Psiih sanoi kattila.. eli mun pää? ehkä. Jotenkin en jaksa yhtään lukea, sosiaalinen media ja informaatiolukutaito oavt liian lähellä. Silti pitäisi osata selittää ne torstaina tentissä. Voi elämä. Taidan jatkaa lukemista huomenna. En kyllä ole tänään lukenut sitä, mitä piti, sillä eräs tuttava kävi vaimokkeensa kera kahvilla. Aika vilahti ja oli mukavaa :)
20. Beginning
Aiemmin päivällä olin juuri aloittamassa imurointia ja kuuntelin korvanapeilla John Newmania ja tanssin imurin kera kun mies tuli kotiin jostain ja repesi totaalisesti. Minä nimittäin inhoan imurointia, ainakin aiemmalla imurilla kaikki siivoaminen oli ihan tuskaa. Olen vain huomannut, että ikävätkin hommat hoituvat helpommin kun kuuntelee oikeaa musiikkia.
Kuvahasteen sanasta tulikin mieleeni, että olen tänään blogannut kymmenen vuotta. Ensimmäinen blogini on Livejournalissa edelleen, vaikka aika hiljaiseloa se on viettänyt nyt muutaman vuoden. En tiedä, jatkanko sen kirjoittamista siellä vai Dreamwidth-palvelussa, sillä venäläiset ryssivät (perinteiseen tapaansa) LJn ja se on nykyään aivan kummallinen käyttöliittymältään.
Loppuun vielä imurointimusaa. Taidan mennä katsomaan Karlia.. siis John Kennexiä. See you.
Nimittäin räkää, ainakin ontelokivuista päätellen. Sattuu jopa silmien liikuttaminen, enkä jaksa uskoa että parin pienen viinilasillisen jälkeen olisi tällainen olo. Minulla kun ei ole koskaan ollut ns. krapulaa. Ei siis ikinä.
Eilinen infotilaisuus plus luento meni ihan hyvin muuten, mutta siellä oli kylmä kuin jääkarhun takalistossa. Tärisin kylmästä aamulla luokassa, söin kylmän salaattilounaan vielä kylmemmässä ruokalassa ja tärisin lopun iltapäivän edelleen luokassa. Lämmin oli vasta metrossa, jossa muilla ihmisillä virtasi hiki ja minä istuin takki tiukasti kiinna ja huivi kaulassa. Illalla saunan jälkeen oli jo ihan mukava istua ulkona, kun oli kunnolla vaatetta niskassa.
Olikin oikein kivat Elojuhlat. Melkein kaikki ystäväpariskunnat olivat mukana, tosin pari oli edustettuina vain toisen puolison toimesta, mutta sitten taas oli sellaisiakin ystäviä mukana, joita emme ole pariin vuoteen nähneet. Elojuhlamme toimivat nimittäin siten, että lähetämme kutsun ja ne, joille sopii tulla elokuun viimeisenä lauantaina meille grillaamaan, tulevat. Jollain kokoonpanolla ollaan oltu koolla jo noin 18 vuotta ja moni ystävä sanookin, että on niin kiva tulla, kun muuten ei juurikaan näe näitä kaikkein vanhimpia ystäviä.
Eräs eilisistä vieraista oli vanhin ystäväni Jatta, jonka kanssa tutustuimme kolmannella luokalla. Jatan koulusta kaikki oppilaat tulivat meidän kouluumme siksi talveksi, kun heille rakennettiin uutta koulua ja aika aikaisin sinä syksynä meistä tuli erottamattomat. Vaikka nykyään tapaamme harvoin, koskaan ei ole hankalaa jutella mistään.
Nyt juon iltakahvini kuunnellen John Newmania ja yritän päättää, menenkö huomenna töihin. Pahoin pelkään olevani kykenemätön, olo on kurja.
Taas yksi lukuvuosi loppuu koululaisilla. Meillä on ykkösluokan, kutosen ja ysin päättäjäiset. Näiden lisäksi kolmet yo-juhlat, kun ystäväpariskuntien esikoiset kirjoittivat ylioppilaiksi. Huhhei. Tänä keväänä jakaannun vain kutosen ja ykkösen luokkiin, mies menee yläkoulun juhliin. Esikoinen halusi yllättäen hankkia puvun, vielä viime kesän rippijuhliin sellainen ei käynyt.
Eilen kävi keskimmäisen kummitäti lainaamassa meiltä kuoharilaseja. Lisäksi leivoin eilen illalla porkkanakakun, tosin ilman päällistä koska ei ollut tuorejuustoa varastossa.
Tänään olen imuroinut kaikki ne järkyttävät villapallerot, jotka imeytyivät sisälle viime viikonloppuna, kävin kaupassa pienimmän kanssa ja tein makaroonilootan. Olen myös leiponut kaksi kuivakakkua tarkoituksena antaa yksi keskimmäisen opelle. Ensimmäinen versio hiukan kärähti pinnasta, joten syömme sen itse. Olen myös tehnyt erilaisia kortteja opettajille, ylioppilaille kirjoitan vain jonkin lauseen lahjakortin kanteen. Ei jaksa muuta.
Viikonloppuna olin aikeissa tehdä Keyn limettipiirasta ihan esikoisen peruskoulun päättämisen kunniaksi. Yleisön pyynnöstä siihen pitäisi tehdä marenkipäällys, mutta taidan tehdä pieniä marenkeja joita kukin voi laittaa oman palasensa päälle.
Pitäisi varmaankin kohta kellistyä petiin, esikoisen juhlat alkavat kahdeksalta ja alakoulun yhdeksältä. Uaah. Ainiin.. ensimmäiset promokuvat erään henkilön kesän näytelmästä Lontoossa tulivat esille. Aloin jälleen pohtia loppukesälle kulttuurimatkaa suosikkikaupunkiini.
