Torstaita

Voisin sanoa, että torstai on tosiaan toivoa täynnä. Aloitin aamun etsimällä kissaa. Se oksenteli aika kovasti eilen ja ajattelin, että se on ryöminyt kuolemaan jonnekin, kun en löytänyt sitä mistään enkä kuullut kuorsaustakaan. Loppujen lopuksi katti veti sikeitä olkkarin ikkunalaudalla verhon takana nukkuen niin sikeästi, ettei edes kuorsannut. Tarkkailin sitä hetken, että näin sen varmasti hengittävän.


Tänään jossain mielenhäiriössä päätin tarkastaa feissarin viestikansioista sen 'roskalaatikon' eli muut ja yllättäen löysinkin sieltä pari ihan oikeaakin postia. Toinen niistä oli eräältä ihmiseltä, jonka olen pari vuotta luullut olleen kuollut kun hän katosi aivan täysin maan pinnalta. Olen todella iloinen siitä, että löysin hänet taas :) Viestittelimme sitten jonkin aikaa ja päivittelimme tiedot, olipa oikeasti mukava yllätys.

 Kävimme kolleegan kera kahvilla pienessä kivassa kuppilassa työpaikan lähellä muutaman muun ihmisen kanssa ja oli tosi kivaa. Juttelimme joogasta ja buddhismista jne kaikenlaista. Huomasin, että eräs asiakas kuunteli meitä ja naureskeli samoille kohdille jutuissamme kuin mekin. Ihan hauska huomata, koska itse harrastan samaa :P

Töiden jälkeen ajattelin käydä luovuttamassa verta ja pääsinkin niin pitkälle, että tyttö otti hempan. Sitten kerroin hänelle, että olen menossa ensi viikolla jatkotutkimuksiin altistumisen vuoksi ja siihen tyssäsi.. kuulemma verenluovutus laskee hemppaa sen verran, että se haittaa pef-mittauksia. No, menen syksyllä sitten uudestaan.

Luin 'Fight Club' -kirjan loppuun enkä oikein tiedä, viitsinkö edelleenkään katsoa elokuvaa. Arvasin jutun juonen jo ennen puoltaväliä..

Unohdin eilen mainita saamastamme kutsusta. Vanhimman veljeni nuorimmainen (poika) on menossa vihdoin naimisiin pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa ja häät pidetään Ähtärissä asti. Sinänsä tosi kiva juttu, mutta.. nou kän duu. Vaikutamme varmaankin tosi tylsiltä oudoilta, mutta ne kemut olisivat juuri kahden mökkiviikkomme välissä, mies joutuisi ajamaan ~900km pelkästään niiden vuoksi, minun pitäisi rahdata juhlakamat mökille.. juu ei kiitos. Menemme joskus sitten ihan rauhassa mieluummin, kuin muutamaksi tunniksi kauhean hässäkän kera. Että kiva kun kutsuivat. Niih.

Sellainen päivä tänään. Ihan kiva. Allaoleva video valittu monestakin syystä eikä ehkä vähiten siksi, että yksi tyypeistä muistuttaa Thorinia..

Perjantaiperjantaaaiii

JEE, vihdoin. Perjantai. Jolla tosin ei ole mitään merkitystä tänä viikonloppuna, koska huomenna on lähiopintopäivä eli pari luentoa.

Eilen kävin töiden jälkeen leffassa työkaverin ja hänen nuoremman tyttärensä kera. Tällä kertaa vuorossa oli "Imitation game". Voin suositella lämpimästi! Sekä Benedict että Keira näyttelivät upeasti roolinsa, mutta itse asia oli myös tärkeä. Kyseessä on kertomus Alan Turing-nimisestä heppulista, joka kehitti nykyisen tietokoneen prototyypin Toisen Maailmansodan aikaan, kun Englanti koetti saada avattua saksalaisten kryptattuja viestejä. Samalla toki sivutaan homojen oikeuksia, mikä tavallaan luo perspektiiviä myös nykyaikaan.

Kotona sain allekirjoittaa pienimmän kahteen matikankokeeseen nimmarin. En olisi päässyt kokeista läpi, sillä menen aina sekaisin sanallisista tehtävistä. Onneksi lapsi sai molemmista 9-. En ymmärtänyt tehtävää, vaikka sekä mies että pienin selittivät ne. 

Tänään kävin Kaisa-opiskelijakirjastossa esittelykierroksella ja onhan se hieno. Esittelyn meille piti kirjastonhoitajasetä, jonka erityisalueena ovat arabian-, heprean-, turkin- ja latviankielisen aineiston luettelointi ja kokoelmatyö. Varsin mielenkiintoinen henkilö.

Kaisa-kirjaston jälkeen juoksin hetken ympäri kaupunkia, kunnes läksin kotiin. Olin ensin aikonut mennä katsomaan "Theory of everything"-elokuvan, mutta en ihan oikeasti jaksanut. Vähän harmittaa, mutta kai sen joskus näkee.

Ostin eräästä pikkukaupasta amerikkalaista valmistaikinasekoitusta ihan testimielessä. Ihan hyviä brownieita tuli, ei ihan tällaisia. (Kuva on cakewrecks.com-sivustolta, kannattaa käydä hakemassa päivän naurut.)

Työpaikalla olen ensi viikon alussa pari päivää yksin, sillä se puolikas työkaveri on sairaslomalla kuun loppuun ja toinen pitää pari vapaapäivää, jotka anoi aikaa sitten. Hän oli valmis siirtämään niitä, mutta sanoin pärjääväni, koska hän istuu töissä _aina_ ja ansaitsee nyt tämän lyhyen vapaansa. Minä kyllä pärjään.

Keskiviikkona onkin sitten Perryn Katen keikka, jonne menen lainalapsen kanssa, saman jonka kanssa olin eilen leffassa. Oikein kiva tyttö, mutta täytyy sanoa, että kyllä tytöt aikuistuvat hurjan paljon aikaisemmin kuin pojat. Niin se vain on.

Tästä pääsenkin torstaihin, jolloin olisi viimeinen tentti olettaen, että pääsen läpi. Edellisestä sain ykkösen, onneksi. Siinä oli niin kummalliset kysymykset, että olin jo menossa uusimaan. Onneksi näin päin.

 Ja loppuun hiukan electro swingiä. Lähden tästä nukkumatin seuraan.