Mitähän tähänkin kirjoittaisi?

Niin, mitään ihmeitähän tänne Kattilaan ei kuulu. 

Nuorimmaisella alkoi yo-kirjoitukset viime viikolla äidinkielellä ja tällä viikolla jatkuu huomenna (pitkällä) matikalla ja perjantaina psykologialla, sitten on nekin ohitse ja voidaan ruveta jännittämään tuloksia. 

Pari viikkoa sitten kävin tuon abiturientin kanssa katsomassa Mickey17-elokuva, kun voitin liput ennakkonäytökseen. Pidimme molemmat elokuvasta kovasti toisin kuin Hesarin kriitikko (joka tuntuu olevan varsin erikoinen kaveri kritiikkiensä perusteella). Kuten saman ohjaajan aiempi Parasite-elokuva tämäkin käsitteli aihetta 'onko köyhän ihmisen ihmisarvo sama kuin rikkaan?' 

Robert Pattinson teki todella hienon roolisuorituksen Mickeynä

Viime viikolla kävin kahden entisen opiskelukaverin kanssa tsekkaamassa Ateneumin 'Rajojen rikkojat'-näyttelyn, joka sekin oli oikein hyvä. Käyn ehkä vielä uudestaankin, se on niin mukavaa Museokortin kanssa. Oli myös mukava vaihtaa kuulumisia. 

Tässä maalauksessa ihailimme erityisesti partakarvojen yksityiskohtia

Kotona pätkäisimme vanhasta pihlajasta huonokuntoisen latvan eli runko on nyt noin kolmen metrin korkuinen. Sirius toimi työnjohtajana ja pyöri pihalla meidän kanssamme ja tietysti kaikki ohikulkijat pysähtyivät kommentoimaan hommia. Eräs vanhempi pariskunta näki kissan ja rouva sanoi, että Sirius on niin mukava vieras, kun käy heidän pihallaan metsästämässä hiiriä. 

Sirius aurinkokeräimenä

Sunnuntaina leivoin Boston-kakkua, tuli hyvää. 

Vähän pääsi tummaksi, mutta ei se makua haitannut

Loppuun vielä Vöyrin pojat.

Mitä tein viikonloppuna?

Sitä kai usein kysytään maanantaisin ihmisiltä ja toki jonkin verran täällä meilläkin, mutta kun ei ole sellaista vakkarikahviporukkaa enkä ole maanantaisin aamukahviaikaan täällä, niin sitä ei kysytä minulta useinkaan. 

No, minäpä kerron mitä tein. Perjantai-iltana raahauduttani kotiin (olikin melkoinen meno keskustassa, kun kävin hakemassa pari osaa Armand Gamachea Akateemisesta) lakosin sohvalle, josta siirryin illempana makuasentoon sänkyyn. 

Työkaveri toi mustikkakakkua

Lauantaina heräsin suht aikaisin, joskus ysin pintaan ja päästin kissan ulos. Tosin se ei mennyt, koska satoi ihan maahan asti (koko päivän). Mies heräsi siihen kissan päättämättömyyteen, kun millään ovella ei ollut kesä ja laittoi kunnon aamiaisen pekonin yms kera. Heitin kissan pihalle, josta se tuli sisälle noin puolen tunnin päästä hakattuaan ovea molemmin nyrkein (tai päällä, en tiedä). 

Aamiaisen jälkeen siirryin sohvalle jatkamaan aamukahvia Armand Gamachen seurassa ja siinä menikin aika pitkälle iltapäivään. Teinin noustua sain pyykkikoneen käynnistettyä ja join mukillisen teinin keittämää kahvia jälleen Armandin seurassa. Viihdyin Armandin seurassa iltaan asti, kunnes sain kirjan loppuun ja sauna kutsui. Meillä on sellainen it-ohjelma, joka lähettää viestin telkkarin ruutuun 'Sauna on valmis', mies sen askarteli joskus. 

Varmaan yksi syy, miksi pidän näistä dekkareista, on se, että Armand Gamachen vaimo on kirjastonhoitaja

Sauna jälkeen katsoin kissan kera telkkaria ja neuloin kynsikkäät valmiiksi, elämäni ensimmäiset itse tehdyt sellaiset. Nukkumaan pääsin joskus puolenyön maissa. 

Sunnuntaina heräsimme miehen kanssa jo joskus ennen yhdeksää, ennenkuulumatonta! Kissakin meni ulos, koska enää ei satanut. Aamiaisen jälkeen luin hetken Axel Schulmanin isovanhempien elämästä kertovaa 'Polta nämä kirjeet'-teosta ja puolen päivän maissa mies kuskasi mut Sipoonkorpeen suppismetsälle. 

Syysmetsää

Puolukoitakin löytyi, mutta ei kerättäväksi asti

Löysinkin suppiksia jonkin verran ja kuuntelin metsän ääniä. Myös läheisen tien ääniä kuului paljon, ihan kuin olisi ollut jossain Manskulla suunnilleen, niin paljon oli liikennettä. Kun olin saanut riittävästi happea, laitoin miehelle Mapsista paikkajaon päälle ja hän tuli noutamaan. Käytiin kotimatkalla hakemassa kermaa, että sain tehtyä suklaamoussea jälkkäriksi. 

Suppissaalis

Suklaamousse

Siivosin ja paistoin saaliin, mies laittoi ruokaa ja sitten silitin pyykit. Kissakin ilmiintyi kotiin ja sitten istuin kissan kanssa sohvalla loppuillan. 

Oikein mukava viikonloppu oli, kiitos kysymästä. 

Lomatunnelmissa

Perjantaina aloitin lomanvieton imuroimalla ja pesemällä lattiat, sitten nautiskelin kauniista säästä ja kävin lähimetsässä katsomassa, josko pari suppista osuisi minunkin tielleni, kun niitä on kuulemma aivan vaivoiksi asti ollut nyt. No löytyihän niitäkin, suunnilleen puolessa tunnissa sain litran verran, kun osuin sopivaan kohtaan. Teen niistä huomenna suppisrisottoa itselleni, mutta teini saa syödä makaronilaatikkoa. Mies syö töissä, mutta saattaa illalla maistaa risottoakin. 

Illan ratoksi kävimme näyttämässä Siriuksen häntää eläinlääkärille ja häntä on nyt puhdistettu ja vähän alastoman näköinen. Selkeät kulmahampaiden aiheuttamat kaksi reikää siinä in, nyt ovat jo hyvin ruvella.

Eilen kävin ystävän kanssa ruskaretkellä Tammisaaressa ja olikin tosi kivaa pitkästä aikaa. Kiersimme parit kirpputoria matkan varrella ja löysin pari Pioni-ruokalautasta, nyt niitä on jo melkein kymmenen kotona. Tammisaaressa kävimme nauttimassa kahvit Fyren-ravintolassa ja sillä aikaa, kun tein tilausta, ystävä odotellessaan katseli tulevia tapahtumia sillä seurauksella, että marraskuun alussa teemme yöretken Tammisaareen. Paikallisten kirjamessujen vieraana nimittäin on ruotsalainen kirjailija (näyttelijä, toimittaja yms), jota olemme jo pariinkin kertaan tavanneet Ruotsissa ja nyt hän tulee tänne. Näinkin voi käydä ihan vahingossa.

Tänään olen jatkanut lomailua leipomalla pullaa ja askartelemalla. Sirius kävi ulkoilemassa ja on nyt hyvin tyytyväinen oloonsa. Taidankin mennä tästä sohvalle sen viereen katsomaan telkkaria ja jäähtymään saunan jäljiltä. 

Huomenna jatkan lomailua ehkä lukemalla ja ulkoilemalla. En ole ihan varma vielä.

Turhan tavaran markkinat

Kyllä oli väljää Stockalla tänään, vaikka on Hullujen päivien ensimmäinen myyntipäivä. Kun muistaa ne ajat, kun piti tapella mummojen kanssa päästäkseen myyntilaarien ääreen, niin muutos on melkoinen. Eikä siitä ole edes kovin kauan. 

Toki olen plärännyt koko nettisivuston läpi, lähinnä katsoakseni hintatasoa. Jotain ehkä saattaisi tarvita, kuten muutamia lakanoita vanhojen puhkinukuttujen tilalle, mutta enpä tiedä. Jostain Hemtexistä tai Ikeasta saa melko samaa laatua halvemmalla. 

Vakio-ostokseni Hulluilta päiviltä on nippu Finnkinon sarjalippuja, koska ne ovat niin tavattoman halpoja. Enimmäkseen iskee ahdistus kaikesta tavaran määrästä, mikä on esillä. Sama ahdistus iskee välillä kirpputorilla, kun ihmettelee miten helvetin paljon maailmassa on turhaa tavaraa. Turhalla tarkoitan sitä, mikä ei kelpaa enää kellekään. Sellaistakin nimittäin on. 

Tavara-ahdistus iskee myös välillä kotona, vaikka suht hyvin olen saanutkin kaapit järjestykseen. Oma vaatekaappi pitäisi käydä läpi. Kääk. 

Onneksi tänään(kin) voin halia Siriusta ahdistuksen lievittämiseen, sillä tänään vietetään Maailman Eläinten päivää :)

Syyskuu meni ja vihelsi mennessään

Nyt on taas ikää merkkaavassa tuplanumerossa uusi loppu, se vaihtui lauantaina. Senkin (vanhan numeron) vei syyskuu mennessään. 

Nyt kai alkaa ne perinteisemmät syyskelit, näin olen antanut itselleni kertoa. Niitä odotellessa ajattelin hieman päivitellä, kun tuli joku mutina kommenttiosioon, ettei ole tuoretta luettavaa. Muutenkin tuntuu, että Pöllö taitaa olla meistä täällä ahkerimmin kirjaileva.

Mitäpä siis Kattilaan kuuluu? Kesä meni mökillä ja olikin ihanat viikot siellä. Jopa Sirius NokisuuII viihtyi ja kahdesti kuskattiin Hänen armonsa sinne kaupungista feromonisuihkeella rauhoitettuna. Uin järvessä jotakuinkin joka päivä, kahdesti taisi jäädä väliin. Tutustuimme kylän vanhaan osuuskauppaan, josta kyllä löytyi vaikka ja mitä, kuten kassaneitinä toimiva naapurimme. Myös mökkinaapurit olivat mukavia ja samoin muut kulkijat, joita tiellemme tupsahti. Jotenkin tuntuu, että löysimme juuri oikean paikan meille.

Nuoriso-osasto on pärjännyt hyvin myös. Vanhin kävi Riadissa pokkaamassa palkinnon ryhmänsä kanssa pelinkehityksestä, saattaa siitä tulla muutakin vielä. Keskimmäinen on nyt tiukasti siellä Jyväskylän kupeessa ja tyttöystäväkin pääsi opiskelemaan, vaikka haluamalleen linjalle oli hakijoita 3700 ja risat. Niin vain hän selvitti itsensä 25:n parhaan joukkoon ja muutti elokuussa keskimmäisen avokiksi. Nuorimmaisella jatkuu lukio, toka luokka alkoi suht kevyellä lukkarilla (esim. perjantaina oli yksi oppitunti puoli kolmesta neljään) ja nyt onkin hieman tiukempi periodi edessä. Vanhojen tanssit jää meillä tänä talvena väliin, koska ne eivät yksinkertaisesti mahdu kursseihin. 

Mieskin melkolailla viihtyy mökillä, kun siellä on vain jotain tekemistä. Niinpä olemme purkaneet osan keittiön ja ruokailutilan välisestä seinästä, uusineet sähkötyöt, purkaneet vanhan ruokakomeron, hankkineet ja koonneet uuden Ikea-keittiön ja askarrelleet vesijohtojen parissa. Vesiosuuskunta toi johdon tontin rajalle ja siitä sama kaivurikuski kaiveli sen meille saunalle asti ja laittoi likasäiliöt maahan. Sivumennen sanottuna kaivurikuskin nimi on Mika Häkkinen ja kyllä ihan yhtä nopsasti liikkui kaivuri kuin kaimallaan, kun hän pääsi vauhtiin. Syksyn mittaan toivomme saavamme vesijohtovettä jo saunaan, keväällä varmaankin sitten sisävessaan, johon tulee alipainepönttö. Vielä riittää touhua, silä yläkertaan emme ole vielä oikeastaan edes ehtineet paneutua. Mitä nyt raakkasin kirjahyllystä poislähtevät ja säilytettävät.

Töissä menee kuten nyt töissä yleensä menee. Ikävästi haittaa vapaa-aikaa, sen voin sanoa. Alkusyksystä meillä oli suurproduktio eli alkuperäisen Kerjäläisoopperan suomenkielinen kantaesitys, jossa pääosassa esiintyi Tomi Metsänpeto. Oli kyllä oikein hieno esitys, kävin katsomassa viidestä esityksestä keskimmäisen. 

Että sellaista tänne Kissankulmalle tässä vaiheessa kuuluu. 

Mökkikeittiö vielä vähän vaiheessa. Alunperin oli vain kesäkeittiö eli ei esim. sähköuunia ja totesin, että menee hermo jos niin jatketaan. Sisävessa tulee tuonne kuvan oikeaan reunaan, missä näkyy ovenkamanaa.

Sieniäkin löytyy, tosin näitä ne syö. Vanhin löysi ukonsieniä, jotka olivat todella herkullisia.

Mökkirannan syysvärejä.

Tällainenkin meille ilmestyi erään kesän elokuvan jälkeen. Sain sunnuntaina valmiiksi tuon uuden paidan, myös muut nuken vaatteet olen tehnyt itse.

Loppuvuoden tervehdystä pukkaa

Yhtäkkiä tajusin erään entisen blogikaverin s-postin myötä, että olen jotakuinkin hylännyt tämän paikan melkein kokonaan. Se ei ole ollut tarkoitus, mutta aika nyt vain on hujahtanut ihan arjen pyörityksessä. Jotta en ihan jättäisi kaikkea levälleen, niin ajattelin tehdä muutaman erilaisen koontipostauksen tästä syksystä ja tietysti sitten erikseen joulupostin ja tänä vuonna lukemani kirjat, mutta se tulee vasta vuodenvaihteessa. 

Kyllä te kaverit olette mielessä, vaikken täällä enää olekaan niin aktiivinen. Osittain tämä hiljaisuus on johtunut siitä, etten enää jaksa työpäivän jälkeen olla kotona koneella ja  viikonloppuna aina vain vähemmän jaksan avata konetta. Sen mitä luen uutisia, luen luurista yleensä. Huono tapa sekin. 

Palaan astialle viikonloppuna, nyt laitan postaukset kehitteille :) 

Tilulii!

Tervehdys taas. Ollaan jo hyvän matkaa toukokuun puolella. Aika taas hävinnyt arjen pyörteisiin. 

Mitään ihmeellistä ei kuulu Kattilaan, mitä nyt itse olen lakossa ja lapsi puolestaan kotona, kun opettajat ovat lakossa. Olin ajatellut, että ehdin lakon aikana tehdä kotona vaikka mitä, mutta katin kontit, olen seissyt lakkovahtina kahtena päivänä ja perjantaina kävin leffassa nuorimmaisen kanssa katsomassa Doctor Strangen seikkailuja Multiversumissa, josta tykkäsimme kovasti. Maanantaina menen kampaajalle, kun kerrankin pääsen keskellä päivää. 

Mies on tervehtynyt hyvin, on käynyt jo uimassakin. Minulla jatkuu pilates aina kuun loppuun asti, koska aloitimme vasta tammikuun lopussa. samoin yin-jooga jatkuu vielä ensi viikolle. Pyörä pitäisi ehkä kaivaa esiin, mutta on ollut niin kylmät säät ettei kyllä yhtään kiinnosta pyöräily. 

Kävimme pääsiäisen tienoilla Tukholmassakin. Tutustuimme mm. uuteen Viikinkimuseoon Djurgårdenissa ja muutenkin oli mukava reissu.  Kävin myös nuorimmaisen kanssa katsomassa Dumbledoren salaisuuksia, mikä ei ollut meistä ihan niin hyvä, kuin odotimme, mutta kyllähän sen katsoi.

Parin viikon päästä lähden kahden työkaverin kanssa viikoksi Limerickiin, Irlantiin, Erasmus-liikkuuvuushankkeen kustantamana. Olen aivan täpinässä! En ensin meinannut edes hakea, mutta esimies kehoitti ja nyt me kevään ainoat hankkeeseen hakijat lähdemme katsomaan LifeLongLearning-festivaaleja. Ensin tosiaan olemme Limerickissä ja sen jälkeen vielä pari yötä Dublinissa, jossa tapaan Richard-fandomin kantavan voiman ja käyn Trinity Collegen upeassa kirjastossa.  Muuten suunnitelmia ei juuri ole, katson siellä mitä tulee vastaan. 

Eipä sen kummempaa, kesälomaa odotellessa. Huomenna esikoinen tulee syömään, keskimmäinen oli viikon kotona ja lähti torstaina takaisin lentoharjoituksiin. Sirius pöljäilee ulkona ja sisällä :)

Talvilomailua

 Olen ollut tämän viikon lomalla ja se onkin ollut ihan tarpeen. 

Mies lähti viime perjantaina Peijakseen munuaiskivien ja ohitusputken poistoon. Olimme arvelleet, että hän olisi yhden yön osastolla, mutta munuaisessa olikin iso verenvuoto ja hän tuli kotiin vasta tiistaina. 

Ilmeisesti miehen mennessä toistamiseen Peijakseen Tapaninpäivänä oli tehty putkitusoperaatio hieman huolimattomasti, näin olivat kirurgit selittäneet. Ei oltu otettu kaikkia verikokeita eikä myöskään kuvattu ja siitä ilmeisesti oli se vuoto saanut alkunsa. Mieshän on koko ajan valittanut kipuja. Nyt odotettiin ensin, että suoni menee itsestään kiinni (rupeutuu) ja onneksi niin kävi, muuten suoni olisi pitänyt polttaa ja silloin se osa munuaisesta olisi mennyt kuolioon. Mies kertoi saaneensa jonain yönä viisi pussia verta. 

Olin tiistaina lapiohommissa, kun taksi kurvasi pihaan ja mies tuli kotiin. Onneksi tuli, mahdollisuudet olivat muuhunkin. Nyt sitten pitää tehdä Potilasvahinkoilmoitus. 

En ole oikein saanut mitään aikaiseksi tällä viikolla, suunnitelmia oli  kyllä. edes elokuviin en jaksanut lähteä nuorimmaisen kanssa, toisaalta olemme katsoneet Marvel-leffoja telkkarista Disney+:lta ihan tyytyväisinä. 

Tässäpä oikeastaan nämä kiihkeimmät uutiset täältä Kattilasta. Maanantaina taas töihin. Jos lunta vielä tulee, niin en tiedä mihin sen lykkään. Pitää ehkä hankkia liekinheitin.

Heissulivei helmikuussa

Hei vain pitkästä aikaa (taas kerran). Tammikuu, tuo koko vuoden maanantai, matoi vihdoin ohitse ja ollaan helmikuussa. 

Täällä Kattilassa tapahtuu taas. Miehen operaatio on nyt siirtynyt parin viikon päähän alkuperäisestä suunnitelmasta, sillä molemmat lääkärit, jotka taitavat hienommat tekniikat, olivat sairastuneet ja nyt siis mies operoidaan 18s päivä. Yhden antilooppikuurin joutui mies jo syömään, kun sai lievän tulehduksen ja se oli kipeä. Kipeä on siis koko ajan, mutta erityisen tuskainen oli tuo. 

Esikoinen kävi Levillä laskettelemassa ja onnistui murtamaan oikean ranteensa. Sitä oli sitten Terveysladossa kuvattu ja kipsattu ja se huvi sunnuntailisineen maksoi yli 700 euroa. Onneksi opintolaina oli juuri kilahtanut opiskelijan tilille, mutta toki me maksoimme sen hänelle takaisin. Nyt sitten käsi oli jo kuvattu täälläkin HUSissa jo pariin kertaan ja eilen oli sitten operoitu sekin eli laitettiin titaanilevy ranteeseen pitämään luut paikallaan. Yöllä esikoinen oli joutunut lähtemään päivystykseen, koska haava alkoi vuotaa niin paljon, että kipsi kastui. Nyt on parempi. 

Keskimmäinen sentään tuli ehjänä takaisin Kainuun metsistä, jossa oli iloisesti telttailemassa kolmisen viikkoa. Maaliskuussa hän siirtyy Tikkakoskelle ja nuorimmainen perii huoneen. 

Nuorimmaisen kanssa ollaan mietitty lukiovalintoja ja ihan hyvältä näyttää. Toivomme tietysti, että hän pääsee ykkösvaihtoehtoon, mutta muut ovat ihan hyviä myös. 

Töissä olimme koko tammikuun melkolailla keskenämme, annoimme digiopastusta puhelimitse ja pääsi meillä käymäänkin, jos osasi sanoa oikeat sanat ovivahdeille. Nyt asiakkaat ovat kovasti onnellisia, kun pääsevät taas vapaasti asioimaan. 

Tässäpä ne kuulumiset tällä kertaa. Siriuksen kanssa olen tehnyt lumihommia ja se on hyvin hauskaa, kun tuo pöljä kissa tykkää lumesta.

Westiesukat työkaverille

Parin viime viikon lumet, piti päästä puuvajaan.

Suuri metsästäjä in action.

Joulusta päästyä

Tapaninpäivän iltana, itse asiassa aika pian edellisen päivittelyni jälkeen, piti soittaa miehelle ambulanssi hakemaan Peijakseen, koska kivut yltyivät niin pahoiksi.

Pitivät tuon sitten kaksi yötä siellä ja tänään tuli kotiin puoliltapäivin. 

Eilen jo selvisi, että syynä kipuihin oli munuaiskivi, joka oli päättänyt istahtaa virtatiehyen suuaukolle munuaisaltaassa siten estäen normaalin virtsankulun. Olimmekin ihmetelleet, kun miehen paino oli joulun aikaan noussut yli neljä kiloa. Syömisiin nähden varsin rattoisasti siis. 

Sairaalassa lääkärit olivat sitten tehneet operaation, jossa laitettiin putki ohittamaan munuaiskivi siten, että virtsa pääsee suoraan rakkoon. Suunnilleen kuukauden sisään operoidaan sitten munuaiskivet kokonaan, kunhan tilanne vähän rauhoittuu ensin. 

Kävin eilen kävelyllä -15 asteen pakkasessa ja nautin ensinnäkin hiljaisuudesta metsässä, kaikki muut ihmiset ilmeisesti istuivat sisällä ja toisekseen auringosta, oli ihana paiste. Lisäksi testasin viime keväänä ostamani toppahousut, pakkasethan keväällä loppuivat juuri siihen ostokseen, kuten on tavallista. Toppahousut olivat mainiot ja kotiin päästyä olikin niin hiki, kuin olisin vetänyt kunnon hikitreenit. Kerrankin näin päin. 

Huomenna menen kolmannelle piikille. Menen bussilla tällä kertaa, koska mies ei vielä pysty ajamaan ja esikoinen menee ehkä töihin. Onneksi aloin tarkistaa aikatauluja yms reittejä, sillä huomasin, että tuo meidän lähipysäkki onkin poistettu ja pitää kipittää vähän kauemmas, että pääsee bussiin. Hui.

Että sellainen viikko

Toivon, että tämä viikko jäisi viimeiseksi tällaiseksi viikoksi tänä vuonna. Ensi vuodesta en sano mitään, vaikka se lähellä jo onkin. 

Viikko alkoi maanantaina, jolloin töissä havahduimme savunhajuun. Aiemmasta viikosta valveutuneena kiersin koko talon eikä missään näkynyt mitään. Hetken arvelimme, että se on ehkä näyttämön hiojien aikaansaama savunhaju, mutta pian selvisikin, että Meiran tehtaalla on iso ullakkopalo ja tuuli painoi savut suoraan meille. 

Kävelin pienen lenkin lounaalle mennessäni, että olisin saanut vähän raikkaampaa ilmaa välillä, mutta koko Kallio oli aika savustettu.  

Iltapäivällä alkoi jo olo olla kuin palvikinkulla. Lähdinkin ajoissa pois ja menin ystävän kanssa kahville Cafe Aaltoon, jossa vaihdoimme lahjat ja muut kuulumiset. Oli oikein rattoisaa ja savutonta. 

 Tiistaina savua ei enää juurikaan tullut meille töihin, vaikka palo jatkui edelleen. Töissä oli hiljaista, koska ei ollut enää asiakkaitakaan ja lähdin jo kolmen aikoihin, kun ystävä tuli hakemaan. Oli kuulemma ollut hiukan ruuhkaisaa päästä Teollisuuskadulta kääntymään Sturenkadulle paloautojen vuoksi ja twitterissä joku itkikin sitä, kuinka paloautot tukkivat pyöräkaistan. Emme antaneet ruuhkan häiritä vaan ajelimme Hernesaareen katsomaan auringonlaskua ja siitä jatkoimme Jumboon syömään. Oli mukavaa. 

Keskiviikkona minulla alkoi loma ja juhlistimme sitä nuorimman kanssa käymällä hänen kouluaamuna jälkeen elokuvissa katsomassa Spiderman: No way home-leffan. Se olikin varsin rattoisa pätkä ja lopussa oli myös kivasti traileri seuraavasta Dr. Strange-leffasta (sekin on nähtävä). 

Esikoinen tuli joulunviettoon ja mies kävi hakemassa hänet Espoosta ja kävivät vielä yhdessä kaupassakin. Kaikki oli ihan hyvin, kunnes iltaa kohti mies alkoi valittaa vatsakipua siinä määrin, että kivun takia jopa oksensi kahdesti. Iltakymmenen maissa hän makasi sohvalla harmaana kivusta ja valitti ääneen, joten soitin hätäkeskukseen ja sieltä lähetettiin ambulanssi katsomaan, mikä on hätänä. Voisin sanoa, että olikin pitkä parikymmentäminuuttinen, mutta lopulta lanssi saapui ja noukki miehen kyytiinsä. 

Mies vietti yön Peijaksessa tutkimuksissa, joissa selvisi, että munuaiskivi, jonka oli pitänyt olla ihan kaikessa rauhassa kellimässä munuaisaltaassa, olikin päättänyt lähteä liikkeelle. Lääkärin mukaan munuaiskivet aiheuttavat suurimman kivun, mitä voi olla ja se oli kyllä huolestuttavaa katsella vierestä. Aamulla mies tuli kotiin keskimmäisen hakemana ja lääkäri kutsuu myöhemmin operaatioon, jossa munuaiskivet räjäytetään, munuaiskivi oli jo kuulemma jakautunut pariin pienempään osioon ja saattavat ulkoistaa itsensä jo aiemminkin. 

Torstai menikin sitten suurilta osin hieman väsyneissä merkeissä ja miehen osalta hyvin lääkittynä. Keskimmäinen teki imelletyn perunalaatikon valmistelut ja minä ja pienin leivoimme suuren piparitalon osaset, hirveä homma ja kolmen kilon taikina riitti juuri ja juuri. Esikoinen oli töissä ja tuli sieltä iltapäivällä.

Aattona pojat kantoivat kuusen sisälle, perunalaatikot olivat uunissa ja pienimmän kanssa kokosimme piparitalon, joka oli hieman huonosti suunniteltu ja se koki kohtalonsa jo aattoiltana, kun pitsihuvilan katto romahti täysin. Nimesimme sen Kruunuvuoren huvilaksi. 

Aattoiltana söimme siis varsin myöhään, mutta niin teemme yleensäkin viikonloppuisin. Isot pojat ottivat pienen ruokalevon ja sillä aikaa me muut jaoimme lahjat. Mies ilahtui ostamastani yhteisestä lahjasta eli Abban Voyage-LP:stä ja kuuntelimmekin sen heti. Kiva levy oli, taattua Abbaa. Katselin vielä illan ratoksi Die Hard-elokuvan ja keskimmäinen tuli katsomaan sitä kanssani, esikoinen taisi nukkua aamuun asti. 

Niin kylmät kelit on ollut, etten ole ulkoillut yhtään ja Siriuskin on lähinnä käynyt pikaisesti pihalla kääntymässä. Pihlaja on harmittavasti täynnä rastaita, jotka kiusaavat pientä kissaa.

Hyvää loppuvuotta! Minulla se mennee lukiessa, sillä pari kirjaa puuttuu vielä Helmet-kirjastojen lukuhaasteesta, vaikka olenkin jo kohta lukenut 120 kirjaa tälle vuodelle, eikä haasteeseen tarvitse lukea kuin 50 :)