Siinä maksaessani varmistin kassatytöltä (no oli se varmaan mun ikäinen), että Hobitti on varmasti saatavilla maanantaina ja hän myönsi iloisena asian. Sanoin nähneeni leffan viisi kertaa ja hän oli kovin positiivisesti yllättynyt. Tunnen itseni friikiksi.. mutta eipä se haittaa kyllä mitenkään. Olen ohittanut jonkin huomaamattoman merkin enkä enää ajattele yhtään sitä, mitä muut mahtavat minusta ajatella. (Se on jotenkin kummallista, kun suurimman osan lapsuuttani ja teini-ikää muistutettiin siitä, että pitää ajatella mitä muut ajattelevat sinusta. Miksi ihmeessä pitäisi?)
 | ||||||||||
| Kuva meikäläisen tämänhetkisestä mielentilasta |
Ja illan piisi on koko perheen suosikki :P Mahtava korvamato!
