Keväthommia sun muuta

 Sain piikin torstaina. Koska työkaveri oli saanut aikamoiset oireet, päätin ottaa vapaapäivän. Se oli sikäli oikea ratkaisu, että olin aivan totaalisen hepulissa koko aamun pelätessäni, etten saisikaan piikkiä ties mistä syystä (mieskin jo vähän rauhoitteli). Loppujen lopuksi kaikki sujui varsin rattoisasti, aika oli varattuna klo 12.50 ja istuin jo toipumassa klo 12.48 (vartti pitää odotella piikin jälkeen rokotuspaikalla). Oireita ei tullut oikeastaan muuta kuin lihaskipuja ja piikityskäsi oli julman kipeä, en saanut nostettua käsivartta kovin ylös illalla. 

Perjantaina oli etänä, mikä sekin oli ihan hyvä ratkaisu. Olo oli vähän hassu, samanlainen kuin kovan influenssan jälkeen ja niinpä iltapäiväisen lyhyen kävelylenkin jälkeen olin pyörtyä päästyäni kotiin. Se olikin oivallinen syy makailla parvekkeen sohvalla lukemassa.

Lauantaina olin laiska ja rötväilin taas pihalla ja parvekkeella lukemassa, kissan kanssa ja ilman. Itse asiassa kuuntelin parvekkeella äänikirjaa ja neuloin. Varsin rattoisaa. 

Eilen sunnuntaina ajattelin, että nytpä haravoin koko pihan ja niinpä tein, äänikirjaa kuunnellen se sujui rattoisasti. Illempana alkoi käsivarsia särkeä suunnilleen niin kuin joku olisi yrittänyt repiä niitä väkisin irti. Särky jatkoi ranteisiin sen verran reippaana, että piti yöksi ottaa tonninen panadol ja hieroa käsivarsiin piroxen-voidetta, että sain nukutuksi. Aamulla särky oli suurimmaksi osaksi poissa. 

Tänä aamuna meillä oli varsin mielenkiintoinen aamuhetki Peijaksessa. Pari viikkoa sitten samassa paikassa lääkäri sanoi nuorimmalle, että käypä sitten siinä paastosokerikokeessa ja jotain muutakin piti ottaa verestä ja näiden lisäksi virtsarakon ultraus. Jei. 

Aamukahdeksalta labrassa ei löytynyt verikokeen lähetettä, labra oli myöhässä koska henkilökuntavaje ja miehen piti ehtiä kokoukseen 9.15. Huhhuh. Labrahoitsu ehdotti, että menemme ensin ultraan ja sitten soitan sieltä lastenosaston sh:lle lähetteestä ja sitten taas ravaamme takaisin labraan. Vein siis teinin ultraan ja kipaisin lastenosastolle selvittämään lähetettä (nopeampaa kuin soittaminen ja selittäminen). Kiltti hoitaja soitti lääkärille, unohti sokerikoeasian ja sanoi soittavansa perään siitä sekä lääkärille että minulle, joten lähdin etsimään teiniä, joka löytyikin juuri melkein sieltä, mistä piti. Kuulemma ultraushenkilö oli sanonut, ettei poikkeavaa löytynyt. 

Takaisin labraan, tuskin olimme kurkanneet odotustilaan kun jo nimeä huudettiin ja menimme koetilaan. Lähetettä ei näkynyt koneella.. sh soitti lastenosaston sh:lle, jonka jälkeena otti kuusi (6) putkea verta teinistä. Myös sen sokerin. Kuulemma vielä pitää kotona ottaa pissatesti ja viedä lähimpään HUS-labraan. Siinä hoitajan antaessa pissapurkkia teinille puhelimeni soi ja siellä oli lastenosaston sh, joka sanoi että sokeritestilähete on nyt koneella ja sanoin, että juu, se otettiin jo. 

Pääsimme lähtemään pois, tässä vaiheessa kello oli viittä yli yhdeksän ja Peijaksesta ajaa meille parikymmentä minuuttia. Kaikki valot olivat punaisella, tietysti, ja miehen otsasuoni alkoi jo hieman pullottaa kellon lähestyessä kokousaikaa. Loppuje lopuksi olimme kotona 9.20 ja miehen työkone oli sammunut siinä odotellessaan meitä. Lopulta mies vihdoin pääsi kokoukseen, tosin vain hetkeksi, sillä jokin mystinen it-ongelma aiheutti sen, että kaikkien tietokoneet tipahtelivat kokouksesta. 

Ehdin kääntyä kotona ja lähdin taas ruokakassijakoon. Tällä kertaa meitä oli kolme ja pusseja oli tilattu 85 nimilistan mukaan, ilmoittautumisten mukaan 92. Näistä haettiin 53 pussia. Lisäksi metrossa oli tekninen vika, muutama vanhempi tuli viittä yli neljä läähättäen ja saivat vielä ruokaa mukaansa. 

Varsinainen maanantai. Nyt menen kahville. Ja lukemaan parvekkeelle. Kuvat satunnaisessa järjestyksessä.

Hyvää Joulua

Ensimmäisen kerran moneen vuoteen ehdimme juoda päiväkahvit kuusenkoristelun ja muun jälkeen ruokaa odotellessa. Niinpä käytän tilaisuuden hyväkseni toivottaakseni teille kaikille sinne ruudun toiselle puolen rattoisaa aattoa sekä joulupäiviä. 

Eilen kukkakauppias kertoi, ettei ole vuosiin ollut näin huimaa joulumyyntiä. Jäimme myös ilman vihreitä kuulia, sillä kaikki oli mennyt kun kävimme tehtaanmyymälässä. Myös K-kauppias sanoi, että tänä jouluna on ollut melkoisen hyvä myynti.

Meillä on ns. toinen aatto Tapaninpäivänä, kun keskimmäinen saapuu joululomalle. Tänään meitä on joulupöydässä neljä, tosin samoin oli viime vuonna, mutta väki vaihtuu.

Tein tälle joululle mökkikylän, koska kukaan meistä ei halunnut isoa piparitaloa jonka viimeiset murut syödään helmikuussa.

 Sirius nautti jo yön joulukuusen alla ja äsken koetteli, miten hyvin pallot heiluvat nyrkkeillessä. 

Alla vielä joulubiisi.

 

Post-nenä kirjoitus

 Perjantaina lapsi otti aivan itse tamponin pois nenästään, oli kuulemma ollut kaamea, mutta olo parani heti huomattavasti. Sunnuntaina nenälasta lähti irti itsestään, mikä ei haitannut, sillä olisimme ottaneet sen joka tapauksessa pois ennen saunaa. Nenä on nyt suora ja tuntuu hyvältä. 

Viimeinen pilates-kerta olisi ollut tiistaina, mutta korona vei senkin. Toistaiseksi olen käynyt töissä, sillä sisähommia riittää. Emme yleensä ehdi paneutua niihin riittävästi asiakaspalvelun yms. tohinan ohella, joten ehkä tämä pysähdys oli ihan hyväkin taas. Saamme puljun lomamoodiin ja kokoukset ym jatkuvat kuitenkin jo totutusti tiimpsissä. 

Kotona en ole juuri ehtinyt koneen ääreen istua ja lisäksi surffailua haittaa erään musta karvaolennon nukkuminen tällä mun tuolilla. Ilmeisesti mukava paikka, muotoutunut sopivaksi :D

Nyt pitäisi taas ehtiä kaikkea, lukea tenttiin ja tehdä joulukortit, hankkia joululahjat ja leipoa. Ehkä jossain vaiheessa ehdin taas jotain. Nyt aion mennä töllön ääreen neulomaan ja katsomaan höpsöjä sarjoja.

Voihan nenä ja muita juttuja

 Viikonloppuna, tarkemmin sanottuna lauantaina, nuorimmainen lähti kavereineen SuperParkiin urheilemaan. Ajattelin, että siellä menee koko iltapäivä, mutta lapsi soittikin isänsä hakemaan jo parin tunnin päästä. Kotiin päästyä syykin selvisi: kaverin kyynärpää oli osunut nenään aika reippaasti ja nyt nenä oli turvoksissa. Vähän vertakin sieltä valui. 

Sunnuntai valkeni ja lapsi sanoi, että haluaisi lähteä lääkäriin näyttämään nenää. Lähdimme sitten esittelemään nenää Tikkurilan Mehiläiseen, koska Peijaksessa menisi koko päivä. Mehiläislääkäri ohjasi meidät jatkohoitoon Kirralle, johon mies meidät sitten kuskasi. 

Kirralla odotimme hetken lääkäriä ja sillä aikaa juttelin erään rouvan kanssa, tai hän jutteli ja minä kuuntelin. Teini odotti. Pian lääkäri tulikin ja pääsimme näyttämään nenää taas kertaalleen. Lopputuloksena lääkäri totesi, että nenä on hiukan oikealle vinossa, mutta pitää odotella turvotuksen laskemista ennen toimenpiteitä. Tervetuloa perjantaina.

Teinin nenä on sen verran kipeä, että koulunkäynti on sujunut vähän heikosti. Maanantaina kävi ekalla tunnilla ja eilen koko päivän, mutta sitten olikin niin heikkona, että annoin jäädä tänään kotiin. Turvotus kuonossa alkaa laskea ja nyt näyttäisi näin maallikon silmään, että operaatiota ei tarvita. Perjantaina menemme sitten minä ja lapsi viettämään aikaa Kirralle taas. Ehkä sinne saisi kantiskortin jo?

Muihin juttuihin: Keskimmäinen lähti sunnuntaina takaisin Tikikselle ja ehdin suunnilleen sanoa hei ovenraossa, kun tulimme juuri Kirralta takaisin. Ohjaajaoppilas tulee lomille kuuden viikon päästä Tapaninpäivänä(!). Pian on tämäkin vuosi mennyt, vaikka välillä onkin tuntunut pitemmältä kuin aiemmat. 

Työpaikalla on ollut konservaattori hoitamassa patsaitamme ja se on ollut sekä meistä että asiakkaista aika mielenkiintoista. Mielenkiintoista oli myös se, että viimeisimmästä patsaasta (Haaksirikkoisten kopio) löytyi luoti. Olisi kiva tietää, miten se on patsaaseen joutunut. Talohan on ollut pystyssä kohta sata vuotta, mutta ei vielä sisällissodan aikaan, mikä äkkiseltään vaikuttaisi luontevimmalta hetkeltä luodin ampumiselle jos se on talolla tapahtunut. Wikipediasta selviää kuitenkin, että nämä varsinaisen patsaan kopiot on ilmeisesti valmistuneet jo 1900 eli luoti voi olla aiemmaltakin ajalta. 

Nyt vähän alkaa jännittää huominen Uudenmaan koronatilannetiedotus. Keväällä vitsailin siitä, että onneksi koronteeni osui keväälle, kun oli valoisaa, eikä marraskuulle.. Nyt ei oikein naurata enää. Eräs tuttavani sanoi juuri fasessa, että on ollut puoli vuotta etähommissa ja alkaa pää hajota. Siihen nähden olen ollut onnekas.

Välitila

Olen koettanut miettiä, millä sanalla kuvailisin tätä aikaa ja vihdoin keksin sen: välitila. Kun ei ole oikeasti oikein missään ja samalla on joka paikassa. Ei kiva tila ollenkaan.

Alan väsyä etätöihin vaikka tietysti on kiva, että on töitä. Aluksi tein yhtä blogiviritelmää Wordpressiin ja juuri, kun sain sen valmiiksi, esimies ilmoittikin, että pitää tehdä Google sitesiin. sanonko siitä pari kaunista sanaa? No.. jos on yhtään tehnyt googlen systeemeillä mitään, niin voinee arvata mitä ne sanat olisivat. Joka tapauksessa se on nyt valmis ja esillä kaikelle kansalle. Toki se täydentyy vielä ja toivottavasti myös jatkuvasti, näinä aikoina.

Töistä puheenollen miehelle lätkäistiin osa-aikainen lomautus päälle tästä päivästä elokuun melkein loppuun. Saa nähdä pysyykö se firma pystyssä, kun ovat tehneet todella jänniä päätöksiä, mutta eipä siitä sen enempiä.

Pääsiäisenä esikoinenkin tuli kotiin syömään ja olipa kiva nähdä sitäkin näin parin kuukauden tauon jälkeen. Kyllä sekin vaikutti ihan tyytyväiseltä nähdessään meitä.

Keskimmäinen on saanut ajokortin ja ihan mukavastihan ajaminen sujuu. Se on myös saanut rytminsä aivan täydellisen sekaisin, aamulla puoli kuudelta käydessäni vessassa komensin nukkumaan. Saihan tuo myöskin kutsun koronan vasta-ainetesteihin, joissa kävikin jo eilen. Ovat varmaan kutsuneet kaikki tulevat alokkaat, hyvä otanta ikäluokasta.

Nuorimmaisen kanssa olemme tehneet köksänläksyjä. Ei ole pelkoa, että tässä pääsisi keventymään mistään kohdasta vaikka olenkin kauniilla säällä käynyt tekemässä puolentoista tunnin kävelylenkkejä lähimetsissä.

Hyvää yötä, pysykää terveinä :)

Terve

Tai ainakin melkein. Kävin nimittäin maanataina Jorvissa leikattavana, kilpirauhanen otettiin kokonaan pois.

Viime torstaina menin työterveyslääkäriin sovitulle käynnille valittamaan nivelrikkovarpaistani ja samalla juttelimme koholla olevista kolesteroleista ja leposokereista. Oli oikein kiva lääkärirouva, sanoi vain että pudota painoa ja katsotaan veriarvot syksyllä uudestaan. Hän tutki jalat tosi hyvin ja arveli, että on plantaarifaskiittia nivelrikon lisäksi. Verenpaineetkin ovat olleet oudot, joten pääsen vuorokausiseurantaan sen suhteen. Olin juuri käynyt labrassa sopimassa tuon verenpaineseurannan ja menin töhin, niin soittivat HUSista että olisi peruutusaika leikkaukseen ja tulenko. Sanoin tietysti heti kyllä, vaikka en ollut edes neuvotellut työparin kanssa. Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi puolikkaan miekkosemme avulla ja esimiehen luvalla ja työparikin oli ihan ookoo asian kanssa.

Perjantaina kävin verikokeissa Kampin labrassa, menin ystävälle kylään ja vietin mukavan viikonlopun. Maanantaina tapoin aikaa siihen asti, että mies tuli kuskaamaan minut Jorviin ja sielläpä meni sitten tiistaihin saakka.

Heräämössä makoillessani hoitaja kertoi, että kirurgi oli kommentoinut kilpirauhastani aikamoisen kokoiseksi, joten oli varmaankin ihan oikea päätös saada se pois painamasta. Itsestä ainakin tuntuu nyt, kuin henki kulkisi paremmin eikä ahdista makuuasennossa.

Töissä naureskelin, että jään kahdeksi viikoksi koronakaranteeniin. Enpä olisi arvannut, kuinka läheltä menee - suorastaan jopa osui ihan kymppiin. Ylioppilaan kirjoitukset jatkuvat, ainakin nyt on äidinkieli suoritettu. Ensi viikolla olisi matematiikka, fysiikka ja ehkä englanti, jos menee korottamaan kuten aikoi.

Nuorin on ollut kotosalla koko alkuviikon kurkkukipuisena ja päänsärkyisenä. Saa nähdä, meneekö huomennakaan kouluun.

Mies jää etätöihin työnantajan suosituksesta.

Onneksi on kirjoja, tv, elokuvia ja Sirius sohvakaveriksi. Kyllä se tästä.