Perjantai perjantai

Kohta karkaan viikonlopun viettoon, mutta sitä ennen ajattelin tehdä pikapäivityksen. Jos kommentoitte, niin varautukaa vastauksen saapumiseen, en nimittäin edelleenkään pysty vastaamaan kommentteihin kuin työkoneelta.

Eilen olin taas ammattijärjestön edustajana johtoryhmässä ja ihan oli mielenkiintoinen kokous. Tietysti aina tuntuu kuin olisi orpo piru vieraassa helvetissä, kuten isäni tapasi sanoa, mutta kaikesta selviää kun muistaa hengittää. 

Tästä kokouksesta jäi mieleeni termi 'tulevaisuuslukutaito'. Ihmettelin sitä työkaverille, joka sanoi, että lukutaitoa tungetaan nyt vähän joka paikkaan. Hänen opinnoissaan käsitellään juuri uskontolukutaitoja. Niih. 

Eilen tuli hieman lunta. Mies teki lumityöt kolmesti ja kissa leikki innoissaan lumessa. Postilaatikkorivikin oli aurattu melkein umpeen, mies sanoi että joku naapuri saa tällä kertaa kaivaa laatikot esiin. Vähän alkaa olla hankalaa postin kaivaminen laatikosta, kun penkka on niin korkealla. Tänään on tullut vielä hieman lisää lunta.

Eipä tässä sen ihmeempiä. Viikonloppuna aion siivota, lukea ja pyykätä sekä katsoa töllöä. Siinä se. 

Otsikoinnin juhlaa tiistain IltaSanomista.

Schrödingerin kissa ja muita juttuja

Meillä asuva kissa on ilmiesesti sukua Schrödingerin kissalle, sillä se ei ole varma haluaako ulos ja vai onko jo ulkona vai onko vain sisällä. Tästä syystä me palvelijansa olemme välillä hieman hukassa siitä, onko se sisällä vaiko ulkona. Onneksi hän osaa itse rummuttaa miehen varasto-työtilan ikkunaa halutessaan sisälle. Tosin nyt hän on saunassa nauttimassa lattialämmöstä ja saunapuiden mukana tulleista makupaloista (hämikset yms.)

Onkin ollut varsin rattoisa tämä lumiviikko. Tiistaina tuli lunta niin, että ratikat olivat aivan jumissa. Ylen uutiskuvassa työpaikkani edessä taisi olla yhtäaikaa kuusi ratikkaa seisoskelemassa, kun risteyksen vaihteet olivat jumissa. Tiistaina piti myös käydä Pasilassa hampaita kiristyttämässä ja päätinkin sitten kävellä tuon kolmen kilometrin matkan ihan reippausmielellä, kun en uskaltanut luottaa ratikoiden menemisiin. 

Työpaikalla oli hiljaista. Muutama ihminen kävi ja torstaina sainkin rauhassa kopioitua tenttikirjani, eikä mennyt kuin pari tuntia. Eilen olinkin etänä, koska ensimmäinen kokous oli julman aikaisin ja saimme kehitettyä muitakin pikkuhommia, jotka sain tehtyä kotoakäsin. 

Nuorimmaisella olisi ollut luistelua torstaiaamuna, mutta tästä ilosta hän kieltäytyi ehdottomasti ja keskustelin wilman välityksellä liikkaopen kanssa. Eilen perjantaina olisi ollut luvassa hiihtoa, joka oli kivempi vaihtoehto ja lapsi oli siihen jo menossa, mutta koululle päästyä ilmoitettiinkin hiihdon muuttuneen kävelyksi. Pöljää. 

Nyt oeln myös virallisesti perheen lyhyin, nuorimmaisella oli maanantaina mittaus koulussa.

Muuten olen aloittanut oman Riddarin neulomisen ja se etenee luvatun nopeasti. Vähän olen kahden vaiheilla pitäisikö vaihtaa puikot astetta isompiin. Eipä kummempata.

Olette varmaankin jo tutustuneet euroviisuehdokkaaseen? En tiedä vielä, mitä mieltä olisin. 

Oodi

Oodi. Voiko olla enemmän harhaanjohtavaa nimeä kirjastolle? No, minut se ainakin taitaa vieraannuttaa lopullisesti Keskustakirjastosta. En ole pitänyt koko projektista ja tämä 'hieno' nimi on lopullinen piste. Kuulin ystävältäni, että henkilökunta ei saanut edes ehdottaa nimiä koko laitokselle. Aika kummallista mielestäni, mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt ei uusi johto ole oikein ruohonjuuritason suosiossa.

Olin tänään töissä ensimmäistä päivää tälle vuodelle. Turha varmaan mainita, että ääni lähti ja silmät tuntuivat santapaperilla hiotuilta ennen kotiinpääsemistä. Puhuin lounaalla erään työkaverin kanssa ja totesimme molemmat työpaikan olevan erinomaisen hyvässä kunnossa, jos haluaa sairastua. Tässä odottelenkin, milloin influenssa iskee. Pienin valitteli jo päänsärkyä ja kävi oksentamassakin illan ratoksi. Tällä viikolla ehtisi sairastaakin, ensi viikolla töiden puolesta ei oikein.

Kuva kotiintullessa, ehkä käytän tätä ensi jouluna korttina. Yritin laittaa pari muutakin kuvaa, mutta näköjään blogger haluaa välttämättä kääntää ne sivulleen, joten antaa olla.

Anelma-sukkia varten kävin ostoksilla Tokmannilla. Kivoja värejä löytyi :)  Älkää katsoko taustaa, sillä tiedän, että pöytä pitäisi siivota. Onneksi ette näe koko pöytää.

Esikoinen oli leikellyt kissan pöksyistä pahiten huovuttuneet kohdat pois. Nyt pitäisi vain jotenkin saada jäljelläolevat kammattua auki. Ja tilata kynsienleikkuu-aika.

 Katselin eilen ja tänään tv-sarjan The OA, jossa on mm. Jason Isaacs (suuri suosikkini) ja pidin kovasti. Alkuun sarja vaikutti suht yksinkertaiselta dekkarintapaiselta, sitten siihen tuli mukaan hiukan yliluonnollista ja viimeinen osa oli niin hieno. Itkin loppukohtaukselle, sitä ei usein tapahdu. Kaunista kerrontaa.

Hetki ennen petiytymistä

Halusin vain kertoa, että teatterikipale oli hieno ja ystävien kanssa oli mukavaa. Wiljami osasi kirjoittaa tai ehkä hän oli vain väylä jonkun toisen kirjoituksille, mutta tarinat toimivat edelleen. Turha varmaan mainita, mutta itkin taas kerran (tai siis parikin kertaa) enimmäkseen ihan vain siksi, että Dame Judi oli niin hieno.

Aamulla suoritin umpihankijuoksun pääkaupunkiseudun esikarsinnat ja ehdin jopa juoksemalla metroonkin, jossa sitten istuin hiki virraten. Töissä ehdin olla riittävästi ja ratikassa matkalla keskustaan juttelin erään työkaverin kanssa nykypolitiikasta ja kaikenlaisesta muustakin. Jonkin verran meitä molempia huvitti se, että nyt nuo Sipilän hallituksen kovin mollaaman 'dosentit' eivät ehdi tehdä perustuslakivaliokunnalle selvitystä pakkolakien lainmukaisuudesta. Lievä kosto?

Alla pari kuvaa päivän lumentulosta. On siellä joku luistelemassakin. Kuvien ottohetkissä on väliä muutama tunti.

Tämä on vielä pakko laittaa. Samoin kuin tämä lukulista, ehkä joskus luen noista joitain...

Tönkkösuolattu muikku

Että voi olla väsy olo. Jalkoja särkee, lonkka vonkuu ja selkä on katki. Tämä maassa oleva puuro, joka on kai lunta jota ei aurata pois, ei tee hyvää koivilleni. Vanhat vaivat yltyvät raskaasta kävelymaastosta.

Eilinen meni. Olin kai koko päivän töissä.. No kävin aamulla Stockalla etsimässä kakkukynttilöitä ja löysinkin, mutta löysin myös kaikenlaista muuta. Kuten esimerkiksi pääkallon muotoisen piparimuotin.

Tänään töiden jälkeen oli tentti, ehkä pääsen läpi. Jos en pääse, niin uusitaan. Huomasin opettajan myös arvioineen toisen paperin, joka piti kirjoittaa informaatiolukutaidosta ja somesta, sain siitä kakkosen eli se tuli nyt koko kurssista arvosanaksi. Riittää mainiosti.

Tentin jälkeen tein keskimmäisen kanssa kolme Tummaa paholaisenkakkua hänelle kouluun huomiseksi. Heillä on joka perjantai luokkien välillä kiertävä 'pullanmyynti', jolla kaikki luokat keräävät rahaa ysin kevätretkeä varten. Onneksi tuo ihana lapsi auttoi kakuissa. Tai itse asiassa minä autoin häntä, poika teki reippaasti taikinat ja minä vain ohjasin.

Nyt on pakko lähteä nukkumaan. Huomenna aamusta siivousta ja sitten leipomista, iltapuolella on pienimmän kaverisynttärit. Hauskahan se on sellaiset vielä järjestää, ei se niitä enää kovin kauan halua.

Miehet sukkahousuissaan

Noin kerran vuodessa koetan sivistää lapsiraukkojani. Tosin nyt esikoinen ja keskimmäinen jo kieltäytyivät kunniasta, mutta onneksi pienintä vielä kiinnostaa. Menen hänen kanssaan balettiin katsomaan 'Lumikuningatarta'. Ainakin pätkän nimi osuu kuin nyrkki silmään tänään.

Kansallisbaletti aikoo käsittääkseni vuorotella 'Lumikuningattaren' ja 'Hiirikuninkaan ja Pähkinänsärkijän' välillä ja nyt on 'Lumikuningattaren' kantaesitysvuosi. 

Olen sillä tavalla outo, että pidän baletista. Se on minusta kaunista, usein saan kyynelet silmiini sitä katsoessani. En voi olla ajattelematta, miten paljon tanssijat ovat uhranneet aikaa ja vaivaa jonkin minusta vaivattomalta näyttävän liikkeen eteen. Itse en koskaan pystyisi sellaiseen, enkä edes välttämättä haluaisi.

Minä jo leikin lumikuningatarta ja tein lumityöt. Se oli oikeasti minusta hauskaa. Pidän hommista, joissa näkee heti kättensä työn, kuten silittämisestä ja ikkunanpesusta. Ja oikeasti rakastan lunta.

Niin ja ne miehet sukkahousuissaan...

Valoisaa

Aamulla ihmettelin, miksi oli niin oudon valoisaa. Asia selvisi verhoja raotettuani. Oli satanut LUNTA! Ihanaa ihanaa lunta! Jo nyt!

Viime syksy on vielä kovin hyvin muistissa. Se oli pitkän pitkä ja musta putki lokakuusta tammikuulle, jolloin vasta pysyvä lumi ilahdutti meitä täällä pääkaupunkiseudulla.

Pidän lumesta. Ainakin talviaikaan olen paljon mieluummin lumisateessa kuin vesisateessa. Sen verran lapsi kai olen edelleen.

Lunta!

Vihdoinkin mekin olemme saaneet lunta!! Olen niiin tyytyväinen, ettei tosikaan. Pienin on kysynyt joka päivä parin viikon ajan, milloin lunta tulee ja nyt olemme kumpikin hyvin hyvin tyytyväisiä.

Ilmeisesti vain sitä paskasadetta alkaa sitten taas aamulla tulla tuolta Esterin pidätyskyvyttömästä aukosta. Tenat ei vissiin enää riitä silläkään.

Talviaikaan minusta pitäisi sataa vain ja ainoastaan lunta. Nih.