänä(!). Pian on tämäkin vuosi mennyt, vaikka välillä onkin tuntunut pitemmältä kuin aiemmat. 

Työpaikalla on ollut konservaattori hoitamassa patsaitamme ja se on ollut sekä meistä että asiakkaista aika mielenkiintoista. Mielenkiintoista oli myös se, että viimeisimmästä patsaasta (Haaksirikkoisten kopio) löytyi luoti. Olisi kiva tietää, miten se on patsaaseen joutunut. Talohan on ollut pystyssä kohta sata vuotta, mutta ei vielä sisällissodan aikaan, mikä äkkiseltään vaikuttaisi luontevimmalta hetkeltä luodin ampumiselle jos se on talolla tapahtunut. Wikipediasta selviää kuitenkin, että nämä varsinaisen patsaan kopiot on ilmeisesti valmistuneet jo 1900 eli luoti voi olla aiemmaltakin ajalta. 

Nyt vähän alkaa jännittää huominen Uudenmaan koronatilannetiedotus. Keväällä vitsailin siitä, että onneksi koronteeni osui keväälle, kun oli valoisaa, eikä marraskuulle.. Nyt ei oikein naurata enää. Eräs tuttavani sanoi juuri fasessa, että on ollut puoli vuotta etähommissa ja alkaa pää hajota. Siihen nähden olen ollut onnekas.



sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Elämää elämää on tämäkin

Tänään en ole päässyt karkuun ajatusta, että on kulunut 25 vuotta isäni kuolemasta. Jostain syystä sen muistan aina, nyt jo sentään vähän vähemmän suruisena ja enemmänkin haikeana. Nyt siitä on jo kulunut enemmän aikaa, kuin minkä ikäinen olin hänen kuollessaan. Silti ajattelen, että voi hurja kuinka vanha olen.

No siihen ajatukseen jatkoa tulee taas eli setäni, isän pikkuveli, on kuollut aiemmin tällä viikolla. Hänen leskensä soitti minulle tänään ja lupasin, että menemme hautajaisiin 30.3. Luultavasti vain mies ja minä siis. En näe mitään järkeä raahata poikia sinne myös, kun ovat noin kerran tavanneet kyseisen ihmisen. Sitä paisti viime vuosina ovat hekin saaneet hautajaisissa olla ihan riittävästi.

Mutta nyt on sitten mennyt koko isäni synnyinperhe, samoin äidin. Pitänee tehdä se keskinäinen testamentti miehen kanssa tässä jonain päivänä.

Menen tästä takaisin Salien pariin. Nähdään.



lauantai 24. kesäkuuta 2017

Joulusuunnitelmat

Keskustelupalstalla, jolla olen vuosia (vuosikymmeniä) roikkunut, eräät alkavat jo suunnitella joulua. No, eihän tässä todellakaan ole enää kuin puoli vuotta. Vieläpä aika tasan.

Mutta voi veljet, ihan oikeasti.. Kyllä joulu tulee, kuten juhannuskin ja pääsiäinen siinä välissä. Ja kaikki muutkin päivät. Vääjäämättä. En ihan ymmärrä, en ole edes mikään joulunvihaaja mutta silti.

Pää on edelleen täynnä räkää enkä saa nukuttua kovin hyvin, mutta kaipa tervehdyn ennen kuin pitää mennä takaisin töihin.

Olen hiukan huolissani elokuun aikatauluista tai lähinnä siitä, että esikoisen valananto on 11s ja samana viikonloppuna (9.-13.) on Worldcon, jonne siis tulee Robin Hobb. Minun tuurillani RH on juuri perjantaina tavattavissa, kun en sinne pääse.. Worldconin ohjelmia ei ole vielä tullut, joten stressaan ihan rauhassa. Aargh.

Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Elämä konditionaalissa, kuten eräs tuttava sanoi joskus. Plaah.







maanantai 19. marraskuuta 2012

Pienet ongelmat

Istun töissä ja koetan keksiä jotain kirjoitettavaa tähän. Tyhjä valkoinen ruutu on suunnilleen yhtä inspiroiva kuin vessapaperi ennen pyyhkimistä.  Tai sen jälkeen.

Ilmastointi puhaltaa taas päin naamaa, silmät kuivuu ja kurkkuun sattuu, vaikka on kaulahuivikin ollut kaulassa jo kolme tuntia. Eli heti siitä, kun tähän läsähdin.  Lisäksi Haisuli tuli istumaan iltaa, hänen vuokrakämpässään alkaa putkiremontti ja hän käy täällä täyttämässä kuponkeja uutta kämppää varten. Ei muuten haittaisi, mutta hänen suosikki-istumapaikkansa on juuri se kone, jonka takaa ilmastointi puhaltaa. Niin. Silmät valuvat vettä, vaikka onneksi Haisuli on tainnut käydä Arlassa viikonloppuna. Katku on ollut joskus pahempikin.

Olen Sanan kimpussa eli yritän väkertää aukioloaikalappuja onnettomalla tekstinkäsittelyohjelmalla, joka on markkinoiden parasta antia. Hahhaa. Kyllä on Gates nauranut partaansa monesti saatuaan koko pallon kusetettua. Vielä pahempi on excel, siihen en suostu koskemaan pitkällä tikullakaan. Eräs ystäväni väitti aivojensa päästäneen kliks-äänen sillä hetkellä, kun hän ymmärsi miten se paholaisen taulukko-ohjelma toimii. Jotenkin voin kuvitella.

Kunpa olisin kissa. Saisi maata lämpimässä, nukuskella, käydä katsomassa ruokakuppia ja kommentoida isäntäväelle. Vaan ei auta, kolmen vartin päästä kipitän metrolle ja metrolta kotiin. Onneksi huomenna voin jäädä vesirokkopotilasta päivystämään.


maanantai 12. marraskuuta 2012

Blondit asialla

Minä ja työtoverini siis.

Saamme iltavuoroistamme iltalisää, työkaveri saa sen rahana ja minä olen vaihtanut sen plussaminuuteiksi. Puhumme siis päätähuimaavista lisistä. Niin päätähuimaavista, ettemme työkaverin kanssa edes ole tajunneet koko vuonna, ettemme ole moisia lisiä saaneet.

Ne kun pitää erikseen anoa. Siis henkilöstösihteeri lähettää työajanseurantalomakkeen meille, siitä pitäisi itse laskea kys. tunnit ja ilmoittaa joko taloushallintoon (=rahaversio) tai henkilöstösihteerille (=aika). Tätä ei oltu meille kerrottu, vaan elimme siinä ihanassa uskossa, että kaikki työt on meille maksettu, kunnes viime viikolla työkaverini valaistui.

Tämän iltavuoron aikana olen laskenut koko kuluneen vuoden iltalisä-minuutit. Niitä tulee sen verran, ettei minun tarvitse joululoman vapaapäiviä varten tehdä kuin kaksi päivää sisään. Niillä saan sitten pidettyä kaksi viikkoa 'lomaa'. ('Lomaa' siksi, että saan oikeasti kuunnella kaksi viikkoa poikasten kitinää.) No ei vaan ihan kiva oikeasti :)

Tämän tuulipäivän kunniaksi yhden suosikkiyhtyeeni Wind-kappale.




maanantai 28. toukokuuta 2012

Tunnit

Mielestäni vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja. Siihen nähden, mitä kaikkea pitäisi ehtiä tehdä nukkumisen ja muun pakollisen homman lisäksi tunteja uupuu aika monta.

Yksi pahimmista aikasyöpöistä on työssäkäynti! Ja toinen siihen liittyvä matkustelu pitkin ja poikin pääkaupunkiseutua. Törkeää.