Onneksi olin itse hyväntuulinen, oikeasti alkoi suorastaan huvittaa se tilanne. En vain ymmärrä, kuinka joku jaksaa olla asiakaspalvelussa päivästä toiseen naama nurinpäin. Ehkä joku on kussut sen ihmisen muroihin joka aamu?
Eräs Avoimen professorikin sanoi ihmettelevänsä niitä ihmisiä, jotka hakeutuvat tälle alalle sillä perusteella, ettei tarvitse palvella asiakkaita. Missähän sellainen kirjasto olisi?
Meikäläinen sen sijaan on saanut jo lakujakin tässä tänäpäivänä asiakkaalta, vaikka melkein onnistuin tuhoamaan hänen kuvansa kun siirsimme niitä kamerasta tikulle. Huhhuh.
Päivän korvamato, mokoma rallatus elämöi päässä koko yönkin. Minä lähden nyt Tamp.. eikun siis itäänpäin.
