Viime torstaina menin työterveyslääkäriin sovitulle käynnille valittamaan nivelrikkovarpaistani ja samalla juttelimme koholla olevista kolesteroleista ja leposokereista. Oli oikein kiva lääkärirouva, sanoi vain että pudota painoa ja katsotaan veriarvot syksyllä uudestaan. Hän tutki jalat tosi hyvin ja arveli, että on plantaarifaskiittia nivelrikon lisäksi. Verenpaineetkin ovat olleet oudot, joten pääsen vuorokausiseurantaan sen suhteen. Olin juuri käynyt labrassa sopimassa tuon verenpaineseurannan ja menin töhin, niin soittivat HUSista että olisi peruutusaika leikkaukseen ja tulenko. Sanoin tietysti heti kyllä, vaikka en ollut edes neuvotellut työparin kanssa. Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi puolikkaan miekkosemme avulla ja esimiehen luvalla ja työparikin oli ihan ookoo asian kanssa.
Perjantaina kävin verikokeissa Kampin labrassa, menin ystävälle kylään ja vietin mukavan viikonlopun. Maanantaina tapoin aikaa siihen asti, että mies tuli kuskaamaan minut Jorviin ja sielläpä meni sitten tiistaihin saakka.
Heräämössä makoillessani hoitaja kertoi, että kirurgi oli kommentoinut kilpirauhastani aikamoisen kokoiseksi, joten oli varmaankin ihan oikea päätös saada se pois painamasta. Itsestä ainakin tuntuu nyt, kuin henki kulkisi paremmin eikä ahdista makuuasennossa.
Töissä naureskelin, että jään kahdeksi viikoksi koronakaranteeniin. Enpä olisi arvannut, kuinka läheltä menee - suorastaan jopa osui ihan kymppiin. Ylioppilaan kirjoitukset jatkuvat, ainakin nyt on äidinkieli suoritettu. Ensi viikolla olisi matematiikka, fysiikka ja ehkä englanti, jos menee korottamaan kuten aikoi.
Nuorin on ollut kotosalla koko alkuviikon kurkkukipuisena ja päänsärkyisenä. Saa nähdä, meneekö huomennakaan kouluun.
Mies jää etätöihin työnantajan suosituksesta.
Onneksi on kirjoja, tv, elokuvia ja Sirius sohvakaveriksi. Kyllä se tästä.
