Menin nimittäin työ-ystävän kanssa kahville työpaikan kahvilaan ja siinä lopetellessamme katsoin, että tuttu ihminen oli kassajonossa. Nimittäin entinen esimieheni, josta kovasti pidin. Menin moikkaamaan ja halasimme ja vaihdoimme pikaisesti kiihkeimmät kuulumiset. Kerroin myös äidin poismenosta ja ex-esinaiseni totesi, että hänelläkin on vielä (10 vuoden jälkeen) joka päivä äitiä ikävä. Jotenkin lohdullista.
Tänään kävin kohtaamassa työpaikkalääkärin, joka olikin varsin mukava (nuorempi) mieshenkilö. Hän ultrasi poski- ja otsaontelot jollain kynäsysteemillä ja sanoi sitten, että laittaa hoitavaa ja avaavaa inhaloitavaa lääkettä. Jos tauti ei ala mennä pois, niin viikon päästä jatketaan, mutta mielellään hän ei nyt kuvaisi, kun minua on niin paljon viimeaikoina sädetetty erilaisten keuhkotutkimusten yhteydessä.
