Viikonlopun vietin istuen auringossa pihalla ja lukien Kalevalaa. Juu, luitte oikein. Kalavaletta. Jota en ole koskaan lukenut. Kuten en ole lukenut Seitsemää veljestäkään. Ja nyt pitää lukea ne molemmat ja kymmenen muuta juttua ennen lokakuun puoliväliä ja vielä tenttiä ne. Voi elämä, minne menit... Niinno, siis hulluja on monenlaisia ja tässä istuu yksi.
Hulluudesta puheenollen neulon sukkia eräälle kääpiölle (ehkä olen tämänkin jo kertonut täällä?). Ilman niitä halvatun palmikoita olisin jo varmaan lopettanut, sillä yksistään terän pituus (se tylsin osio sukanteossa) on 25 cm ennen kavennuksia. Että ovat isojalkaista porukkaa nuo mokomat kääpiöt.
Viikko sitten, samaan aikaan kuin aloitin työt, aloitin jälleen karpimman elämän. Minulle on ihan sama, miten muut laihduttavat, mutta minun elimistölleni tämä sopii parhaiten. Sokeriaddikti kun olen, paras keino on lopettaa nopeiden hiilareiden syöminen. Se kun nimittäin menee mulla ihan överiksi tosi nopeasti. Sen verran varoitan, että mä en jaksa alkaa provosoitumaan sitten mistään kommenteista. Evvk.
Sain sentään jotain tähän täytteeksi. Ettette vallan luule meikäläisen hyytyneen bloginpitämiseen. Vielä olisi pari tuntia iltavuoroa jäljellä. Olikin pitkä päivä, lähdin aamulla pienimmän kera puoli kasilta kotoa ja kävin uimassa sen vakituisen kilometrini 32 minuutissa. On muuten aika hyvä saavutus kesän jäljiltä ekalla uintikerralla, minusta.
Huomenna taidan pyöräillä töihin. Jos vain ei sada. Loppuun Ellietä, tykkään hänen äänestään kovasti. Piisitkään ei ole hullumpia.
