Auta Antti

Heti alkuun lätkäisen tuon ihan otsikkoon eli Antti Holman podcastin, joka on hervottoman hauska ja samalla liikuttavan ihana. Olen aivan koukussa Anttiin, joka hörppii kahvia ruokakomerossaan NewYorkissa. Ei voi kuin suositella, kannattaa kokeilla :)

Mitäs muuta.. Viime viikko meni jotakuinkin särkyisissä merkeissä. Lauantaina ei sitten särkenytkään yhtään, oikeastaan koko päivänä, mutta sunnuntaina sitten särki ja huimasi niin, että koko päivä meni ihan vain sohvalla maatessa ja Anttia sekä Richardia kuunnellen. Loppuillasta pystyin jo istumaan ja neulomaan, mutta olo ei ollut hääppöinen. Olin aikonut mennä tänäaamuna uimaan, mutta en sitten uskaltanut, sillä olo on parempi muttei hyvä. Nyt ei sentään huippaa ihan pahasti enää.

Keskimmäinen lähti perjantaina partioretkelle. Siitä keskustelimme isoin kirjaimin torstai-iltana, koska partion jäsenmaksu oli maksamatta. Maksamatta se oli siksi, että kysyessäni häneltä ennen joulua aikooko hän jatkaa partiohommissa, vastaus oli "Emmätiiä" ja jätin siis maksun maksamatta ja sanoin, että ilmoittaa lippikseen, ettei ole enää jäsen. No eihän se mitään ollut ilmoittanut, joten nyt sitten retkimaksu + jäsenmaksu olivat yhteensä satasen ja rapiat ja siksi siis isot kirjaimet. Mies maksoi maksut ja keskimmäinen oli kaksi yötä reippailemassa. Yritän vain siis sanoa sitä, että mielelläni maksan lasten vähät harrastukset, mutta tuo emmätiiä käy välillä hermoille. 

Olimme siis kolmestaan kotona ja niinpä menimme lauantaina Itikseen syömään intialaiseen ja sen jälkeen leffaan katsomaan Lego-elokuva 2:n. Se oli ihan hauska, paljon leffaviittauksia ja ihanat raptorit JurassicWorldista (koska Emmettin ääni on Chris Pratt). Että laatuaikaa vietimme.

Nyt on taas aika tehdä taukojumppa. Kaupunki hankki kaikille työpisteille jumppaohjelmat ja olen nyt verrytellyt niskaa tässä samalla. Asiakkaita ei näytä pahemmin häiritsevän meidän heilumiset :P

Kaamea väsy

Aamulla herätessäni tunsin sen jo. Huimauksen. Se jatkui ja taas olin pyörtyä pari-kolme kertaa ennen kuin sain itseni lähtökuntoon. Istuin sitten jonkin hetken kauemmin kotona aamupalapöydän ääressä, koska ajatus kävelystä metrolle oli hiukan uhkaava. Loppujen lopuksi kuitenkin pääsin töihinkin ja olo parani jonkin verran.

Kuitenkin koko päivän olo oli pöljä ja toistaitoinen. Palolla lounasta maksaessani huomasin ensin henkilökortin olevan pukukaapissa, onneksi työpari oli vieressä ja saattoi vilauttaa korttiaan, ja sitten rahat menivät ties minne piiloon, melkein lautasen allekin yksi. Onneksi ei ollut jonoa ja kassasetä on mukava.

lähdin kotiin aikaisemmin, olin luvannut käydä ostamassa kummipoikien joululahjat ja kävinkin sutjakkaasti hakemassa ne. Sitten sain päähäni hakea samalla poikien lahjat, mutta sepä olikin mutkikkaampi juttu. Kolme kirjakaupan jälkeen, joista toivelistalla ollut lahja oli tietysti keskimmäisessä, aloin olla aika hyytynyt. Lisätään tähän vielä kävely kotiin kirjaston kautta, niin saadaan hyvin väsynyt äitihenkilö.

Onneksi kotona pojat olivat parhaillaan imuroimassa yläkertaa ja sen hoidettuaan aloittivat Monopoli-pelin pienimmän toiveesta, joten olen saanut istuksia aivan rauhassa (selvittämässä lankakerää).

Nyt kellistyn petiin. Mies sanoi, että yöllä olin ainakin viisi-kuusi kertaa hypännyt istumaan sängyssä niin, että hänkin heräsi. Voinemme miettiä, mistä pojat ovat perineet unikävely- ja unissapuhumis-taipumuksensa.. Jep. Loppuun pieni fantasia-filmi-parodia.