Sateenkaaripirtelö

Aamulla metrossa isä ja pieni ihminen juttelivat leikkisästi. Isä kysyy lapselta, mitä tämä haluaisi syödä ja lapsi sanoo 'leipää, juusto, makkaraa, kakkua'. Sitten isä kysyy, mitä lapsi haluaisi juoda.

"Sateenkaaripirtelöä!"

Ilahdutti koko päivän ei vain minua, vaan myös työkavereita :)

Pieni asia

joka ärsyttää juuri nyt eniten, on se, että tämä ruutu on vinossa. Onneksi se on toistaiseksi helppo korjata *noin* ja nyt ei enää ärsytä. Paitsi se, että olen pitkästä aikaa kitutuntia viettämässä huoneessa, jossa saan pahimmat oireet ja täältä on hävinnyt rullahiiri. Olen laittanut siitä kyselyn it-tuelle, mutta en ole saanut vastausta. Tahdon rullahiireni takaisin!

Asia, josta olen oikeasti iloinnut tänään, on ollut uutinen Englannin Prinssi Harryn kihlautumisesta. Niin, joku varmaan pitää minua tosi pinnallisena, mutta kun muistan hänet pikkuisena poikana veljnsä kanssa äitinsä hautajaisissa kulkemassa surun murtamana arkun perässä, en voi muuta kuin ajatella, miten hienoa on, että hän on löytänyt rakkaan ihmisen rinnalleen ja että isoäiti ei laittanut pahemmin kapuloita rattaisiin.

Tuon äskeisenkin uutisen kommentteja kävin aiemmin lukemassa Ylen fb-sivuilla. En ihan ymmärrä, miksi kaikkeen pitää valittaa miten huonosti itsellä menee. Välillä toivoisi, että ihmiset ottaisivat päänsä pois perseestään ja katsoisivat vähän ympärilleen.

Luin ip-lehdestä, että santahaminalaiset ovat sotaharjoituksessa ja kuulemma kevätpuolella esikoinen pääsee niissä merkeissä myös läntiseen naapurimaahan reippailemaan. En juuri ehtinyt nähdä esikoista viikonloppuna, hän tuli torstaina ja lähti perjantaina kaverille, josta kotiutui eilen. Ehdimme syödä yhdessä ja sitten hän palautui armeijan kurkkusalaattiin.

Loppuun vähän Ismoa.

Paistaa se päivä risukasaankin

Liityin huvikseni ilmaisten popcornien houkuttamana Finnkinon Lab-ohjelmaan ja sen myötä osallistuin heidän FB-sivulla olleeseen arvontaan, jossa kertomalla parhaan leffamuistonsa saattoi voittaa vuoden elokuvaliput.

Niin. Ja minä siis voitin ne. En vieläkään usko sitä todeksi, sillä en oikeastaan koskaan voita mitään. Viimeksi voitin Kaupungin henkilökunnan arvonnassa oopperaliput silloin, kun Helsinki oli kulttuuripääkaupunki odottaessani keskimmäistä.

Paras leffamuisto-osioon kirjoitin näin:

"Olimme ensitreffeillä mieheni kanssa ja hän osti isoimman popcorn-astian. Istuutuessamme paikoillemme hän onnistui kaatamaan puolet astian sisällöstä päälleni (ensitreffeillä!) ja koska olen minä, repesin aivan totaalisesti, sillä popcornia oli joka puolella. Mies kertoi myöhemmin pelänneensä, että suutun ja lähden samantien pois. Olemme nyt olleen yhdessä 1992 maaliskuusta ja edelleen käymme elokuvissa paljon perheen ja ystävien kanssa. Ensimmäistä yhteistä elokuvaa emme kuitenkaan muista, mikä se mahtoi olla. Popcornit veivät huomion "

Kävin tämän lisäksi aamulla uimassa normikilometrini taas 32 minuutissa. Oli mukavaa. 

Huomenna menen töiden jälkeen kahvakuulatunnille, saa nähdä onko käsivarsia ollenkaan sen jälkeen. Jos ne vaikka tippuu pois.

 

Hyvä mieli

tuli viestistä, jonka entinen luokkakaveri jakoi seinälleni facessa. Se hämmästytti minua, sillä itse koin aina olevani jotenkin 'ulkopuolella' kaikista porukoista. Minulla oli pari-kolme hyvää ystävää, joiden kanssa pidän edelleen yhteyksiä, mutta muuten.. Ja tämä ihminen oli ehdottomasti luokan suosituimpia tyttöjä kaikkien suhteen, toisaalta hänkin oli aina ystävällinen minulle.

Näin viimeyönä unta, että tarjosit mulle koulun käytävällä omppupiirakkaa ja vaniljakastiketta. Kiitos, sä oletkin aina ollut tosi ystävällinen ihminen :)
Oli kiva herätä aamuun :)

Tämä lämmitti kovin mieltäni näin pakkasaamuna.

Häirikkö

Minä nimittäin, asiakkaiden mielestä :P

Työtoverimme Anne poikkesi kirjastoomme kotimatkallaan toisesta toimipisteestä. Hänellä oli pyöräilykypärä päässään ja niinpä eräs varsin lihava kärpänen ihastui siihen ja istuutui tutkailemaan kypärää lähemmin. Nappasin lähimmän sanomalehden (Ylioppilaslehti) ja läväytin Annea päähän. Kärpänen jatkoi rasittavaa pörräämistään.. ja me naurettiin niin :D

Kyllä on halvat hullun huvit. Tietysti parempi niin, tulevaisuuttakin ajatellen :P

Ihan vaan tiedoksi

Mahdollisesti huomenna saatan jopa ehtiä kirjoittamaankin tänne jotain älykästä. Nyt nimittäin jatkan luentomuistiinpanojen lukemisella. Viimeinen tentti on huomenna ja sitten se on ohi (ainakin tältä talvelta).

Joskus päivän (tai eilisenkin) uutisten lukeminen kirvoittaa sellaisen ilonpurskahduksen, että sillä saa kummasti tilaa aamumetroruuhkassakin. Sellainen oli tämä uutinen tänään. En mitenkään pystynyt pitämään artikkelin herättämää iloa sisälläni.

Mutta nyt kutsuvat luentomuistiinpanot, joten näkymiin huomiseen!