Koriseva

Minulla on luultavasti jonkinasteinen ääniyliherkkyys. Ärsyynnyn helposti jos joku lätkyttää esim purkkaa suu auki tai pitää jotain muuta outoa ääntä, samoin jos on pakko julkisessa kulkuneuvossa katsoa videoita äänet päällä (rattoisaa metromatkaa.. minulle). Jatkuva tinnitus on myös kokoaikainen kaverini.

Meillä on asiakkaana eräs herrahenkilö, joka korisee jatkuvasti. Hän siis hengittää ilmeisen raskaasti sekä liikkuessaan että paikallaan istuessaan, ihan salin toiselta puolelta asti kuuluu jatkuva korina. Ja se riipii!! En KESTÄ!!

Tähän voitte lisätä Mörön tälle illalle, niin paketti oli täydellinen. Paitsi Mörön kynnysten paukuttelua ja korinaa myös ilmastointi humisee jatkuvasti.

..uhhuh.. Loppupelejä odotellessa voi vaikka katsoa traileria. Meinas tulla tippa linssiin. (Haluaisin halia Steven litteäksi, kun hän tajusi Buckyn menneen.)

Spoilerivaroitus! Piti alunperinkin laittaa tämä video, mutta en ehtinyt sitä töissä etsiä.

 

Vessapaperirunoutta osa 3

Olet täydellinen 

kaikkine virheinesi,

aina ja ikuisesti.

**

jätän tämän nyt vain tähän.

Aaargh

Katse ja tanssiinkutsu.

Kirjaimellisesti.

Tässä sitä nyt ollaan.

 Siis ihan aikuisten oikeasti? Vessapaperirunous vain paranee, verenpaineet nousee joka vessareissulla ihan uusiin ulottuvuuksiin. Ne on varmaan kuolleet nauruun siellä paperitehtaalla eikä laadunvalvonnassa ole kiinnitetty huomiota teksteihin.

En KESTÄ. Voi v****, mitä paskaa.

Erityisesti ärsytti tänään

Otsikon mukaisesti illalla metron portaissa alatasanteelle seisoksimaan jäävät pissikset erityisesti nyppivät. Miksi oi miksi sitä kaveria on pakko jäädä odottamaan ryppäänä heti siihen, missä portaista astutaan pois? Olen alkanut käyttäytyä keski-äkäisen tädin tavoin ja ryysin pissislauman läpi, vähän ne naureskelivat ihmeissään.

Samaa taktiikkaa oli pakko käyttää juuri ennen lomaa aamumetrossa, kun erään huivirouvan käsveska oli niin jumalattoman kokoinen, että tukki kulkureitit vaikka oli hänen olkapäällään. En käsitä.

Yksi erityinen kypsyyskoe on myös liikenteessä nykyään liikkuvat zombit. Siis ihmiset, jotka tuijottavat luuriaan niin, etteivät yhtään tiedä mitä tekevät.

Niin ja sitten vielä. Ääni meni taas iltaa kohti, töissä. Että sillein. Ihme kyllä ikkunalauta työpöytäni edessä oli imuroitu, siinä olikin todella komeat pallerot.

Mutta nyt siirryn Lewisin pariin sohvalle. Heippa.

Höpötystä

Aamulla kävellessäni töihin (en sitten mennytkään fillarilla) kuuntelin erästä koirankusettajaa. Valitettavasti ilmiö on yleistynyt huomattavasti. Ihmiset puhuvat höpötinnaruin varustettuihin luureihinsa jatkuvasti ja joka paikassa. Se on hirveän ärsyttävää. En minä halua kuulla kumminkaiman serkun viimeisimpiä sairauksia tai viimeisimmästä perheriidasta tai muusta typerästä. Jotenkin ymmärrän höpöttelyn jos on pakko soittaa johonkin ja on kädet varattuina, mutta silloinkin suosittelisin hoitamaan asioinnin kotona tai muussa hiljaisessa paikassa. Kaiken lisäksi näitä höpötinnaruun höpöttäjiä ei erota niistä, jotka juttelevat päänsisäisille äänille. Heitäkin riittää meikäläisen työmatkan varrelle ihan tarpeeksi.

Yksi ammattiryhmä mainittakoon. Siivoojat. Herranmunjee, että asiaa riittää siinä luutun varressa heiluessa. Ihan oikeasti kuulkaa. Jösses.

Loppuun kasaripiisi ihan vain siksi, että siitä tulee iloinen olo :)