Ystävät ja kylännaiset

Olen ollut kovasti sosiaalinen tässä viikonlopun aikana ja se vielä jatkuu suunnilleen koko tämän viikon.

Töissä oli perjantaina kokousta kaksin kappalein. Aina eivät kokoukset sentään ole aivan puuduttavia, nyt yksikkökokouksessa ihmettelimme erääseen toimipisteeseen asennettuja älytauluja, joista puuttuu äly. Taulut siis ovat paikoillaan ja toimivat, mutta äly on jossain muualla.

Töiden jälkeen kävin luovuttamassa verta Sanomatalossa ja sen jälkeen poikkesin Kirjasto10:ssä vilkaisemassa, jos sieltä löytyisi tuttuja ja olihan siellä, useampikin. Oli entiseltä työpaikaltani työ-pikkuveli, jonka kanssa vaihdoin kuulumisia tunnin verran ja samalta vanhalta työpaikalta eräs kissanainen, jonka kanssa yritimme valistaa työ-pikkuveljeä siitä, että kissa voi olla Iivari tai Sirius sukupuolesta riippumatta.

Illalla tuli keskimmäisen tyttöystävä yökylään ja pienin testasi esikoisen parven, jonne aikoo muuttaa piakkoin.

Lauantaina meillä oli esikoisen lisäksi esikoisen kummitäti poikansa kanssa ja oli oikein kivaa. Tein pellillisen omenapiirakkaa, josta ei jäänyt kuin pari pala sen jälkeen, kun annoin esikoisen mukaan muille kämppäkavereille osan. Lisäksi esikoinen vei mennessään joitain vanhoja tuppereita ja lasipurkkeja keittiön kuivamuonia varten, sillä kuulemma 25 kilon riisipussin hakeminen vaatehuoneesta on hiukan rasittavaa joka ruoanlaittokerralla :)

Sunnuntain saimmekin olla ihan omissa oloissamme, tosin mies kävi testaamassa Saksasta saapunutta sähköpyöräänsä ja hyvin kulki. Minä neuloin ja katsoin sarjoja, pesin pyykkiä ja kirjoittelin ja kuuntelin Lennyä.

Tänään jätin (taas) uinnin väliin, sillä jalkoja särki yöllä. Ehdin siten aamulla ensimmäisten joukossa ostamaan liput Lennyn kesäkuun keikalle ennen töihinlähtöä.

Iltapäivällä sain viestin työkaverilta, joka on toisessa toimipisteessä, että hän voisi tulla ilahduttamaan iltavuoroani ja sanoin toki joo. Kävimme sitten illalla kahvilla Berggassa Karhupuiston nurkalla.

Vihdoin olin miehen kanssa K-kaupassa ja siinä vielä tapasimme vastapäisen naapurin, jonka poika leikki paljon meidän kahden vanhemman pojan kanssa. Nyt tämäkin poika on jo kirjoittamassa ylioppilaaksi. Aika vilahtaa nopsaan.

Nyt vilahdan vällyjen väliin, silmiä jo painaa uni.

Tällaisen oli tuttava bongannut lähikaupastaan.

Turhaa rutinaa

Unohdin eilen kertoa, että myös kirsikkapuumme kärsi lumikuormasta ja meni halki. Tarkoitus oli leikata sitä aika reippaasti ensi keväänä, saa nähdä nyt miten käy koko puun.

Aamulla oli kävelymatkan varrella useampikin oksa tippunut männyistä ja estänyt kävelytien auraamisenkin. Mies sai lisäksi kotimatkallaan yhden oksan vielä päähänsä tänään.

Kävin pariinkin kertaan 'omilla asioilla' tänään työpäivän aikana. Ensin ennen kymmentä Marjaanan paketti piti saada postiin ja lähin in Hakaniemessä. Ratikat osuivat sopivasti, joten koko hommaan meni kaksikymmentä minuuttia matkoineen kaikkineen.

Joululounas ei kyllä ollut ihan perinteinen, mikä vähän jotenkin harmitti. Kyllähän se hyvää oli, tarjolla oli vihersalaattia, katkarapusalaattia, punajuuri-aurajuusto'salaatti' sekä helmiperunat ja sahramilohi juuresten kera. Jälkiruoaksi oli kahvi ja riisi-manteli-luumu-systeemi. Kyllä kaikki tuli syötyä ja hyviä olivat.

Lounaan jälkeen soitti työpaikkalääkäri siitä kilpirauhasesta ja sanoi, että laittaa lähetteen verikokeeseen, johon menen heti aamulla, ja ohutneulanäyte samassa paikassa kuin uä. Jotenkin tuntuu, että tämä sukulaiskansan lääkäri on eniten kuunnellut.

Iltapäivällä kävin Kaupunginpuutarhassa hakemassa tilaamani joulukukat. Ajattelin, ettei tarvitse sitten tunkea puolen Helsingin kanssa, kun nyt haen ja sainkin kyllä hakea. Kysyin pariinkin otteeseen, missä lienee ja loppujen lopuksi löysin perille ja sain kukat. Tällä reissulle kesti puolisen tuntia, sillä kun vihdoin löysin myymäläpuolen, meni myyjähenkilöllä jonkin aikaa laittaa kolmesta paketista kaksi kantajaystävälliseksi julkisilla kuljettaessa.

Pääsin vihdoin takaisin töihin ilman, että sormet leikkautuivat irti ja suostuttelin pienimmän lähtemään jousiammuntaan. Olin ajatellut, että menisin häntä vastaan kello kuudeksi ja tulisimme yhdessä kotiin, mutta sitten hän soittikin jo viideltä, että oli jo valmis. Seuran junioriryhmä on ollut liian iso nyt syksyllä ja se alkaa ahdistaa pienintä, kun on liikaa porukkaa. No, lähdin sitten töistä kukkineni ja tulimme yhdessä metrolla Mellariin, josta mies haki meidät.

Veimme jo naapurin joulukukan ja onnittelimme häntä samalla uudesta työpaikasta. Sillävälin kotona Sirius oli rakastunut kukkapaketin paperipussiin ja muutti sinne asumaan. Mies lähti Ikeaan katsomaan uutta mikroaaltouunia ja keskimmäinen tyttöystävälle laatimaan kevään kurssisuunnitelmaa.

Kohta alkaa paasto, sitä ennen olen onneksi ehtinyt nyt syödä. Pitänee tehdä eväsleivät valmiiksi aamua varten, koska Eväs-Alepa oli edelleen sulki.

Puhutaanko minimalistisesta esiintymisestä? :D

ShopBailut

Vaikken vietäkään ns. Black Fridayta, koska en ymmärrä miksi minun pitäisi näin suomalaisena moiseen amerikkalaiseen hömpötykseen osallistua, ostin silti tänään aika isolla rahalla erilaisia asioita.

Nimittäin keskimmäinen haluaa mennä kaverinsa kanssa IronMaidenin keikalle ja sinne piti saada liput. Minäpä onnistuin ostamaan liput kuten pitikin, paitsi yläkatsomoon (permanto ei edes ollut myynnissä kuin VIP-hinnoilla). No, asia jäi harmittamaan sen verran, että kun olin käynyt suhkussa aloin katsella Ticketmasteria uudestaan ja nytpä olikin ilmestynyt lisäkeikka seuraavalle päivälle. Ostin siis liput sinnekin, tällä kertaa alakatsomoon (koska se hemmetin permanto..) eli nyt on sitten lippuja. Aloin töissä manata Ticketmasterin p*skoja sivuja ja työpari sanoi, että hän voisi ehkä ostaa ne huonommat paikat. Wau. Toki ainahan ne varmaan kaupaksi saa, mutta kävisi niinhelposti jos saisin ne heti pois käpälistä. Keskimmäinen on ihan tyytyväinen kuitenkin.

Äsken sitten muistin, että olen jo pitemmän aikaa lykännyt erilaisten kirjallisten hankintojen tekemistä, joten nyt muistaessani ostin pari pokkaria Amazonin virroilta ja lisäksi pienimmälle (ehkä) joululahjan eli pelin, jota meillä on himoittu Worldconista asti.

Muita tapahtuneita asioita: kävin eilen työpaikkalääkärissä vinkumassa lähetettä kilpirauhaskokeisiin. Lääkäri oli sama mukava naislääkäri, joka elokuussa ihmettelin korvaani ja nytkin hän kuunteli tarkasti, mitä minulla oli sanottavaa ja kokeili sitten kaulaani (joka vähän tuntui ikävältä). Lopputulos; sain lähetteen kilpirauhasen ultraäänitutkimukseen ja palaamme asiaan, kun sieltä tulee tulokset. Aamulla katselin peilistä kaulaani ja huomasin, että siinä on oikealla puolella sellainen turvotus, joka näyttää hiukan valumalta. Kuvaus on parin viikon päästä, oletan valuman olevan silloin vielä paikoillaan.

Naapurin rouvan haastattelu oli tänään Hesarissa. Ovat käyneet ihan tuossa meidän pihalla kuvaamassa, vähän jänskää ajatella :D Moni ei pidä hänestä, mutta meille hän on aina ollut oikein kiva. Lisäksi jos ihminen pitää jääkapiissa aina lettutaikinaa voidakseen paistaa perheelleen lettuja, niin ei hän voi olla kovin paha, vai mitä?

Esikoinen tuli eilen lomille ja lähti tänään lukiokaverin järjestämään lukioluokan tapaamiseen ja kotiutuu sieltä vasta sunnuntaina. Ensi talvena sitä varmaan näkyy vielä vähemmän, kun muuttaa opiskelukämppään kesän kuluessa.

Pienimmän oli tarkoitus lähteä kahden yön partioretkelle, mutta hän oli hiukan haluton ja arvelin, että koska ollaan juuri tervehdytty (tai melkein) niin ei olisi ihan välttämätöntä lähteä pyydystämään uutta tautia. Miestäkään ei yhtään innostanut ajatus lähteä ajamaan pimeyteen perjantai-iltana, joten peruimme tämän homman. 

Sirius on löytänyt aivan ihana asian eli käsienpesulavuaarit. Kun niihin laskee vettä ja tulppaa veden pysymään altaassa, kissa jaksaa kalastaa vaikka kuinka kauan. Eilenkin se oli aivan likomärkä tullessaan sohvalle viereeni. yyh.

Olin melkein unohtanut Deadpoolin trailerin, joka tuli ulos joskus ennen sairastumistani. Tuskin maltan odottaa!!

Päätös

Tänään rohkaisin mieleni, kun meillä oli briiffaushetki erään toisen asian tiimoilta työparin ja puolikkaan kanssa ja kysyin, mitä mielipuolta he olisivat jos aloittaisin nelipäiväisen työviikon tekemisen. Työpari kysyi, että tällä viikollako jo ja sanoin, että joo (koska miksipä ei) ja sitten seuraavaksi pohditiinkin puolikkaan työvuoroja perjantaille. Eli ihan kivasti meni suuremmitta nikotteluitta. Miehelle sanoin jo viikonloppuna, että voin sitten eläkkeellä syödä kaurapuuroa ja porkkanoita :P )

Kävin myös uimassa aamulla. Joku pöpö on mullakin, koska tuntui kuin ei olisi saanut keuhkoihin kunnolla ilmaa. Oli aika raskas keikka, jopa raskaampi kuin kesän jälkeen, mutta tulipa tehtyä. Ensi maanantaina en ehdi ja viimeiset kaksi maanantaita jäi väliin pienimmän taudin vuoksi.

Yksi päätös liittyy naapurin rouvaan. Kotikaupunkimme valitsi hänet kaupunginjohtajaksi. Hän juuri viikko sitten valitteli miehelle haravoinnin lomassa, ettei ikinä enää hae mitään virkaa, kun hakuprosessi on niin raskas. No, nyt hänen ei tarvinnekaan enää hakea muita. Ja vuoden päästä Linnan juhlien kutsu menee jälleen kerran heidän laatikkoonsa. (Edelleen huvittaa se yksi vuosi, kun kolme naapuria sai kutsun. Vitsailimme, että postimies oli hukannut meidän kutsumme. Tosiasiassa en tiedä, mitä tekisin jos niihin kemuihin tulisi kutsu.)

Pienin oli tänään koulussa ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon ja jaksoi hyvin, meni jopa luokkakaverille koulun jälkeen.

Työpari on lenkkeillessään kaatunut ja ilmeisesti murtanut kylkiluunsa. Urheilija ei tervettä päivää näe, tapasi isäni sanoa. Niin ja toinen työkaveri oli saanut molempiin polviinsa niveltulehduksen.

Metrossa oli tunnelmaa taas kotiinpäin tullessa. Istuin kaikessa rauhassa lukemassa, kun joltain asemalta viereeni tuli nuori nainen, joka alkoi koväänisesti valittaa 'aaah' ja 'uuh' ja vääntelehti. En kysynyt mihin sattuu, koska vamma vaikutti enemmän itseaiheutetulta (=pillereitä tms). Jossain vaiheessa hän melkein tippui lattialle ja siirtyikin sitten seisomaan edelleen valitellen ja jäi Itiksessä pois. Kysymys; MIKSI AINA MINUN VIEREENI? AARGH!

Vielä loppuhuomautus: teen aika hyvää kaalilaatikkoa.

Hupaisa kasarihitti.

Reviiritaistelua

Olen ihmetellyt pari päivää yhtä sepelkyyhkystä (=tappajakyyhky) touhuilemassa naapurin pihalla, tuossa meidän pyykkinarujen lähellä. Eilen tajusin, että se perkele yrittää tehdä pesää naapurin luumupuuhun. Yhdet harakatkin kävivät jo sitä valistamassa paikan huonoudesta. Naapurit ovat mökillään Huitsinnevadassa, joten häätö jäi meille.

Eilen mies kävi huiskaisemassa pesäntekeleen maahan kepillä ja kasteli pulun vesisuihkulla. Onneton pulu yritti uudelleen, joten mies kasteli sen vielä pariin kertaan vesisuihkulla. Tänä aamuna pulu oli taas risujen kanssa hommissa, mutta lähti heti kun mies meni kuistin ovesta ulos, ei tarvittu vesisuihkua.

Nyt saunan jälkeen vilvoitellessani kuistilla kyyhkypari istui kastuneen näköisenä sähkölangalla tien toisella puolen miettimässä uuden pesäpuun paikkaa. Menköövät toisen naapurin takana olevaan metsikköön, sinne saattavat mahtua.

Muuten ehdotamme yhdelle naapurille (majuri), että hoitaa tämänkin pariskunnan vaimennetulla ilmapistoolillaan. Tällä tiellä ei paljon tappajakyyhkyjä asustele.

Loppuun yllättävän hyvä pätkä, jonka keskimmäinen kehotti katsomaan. Kuulemma Tuskassa oli ollut varsin hauskaa eilen :)

Kusti polkee

Piti kertoa Postin touhuista jo aikaisemmin, mutta en ole jaksanut juuri olla koneella.

Kevään kuluessa meille ilmestyi lappu, jossa Posti kertoi alueellamme tapahtuvasta laatikoiden uudelleensijoittelusta ja kuun vaihteessa täällä piti olla jonkun Postin työntekijän kuuntelemassa asukkaiden tuntoja. Mies tuli erityisesti päivystämään sitä varten töistä aikaisemmin kuin normaalisti.

Kuten tavallista (Postin ollessa kyseessä) tyyppejä ei näkynyt missään, MUTTA jossain välissä olivat ehtineet lykätä tienvarteen pari tolppaa talonnumeroiden kera. Tolpat oli sijoitettu tien oikeaan reunaan, kun aloitetaan pienimmästä talonnumerosta ja niitä oli varsin pitkin välein eli tie on noin 200m pitkä ja siihen oli laitettu kolme tolppaa (yksi aivan risteyksessä).

Yksi tolpista oli naapurin ja meidän välisellä pientareella. Naapuri oli jo aiemmin ollut yhteydessä Postiin, koska hän on yli 75-vuotias ja siten sai pitää oman laatikkonsa kuten kuuluukin. Jos olisimme asentaneet tolppaan merkityt laatikot (noin 18 kpl) hänen eteensä a) naapuri ei olisi nähnyt tielle ikkunastaan ja b) hän olisi joutunut tekemään hurjat lumityöt.

Naapuri soitti seuraavana päivänä Postiin ja kertoi mielipiteensä asiasta. Sen seurauksena meille selvisi, että Posti aikoo jatkossa jakaa postit vain tien oikeaan laitaan (mm. ettei tule liikaa päästöjä...) ja päivän aikana oli käyty muuttamassa talonnumeroita siihen merkkitolppaan siten, että meidän sekä vastapäisen naapurin laatikot siirtyisivät tien pohjoisempaan puoliskoon ja naapurin eteen jäisi vain 13+1 laatikkoa. Tolppa oli myös siirretty naapurin tonttitien toiselle puolelle kuitenkin niin, että naapurin oma laatikko olisi reunimmaisena ja siitä jatkuisi sitten vastapäisen rivitaloyhtiön laatikoilla koko rivi.

Nyt sunnuntaina sitten katselimme, kuinka vastapäisen rivitaloyhtiön miehet siirsivät laatikoita Postin osoittamaan paikkaan eli naapurimme pientareelle.

Posti oli kertonut infolapussaan tarkistaneensa tielaitokselta mahdollisten kaapelien paikat. No, yllättäen tonttimme puhelinkaapeli (nettipiuha) menee juurikin siitä, mihin laatikoita piti laittaa. Onneksi rivitaloyhtiön tyypit olivat tarkkoina ja siirsivät kaivantonsa kauemmaksi. Tosin siinä kohdassa on peruskallio sen verran pinnassa, ettei kuopankaivuusta tullut mitään. Joutuivat siis siirtymään vielä kauemmas ja nyt heidän laatikkorivistönsä on tien oikealla puolella, tasan vastapäätä entistä paikkaa eli heidän roskakatoksensa seinää. Naapurin laatikko on ylhaisessä yksinäisyydessään naapurin portissa :D

Toinen naapurimme sanoi häneltä laatikoidensiirtoa tiedustellessamme, että 'eiköhän unohdeta koko juttu'. Tätä aiomme noudattaa toistaiseksi. Jatkossa voimme vuokrata postilaatikon Postin lähimmästä toimipisteestä, joka osuu työmatkan varrelle.

Sitten vielä toinen asia, nimittäin Helsingin uusi graafinen ilme. Eilen aamulla yritin päänsärkyisenä tavata intrasta ohjetta uutta sähköpostin allekirjoitusta varten. Oli pakko ottaa migreenilääke, koska sahalaitakuvio raikkaiden uusien väripintojen kera teki suorastaan pahaa. vai mitä mieltä olette?

Irstas Irmeli

Ihan pakko kertoa erään työkaverin tarina muistitekniikoista, se oli aika hupaisa. Nimittäin työkaveri oli ollut vetämässä jotain työryhmää, eikä ollut millään muistanut ihmisten nimiä. Hän oli kuitenkin kuullut tekniikasta, jolla on helppo muistaa juuri nimet eli nimen eteen liitetään jokin adjektiivi, joka alkaa etunimen ensimmäisellä tavulla. Ryhmässä hän oli sitten avoimesti kertonut muistitekniikasta ja ottanut esimerkiksi erään ryhmäläisen nimeltään Irmeli. Ikävä kyllä työkaveri ei ollut keksinyt äkkiseltään mitään muuta adjektiivia kuin irstaan ja Irmeli veti herneet niin syvälle otsalohkoon, että jätti lopun ryhmästä väliin kokonaan. (Vähänkö repesimme.) Voi Irmeli-parkaa!

Kävin eilen Allergiasairaalan keuhkolääkärin juttusilla ja totesimme, että altistuminen on näillä näkymin saatu aisoihin eli lopetamme hoidot ja tutkimukset tähän. Jos saan oireita, niin sain reseptiin jatkoajan hoitavalle keuhkolääkkeelle, joka on tuntunut auttavan. Kaikki kokeet ja kuvat sun muut olivat puhtaat, mistä olen tyytyväinen eikä minun tarvitse ainakaan nyt työskennellä sellaisissa tiloissa, joissa saan oireita.

Matkalla takaisin töihin poikkesin Oopperassa noutamassa varaamani liput 'Liisa Ihmemaassa'-balettiin (lokakuussa) minulle ja pienimmälle. Osuin kassalle, jonka viereisellä työpisteellä istui eräs lapsuudennaapuri. Hän tietysti ilmaisi osanottonsa, olivat huomanneet Äidin kuolinilmoituksen Hesarissa. Oli kuitenkin varsin mukava jutella hänen kanssaan ja vaihdoimme muutkin kuulumiset samantien.

Tämä päivä menikin kokoustaessa ja kahvia juodessa, tuntuu kuin ei olisi töitä tehnytkään :P Kävin töiden jälkeen Herttoniemessä testaamassa erään kuntosalin pilates-tunnin Unelmien liikuntapäivän varjolla, kun pääsin ilmaiseksi. Totesin, että tunti oli samanlainen kuin Kallion urheilutalon vastaava, joten enpä tarvitse sitä vastaisuudessa. Varsinkin kun kymmenen kerran kortista Kallioon on jäljellä vielä yhdeksän. 

Näyttää siltä, että pääsen huomenna hoitamaan äidin pankkiasiat. Olisi yksi homma vähemmän hoidettavaksi. Alkaa nimittäin ahdistaa laskujen eräpäivät, vaikka se onkin täysin minusta riippumattomista syistä.

Kuuntelen tässä samalla Euroviisuja, Ranskan ja Aussien kappaleet on mun suosikit. Aamulla lukiessani uutisen Riki Sorsan poismenosta ajattelin, että olipa harmi ihan jo euroviisuviikonkin kannalta. Pidin aikoinaan 'Reggae ok'-piisistä :) Riki vaikutti aina fiksulta. Linkitän myös Areenasta Hittimittarin, ihan siksi että Rikin takana soittava valkotakkinen basisti on serkkuni mies :P

Toinenkin

Kävelin aamulla metrolle naapurin Rouva Kaupunginjohtajan kanssa, juttelimme lapsista ja ihan yleisesti kaikenlaista, myös Keskustakirjastosta. Onneksi vasta töissä luin Hesarista Kukkeli-museosta, joka saa minun puolestani jäädä rakentamati, mutta jota naapurinrouva kovasti ajaa läpi. Olisin varmasti maininnut mielipiteeni siitä, miten museo, joka ei kannata Berliinissä, voisi lyödä leiville täällä Jumalanseläntakana, mutta onneksi en siis tiennyt tästä aiheesta.

Keskustakirjaston rakennustontti on naapurinrouvan mielestä tuskallisen pieni (NO ÄLÄ!) ja rakennuskustannuksia lisää se onneton suojeltu tiiliseinä, joka on ainoana nurkkana jäljellä vanhoista makasiineista, jotka jotkut idiootit käräyttivät toukokuussa 2006 (se palo näkyi meille asti). Kuulemma seinän purkaminenkin maksaisi aika paljon, koska tiilissä on syöpääaiheuttavaa kreosoottia. Toisaalta kaupunki maksaa 30t € per vuosi tämän yhden seinän säilyttämisestä. Niin.. ehkä se olisi parempi purkaa jo, surullinen se lähinnä on.

 No se siitä. Työpäivä meni ja, lähdin aiemmin pois, koska aamulla oli kurkku kamalan kipeä ja ääni lähti ja lisäksi päivän mittaan aloin aivastella ja nenä tukkeutui ja oli vaikea olla. Huomenna pitäisi mennä kääntymään työ-ystävän viisikymppisillä. Kävin kotimatkalla ostamassa hänelle lahjakortin ja nyt illalla tein kortin.

Kortti, onnistui ihan kivasti

Töissä juttelin myös erään työkaverin kanssa, hän on ollut pitkähköllä sairaslomalla olkapäässä olevan synnynnäisen vian ja sen aiheuttaman pitemmän vaivan johdosta. Hän sanoi minun hoikistuneen ja kerroin, etten ole laihtunut vaan tissit on hävinneet, josta hän riemastui niin, että tilasi samantien ajan itselleen konsultoivaan lääkärikäyntiin. Hänellä nimittäin on isompi rintavarustus kuin minulla oli ja se osaltaan vaikeuttaa olkapäävamman paranemista.

Olen tässä illan mittaan tehnyt kerrankin ihan oikeaa ruokaa (riisiä ja kanaa kookos-currykastikkeessa) ja leivoin kahdenlaisia keksejäkin. Nyt vähän väsyttäisi.

Maapähkinävoi-kaurakeksit

Kookoskakut

Tilulii tilulei

Tokavika tentti ohitse ja edellisestä tuli kolmonen. Olen aika tyytyväinen. Tosin saa nyt nähdä kuinka tämänpäiväisen kanssa käy, oli aika jännät kysymykset.

Juttelin eilen aamulla yhden naapurin sedän kanssa. Siitä on varmasti vuosia, kun olemme viimeksi osuneet kohdakkain. Hän auttoi meitä aikoinaan alkuun talon rakennuksessa, mutta hän oli ns. besserwisser emmekä oikein tykänneet siitä. Ihan mukava muuten kyllä. Nyt hänkin on jo ollut pitkään eläkkeellä ja meitä huvitti, kuinka hän hämmästyi poikien iästä. Aika vilahtaa niin nopeasti..

Muuten onkin ollut ihan mukava työ- ja muu viikko. Tosin vähän oudostuttaa, kun tuntuu etten oikein saa henkeä. Jos tämä jatkuu ensi viikkoon, niin pitänee mennä lekuriin. Eilen töistä lähtiessä tuntui kuin olisin pökertynyt ja piti käydä hakemassa salmiakkia kotimatkalle.

Saattaa olla, että menen huomenna elokuviin pienimmän kanssa. Yö museossa odottelee :)

Helei

Täällä ollaan taas. Tosin ei järin reippaina, mutta jotenkin paikalla. meinasin eilen päivitellä, mutta sitten aika vilahti kaikenlaisissa kotihommissa enkä ehtinyt enkä jaksanut enää.

Eilen töissä sisustin työnurkkani. Juliste on herättänyt kiinnostusta :)

Kävin eilen hakemassa Harry Potter-sarjan viidennen osan kotimatkan varrelta ja tapasin erään ihmisen, joka oli töissä siinä kirjastossa, mistä lähdin nykyiseen paikkaan. Hän on jo vanhempi herra, melkein eläkeläinen, lievä asperger tjsp ja yksi kotimaisen kirjallisuuden käveleviä tietopankkeja.Me tulimme aina toimeen ihan hyvin hänen kanssaan, vaikka jotkut valittivat hänen olevan liiankin eksentrinen. Jotenkin tuntui siltä, kuin hänkin olisi ilahtunut tapaamisestamme enemmän kuin kuvittelin.  Kävi hiukan sääliksi häntä. Kysyin, milloin hänen pitäisi jäädä eläkkeelle ja hän sanoi, että yritää saada jonkinlaista sopimusta aikaiseksi, että voisi vastata tietopalvelukysymyksiin kotoaan käsin. Hän on yksinäinen ihminen eikä sekään varmaan ole helppoa.

Tänä aamuna taas kävellessäni metrolle eräs fillaristi tuli takaani menossa samaan suuntaan kuin minä ja huikkasi iloisesti hyvät huomenet. Se oli meidän lähinaapurimme (se kaikkein lähin, talomme takapihalla asuva) eli eräs rouva kaupunginjohtaja. Sattumalta meikäläisen toiseksi ylin pomo kaupungin hierarkiassa. Jep. Näin sitä ollaan välilöissä.

Ai niin, tällainen haaste osui silmään FBssä ja ajattelin koettaa jos saisin sen väännettyä tänne. Voisi olla ihan kivaa vaihtelua. Jos jaksan siis.. pitäisi ensin siivota luurista kaikenlaisia kuvia pois.

Mutta ehkä joo. Nyt taidan lähteä nukkumaan. Huomenna vapaapäivä, joka menee iloisesti siivotessa ja raivatessa, lauantaina meillä on Elojuhlat ja sen lisäksi pitää raahautua luennollekin.

Loppuun ihan random piisi. Jotenkin tuttu.. ehkä.

Lomatunnelmia

Olen luullut, että meillä kotona on kaapit täynnä tavaraa. Nyt, tutustuttuani näihin tämän loma-asunnon kaappeihin, olen aivan hiljaa. Tai no, en nyt hiljaa, mutta olen entistä motivoituneempi siivoamaan kotona kaapit. Täällä kaapit ovat nimittäin epätoivoisen täynnä. Mies sanoi jo, että kun minä alan harkita näiden kaappien siivoamista, niin tilanne on paha. Tietenkään en voi alkaa raivaamaan täällä, se ei kuulu vuokrasopimukseen.

Yritin liittää kuvan tähän postiin, mutta se ei edelleenkään onnistu suoraan luurista eikä nyt olen edes läppäriä mukana. Saatte siis odottaa siihen, että kotiudumme.

Eilen ja tänään piti lähteä rannalta sateen vuoksi pois. Tosin sade on mukavan lämmintä +30-asteista vettä. Ei haittaa. Lähirannan juomakojua hoitava setä on joo alkanut tervehtiä meitä iloisesti, hän kun istuu rannalla kaiket päivät seuraamassa ihmisiä. 

Yläkerran naapurin setä toi meille säkillisen perunoita ja porkkanoita sekä omenoita, joku hänen ystävänsä kasvattaa niitä. Hänen vaimonsa on lupautunut kuskaamaan meidät lentokentälle sitten parin viikon päästä, kun lähdemme kotia kohti. 

Katselin jälleen eilen illalla Lontoon taetterilippuja, vielä löytyy paikkoja. Nyt puuttuvat oikeastaan enää lentoliput. Voi, miten toivoisin tämän haaveeni toteutuvan.

Mä mistä kertoisin

Joo.. tänään oli esikoisen 15-vuotiskahvit. Ihan vain kummit, mummi ja appiukko. Yhdet kummit puuttuivat ja pienin vieras oli oma kummipoikani.

Ette varmasti usko, mutta rasittavin kaikista on appiukko. Myös poikansa mielestä. Hän saapui ensinnäkin kaksi ja puoli (2+½) tuntia etuajassa, mikä ei todellakaan yllättänyt. Onneksi häntä ei häiritse, että meillä on vielä imurointi kesken ja osa leivonnaisista menossa uuniin. Hän istuu ja jaarittelee omiaan eikä kuule mitä me puhumme, vaikka kuulolaite on täysillä.  Lisäksi hän syö 15:ttä eri lääkettä ja arvelemme niiden yhetisvaikutuksen olevan enemmän terveyttä haittaava kuin edistävä.

Porkkanakakun kanssa oli tulla kriisi, jälleen. Minulla on sen kanssa jonkinlainen kirous, sillä yleensä jokin menee pieleen. Tällä kertaa olin ostanut (mielestäni) tuorejuuston, mutta sitäpä ei ollutkaan jääkaapissa kun aloin sitä kaivata. Kerrankin aloin etsiä sitä hyvissä ajoin, joten kun sitä ei löytynyt eikä ollut kuitissakaan, mies lähti etsimään avoinna olevaa kauppaa ja löysikin.  Kakku pelastui ja jopa onnistui ja minä pyyhin kyyneleet.

Toinen yllätys oli se, että sain puhelinsoiton miehen sedän vaimolta. En ole puhunut hänen kanssaan pariin vuoteen sattuneesta syystä, joten en ollut ihan hirveän ilahtunut. Hän olisi halunnut jutella kauemmmin, mutta olin juuri kaatanut kahvin kuppiin ja sanoin, että nyt ei käy. Silloin hän pyysi anteeksi käytöstään! Olin yllättynyt ja mies oli vielä yllättyneempi, kun kerroin hänelle. En aio kuitenkaan edelleenkään ruveta miksikään sydänystäväksi tämän ihmisen kanssa, mutta on toki mukavaa jos toinen myöntää virheensä ja jopa pyytää anteeksi.

Pienin juoksutti kummipoikaa ja molemmat väsähtivät. Perinteiseen syntymäpäivätapaan kummipoika lähti kotiin väsymyksestä itkien äitinsä sylissä. Olen edelleen onnellinen, että lapset kasvavat eikä minulla ole enää mahdollisuutta lisääntyä. En yksinkertaisesti jaksaisi. Näiden omien ensimmäiset kolme kuukautta ovat täysin hämärän peitossa, en muista kuin joitain välähdyksiä ristiäisistä. Onneksi on valokuvia.

Mies kävi äsken murtautumassa naapuriin parin muun naapurin kera. Viereiseen taloon alkusyksystä muuttanut perhe on reissussa ja koiranhoitaja oli onnistunut lukitsemaan itsensä ulos ilman avaimia tai kännykkää. Onneksi olimme vielä hereillä ja mies lähti katsomaan mitä asialle olisi tehtävissä. Koska asumme tällaisessa kylässä, jossa kaikkia autetaan (meitäkin autettiin sekä rakennusaikana että myöhemmin) oli luonnollista pyytää pari ulkona juoruillutta naapuria mukaan ja hetken kuluttua koiravahti oli jälleen sisällä. Sivuovesta.

Yritän miettiä, minkä piisin valitsisin tähän loppuun. Koska en keksi mitään järkevää, laitan trailerin tv-sarjasta, joka pyöri sinäkin iltana ennen kuin tuli lähtö synnärille.

Tosiväsy tiistai

Aamulla meinasin nukahtaa metroon. Sitä ei usein tapahdu, joten olen aika poikki ilmeisesti.

Naapurin setä kävi ottamassa esikoisesta passikuvan ammattivehkeillään, vaikkei olekaan ammattivalokuvaaja vaan vahtimestari eräässä tämän maan tunnetuimmista poliittisista laitoksista. Hyvin onnistui vaikka teini vähän nikotteli alkuun. Meillä on naapurin kanssa palvelus palveluksesta-suhde, joten mies kävi tsekkaamassa heidän kylpyhuoneremonttinsa sähkölaitteet.

Siinäpä ne tämän päivän kuumimmat uutiset. Jei. Kesää odotellessa.