Eilen olin nuorimmaisen kanssa Kirralla nenää oikaisemassa. Menimme sinne aamupäivällä ja iltapäivällä pääsimme pois. Uuden apottisysteemin vuoksi sairaalassa oltiin ensin sitä mieltä, että oikaisu tehdään nukutuksessa, mutta kaiveltuaan systeemiä ja meidän kanssa juteltuaan hoitaja totesi, että paikallispuudutuksesta oli merkintä Apotin syövereissä.
Odottelimme toimenpiteeseen pääsyä pari tuntia. Siinä odotellessamme kirurgi kävi vääntelemässä nuorimmaisen nenää ja pohtimassa asiaa. Tuli sitten siihen tulokseen, että isku oli osunut nenäluun ja ruston liitoskohtaan ja rusto mennyt aavistuksen lyttyyn, mistä syystä oli vinossa.
Toimenpide itsessään kesti noin 45 minuuttia, jonka aikana kävin kahvilla (oli tosi hyvää tiikerikakkua!) ja palasin jo hyvissä ajoin istuskelemaan käytävään, josta kirurgi minut bongasi ja tuli kertomaan, miten oli mennyt. Vähän ajan päästä nuorimmainenkin saapui kärrykuljetuksellaan ja menin sängyn perässä odotustilaan/huoneeseen.
Kunnolla olivat puuduttaneet, kun sekä hampaat että sormet olivat tunnottomat. Onneksi aika pian palautui tunto ainakin käsiin ja nuori joi mehua ja söi yhden jugurtinkin. Soitin miehen meitä hakemaan ja pääsimme lähtemään kotiin. Kotimatkalla mies kieppasi työpaikkani kautta ja pääsin vielä pariksi tunniksi töihinkin sekä illempana pilatekseen.
Illalla katsoimme potilaan kanssa Galaxy Quest-elokuvan ties kuinka monennen kerran, se on niin ihana :)
Tänään olenkin taas töissä 10-tuntisen työpäivän, koska meidän puolikas ihmisemme joutuu striimaushommiin. Toisaalta eilisiä tunteja pitää tehdä takaisin kuitenkin, joten eipä haittaa.
Ajattelin pitää teitä ajan tasalla nuorimmaisen tuulenhalkojaa koskevassa uutisoinnissa.
Kävimme eilen Kirralla konsultoitavana eli lääkäri väänteli nuorimmaista nenästä ja tuli siihen tulokseen, että on se edelleen murtunut ja pitää oikaista. Oikaisu tapahtuu tiistaiaamuna paikallispuudutuksessa. Jee.
Suurin ongelma tullee olemaan nenälastan suojeleminen kastumiselta ja nenätamponin poisto. Tuskin maltan odottaa näitä kohtaamisia. Sanoimme lapselle, että onneksi nyt tuli yläkouluunkin maskisuositus, niin voi suojauta nenälastan sen alle.
Matkan varrella takaisin metrolle (lapsi) ja töihin (minä) kävimme Fazerilla aamupäiväkahvilla. Siellä oli yllättävän vilkasta, saimme ovensuupöydästä paikat. Sen jälkeen olikin mukava mennä töihin koko loppupäiväksi.
En saa loppuun liitettyä musavideota, sivun layout menee ihan p*skaksi. Tässä siis Ismon piisi, jonka soidessa ei pysy takalisto tuolissa :)
Viikonloppuna, tarkemmin sanottuna lauantaina, nuorimmainen lähti kavereineen SuperParkiin urheilemaan. Ajattelin, että siellä menee koko iltapäivä, mutta lapsi soittikin isänsä hakemaan jo parin tunnin päästä. Kotiin päästyä syykin selvisi: kaverin kyynärpää oli osunut nenään aika reippaasti ja nyt nenä oli turvoksissa. Vähän vertakin sieltä valui.
Sunnuntai valkeni ja lapsi sanoi, että haluaisi lähteä lääkäriin näyttämään nenää. Lähdimme sitten esittelemään nenää Tikkurilan Mehiläiseen, koska Peijaksessa menisi koko päivä. Mehiläislääkäri ohjasi meidät jatkohoitoon Kirralle, johon mies meidät sitten kuskasi.
Kirralla odotimme hetken lääkäriä ja sillä aikaa juttelin erään rouvan kanssa, tai hän jutteli ja minä kuuntelin. Teini odotti. Pian lääkäri tulikin ja pääsimme näyttämään nenää taas kertaalleen. Lopputuloksena lääkäri totesi, että nenä on hiukan oikealle vinossa, mutta pitää odotella turvotuksen laskemista ennen toimenpiteitä. Tervetuloa perjantaina.
Teinin nenä on sen verran kipeä, että koulunkäynti on sujunut vähän heikosti. Maanantaina kävi ekalla tunnilla ja eilen koko päivän, mutta sitten olikin niin heikkona, että annoin jäädä tänään kotiin. Turvotus kuonossa alkaa laskea ja nyt näyttäisi näin maallikon silmään, että operaatiota ei tarvita. Perjantaina menemme sitten minä ja lapsi viettämään aikaa Kirralle taas. Ehkä sinne saisi kantiskortin jo?
Muihin juttuihin: Keskimmäinen lähti sunnuntaina takaisin Tikikselle ja ehdin suunnilleen sanoa hei ovenraossa, kun tulimme juuri Kirralta takaisin. Ohjaajaoppilas tulee lomille kuuden viikon päästä Tapaninpäivänä(!). Pian on tämäkin vuosi mennyt, vaikka välillä onkin tuntunut pitemmältä kuin aiemmat.
Työpaikalla on ollut konservaattori hoitamassa patsaitamme ja se on ollut sekä meistä että asiakkaista aika mielenkiintoista. Mielenkiintoista oli myös se, että viimeisimmästä patsaasta (Haaksirikkoisten kopio) löytyi luoti. Olisi kiva tietää, miten se on patsaaseen joutunut. Talohan on ollut pystyssä kohta sata vuotta, mutta ei vielä sisällissodan aikaan, mikä äkkiseltään vaikuttaisi luontevimmalta hetkeltä luodin ampumiselle jos se on talolla tapahtunut. Wikipediasta selviää kuitenkin, että nämä varsinaisen patsaan kopiot on ilmeisesti valmistuneet jo 1900 eli luoti voi olla aiemmaltakin ajalta.
Nyt vähän alkaa jännittää huominen Uudenmaan koronatilannetiedotus. Keväällä vitsailin siitä, että onneksi koronteeni osui keväälle, kun oli valoisaa, eikä marraskuulle.. Nyt ei oikein naurata enää. Eräs tuttavani sanoi juuri fasessa, että on ollut puoli vuotta etähommissa ja alkaa pää hajota. Siihen nähden olen ollut onnekas.
Taas on vierähtänyt aika jos toinenkin. Blogger hidastelee sekä kotona että töissä, joten blogin kirjoittaminen on siksikin hiukan jäänyt. Olen jopa harkinnut blogin siirtoa wordpressiin, mutta en ole ihan varma siitä vielä.
Tiistaina sain puhelun Jorvista. Työpaikkalääkärin laittama lähete oli vihdoin rullautunut byrokratiassa eteenpäin ja minua pyydettiin esittelemään struumaani kirurgille. Tänä aamuna (sen sijaan, että olisin saanut nukkua pitempään) karautin metrolla Tapiolaan ja jatkoin siitä bussilla Jorviin. Ihan kivasti meni. Kirurgi tutkaili kaulaa ja sanoi, että kilppari leikataan pois tänä keväänä. Etta sillälailla. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.
Kohta pääsen töistäkin. Kotona olen iltaisin ollut niin väsynyt, että lähinnä istun sohvalla neulomassa ja katsomassa tv-sarjoja. Olen katsonut Netflixin Anna-sarjan ekan kauden, mutta se eroaa kirjoista niin paljon, etten pysty jatkamaan pidemmälle. Siirryin Rahapajaan ja sepä onkin metka, ainoastaan enkunkielinen dubbaus häiriysee pahasti (suunliikkeet ei natsaa).
Neuletakki alkaa olla sen mittainen, että pääsen kohta lopettelemaan helman. Hihat olisi vielä neulottava, mutta aika tyytyväinen olen kyllä. Helmassa on pitsineule, enkä yleensä ole saanut niitä onnistumaan.
Keskimmäinen on autokoulussa ajellut parisen kertaa ja tykkää kovasti. Nuorin leipoo kääretorttua, joita en saisi syödä.
Olen hengissä, vaikka melkein ei siltä tuntunut lauantaina :D
Perjantai-illan keikka oli tosi hieno ja Ismo kumppaneineen soitteli yli kaksi tuntia ja minä tietysti tanssin koko ajan. Hyvä, että pääsin kävelemään omin jaloin kotiin sen jälkeen.
Viikonloppu menikin lähinnä toipuessa ja tänään jätin uinnin väliin. Sen sijaan kävin aamusta reissukaverin luona kahvilla (ex-työpaikallani) ja varasimme vihdoin hotellinkin tammikuun matkalle. Nyt on kaikki kunnossa.
Sunnuntai-iltana nuorin ilmoitti tekevänsä korvapuusteja ja mikäs siinä, onhan puustit aina makoisia. Nyt niitä tuli sen verran enemmän, että laitoin osan pakastimeen ensi viikonloppua varten, silloin tulevat esikoinen sekä kummitätinsä poikansa kanssa syömään.
Tullessani kotiin nyt illalla oli keskimmäisen tekemää thai-kanaa (taikana :D ) odottelemassa, se oli ihan järkyn hyvää. Jäisiköhän tuo kotiin kokkailemaan vanhuksilleen intin jälkeen?
Varoituksen sana; keikkakuvat on pienennetty ap-koosta. Ettette säikähdä. Nyt menen neulomaan Miss Phrynen kanssa.
On ollut aika lämpimät kelit, ainakin eilen ja tänään. Eilen piti luopua kaulahuivista kotimatkalla ja tänään jätin sukkikset ja välipaidan pois ja vaihdoin ohueen takkiin, kun lähdin nuorimmaisen kanssa kaupoille.
Yritän miettiä, mistä kirjoittaisin. mitään kovin ihmeellistä ei ole meneillään. Olin tiistaina ja keskiviikkona yksin töissä vuorossa, sillä työpari lähti tutustumaan Baltiaan. Iltatunneiksi kirjastoon tuli tuuraamaan meidän puolikas-työläinen ja ihan hyvin oli mennyt. Tänään kirjasto olikin kiinni.
Eilen aamulla johtoryhmän kokouksessa ihmiset nauroivat kertoessani, että aion vapaapäivän kunniaksi siivota kun lapset lähtevät kouluun. Nauroin toki itsekin mukana, koska onhan se hassua. Loppujen lopuksi en edes siivonnut tänään, vaan lähdin lenkkarikauppaan pienimmän kanssa ja sitten nautin parvekkeella kevätillan lämmöstä.
Tänään löysimme parvekkeelta kartanokimalaisen ja keskimmäinen pelasti sen pihalle. Ihmettelin miksi pelastaminen kesti aika kauan, niin hän oli laittanut kimalaisen ensin yhteen kukkaan ja auttanut sitten vielä seuraavaan ja kolmanteenkin, kunnes kimalainen oli toipunut sen verran että jaksoi lentää itse.
Onneksi on neljä päivää vielä aikaa nauttia imuroinnista ja kukkapenkin rapsutuksesta. Luettavaakin on, yhden kirjan jo lopetin. Niin ja kirjoittaakin voisi.
Alkuviikosta on selviydytty ja voisi sanoa viikonlopun jo häämöttävän.
Eilen saattelin pienimmän ensimmäiseen FunAction-liikuntatapahtumaan eli Ruusulankadun keilahallille samalla, kun itse jatkoin siitä pilatekseen. Lapsi tykkäsi kovasti ja oli jopa löytänyt kotiinkin, tosin mies oli hakenut hänet metrolta.
Maisemaa aamulla bussipysäkiltä. Itse tykkään kovasti tuosta 'Palavasta enkelistä'.
Tänään tein ekskursion Malmille, jossa meillä oli kaupunginkirjaston ja oman virastomme kirjastojen tapaaminen. Olemme nyt tavanneet aina noin puolen vuoden välein ja on ollut oikein kiva nähdä saman alan ihmisiä vähän eri merkeissä, kuin muuten.
Tulin jo hyvissä ajoin kotiin, sillä en jaksanut istuskella töissä ja saldo antoi siihen mahdollisuuden. Käytinkin ajan hyvin ja leivoin porkkana-inkiväärikakkua KK:n ohjeen mukaan.
Taidankin siirtyä sohvalle Jasonin seuraan, jos vaikka aloittelisin uuden neuletyön samalla. Uudessa Taito-lehdessä oli villatakki, joka houkuttaa ja haastaa: se neulotaan ylhäältä alaspäin, helmassa on leveä kirjonta ja tämän lisäksi se neulotaan kokonaan suljettuna neuleena ja, leikataan lopuksi saksilla auki nappilistan neulomista varten. Tuo vähän hirvittää, mutta kaipa siitäkin selviää.
Olin torstain ja perjantain oppimassa taittoa eli Indesign-ohjelman käyttöä. Kurssi oli Ruoholahdessa ja oli varsin mukava kurssi, opettaja oli rento ja osasi opettaa. Vähitellen muistiin palautui asioita Photoshopista, mikä auttoi jonkin verran ja oli kiva leikkiä ID:llä ihan luvan kanssa.
Torstaina kävin myös kampaajalla ja vaelsin Ruoholahdesta Punavuoreen noin vartin. Lunta riittää tässä kylässä.
Eilen olikin myös sitä Taidetta, kun kävin katsomassa The Favourite-elokuvan ystävieni kanssa. Olin ensimmäistä kertaa Maximissa sitten sen remontoinnin ja oli oikein mukavaa, vaikka tuoli oli aavistuksen syvähkö tällaiselle keskimittaiselle ihmiselle. Parvelta oli erinomainen näköala ja katsojat olivat sivistyneesti hiljaa, en nähnyt yhtään ainoata kännykänloistetta valojen hiipumisen jälkeen.
Leffa itsessään oli mielenkiintoinen ja näyttelijät erinomaisia rooleissaan, ja näytöksen jälkeen niin me kuin moni muukin kuukkeloi Kuningatar Annaa. Se, mistä en pitänyt erityisesti, oli elokuvan musiikki. Toki se oli tarkoituksellisen painostava, mutta siitä olisi voinut kehittää hyvän päänsärynkin. Erityisesti elokuvassa mielestäni korostui aikakauden muoti eli miesten meikkaus ja leijonanharja-peruukit ja koreat vaatteet, kun taas naiset olivat oikeastaan kokonaan luonnonkauniita. Vaatteet olivat toki hienot, turnyyrit hieman peinempiä kuin rokokoo-kaudella myöhemmin. Täältä voi lukea enkunkielisen artikkelin, jos Annen aikakausi kiinnostaa eikä pelkää spoilereita.
Nicholas Hoult
Kuningatar Annaa esitti Olivia Colman, joka on tämän hetken englantilaisista naisnäyttelijäistä yksi hienoimpia. Hän teki erinomaisen roolin esim. Broadchurchissa ja Night managerissa, jos ajattelee viimeaikojen tv-töitä. Voisin kuvitella, ettei Annan esittäminen ollut helpoimpia rooleja. Naisparka menetti kaikki 17 lastaan joko keskenmenoissa tai he syntyivät kuolleena tai menehtyivät pian syntymän jälkeen paitsi viimeinen, joka kuoli 11 vuotiaana. Kyllä siinä olisi melkoisesti tekemistä ihan nykyaikasellekin naiselle kaikkine tukiverkkoineen, saati sitten tuolloin, kun naisen tärkein tehtävä oli saada elinkykyinen perillinen pinnistettyä maailmaan.
Eilen vietimme myös nuorimmaisen 13-vuotispäivää melko pienesti. Hän sai uuden puhelimen (vanha on aika rikki ja olisi saanut uuden kuitenkin kesäloman aluksi) isältä ja minulta sitten Steamin lahjakortin ja kakun sijasta Nasan kuivajäätelöä. Virallisemmat synttärit vietetään vasta 16.s päivä ja jonain iltana hän käy ystäviensä kanssa pomppimassa trampoliineilla.
Viimeinen Teinix
Töissäkin oli taas tapahtunut. Neloskerroksen katto antoi periksi keväälle ja sulamisvesiä lirui. on toki kiva, että meillä on 2010 helvetin kalliisti peruskorjattu talo, mutta kattoremontti jätettiin 'myöhäisempään ajankohtaan'. Koskahan alkaisi olla sen aika? Toki osittain kattoa ollaan jo korjattu, mm. erään tilan katon sisältä löytyivät 50-luvun lisärakentamisen jäljiltä kaikki valulaudat (1½ vuotta remontoitu), sekin remontti aloitettiin vasta työsuojeluvaltuutetun suljettua paikan vaarallisena ja piipun peltejä on nyt laitettu viime syksystä. Jostain syystä onkin alkanut taas hengitys tuntua raskaalta tuolla tämän talven aikana.
Kuva työkaverin fasesta
Kohtapuoliin lähdemme moikkaamaan esikoista, pitää hakea häneltä pitkä villakangastakki keskimmäisen ensi viikon Vanhoja varten. Samalla reissulla pääsen keskustaan saakka päivälliselle Kosmiskan kanssa :)
Tänään olen tavannut tai kokenut vanhoja tuttuja, miten sen nyt ottaa.
Pienimmän piti lähteä kouluun kahdeksaksi ja olin haaveillut kömpiväni takaisin sänkyyn hetkeksi, mutta vanha tuttavamme korvatulehdus oli iskeytynyt pienemmän korvaan. Pikaisen suihkun yms jälkeen lähdimme kävellen omalle terveysasemallemme, jonka ovessa olikin lappu koskien päivystystä. Menimme sisälle varmistamaan asiaa luukulta eli päivystys on tämän kuun loppuun asti naapurikylän terveysasemalla, jonne menisi bussi ihan kohta.
Laskin pikaisesti päässä, että bussi+ odottelu jne kestäisi ainakin vähintään kaksi tuntia ja töihinkin piti ehtiä, joten soitin Itäkeskukseen lääkäriasemalle ja sainkin ajan klo 9:ksi. Olimme paikalla viittä vaille ja viittä yli ulkona, meikä hiukan köyhempänä.
Aamukahvit mini-ruunen kera
Tutkimuksen tulos oli molemminpuolinen korvatulehdus ja alkava keuhkoputken tulehdus, viikon liikuntakielto antilooppikuurin vuoksi. Odottelimme sitten apteekin aukeamista ja pienin sai aamiaista ja minä mini-Runebergin, joka oli juuri sopivan kokoinen. Apteekin jälkeen minä lähdin töihin ja toinen kotiin.
Vanhoja tuttuja kävi myös töissä. Ihmettelin erään mieshenkilön tuttuutta ja hänen sitten lainatessaan tajusin, että hän oli ollut kanta-asiakas ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassani. Sanoinkin sen hänelle ja hänkin ilahtui muistaessaan minut.
Ystävän eiliset synttärikahvit
Toinen tuttu oli eräs nainen, joka vähän tämän jälkeen kysyi olenko ollut Itiksessa aiemmn ja kun myönsin, hän sanoi olleensa meillä Kallion remontin aikaan töissä. Tämä oli sikäli hassumpi sattumus, että olin silloinneulonut hänen tyttärelleen lapaset ja alkuviikosta valvoessani yöllä mietin, missä lapaset ovat :) Kerroin tästä hänelle ja kuulemma lapaset ovat edelleen tallessa. Jokin etiäinen se oli varmasti.
Äsken kirjasin erään uuden asiakkaan tietoja ylös ja osoite oli meidän nurkilla, josta johduimme sitten juttelemaan oman kylän asioista. Sekin oli hauskaa.
Ihan mukava työviikko ollut muutenkin. Maanantaina olimme yhtä hysteerisiä kuin yleensä perjantaina, huomenna on pitkän pitkä kokous ja siellä onkin ihan mielenkiintoisia asioita myös. Eilen kävin työ-ystävän kanssa kahvilla, sillä hänellä tuli seuraava numero ikään lisää ja aikaisemmin tällä viikolla pienin leipoi suklaakeksejä aikansa kuluksi.
Kävin nuorimmaisen (+ kahden hänen ystävänsä ja kahden oman ystäväni) kanssa katsomassa uusimman Johnny Englishin. En muista, milloin viimeksi olisin nauranut niin paljon leffassa, ihan vedet valui silmistä :)
Muuten olen neulonut ja katsellut Karppia. Se on muuten oikein hyvä sarja, mutta hiukan häiritsee Tatu&Patu-näyttelijä dekkarissa. Odotan jotain Outola-menoa koko ajan :)
Tiistai-aamuna kiskoin pienimmän aikaisin aamulla metron ja ratikan avustamaan Allergiasairaalaan prick-testeihin. Koivuallergian vuoksi halusin selvittää myös pähkinä-altistuksen ja hasselpähkinästä tulikin suunnilleen yhtä iso ellei isompikin patti, kuin koivun siitepölystä. Myös manteli ja saksanpähkinä olivat aika muhevat. Nyt vain odottelemme lääkärin soittoa ja jatkotoimenpiteitä asian suhteen.
Pidin tiistaipäivän vapaata töistä, koska oli muutakin menoa iltapäivällä ja mentyämme kotiin ennen puoltapäivää ehdin tehdä sekä kalakeittoa meille kaikille lounaaksi että porkkana-yms-sosekeittoa evääksi töihin koko viikoksi (ja vielä seuraavaksikin). Iltapäivällä kävin pilateksessa ja sitä ennen ostin uuden ohuen villatakin sekä kivan paidan Sokokselta ja pilateksen jälkeen kävin ostamassa Siriukselle uuden raapimapuun, jonka bongasimme nuorimmaisen kanssa jo aiemmin.
Keskiviikko olikin ihan normipäivä. Kävin töissä ja tulin ajoissa kotiin ja istuin illan neulomassa Sorjosen seurassa. Posti toi kivan yllätyksen eli Robin kertoi jokin aika sitten twitterissä lähettävänsä postikortin jokaista saamaansa korttia vastaan. Kirjoitin omaan tervehdykseeni kyselyn siitä, vieläkö hän on tyytyväinen villasukkiinsa ja näin hän vastasi :)
Torstaina sitten nuorin oli lähdössä kouluun yhdeksäksi, kun mies jo tuli töistä kotiinpäin huonovointisena. Itse lähdin iltavuoroon vähän aikaisemmin kuin tavallisesti, koska kesken työpaivää oleva pilates sotkee työtunnit. Pääsin töihin, niin mies soitti olevansa 39 asteen kuumeessa. No eipä siinä sen kummempaa, pilateskin peruuntui.
Katja Ketun uuden kirjan alkusanoista, tykkään intiaanien ajatuksenjuoksusta.
Ennen kuin lähdin töistä kotiinpäin, mies soitteli, ettei hakisi minua metrolta, sillä kuume oli jo melkein neljässäkympissä. Kävelin siis kotiin mterolta ja ensitöikseni kysyin, että pitääkö soittaa lanssi hakemaan, mistä mies kieltäytyi ehdottomasti ja otti särkylääkkeen.
Tänäaamuna mies jäi sitten nukkumaan, kun lähdin kokoukseen, mutta ilmoitteli myöhemmin menevänsä työterveyteen. Olin kokouksessa ja siitä jatkoin Kirjamessuille tapaamaan ystävää. Sitten mies ilmoitteli menevänsä Meilahteen jatkotutkimuksiin, tulehdusarvot olivat jossain 200:n kieppeillä. Messuilin minkä jaksoin, mies oli tutkittavana ja järjesti esikoisen hakemaan auton metroasemalta kotiin (perjantai-ilta..) .
Pasila
Kotimatkalla olin aivan varma, että miehellä on vähintään kasvain vatsassa, koska olen aika hyvä kehittämään kaikenlaisia skenaarioita. Jossain vaiheessa esikoinenkin tuli autonsiirtoon ja siitä hetken päästä mies ilmoitteli tulevansa kotio ihan kokonaisena, vaiva oli suolenpullistuma. Sille ei kuulemma tehdä yhtään mitään, paranee itsekseen.
Että tällaista tänne. Kirjamessuilta en ostanut kuin kaksi (metro)pokkaria ja yhden joululahjakirjan kummipojalle, Herkkumessuilta sen sijaan ostin aivan tajuttoman hyvää herkkujuustoa eli Valion Keisarinnaa.
Niin sanoi nuorimmainen pitkospuista, tänään menivät Sipoonkorpeen retkelle.
Olen tehnyt tällä viikolla kolme iltavuoroa, yksi pitäisi vielä tehdä huomenna. Olen saanut miinukset pois ja hieman plussaa, jonka tarvitsen käyttöön parin viikon päästä kun on pienimmän allergiatestipäivä.
Olen katsonut ruotsalaisia ja tanskalaisia dekkarisarjoja sekä aloittanut Sleepy Hollow'n neloskauden neulomisen seuraksi. Villahaalarissa on kohtapuoliin vyötärökorkeus meneillään.
Pää on täynnä räkää, hurja särky onteloissa ja jatkuva niistäminen. En muista koska viimeksi olisi ollut nenä ruvella niistämisestä. Toivottavasti menee ohi ennen lauantain lentomatkaa.
Tällä viikolla on tullut kahviteltua jonkin verran. Maanantai-iltana työ-ystävä tuli töihin odottelemaan, että pääsen lähtemään ja kävimme yhdessä kahvilla, kuten edellisessä postissa taisin jo mainitakin.
Tiistaina lähdin töistä aikaisemmin hillittömän päänsäryn vuoksi ja käytyäni lankakaupassa menin kotiin, jossa nuorimmaisen pyynnöstä leivoin mokkapaloja. Tulikin kyllä hyviä. Purkasin myös melkein koko lahkeen pikkulapsen neulehaalarista, koska halusin vaihtaa yhden langoista. Tajusin myös, että päänsärky liittyi hampaisiin ja epäilin, että yksi vanha paikka olisi huonosti. Soitin ke-aamuna hammaslääkäriin ja sain ajan tälle päivälle.
Eilen kävin kahden ystävän kanssa kahvilla, toinen heistä on maanantainen työ-ystävä, ihan Fazerilla. Oli tosi hyvä kakku, pähkinä-kinuski-suklaa. Hmm.
Illalla varasin mulle ja nuorimmaiselle syyslomaviikon to-la välille hotellin J-kylästä. Jos joku haluaa tavata silloin, niin pistää viestiä. Marjaanan kanssa on jo rehvit sovittuna aikaa ja paikkaa vaille.
Tänään kävin aamulla nuorimmaisen kanssa terveysaseman lääkärissä, koska tarvitsimme lähetteen allergiatesteihin. Koivun siitepöly ristiinoireilee nyt aika monen kanssa, viimeksi kitalaki alkoi kutista suklaasta ja lapsi on jo itse aika epätoivoinen. Lääkäri puhui hiukan siedättämisestä ja sanoin, että toki se on vaihtoehto, koska muuten on aika paljon rajoitteita.
Lähdin siitä suoraan kaupunkiin ja nuorimmainen meni kouluun. Kävin Stockalla ostamassa esikoisen kummitädille 50-vuotislahjaksi lahjakortin jalkahoitoon.
Kesken työpäivän kipaisin sitten hammaslääkäriin. Odotushuoneessa istuikin eräs työkaveri odottelemassa 3D-tulostetun kruunun valmistumista ja siinä välillä sitten minä pääsin hammaslääkärini kanssa kahden. Hän aloitti kokeilemalla poskilihaksia, jotka olivat aivan jumissa vasemmalla ja sanoi arvelevansa kaiken säryn johtuvan siitä. Sitten hiottiin ja sain käskyn ottaa sirdaludeja viikonloppuna ja tulla parin viikon päästä tietokoneavusteiseen scanniin, jonka avulla siis tarkastellaan purennan tasapainotusta. Kääk. Onneksi kuitenkaan itse hampaille ei tarvitse tehdä mitään nyt.
Tämä syksy näyttää tulevan kalliiksi, mutta kerranhan sitä vain eletään. Siriuskin pitäisi viedä vuositarkastukseen, ihan jo elävän ravinnon syömisen vuoksi.
Aamulla, kun mies oli lähtenyt eikä kello ollut vielä soinut, ihmettelin rapinaa sänkymme päädyn takaa. Sängyn ja seinän välissä on sellainen parinkymmenen sentin rako, jossa kulkee erilaisia jatkojohtoja ja sen päällä oleva hyllyntapainen muodostaa samalla yöpöytätason.
Siinä unenpöpperössä menin ensin eteiseen tarkastamaan Siriuksen olinpaikkaa, mutta en nähnyt kissaa missään, joten menin takaisin makkariin ja laitoin oven kiinni perässäni. Tässä vaiheessa rapina oli siirtynyt makuuhuoneen isoon ikkunaan ja tajusin, että lintu räpisteli siivillään ikkunaa.
Otin tirpan käteeni (sanoin sille, että odotahan nyt) ja avasin ikkunan ja sinne se paineli. Lensi suoraan pensasaitaan eikä edes kiitosta sanonut.
Pyyhin lattialta linnun yölliset jätökset ja nousin ylös herättääkseni nuorimmaisen kouluun. Hän ei ollut uskoa, kun kerroin yövieraasta.
Sirius oli illalla tuonut yhden paistin sisälle ja kuulemma eteinen oli ollut ihan sulkaisa. Miehen kanssa pohdimme, että onko lintuja ollut sittenkin kaksi vai onko toinen vain lentänyt sisälle ja eksynyt meidän huoneeseen. Tosin se on ollut melkoisen tainnoksissa, kun suunnilleen 12 tuntia on mennyt ennen virkoamista.
Olin illalla pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa Ocean's 8-leffan, jonka nuorimmainen valitsi ihan itse. En tiedä, tajusiko hän ennen leffaa, että siinä on Richard vai onko hän salaa fani.
Tiistai-iltana tein pitkästä aikaa kaura-omenapaistosta, se olikin aika namia jäätelön kanssa. Pitänee tehdä uudelleenkin, onneksi esikoisen kummi on tulossa kylään lauantaina niin voin tarjota lisää omenaherkkuja.
Luen parhaillaan ehkä kolmatta kertaa Ray Bradburyn novellikokoelmaa 'Illustrated man', viimeksi olen lukenut sen varmaan parikymmentä vuotta sitten. Löysin uudestaan muutaman suosikkitarinani ja osan olin aivan unohtanut. Voin lämpimästi suositella.
Mulla on iskenyt joku kummallinen into/hinku ruveta tekemään nukkekotia itselleni. yritän istua käsieni päällä ja toivon, että hinku menisi ohitse.
Saattaa olla, että olisin poikkeamassa Jyväskylässä joskus syysloman aikoihin, mahtaisiko muita kuin Marjaanaa kiinnostaa tavata? :)
Muutama vuosi meni siinä, että tiistait esittivät olevansa pääsääntöisesti ihan yhtä mukavia päiviä kuin kaikki muutkin viikonpäivät, mutta tänään se iski taas.
Aamulla ensitöikseni kopioin tapahtumatiedotetta sata kappaletta, kun kopiokone oli kerrankin vapaa ja niitä nyt menee tähän aikaan vuodesta. Iltapäivällä kuulimme, että yksi päivystäjä onkin kaikki syksyn tiistai-illat muualla.
Tästäkin oli varmistettu viimeksi pari viikkoa sitten, että kaikki ajat sopivat niille, jotka listassa olivat ja juu kyllä kyllä. Tämä päivystäjä ei ole nyt syyllinen, vaan sormi osoittaa vastuuhenkilöön, jonka olisi pitänyt ilmoittaa asiasta meillekin. Hän muisti sen tänään. Jee.
Pääsen mustaamaan sadasta tapahtumatiedotteesta tiistain iltapäivystyksen yli. Yksi kanta-asiakas kävi jo märisemässä ja pohdimem voisiko hänet osoittaa tämän vastuuhenkilön työhuoneeseen. On nimittäin meidän ainoa todella v***umainen asiakas, joka yllättäen on tosi kiltti tälle tiistai-illan ihmiselle :)
Illan kunniaksi olemme myös etsineet nuorimmaisen enkunvihkoa, joka on kadonnut mystisesti. Eilen se vielä pyöri täällä.
Että sellaista. Normaalit tiistait ovat palanneet.
Lisäksi sain pyöräiltyä sen kaameimmankin mäen ylös tänään, kun huvikseni kokeilin. Varmaan läähätin niin, että kuului Kontulan ostarille asti, mutta mitäpä siitä. Vähänkö olen tyytyväinen :)
Työkaveri oli eilen ollut käymässä HUSissa eräässä toimenpiteessä ja oli sen jälkeen ävellyt vähän sekaisena ulos ratikasta törmäten sen takapäähän ja murtaen pari kylkiluuta. Ratikan nuori naiskuski oli ollut aivan kauhuissaan, mutta työkaveri oli vaan että ei hätiä ja jatkanut kotiin. Tänä aamuna oli sitten soittanut työterveyteen, josta passittivat Mehiläiseen teipattavaksi. Hän soitti sieltä minulle hihkuen iloisena, että oli saanut parit hyvät särkylääkkeet ja oli aivan pilvessä :D
Tänään oli viimeinen pilates tälle keväälle. Ensi syksynä se siirtyy tiistai-illalle ja vaikka tykkään sekä ohjaajasta että opettajasta tosi paljon, voi olla etten pysty tiistairyhmään erinäisistä syistä. Pitää yrittää sumplia sitä vielä työ-iltavuorojen suhteen.
Wilma paukuttaa viestejä hulluna, kyseessä on 5-luokkien yhteisen leirikoulurahaston varojen jako nyt, kun leirikoulu on ensi viikolla ja on siis maksettu. Rahaa jää rutkasti yli, vaikka oppilaat tosiaan kävivät jo Linnanmäellä ja söivätkin siellä näillä rahoilla. Olen huomannut, että nuorimmaisen luokan vanhemmat eivät ole juuri ottaneet osaa keskusteluun, jossa laineet käyvät jo suht korkeina, vaan katsovat miten käy. Suht yksimielisiä keskustelussa on oltu siitä, että rahat jaettaisiin luokille lapsimäärän mukaan. Jos niin käy, niin ehdotin luokkamme vanhemmille WA-ryhmässä, että niillä rahoillahan voisi hankkia opettajalle lahjan, kun hän nyt ei seuraa lapsia kutoselle eri kouluun. Kunnollinen läksiäislahja olisi kiva ja onneksi nuo muut 'meidän luokan' vanhemmat tuntuvat kannattavan ajatusta.
Kysyin pienimmältä, oliko koulussa puhuttu mitään eilisestä ja hän kertoi, että hissantunnilla puolet luokasta oli mennyt jonnekin, koska 'marttyyriope' piti heille puhuttelun. Olin ihan hiljaa, mutta myöhemmin puhuin asiasta miehen kanssa. Olemme yhtä mieltä siitä, että kyseinen opettaja ei oikein hallitse hommaa. (Edelleen olemme samaa mieltä siitä, että hän tuhosi pienimmän kouluinnostuksen aika helvetin hyvin, vasta oikeastaan tänä vuonna innostus on palannut.)
Piti vielä lisätä: Pilatestunnin jälkeen katsoin puhelinta, että vanhin veljeni oli soittanut. No, soitin takaisin ja hän sanoi, että oli vahingossa ottanut mun numeron. Eipä haitannut, juteltiin sit hetki ja oli ihan mukavaa. Yleensä hänen kanssaan juttelu on hiukan tuskallista, kun hän pitää pitkiä taukoja enkä aina tiedä jatkuuko juttu vielä, mutta nyt ei ollutkaan mitään sellaista. Oli kiva kuulla heidän kuulumisiaan Ähtäristä asti :)
Nyt on pakko laittaa tähän loppuun korvamato, joka iskeytyi tänään päälle. Nupit kaakkoon!
Minä nimittäin. Pienimmän luokka + rinnakkaiset olivat Linnanmäellä ihan tilausajolla, joten kysyin luokanvalvojalta jos pääsen kyydissä kotiin ja se sopi. Ehdin käydä myös Vuoristoradassa, kesä alkoi <3
Bussin lähtö myöhästyi hieman, koska kuski oli vähän kypsä: muutama poika oli onnistunut tulomatkalla irrottamaan jonkin reunapalan sellaisesta pöydästä (neljänistuttava looshi, jonka keskellä pöytä) ja sitä selvitettiin, lisäksi osa lapsista oli heittänyt rannekkeiden tarrataustat lattialle. Ymmärrän, että se kiukutti kuskia nyppiä moisia lipareita lattialta. Enemmän kuitenkin säälitti yksi poika, joka itki aiheuttamaansa vahinkoa. Onneksi pienimmän luokanvalvoja on järkevä ihminen ja sanoi vain, että tottakai harmittaa, kun oli kiva päivä ja sitten sen lopuksi tulee tällaista. Olin pöyristynyt kuullessani, kuinka toinen rinnakkaisluokan ope sanoi luokkalaiselleen, että häntä harmittaa niin, että aikoo mennä kotiin sohvalle itkemään koko illaksi, koska lapset olivat sotkeneet ja rikkoneet paikkoja bussissa. (Arvaatte varmaan, kuka opettajista tämä oli..)
Olen pyöräillyt töihin maanantaina ja tiistaina ja eilen menikin ensimmäiset 100 km rikki. Olen aika tyytyväinen. Huomenna on viimeinen pilateskerta, sekin jää kesätauolle.
Nyt kellistyn petiin. Tässä teillekin kiva korvamato sitä ennen :P
Torstaina kävimme miehen ja pienimmän voimin katsomassa The Death of Stalin-elokuvan. Täytyy sanoa, että se oli aika ravisuttava ja lopussa hetken mietin itkisinkö vai nauraisinko. Mietin koko iltapäivän ja illan sitä, miten hyvä oikeasti oli, että saksalaiset olivat aseveljiä Toisen Maailmansodan aikaan, vaikka sittemmin menikin sukset ristiin.
Eilen olin pienimmän kanssa asioilla eli kävimme Itiksessä ensin lääkärissä hakemassa siitepölylääkkeet hänelle ja sitten optikolla molemmat.
Koulussa olisi ollut ulkoilupäivä (Unicef-kävely), en päästänyt lasta kouluun ja lääkäri kehui päätöstä. Saimme melkoisen määrän lääkkeitä, toivottavasti ne nyt auttavat. Nuhasuihke on sama, jota itse käytän koko työkauden. Puhuin lääkärirouvan kanssa mysö esmes lasten työpaikan saamisesta armeijan jälkeen sekä opinnoista ja myös sivusimme Jan Vapaavuorta ja hänen mahdollista urakehitystään. Oli aika erilainen lääkärikäynti.
Optikko oli pienimmän kummitäti, joten vaihdoimme kuulumisia samalla. Pienimmän näkö on erinomainen, ilmeisesti näköhäiriöt johtuvat vain aivojen hitaasta kalibroitumisesta näytön tuijottmisen jälkeen. Minä sain uudet lasit, vanhat ovatkin jo jotain 20 vuotta vanhat. Vieläkään en periaatteessa tarvitsisi muuten, mutta näyttö on tarkempi lasien kanssa kuin ilman.
Optikon jälkeen katsastimme shortsitarjonnan huonolla menestyksellä ja samalla ostin sitten Akateemisesta lahjakortin ihmiselle, jonka 60-vuotispäiville olen lähdössä kohtapuoliin työparin kanssa edustamaan. Tein kortinkin.
Illalla keskimmäisen oli tarkoitus tulla kotiin Lontoosta siten, että lento olisi puolenyön maissa täällä. Lapsi soittaa kuuden jälkeen, että olivat olleet check-in'iä tekemässä ja huomanneet, että matkatoimisto olikin ottanut lennot seuraavalle päivälle.. No, opettajat hoitivat homman kotiin ja saivat kaikki kotiin. Keskimmäinen tuli tuntia myöhemmällä lennolla. Kuulemma koneet oli ylibuukattuja, mutta hyvin olivat silti pääseet. Lapset vissiin on etusijalla kuitenkin.
Nyt menen maalaamaan silmät päähän. Kiinnostaisi huomattavasti enemmän mennä pihalle aurinkoon lukemaan, kuin lähteä puolitutun juhliin. No ei auta.
Esikoinen tulee huomenna lomille ja lähtee tiistaina. Vähiin käy ennen kuin loppuu.
