Suomi sata lasissa

Eräs tuttava sanoi fasessa, että hänen mielestään Finlandia-hymnin voisi nyt laittaa suunnilleen vuodeksi arkistoon takaisin ja alan olla aika samaa mieltä. Tulee jonkinlainen Suomi100-väsymys nyt, kun sitä on meillä töissäkin melkein pari vuotta väännetty. Ei siinä mitään, kivahan se on ollut kaikkea tätä seurata, mutta jotenkin silti tuntuu, että käteen on jäänyt aika vähän mitään konkreettista.

Meillä on Itsenäisyyspäivää vietetty perinteisin menoin eli piparien teossa. Pienin teki pienen talon rakenteet ja minä tein ison talon rakenteet ja niiden lisäksi tuli aika paljon muutakin.

Sombreromies

Lopputulos, piti olla vaaka mutta blogger..

Ikkunallakin oli kaksi kynttilää oikeastaan äitini sukulaismiesten muistoksi, he lähtivät alle 20-vuotiaina Saksaan kouluttautumaan jääkäreiksi. Sisällissodasta ei meillä puhuttu varsinkaan mummien kanssa, äidin suku oli valkoisten puolella ja isän puolesta en tiedä. Oletan, että siellä ehkä oli enemmän väriä tunnustavia, koska he olivat maanviljelijöitä ja käsityöläisiä Pohjois-Savosta.

Äidinäiti oli Lottana kotirintamalla ja siten myös äitini sekä hänen siskonsa olivat pikkuLottia ja auttoivat esimerkiksi tekemällä lakanoista sidetarpeita, sen muistan äidin joskus kertoneen. Mummini Lotta-merkkejä en saanut koskaan katsoa, ne piti aina laittaa heti piiloon kun pikkutyttönä yritin niistä kysellä. Se oli suuri harmi.

Tähän loppuun haluan laittaa linkin videoon, jonka jaoin FB:ssä. Siinä tuttavani Samu kertoo historiasta, hän on Helsingin historiaan keskittynyt tutkija ja teki mm. työpaikan historiikin. Mielestäni aika asiaa.

Esikoinenkin lähti jo takaisin kasarmille ja katsoin keskimmäisen kanssa pitkästä aikaa Linnan juhlia. Sirius nukkui sohvalla meidän välissä ja sanoin sille, että se oli hienosti pukeutunut mustaan silkkiseen asuun, jossa oli valkeat koristeet. Aina hienona.

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Olemme leiponeet piparit ja syöneet makoisan päivällisen, joten nyt siirryn leffan pariin pienimmän seuraksi.

Piparisaalis. Taloja on kolme, eivät mahtuneet tähän kuvaan.

Pienimmän kahvissa oli naama.

Uuden kissamuotin kissat ovatkin siamilaisia tullessaan uunista.

Yritin katsoa Linnan juhlia, mutta aloin itkeä heti alkuun sotaveteraanien ja lottien kohdalla, niin katson parhaat palat joskus myöhemmin.

Pienimmän uuden t-paidan pesulappu sai nauramaan :)

Nähdään!

96s

Itsenäisyyspäivä siis, noin mones jo. Silti niin lyhyt aika, kun ajattelee, että isovanhempani olivat nuoria tai teini-ikäisiä (vaikka silloin ei moista sanaa tunnettukaan) Kansalaissodan/sisällisodan aikaan, miten sitä kukin haluaa nimittää. Myöhemmän sodan aikana he olivat jo perheellisiä, isoisäni olivat rintamalla ja isoäidit hoitivat kotejaan, toinen toimi lottana ja äitini ja tätini olivat pikkulotissa.

Muistin sytyttää kynttilätkin ikkunoihin, ne kaksi. Ihan siksi, että äitini sedistä joku oli jääkäri, karannut Saksaan.

Juhlistin Itsenäisyyspäivää leipomalla pipareita kuten muulloinkin. Tällä kertaa esikoinen ei enää osallistunut, hän oli tehnyt koulussa meille piparitalon. Keskimmäinen oli hetken verran, mutta pienin auttoi loppuun asti ja meillä olikin tosi hauskaa. Todistusaineistona kuva:

Pipareiden jälkeen luin loppuun kirjallisuudenhistorian osuuden, joka tulee lukea maanantain tenttiin ja selasin Noitaympyrää. Olin aamulla selannut loppuun kirjan, josta en tykännyt yhtään, olkoonkin viime vuosien parasta suomalaista scifiä. Oli ihan kamala, mutta en vain selkeästi ymmärtänyt sitä. Merkkaan sen kuitenkin luetuksi, koska en jättänyt sitä kesken.

Käsi on parempi kuin eilen, vaikka pelkäsin leipomisen haittaavan enemmän. Sen sijaan pää on hakleamispisteessä, ollut koko päivän. Pitäisi varmaankin mennä nukkumaan kohtapuoliin. Huominen on jälleen lukupäivä ja samoin sunnuntai.

Päivään liittyen laitankin loppulauluksi Kansalaislaulun, jonka J.H. Erkko tekaisi joskus 1800-luvun lopulla kansallisromantiikan ollessa huipussaan. Tämän jo ala-asteelta kaikille tutun viisun siis.

Itsenäisyyspäivä

Hyvää Itsenäisyyspäivää niille, jotka tänne eksyvät. Olen itse viettänyt tätä päivää aivan eri tavalla kuin koskaan ennen. Kävin poikien, kahden nuoremman, kanssa elokuvissa katsomassa 'Hotel Transylvania'-nimisen höpsötyksen. Olihan se ihan hupaisa ja sain samalla lunastettua ensi viikon 'Hobitti'-liput.

Palatakseni päivän teemaan kunnioitan kovasti kaikkia niitä, jotka mahdollistivat meille tämän maan omana itsellisenä valtionaan. Isoäitini olivat erilaisista yhteiskuntaluokista ja kuulin äidiltäni vasta muutama vuosi sitten, että äitini sukulaisia oli ollut Saksassa jääkärikoulutuksessa. Joskus nuorempana kuulin jonkin lauseen, josta ymmärsin isänäitini sukulaisen kuolleen vankileirillä, hän oli siis ollut punaisten puolella. Kumpikaan isoäideistäni ei koskaan puhunut sanakkaan kansalaissodasta, enkä muista vanhempienikaan siitä keskustelleen ja nyt, kun jäljellä on enää äitini, pitäisi ehkä aloittaa kyseleminen niistä asioista.

Äitini oli pikkulotta ja äidinäitini puolestaan lotta, enimmäkseen kotirintamalla perheellisenä pysytellyt. Isänisäni oli kuulemma kerran ollut juuri lomalla rintamalta pommituksen tullessa ja pitänyt suojan ovea kiinni, kun se tuppasi paineaalloista aukeamaan. Se lienee ainut isäni minulle isästään kertoma muisto.

Muutama vuosi sitten äitini oli viikon jossain kylpylässä sotaveteraanien kuntoutusrahoilla ensin kovasti ihmeteltyään, miten hänet sinne kutsuttiin. Veteraaneja alkaa olla jo sen verran vähän, että rahat riittävät nykyään myös näihin lottiin ja pikkulottiin, mikä on minusta hyvä asia.

En tiedä olenko isänmaallinen, mutta toivoisin poikieni menevän aikanaan armeijaan. Paitsi jos liitymme Natoon.

Päivän laulu on täysin asiaan liittymätön, mutta minulle merkityksellinen. Voisin kohta mennä saunaan.