Olen paennut muutaman kerran puskiin, vattu- ja mustikkapuskiin. Mustikkaa ei ollut paljoakaan tai sitten en vain osaa, mutta sain sentään litran kaavituksi pakastimeen. Silloinkin äitini soitti kysyäkseen, joko karhu oli syönyt kun kesti. Nautin vain puiden huminasta istuskellessani mustikassa.
Vattuja sen sijaan on runsaasti. Aion huomenna koettaa päästä pihapiiriä pidemmälle vattuun. Vielä toistaiseksi olen ollut näköetäisyydellä. Vatut ovat tänä kesänä suuria ja kauniita, j aniitä on mukava kerätä kuivalla kelillä.
Tänään leivoin sämpylöitä iltateen keralle. Jo helpotti pipon kiristys. Nyt menen petiin. Loppuun vielä yksi Gunnareiden piisi, josta kovasti tykkään.
