Ilon ja onnen päivä viittaa Sipilän hallituksen kaatumiseen vihdoin kalkkiviivoilla. meni vain noin neljä vuotta liikaa aikaa siihen, mutta onneksi on pian vaalit :P
Tässäpä kanssasisarille runo, joka tuli vastaan tänään.
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
Eeva Kilpi: Laulu rakkaudesta ja muita runoja 1972
Purentalihashieronta oli oikein hyvä juttu. Hieroja aloitti hartioista, lapaluiden kohdilta ja eteni siitä ylemmäs, hieroi kaulaa, leuan alta ja lopuksi poskien sisäpuolelta purentalihaksetkin sekä pään. Tuntui tosi hyvältä ja tuntuu siis vieläkin. Nyt vain alkaa hiukan tuntua jonkinlainen aristus hierotuissa poskilihaksissa.
Illansuussa kävimme katsomassa Captain Marvel-elokuvan, se oli jälleen hyvä. Alkuteksteissä oli Marvel-kirjaimet animoitu Stan Leen kuvilla ja koko katsomo antoi aplodit niiden lopussa. Tämä oli miehen ja minun ensikosketus Finnkinon IMAXiin ja täytyy sanoa, ettei se ollut ihan nappisuoritus meistä. Mies sanoi, että eka ja vika kerta, itse arvelen että voisin joskus käydä uudelleen. Tosin haluaisin nähdä tuon uudestaan tavallisena versiona, nyt tuntuu kuin osa olisi jäänyt näkemättä, osin sen IMAXin takia.
Olen aivastellut koko päivän, ensin töissä ja nyt kotona. Ulkona ei aivastuta yhtään eikä aivastuttanut myöskään kahvilla Engelissä, jossa tapasin erään ystäväni pitkästä aikaa. Ehkä olen vihdoin saamassa saman pöpön, joka on jo miehen ja pienimmän kiertänyt.
Enää kaksi päivää ja sitten pääsen kesälaitumelle. Tuskin maltan odottaa! Mutta sitä ennen tosiaan vielä perjantaina pitää raahautua kustannuspaikalle, sillä meillä on hyvin pienimuotoinen yt-kokous uuden esimiehen ja työparin kanssa liittyen kaupungin organisaatiomuutokseen. Sivumennen sanottuna se ei ole mennyt aivan kuin Strömsössä vaikka meidän kohdallamme ei ole juurikaan ollut harmeja, ainakaan isompia.
Tässä kesäkuva meitsistä. Väri viittaa kesän lämpötiloihin ja suussa oleva ruoka dieettiini. Nähdään.
Ai niin. Täytyy sanoa, että olen helvetin (anteeksi kielenkäyttö) pettynyt Sipilän sipilöintiin. Mutta se siitä.
sanoi jo Kirsi Kunnaksen eukko ja tänään on sitä tullut ihan maahan saakka taas riittävästi. Olin pakotettu laittamaan jopa kumpparit jalkaan töihin lähtiessä ja hyvä olikin, vettä tuli vielä iltapäivälläkin kuin saavista.
Viikonloppu meni ompeluhommissa, teen (taas) kesämekkoa. Sain yläosan valmiiksi, helmaosa ja nappilista puuttuvat vielä. Tänään olen niin väsynyt, etten uskaltanut jatkaa viiden tunnin yöunien voimalla. Olisi voinut tulla sanomista.
Tämän päivän uutisten suhteen täytyy sanoa, että olen yllättynyt. Nimittäin Sipilän päätöksestä hajoittaa hallitus. Olisin odottanut, että Kepu ja Kokkarit olisivat vain hymisseet jotain ympäripyöreää ja ottaneet Pelle Hermannin kumppaneineen mukaan. Elämme kyllä jännittäviä aikoja, se täytyy sanoa.
Nyt menen takaisin sohvalle katsomaan jotain tarpeeksi älytöntä eli juoneltaan helppoa rytistelyä.
Nimittäin Sipilän sipilöinti Ylen kanssa alkaa ottaa pannuun. Eilen mokoma jupakka oli ollut BBCn pääutisissakin. Vähän noloa, kun muistaa Suomen olleen seitsemästi peräkkäin journalistisen vapauden ykkösmaaksi rankattu. Kummasti vain tulee Trump mieleen näistä Sipilän mielensäpahoittamisista.
Olen tällä viikolla kokeillut niinkin yllättävää asiaa, kuin nukkumista yli 7 tuntia per yö. Täytyy sanoa, että olo alkaa olla parempi, vaikka olenkin herännyt stressin takia parikin kertaa yössä ja yleensä viiden jälkeen alkanut odottaa kellon soimista.
Suuri osa stressistä purkautui tiistai-iltana hirveänä itkukohtauksena. Esikoinen ja pienin ovat niin samanluonteisia, että sanan säilä helisi rattoisasti, kun tuo kohta-11-v huusi isoveljelleen. Ehkä oli ihan hyväkin, että sain pahan olon ulos, sillä eilinen oli jo huomattavasti helpompi päivä ja eilisillan tentin jälkeen tunsin oloni suorastaan kuiviinpuserretuksi.
Tentti ehkä meni läpi, minulle riittäisi todellakin ihan vain läpimeno. Jouluviikolla saamme tulokset, joten sinne pitää odottaa. Kysymykset olivat sillätavoin jännittävät, etten ollut ihan varma mitä niissä haettiin. Vastasin kuitenkin.
Tänään olen ollut huomattavasti positiivisemmalla mielellä, onhan jo joulukuu ja kolmen viikon päästä alkaa jo päiväkin pidentyä jälleen! Ihme!
Kävin tänään pilateksen jälkeen ostamassa muistikirjan, sillä ajattelin kokeilla bullet journalin tekoa ja käyttöä. En yleensä ole kovin hyvä pitämään mitään listoja, mutta HSn artikkeli oli aika mielenkiintoinen. Lisäksi kun käytän nykyään vain luurin allakkaa, niin en siihen oikein saa aina kaikkea muistiin.
Vaihteeksi en keksi minkäänlaista otsikkoa. Usein se onkin hankalin osuus koko kirjoittamisessa.
Viime viikko meni aika alakuloisissa ja suoraan sanottuna vittuuntuneissa tunnelmissa. En edes viitsi puhua merentakaisen maan vaalituloksesta, mutta kyllä ihme on, jos se maa siitä selviää ilman mitään sen kummempaa. Sillä vaalivoitolla on myös annettu kaikille hulluille Euroopassa (ja Suomessakin) lupa kertoa mielipiteitään. Hiukan huolettaa Ranskan vaalit näillä historioilla.
Olin aika väsynyt ja surullinenkin koko viime viikon. Luulen, että esikoisen juhlat aiheuttivat surun, koska Äiti ei enää ollut mukana. Lisäksi töissä on ihmeellinen säätö menossa meidän (siis minun ja kirjastonhoitajan = 2 henkeä) iltalisistä. Olin asiasta yhteydessä luottamusmieheenkin, joka sanoi ettei meidän missään nimessä pidä suostua moiseen (kuten olin itsekin ajatellut). Meidän iltalisämme kun ovat niin huimat, että olemme mieluummin ottaneet ne plussaminuutteina (1h = 9 minsaa). Toisaalta osastopäällikkö sanoi jo viimeisessä meilissään (ennen kuin kirjoitin luottikselle), että tehkää mitä tykkäätte-tyyliin. Sitä vissiin alkoi ottaa pannuun :P Mutta asia selvinnee tällä viikolla, ehkä.
Lauantaina tein Marjaanan aiemmin jakamalla Carmelitas-ohjeella oman versioni. Jätimme siitä pois kinuskikastikkeen ja laitoimme sen sijaan noin 300g suklaata sulatettuna kakun päälle. Kyllä oli hyvää! Vielä parempaa se oli sunnuntaina saatuaan olla yön yli rauhassa :)
Kohta on maanantai ohi. Ainakin iltavuoro. Olen taas oppinutkin jotain, nimittäin kielten sähköinen aineisto on tulostettavissa. Työpari ja it-hemmo yrittivät sitä tulostaa eräälle opettajalle huonolla menetyksellä. Opettaja tuli tänne nyt illalla ja sanoin, ettemme onnistuneet ja hän sanoi, että kunpa olisi vapaa kone niin hän näyttäisi ja olihan sellainen. Nyt tiedän, mistä saadaan tulosteet ulos. Lupasin näyttää työparillekin, joka juuri pyörähti tässä takkiaan hakemassa.
Kävin aamulla uimassa, viime kerrasta on kai nelisen viikkoa. Nyt tuntuu muuten hyvältä, mutta yskä on pahentunut enkä tiedä, johtuuko se uinnista, rasituksesta vai flunssan paluusta. Vähän alkaisi jo riittää tällainen neljän viikon flunssaputki.
Pienin lähtee huomenna yöretkelle koulun kanssa. Osa koulumme taito- ja taideaineista on aina suoritettu kurssein ja koska pienin on viimeksi ollut yöretkellä koulun kanssa tokalla, niin halusi nyt mennä. Yöretkeltä puolestaan palasi keskimmäinen, jonka TET-jakso seurakunnassa loppui Isosleiriin eli hän oli pe-su välin Korpirauhassa.
Nyt pääsen ihan justiinsa kotio, lähden käärimään kamoja kasaan. Nähdään!
Elämme jännittäviä aikoja. Ihan yleisellä tasolla eli työmaailmaan liittyen yhteiskuntasopimus aiheuttaa jonkin verran keskustelua. Kävin eilen vanhassa työpaikassa ja tietysti juutuin juttelemaan sinne juurikin tästä asiasta. Hiukan meitä ihmetytti, että JHL on hyväksymässä tämän ehdotelman, jossa nimenomaan matalapalkka-alojen työntekijät joutuvat kärsimään eniten. Hiukan on petetty olo ja muistin, miksi erosin JHLlästä aikoinaan.. Tietysti ymmärrän sen, että he haluavat näyttää olevansa muuntautumiskykyisiä ja nykyaikaisia, mutta jotenkin aina ne pienipalkkaisimmat ja naisvaltaisimmat alat ovat kovimmilla. Saapa nähdä, mitä muut SAKn liitot sanovat. Voisin lyödä vetoa, että AKT ei ainakaan hyväksy eikä ehkä PAMkaan.
Lisää jännittäviä aikoja: Esikoisen CERNin matka lähestyy eli lähtö on ensi tiistaina. Nyt poika on kuumeessa kotona. Toivon, että se ei ole influenssaa ja menisi ohi viikonlopun aikana. Muuten on pakko lähettää lapsi sairaana reissuun, on niin odottanut tuota. (Enkä tietenkään influenssapotilasta lähetä minnekään, mutta jos se on ihan tavan kuume.)
Ystäväpariskunnan poika (esikoisen luokkakaveri) oli saanut jo kutsuntakirjeen. Sitäkin odotamme nyt kovasti, saa nähdä milloin se tipahtaa luukusta. Mies arveli, ettei ihan vielä tule, vaan porrastetusti syntymäpäivän mukaan.
Keskimmäinen on myös kotona sairaana, vatsa oli illalla todella kipeä ja aamullakin jatkui. Pohdinkin tässä, että jos lykkää kovan kuumeen niin se voisi olla umppari.
Minullakin on jännittäviä aikoja, sillä en ole vieläkään saanut päätettyä menisinkö tänään olevaan isoon koko talon infotilaisuuteen, vai lähdenkö kotiin kun talo menee kiinni klo 16. Väsyttää niin, etten tiedä jaksanko istua siellä, jos vaikka nukahdan.
Allergiasairaalan keuhkolääkärin pitäisi soittaa tänään, sitä odotellessa..
Tosi vaikea keksiä otsikkoa taas vaihteeksi. Tuo liittyy nyt siihen, että eilen karkasin töistä jo yhden maissa, kun oli kuumeinen olo, ja neuloin sitten koko illan Drachenfels-huiviani saadakseni sen valmiiksi ja onnistuinkin siinä. Alla kuvaa. On muuten pehmeä, ekologista merinovillaa.
Muuten viikko on kulunut flunssan merkeissä. Olen ollut tosi ikävä töissäkin ja suoraan sanottuna lintsannut heti, kun olen voinut. Flunssa ei ole oikein päällä, vaan kituuttelee ja toivon, että jos se nyt päättäisi tulla, niin tulisi ensi viikolla. Viimeistään. Koska sitten onkin jo leikkausviikko.
Keskiviikkona eräs viimetalvinen opiskelijakaverini Jyväskylästä oli työasioissa Helsingissä ja koska hänen kokouksensa loppui puoliltapäivin aika lähellä meidän puljua, niin pyysin häntä tulemaa meille kahville. Ja olipa kiva, että tuli! Juttelimme tunnin verran talon kahviossa, hän söi lounaan (lievällä painostuksella) ja siinä jutellessamme kävi vaikka kuinka monta ihmistä puhumassa ties mistä minulle. Yleensä ei ole ketään häiritsemässä.. Nyt oli jopa työpaikkasuhdekin asioimassa ja hänen jälkeensä entinen esimieheni Kaupunginkirjaston puolelta oli tulossa espanjantunneille ja sitä ennen kahville ja pitihän meidänkin vaihtaa kuulumiset.
Keskiviikon kuvaryhmässä oli aiheena Lapsuus ja otinkin sitten muutaman kuvan vanhasta albumista. Tässähän niitä.. ensimmäinen on se, jonka laitoin ryhmään.
Kimmo ja minä Rusissa
Roope
Kuusivuotias eskari
Vähän pienempi minä
Eilen aamulla tapasin erään kirjastotutun, joka asuu tuossa muutaman sadan metrin päässä. Hän oli ulkoiluttamassa koiraansa, 1½-vuotias labbis. Koira haisteli kovasti, koska kissanhaju kiinnosti ja lopulta istui ihan pallohukkaisena tuijottamaan minua, että missä se kissa oikein on. Haisteli hän vielä hihatkin sisäpuolelta, hyvin hämmentyneen oloiseksi jäi otus :)
Tänään töissä puhuimme työparin kanssa Kolmen Ässän hallituksesta, voi herranjumala mikä sotku! Onneksi olimme sillä hetkellä keskenämme, sillä saattoi kyllä pari kirosanaakin lipsahtaa. Voin sanoa, että alan olla aika korvia myöten täynnä tuota Sipilän tyyliä eikä ne muutkaan kyllä asioita auta. Mitenkään. Hitto, mitä pellejä. Kuhameemissä on pieni kirjoitusvirhe, pitäs varmaan olla pääministeri..
Nyt menen nukkumaan, silmiä kirvelee jo unihiekka.
Olen aivan ryyd! Töiden jälkeen huristelin bussilla Haagaan treffaamaan miestä siivouksen merkeissä ja meinasi tulla huono olokin jo ennen kuin sinne asti pääsin. Hyvänen aika, etten enää tykkää istua dösässä. Ihan tuskaa oli se.
Vietimme miehen kera parisen tuntia parisuhdeaikaa luuttuamalla appiukon vanhaa kämppää. Mies ehti pestä koko muun asunnon sillä aikaa, kun minä hinkkasin keittiön kaapit puhtaiksi. Voi elämä sentään.. Mutta nyt on tehty. Olimem niin väsyjä, että vasta kotona tajusimme jättäneemme appiukolla Apuvälinelainaamosta lainassa olleen suihkujakkaran sinne rappukäytävään. No, ei voi mitään.. jos se on hävinnyt niin sitten on.
Veimme kotimatkan varrella avaimet miehen tädille, joka kertoi että vuokrayhtiöstä oli jo kyselty milloin asuntoa voiis mennä katsomaan. Täti oli sanonut, että eihän sinne nyt voi ketään laittaa, kun siellä on kylppäriremontti juuri alkanut ja yhtiön täti oli kuulostanut hieman nololta. Ihmettelimme.
Päivän uutisiin sanon vain sen, että kummallisinta on se, ettei mitenkään yllättänyt tuo keski- ja pienituloisilta leikkaaminen. Kepu pettää aina. Niin se vain on. Muistaakseni olen sanonut myös jotakin siitä, että yritysjohtaja valtion ruorissa ei ole ihan paras mahdollinen juttu, mutta minkäs teet. Kansa on valinnut.
Nyt menen nukkumaan, sammun jo pystyyn. Ainiin, ja äänikin katosi siellä appiukon kämpillä. Mahdollisesti pesuaine tai sitten jokin muu.. itse epäilen sitä jotain muuta.
Keskiviikkona kepeästi koululaisen keralla kotoa kampeuduin,
kustannuspaikalle käppäillessä kahvin käry kutitti klyyvaria. Kolleegan kera kasasimme kirjoja, kertomuksia kehräsimme. Kotimatkalla kaupan kautta kipitin, kotona koneella koomaten kahvia kulautin.
Siinäpä se, tämä päivä. Lyhyesti ja ytimekkäästi :P Toisaalta voisin sen verran oikaista, että kerron eilen aamulla kahvin tuoksuneen Hesarilla ja tänäaamuna ihana puunsavu saunojen lämmitessä. Käytin hieman taiteilijanvapautta hyväkseni :)
Mutta tosiaankin päivä oli mukava, juttelin ensin (työ)-ystävän kanssa ja lopuksi emme olleet päästä ollenkaan lähtemään töistä kotiin kolleegan kanssa, kun jäimme asiakkaan kanssa päivittelemään vaalitulosta. Kolleega sanoi sen hyvin; nyt on asiat kunnossa ihan tuonne yläkertaankin päin, kun meillä on lestadiolainen, katolilainen ja fundamentaalinen edustamassa.
Loppuun kappale, jota ystävä suositteli tänään aamusta :)
Eilinen keikka oli mahtava. Hieman kateuttaa, kun tuollainen eläkeikäinen ukkeli jaksaa painaa kahden ja puolen tunnin keikan tauotta. No, yhden piisin ajan hän makasi lattialla laulamassa. Mutta oikeiasti oli kyllä hieno kokemus.
loppupuolen valoshowta
Kiva ystäväni ja hänen oikein kiva miehensä toivat minut kotiin, vaikka varoitin asuvani aivan kaupungin toisella laidalla. Se oli erinomaisen mukavaa, koska en olisi mitenkään ehtinyt illan viimeiseen metroon ja olisin ollut kotona vasta joskus puolenyön jälkeen. Näinollen saatoin edes esittää hereilläolevaa töissä :P
Tulimme äsken Uutelasta, jossa tapasimme pienimmän luokkalaisia ja heidän vanhempiaan makkaranpaiston varjolla. Oli todella kivaa, vaikka satoikin ja oli hiukan vilakkaa kuten suomalaiseen kesään kuuluukin.
Uutelassa
Piti olla mustikanvarpuja kukkineen, mutta jotain roskia vain on varsissa. Plaah.
Esikoisen piti mennä Suokkiin tapaamaan riparikavereitaan, mutta jätti sateen takia menemättä ja oli sitten unohtanut avaimet kotiin lähtiessään. Soitti meille, missä keskimmäinen on ja ihmetteli kuullessaan tämän olevan matkalla kotiin Särkänniemestä. Meidän professori jälleen vauhdissa..
Joka tapauksessa olen aika hyydytetty nyt ja aion mennä nukkumaan mahd pian.
Yksi asia tuli vielä mieleen; eurovaalimainoksissa minua huvittaa suuresti mm. Eija-Riitta Korholan (kok.) mainoslause, joka kuuluu jotakuinkin 'Isänmaan puolesta'-tyyliin. En saa nyt sanatarkasti sitä päähäni, mutta joka kerta sen nähdessäni mietin, mahtaako Mannerheim kääntyä haudassaan. Että niinkun ihan oikeasti, voi herramunjee sentään.
Illan piisinä korvamato, joka iski ajomatkalla Uutelaan.
