Pitäisikö oikeasti huolestua? Tosin kun vihdoin vain sitkeästi lähden ovesta ulos (joka arkiaamu), päädyn lopulta sinne, minne oli tarkoituskin. Mutta kun ei kiinnosta. Ja itseni tuntien se ei ole kovin hyvä merkki.
No, huomenna joka tapauksessa keskimmäinen tulee aamulla työkaveriksi, koska on taksvärkkipäivä.
Loppuun minua pari päivää piinannut korvamato. Yritän vaihtaa sitä johonkin muuhun välillä.
