Puhelimeni ja pieni kameramme kokivat kuoleman. Vesipullo vuoti laukkuuni huvipuistossa ja nuo juotuivat tulvaan eivätkä selvinneet. Kameran muistikortista sentään saatiin kuvat siirrettyä tähän läppärille, mutta puhelimesta ei pysty. Siinä nimittäin kosketusnäyttö ei avaudu.. tai avautuu, mutta hiukan hankala käyttää kun ei näe mitä tekee. Vaikeinta on ehkä ollut se, että aina puhelimen avatessani näin Filin hymyn ja nyt on pitänyt selviytyä ilman sitä jo monta päivää. Kamalinta on herätä miehen kännyn normaaliin herätyspingutukseen, omassa oli Rammsteinin 'Frühling in Paris' ja se Filin hymy, niillä päivä käynnistyi aurinkoisesti.
Tilasin jo uuden puhelimen kotiin odottamaan, mutta uutta kameraa emme osta ainakaan täältä. Aiempi oli täältä Walmartista ja uuden saisi myös, mutta nykyään se pitäisi tilata etukäteen ja näillä näkymin se olisi paikaillisessa kaupassa juuri lähtöpäivänä. Hyvässä lykyssä siis.
No, onneksi näitä laitteita kuitenkin on. Esikoiselle ostettiin täältä Nook, jolla pääsee myös nettiin, mutta sillä ei pysty soittamaan :P
Lauantaina tapaamme taas ystäväperheen. Tutustuin tämän perheen äitiin yhteisen ystävämme Laiskan Vaimon kautta ja olemme sittemmin tavanneet aika monesti perheinemme. Hänen miehensä bloggaa myös ja meillä on aina hauskaa keskenämme. pojat odottavat kovasti tapaavansa heidän lapsensa taas. Viime kesänä emme tavanneetkaan, sillä olimme väärällä rannikolla.
Taidamme olla lähdössä vesipuistoon tms. Olen kohta vesirakoilla.
Huomenna menemme Nasalle katsomaan raketteja. Josta tulikin mileeni, että näimme eilen hieman huvittavan rekisterikilven. Siinä oli raketin kuva ja siinä luki PUM ja alareunassa Challenger / Columbia. Heh.
