Työpaikkakokouksesta sen verran, että varmasti taas saivat huhut minun ja työkaverin suhteesta roimasti ilmaa siipien alle. Hän nimittäin saapui hieman myöhässä, bongasi minut ja istui viereeni. Kokouksen jälkeen lähdimme kustannuspaikalle yhdessä, hän jopa odotti minua ettei minun tarvinnut mennä yksin. Voin vain kuvitella, kuinka ovat kielet laulaneet. Minua se lähinnä huvittaa suuresti ja tiedän, että niin myös häntä.
Menen tästä jatkamaan neuleprojektia töllön ääreen. Kättä kyllä särkee ihan törkeästi, mutta pitäähän erään kääpiön saada pipo... uuh. Siellä kun alkaa olla jo talvi. Siis Keski-Maassa.
Jospa olisin nyt ihan hiljaa. Ja kuuntelisin, mitä Vickyllä on asiaa.
