Kaikki loppuu aikanaan

Noniin, sairasloman viimeisiä päiviä vietän. Äkkiä on mennyt neljä viikkoa kotona maatessa. Mitään en oikeastaan ole tehnyt, paitsi neulonut ja katsellut tv-sarjoja.

Eilen kävin kirurgin tarkastuksessa Jorvissa eli tällä haavaa (heh) viimeinen tähän asiaan liittyvä tsekkaus. Harmillista kyllä suloinen minut leikannut kirurgi oli vapaapäivällä, mutta hänen opiskelijansa eli minut viimeistellyt (kursinut) naiskirurgi tarkasti haavat. Totesimme yhdessä, että hyvältä näyttää eikä ole koirankorvia näkyvissä ja sain jatkoa varten vielä hoito-ohjeet. Nyt saan nukkua ilman liivejä (jes!), iltaisin pitää suihkuttaa ihoöljyä ja aamuisin teipata vielä 6 viikon - parin kuukauden ajan. Kiitos ja näkemiin, ehdin olla sisällä ehkä viisi minuuttia maksimissaan.

Hyppäsin Selloon menevään bussiin ja siellä kahvittelin ystävän kanssa. Juttelimme lapsista, koulusta ja sen sellaisesta, joulustakin. Oli mukavaa, mutta sitten oli pakko jatkaa matkaa jälleen. Menin junalla Pasilaan ja siitä ratikalla työpaikalle, halusin varmistaa loppuviikon aikatauluja ja myös muistuttaa työparille olevani hengissä. Hän melkein pökertyikin nähdessään minut :) No ei, mutta oli hyvä että kävin. Itselle tuli parempi mieli ja luulen, että hänellekin.

Työpaikalta jatkoin matkaa keskustaan ja Stockalle. Harvoin (eli en koskaan) olen itkenyt ilosta uusia liivejä sovittaessani, mutta nyt tuli sekin kokeiltua. Löysin ihan kivoja liivejä, ostin kolmet erilaiset (ilman kaaritukia), joista yhdet on urheiluliivit. Äitini lupasi kustantaa osan joululahjana.

Vihdoin kaiken tämän jälkeen pääsin kotisohvalle, jossa vietinkin loppuillan katsellen sekä Winchesterin poikia että Spooksia.

Tänään katselin elokuvan "End of the affair", joka olikin ihan mukava. Katsoin sen ihan siksi, että siinä on Jason, mutta pääosissa oli Julianne Moore ja Ralph Fiennes. Julianne on mielestäni yksi maailman kauneimmista naisista, joten leffa oli ihan kelvollinen sikälikin vaikka olikin aika ällöromanttinen. Yksi lause jäi mieleen kummittelemaan: "God is n the details", arvelen törmänneeni siihen jossain muuallakin, mutten millään muista missä.

Leivontamuotia eli suosikki-essu

Nyt illan ratoksi tein piparitaikinan ja pienimmän avustaessa leivoin myös hänen opettajalleen "Dark devil's cake"-nimisen suklaakuivakakun. Tykkään siitä, se on taas yksi sellainen superhelppo resepti, joita rakastan.

Nyt menen nukkumaan, laitan ehkä vielä tissikuvan loppuun. Ettäs tiedätte varoa.

Huda huda

Täällä ollaan, edelleen. Näköjään on jonkinlainen lomamoodi päällä, enkä keksi kirjoitettavaa. On niin kiirekin (pöh).

Viime viikolla kävin tiistaina Jorvissa haavahoitajan puheilla. Kaikki oli ihan kunnossa, hän vaihtoi teippaukset ja otti suurimman osan tikinjäänteistä pois. Sanoi jättävänsä pariin isompaan risteyskohtaan vielä tikit, kirurgi ottakoon sitten ensi viikolla ne pois. Saan vielä pari-kolme kuukautta teippailla aina suihkun jälkeen, nyt alkuun vaihdan viikon välein (vaihdoin siis tänään ekan kerran itse, mutta siitä tuonnempana).

Jorvin jälkeen ystävä kävi noukkimassa minut sieltä kyytiinsä ja kävimme Sellossa kahvilla. Oli oikein kiva jutella mukavia. Sitten lähdin kaupungin ja työpaikan kautta kotiin. Töissä kävin vain postittamassa s-lomatodistuksen ja vein joulutähden, kun en muutakaan keksinyt. Työpari oli kokoontumassa jossain, mutta laittoi myöhemmin tekstarilla kiitoksen kukasta :)

Keskiviikkona ja torstaina lepäilin Hobitin seurassa. Mies tuli torstaina takaisin kotiin jo aamuyhdeksältä ja perjantaina sekä mies että pienin olivat kotona flunssassa. Kävimmekin sitten iltapäivällä tukussa ostosreissulla ja sitten olinkin taas aivan poikki. Tosin katsoin keskimmäisen kanssa Viiden armeijan taistelun illan ratoksi.

Lauantaina kävin kahden ystävän kanssa elokuvissa katsomassa Crimson peak-nimisen goottikauhuleffan. No, se oli joo.. ihanhirveänpelottava. No eikä ollut. Jos yhtään on tutustunut goottilais-romanttiseen kauhukirjallisuuteen, niin aika kevyttä kamaa ovat ja tuossakin arvaa juonen heti alkuun. Puvustus oli todella hieno ja Tom Hiddleston oli suloinen. Niin.

Leffan jälkeen oli ensin ollut hieman puhetta Vanhan Sataman messuista, mutta totesimme kaikki ei-jaksavamme ja sitenpä nautimme vain kupposet kahvia ja erkanimme. Kotona katsoin pienimmän kanssa elokuvan Percy Jackson ja salamavaras, joka oli ihan hupaisa. Olemme juuri lukeneet kirjan eikä leffa muistuttanut sitä juuri ollenkaan, lähinnä päähenkilöt olivat samannimisiä.

Eilen oli sunnuntai ja Itsenäisyyspäivä, kuuntelimme vesisadetta ja minä katselin Supernatural-sarjaa ja neuloin. Olen viikon aikana saanut valmiiksi puolitoista polvisukkaa ystävälle (lanka loppui kesken kantapään ja nyt odotan, että sitä tulee lankakauppaan lisää), pipon pienimmälle ja jatkanut keskenjäänyttä kirjoneule-polvisukkaa toiselle ystävälle (luin alkuun kirjoneulemallia nurinpäin viiden kerroksen ajan..). Illalla mies lämmitti saunan ja kävin sitten suihkussa.

Jaques Costeau-pipo

 Tänään aamulla suihkun jälkeen aloin ottaa teippejä pois vaihtaakseni ne uusiin. Oli kauhea päänsärky koko yön ja niinpä oli tipalla, etten pyörtynyt siihen hommaan. menin kesken kaiken parikin kertaa jo istumaan lattialle pää polviin, kun alkoi sen verran heikottaa. Loppujen lopuksi kuitenkin sain teipit pois ja uudet tilalle pyörtymättä, mutta loppupäivä on ollut vähän hassu olo. Näin iltaa kohti alkaa kuitenkin helpottaa.

Ainiin, ostin myös pari lippua kesäkuiseen Queenin ja Adam Lambertin konserttiin! Haluan ehdottomasti nähdä Brian Mayn livenä! 

Aion huomenna mennä kaikesta huolimatta kampaajalle. Entinen luottokampaajani, jonka luulin suunnilleen kuolleen, löytyi ja avasi viime viikolla uuden paikan Vuosaaressa, joten menen sinne heti aamupäivällä. Kiva nähdä häntäkin pitkästä aikaa.

Katkon alla taas 'uusi aluevaltaus' eli tissikuva. On pakko ottaa kuvia, että voi arvioida parantumista :) 

Olen selkä

Jos jaksan hetken olla koneen ääressä, niin saatte ehkä lukea jotain leikkauksesta ja sen jälkeisestä elämästä. Kaikki on kuitenkin hyvin, särkyjä ei juuri ole ja uudet tissit on ihan mahtavan upeat.

Keskiviikkona lähdin siis aamuvarhain taksikyydillä kotoa Jorviin ja matka sujuikin joutuisasti. Varttia vaille kahdeksan minut ja muutama muu opastettiin päiväkirurgian yksikköön, jossa saimme vaihtaa vaatteet sairaalamuotiin. En ehtinyt päästä edes pedille, kun kirurgi kaappasi minut mukaansa.

Menimme pieneen sivuhuoneeseen, jossa kirurgi piirteli spriitussilla kaavat nahkoihin. Todella kiltti ja kohtelias nuori mies, hiukan rokkikundin oloinen, selitti mitä tekee ja mistä ja kuinka paljon. Kirurgiopastettava kuulemma kuroisi sitten haavat kiinni, kun hän olisi tehnyt muut. Kaavapiirtelyn jälkeen ehdin juuri istahtaa telkun ääreen ehkä kymmeneksi minuutiksi, kun jo tultiin hakemaan.

Leikkaussalissa oli ainakin kuusi hoitajaa, jotka kaikki halusivat esitellä itsensä minulle. Kauhean ystävällistä, mutta siinä mielentilassa ei hirveästi jäänyt nimiä mieleen. Kasvot tietysti muistin ja myöhemmin heräillessä anestesiologi tuli juttelemaan niin oli mukava tietää, että hän oli huolehtinut unistani. Molempiin ranteisiin laitettiin tunnisteet, ilmeisesti siksi että voi tsekata nimen kummalta puolen tahansa. Joka tapauksessa tuntui hiukan kuin olisi ollut jossain erikoiskylpylässä, kun kasvoihin siveltiin tököttejä ja laitettiin antureita sinne tänne ja peiteltiin lämpimillä peitoilla.

Seuraavaksi olinkin jo heräämön puolella alkuiltapäivästä. Leikkaus oli kestänyt noin kaksi ja puoli tuntia ja kaikki oli mennyt hyvin. Siinä sitten ihmettelin, nukuskelin ja jossain vaiheessa sain aamiaistakin, joka oli melkein tulla saman tien takaisin. Kirurgi kiiruhti ohi ja kokeili rinnat siinä ohimennessään, olivat kuulemma hyväntuntuiset ;) En muista paljoakaan, mutta jossain vaiheessa kävin vessassa dreenien kanssa ja yritin istua hetken katsellen töllöä, mutta totesin ettei pysty. Menin takaisin makuulle ja oksensin aiemmin syömäni aamiaisen, nukutusaine tekee sen minulle. Mieskin soitteli jossain vaiheessa ja sanoin jääväni osastolle yöksi ja sitten jo kruisailinkin kiltin hoitajani kanssa ylempään kerrokseen.

Osastolla juttelin hetken hoitajan kanssa, hän oli sattumalta etunimikaima, ja sitten tuotiin iltapalaa.. Ehdin haistaa leivän ja taas lensi. En sitten syönyt iltapalaa vaan sain tipan. Onneksi en ollut ehtinyt ottaa lääkkeitä, sain ne nyt sitten tipan kautta. Yö meni miten ne nyt sairaalassa menevät.. eli huonosti ja torkkuen.

Aamulla olin jo enemmän elävien kirjoissa. Söin aamiaisen, kävin vessassa dreenien kanssa  ja käppäilin vähän osastolla, luin Hesaria ja söin lounasta päivähuoneessa, jossa oli kaksi kovaäänistä miestä (räyh). Sain fysioterapistin ohjeet ja kaikki muut lappuset ja pääsin lähtemään kotiin vihdoin ilman dreenejä kahden maissa kela-taksilla.

Kotona olen makaillut olkkariin viritetyllä isolla ilmapatjalla (en pääsisi vesisängystä ylös nyt) ja katsellut Greyn anatomian väliinjääneitä kausia. Vähitellen olen voinut olla pitempiäkin aikoja istuskelemassa, mutta on ihan kiva mennä makoilemaankin välillä.

Sairaslomaa sain kuukauden, haavahoitajalle menen parin viikon päästä leikkauksesta ja kirurgi tsekkaa rinnat vielä ennen töihinmenoa. B-kupin urheiluliivejä pidän nyt kuukauden ajan 24/7 ja sitten vielä puoli vuotta päivittäin. Rinnoista otettiin yhteensä melkein puolitoista kiloa tavaraa pois, vasemmasta 512 ja oikeasta 533 grammaa. Nyt jo huomaan (kuten fyssari sanoi), että pitää olla tarkkana ryhdin suhteen ja siitä pitää koko ajan muistuttaa itseä.

Laitan katkon alle kuvan tältä aamulta eli  kolme vuorokautta leikkauksesta. Kipein kohta on oikeastaan tuo nännialue, mutta se lienee ymmärrettävää.