Perjantaina vietimme työpaikalla erään kauanpalvelleen henkilön eläkejuhlia ja oli varsin rattoisaa. Taas kertaalleen voi sanoa, että humanisteilla on parhaat kemut. Päivänsankari oli leiponut aivan ihanaa porkkanakakkua ja muutakin oli tarjolla.
Eilen meillä oli jälleen jokavuotiset Elojuhlat ystäville. Nämä olivat jo luultavasti 30nnet, vähän laskutavasta riippuen. Joka tapauksessa aika monennet.
On kiva nähdä vanhoja kavereita, joista osa on ollut mukana omassa elämässäni jo peruskoulu- ja lukioajoilta saakka. Kaikki olemme vanhenneet, ensimmäiset vauvat kasvattavat jo omiaan ja meillä alkaa olla vanhusten vaivoja, kuten verenpainetta ja muuta mukavaa.
Söimme hyvin, grillasimme kanaa, nautaa ja possua sekä vegepihvejä, myös vihanneksia, ja jälkkäriksi olin leiponut marjapiirakkaa, jossa oli valkoherukkaa ja karviaisia.
Grilli- ja ruokakuvat otti eräs ystävä.
Toki edelleen olemme hiukan hassuja ja eräskin pariskunta on hankkinut kolme lemmikkikanaa, joista riittää tarinaa. Kuulemma niillä on ihan omat valjaat kävelyretkiä varten. (Meillähän ei ole edes kissalla valjaita.. )
Katselin torstai-iltana Netflixistä juuri ilmestyneen Torstain murhakerho-elokuvan, joka oli erittäin hauska. Todella hyvät näyttelijät kantoivat koko leffan upeasti.
Nyt katselen Siriuksen kanssa Areenasta uutta tanskalaista sarjaa Sukupolvien salaisuus.
Tervehdys jälleen. Ihan ei mennyt kuukautta päivitysten välillä. Yritänkin nyt muistella, mitä kaikkea on tullut touhuiltua tässä sohvalla istumisen ja Buffyn tuijottamisen lisäksi. Toki työt haittaavat edelleen vapaa-aikaa ikävästi.
Marraskuun lopussa kävimme katsomassa uuden Ghostbusters : Afterlife -elokuvan miehen, nuorimmaisen ja yhden ystäväni kanssa. Täytyy sanoa, että se oli hyvä, oikeinkin hyvä. Elokuva kunnioitti vanhoja Ghostbusterseja ja siinä nähtiin koko vanha kaarti paitsi Rick Moranista, myös Sigourney Weaver. Myös tämän vuoden Maailman seksikkäimmäksi mieheksi valittu Paul Rudd oli aivan mahtava roolissaan ja vaahtokarkkiukkelit varastivat shown.
Joulukortit sain askarreltua kerrankin erittäin ajoissa valmiiksi ja postiin. Itsenäisyyspäiväviikonloppuna tein pipareita hirmuisen määrän, mutta niitä pitää kuulemma tehdä vielä lisää. Nuorimmainen on ilmaissut halunsa leipoa niitä kanssani aatonaattona. Tai kun koulu loppuu. Ja nyt mietinkin, pitäisikö yrittää tehdä joku kunnianhimoinen piparitaloprojekti vaikka olen jo tenhyt kahdeksaan pikkumökkiin seinät ja katot odottamaan kokoamista. Viime joulun mökkikylä oli nimittäin aika kiva juttu ja sen aion uusia.
Viime viikolla vihdoin laitettiin neljä uutta kruunua samalla istumalla. Aikaa meni kaksi ja puoli tuntia kesken työpäivän ja rahaa meni myös ihan riittävästi. Nyt perjantaina hammaslääkäri haluaa vielä katsoa, pitääkö jostain hioa (pitää), mutta muuten on ollut hyvä.
Vähän mainostan myös ravintola Brödin joululounasta. Eilen meillä oli yksikön palkitsemislounas siellä ja olikin tosi hyvä ruoka ja mukavan rauhallinen ravintola.
Tiedättekö sen tunteen, kun kävelet kohti työpaikkaasi ja tajuat, että sen ulko-oven edessä seisoo paloauto kaikki valot vilkkuen? Joo, en tiennyt minäkään ennen tätä aamua. Vähän oli karu tunne, mutta onneksi kyseessä oli 'vain' henkilökunnan sosiaalitilassa ylikuumennut (eli jäänyt vahingossa virrat päälle) hellanlevy. Onneksi siinä ei ollut mitään päällä ja verhotkin kaukana. Toki henkilö, jonka moka tämä oli, on ollut jo esimiehensä kanssa vatu-keskusteluissa.. En tiedä, miten käy.
Kävin eilen pitkästä aikaa itsekseni elokuvissa katsomassa House of Guccin, joka sekin oli varsin hyvä. Jos en olisi tiennyt Jared Leton roolihahmoa, niin en olisi tunnistanut häntä. Al Pacino oli mainio, Lady Gaga oli oikein hyvä ja Adam Driver.. uuh. Hesus. Niin hurmaava, aina.
Ainiin, nuorimmaisen koulu piti maanantaina vanhempainillan kevään yhteishausta kaikkien ysien vanhemmille. Kyseessä oli tiims-kokous ja kyllä vähän ihmettelen, meitä oli 16 vanhempaa verkon päässä (minä ja mies poisluettuna siis 14). Eikö ihmisiä kiinnosta lastensa koulunkäynti? Toki jo vuosia sitten joku poikien luokanvalvojista sanoi, että ne vanhemmat, joita kiinnostaa, osallistuvat. Että niin.
Totuttelen takaisin työarkeen eli maanantaista lähtien olen mennyt joka päivä kustannuspaikalle, jossa on todella hiljaista. Minun ja kolleegan lisäksi siellä on 2-4 vahtimestaria ja kaksi henkeä toimistossa sekä satunnaisesti muita.
Ensimmäiset päivät ovat kuluneet kuulumisia vaihdellessa vähän kaikkien kanssa. Se olikin se ainoa asia, jota etätöissä kaipasin eli käytäväpalaverit. Nyt tuntuu välillä, että ehkä pitäisi niitä oikeitakin hommia tehdä, onneksi ei ole varsinaista kiirettä vielä. Katsotaan toukokuun lopussa, onko silloin. Meillä nimittäin tehdään yleisten tilojen uudelleenkalustusta, johon kuuluu myös kirjaston jonkinasteinen facelift ja uusia kalusteita saapuu 25.5. alkaen.
Eilen lähdin töistä jo puoliltapäivin, mies tuli hakemaan ja kurvasimme kotiin Kaupunginpuutarhan kautta. Kävimme hakemassa orvokkeja ja pari pelakuuta astioihin istutettavaksi pihalle ja parvekkeelle. Klo 13 mulla alkoi teamskokous, joten siihen piti olla kotosalla ja koneen ääressä, hyvin ehdimme. Kokouksen jälkeen tein vielä yhden homman työblogiin ja pääsin lopettamaan työt vähän ennen viittä.
Nyt kun mies kuskaa minua töihin, menee työmatkoihin noin vartti. Saa nähdä pitääkö ensi viikolla vaihtaa pyöränselkään tai metroon, sillä oletan liikenteen lisääntyvän kun koulutkin aukeavat. Olisi kyllä syytäkin pyöräillä nuorimmaisen kaikkien köksänläksyjen jälkeen.
Keskiviikkoaamuna piti raahustaa kustannuspaikalle, vakkei olisi yhtään tehnyt mieli. Heti alkaneen vuoden kunniaksi metroliikenne takkuili, mutta olin silti lyhyemmän aikaa työmatkalla kuin mies, joka lähti aikaisemmin.
Kauhea talvimyrsky, kuten näkyy.
Työpäivä meni jotenkin ja kävin työkaverin kanssa Kuntatalolla lounaalla, koska siellä oli paremmat ruoat kuin Palolaitoksella.
Liikkuvasta ratikasta otettu kuva Töölönlahdesta ja Villa Kivi valaistuna
Lähdin töistä neljältä ja ehdin ostaa mm. uudet farkut ennen kuin ystävä saapui Sokokselle. Ennen joulua oli puhetta mennä tsekkaamaan teamLab uuteen AmosRex-museoon, mutta koska jonotus pakkasessa ja tuulessa ei houkutellut, menimme Sokoksen kahvilaan ja nautimme lämmöstä. Istuimme pari tuntia mukavassa kahvilassa ja juttelimme kaikenlaisista asioista. Lähtiessämme menimem kemppariosaston läpi ja saimme kuulla, että ratikkalinja oli poikki juuri Sokoksen nurkalla, joten ystävä tuli seurassani Rautatientorin puolelle, josta pääsi bussilla kotiinpäin.
Jep. Laihis alkaa loppiaisen jälkeen.
Torstai-aamuna heräsin viideltä ja sain uudelleen unen päästä kiinni hetkeä ennen herätystä. Oli aika tuskainen työpäivä, mutta sain tehtyä todella paljon paskahommia pois ja nyt onkin mukava mennä takaisin maanantaina. Tajusin kesken työpäivän, että keskiviikkona meni ääni ja torstaina oli herätessä silmät aikalailla rähmässä eli on tuolla sisäilmassa edelleen ongelmia. Jos voittaisin Lotossa oikein kivasti, voisin tehdä jatkuvasti nelipäiväistä viikkoa (tai muuttaa jonnekin kauas pois).
Töiden jälkeen tapasin nuorimmaisen Kampissa ja kävimme syömässä Forumissa ja kuuden maissa menimme katsomaan Mortal engines-leffan toisen ystäväni kanssa. Elokuva oli todella hyvä. Olin lukenut kirjan ja miettinyt, miltä näyttäisi Lontoo liikkuvana ja nyt Peter Jackson kavereineen näytti sen minulle. Elokuva alkoi heti toiminnalla eikä toiminta oikeastaan hidastunut missään kohti. Oikeastaan vain yksi asia jäi häiritsemään, mutta en viitsi spoilaamisen vuoski sitä tässä kertoa. Hugo Weaving oli jälleen kerran aivan mahtava ja minusta oli mukavaa, että pääsosassa oli kaksi (minulle) tuntemattomampaa näyttelijää. He olivat kyllä todella hyvät myös.
Kotona oli keskimmäinen leiponut patonkeja onnistuen erinomaisesti :) Lisäksi hoitivat aamusella lumityöt, kun mainitsin miehen ehdottaneen moista aktiviteettia aamu-urheiluksi.
Tänään kävin nuorimmaisen kanssa Itiksessä ostamassa uudet kengät ja parit kalsarit, mokoma kasvaa kuin rikkaruoho. Ostimme myös Kakkugalleriasta herkkua <3
Mango-lime, koko perheen suosikki
Kohta pääsen keskimmäisen (ja tyttöystävän) lämmittämään saunaan.
Allaoleva biisi ihan siksi, että nyt on 20 vuotta Princen "1999"-biisistä, hullummaksi vain menee maailma.
Olen tehnyt kaikki joulukortit ja ulkmoaiden jo lähettänytkin. Saattaa olla, että ensi jouluna en lähetä mitään kortteja, kun katson paljonko nuo maksoivat loppujen lopuksi. Viisikymmentä (noin) korttia ja niihin merkit, yksi paketti Kanadaan ja lopputulos on vähän päälle satanen. Voisin antaa senkin rahan jollekin muulle tai vaikka Hesylle kissanruokaan.
Vähän alakuloinen olo alkaa iskeä, väsymyksestä ja pimeästä aiheutuen. Olen nukkunut muutaman viikon todella huonosti, heräilen välillä ja hikoan niin, että vesi valuu norona kaulasta alas. Lisäksi tänään eräs asiakas kertoi menettäneensä 40-vuotiaan vaimonsa keuhkokuumeelle vähän aikaa sitten, oli aika vaikeaa olla menemättä mukaan siihen suruun.
Lisäksi Poika Yrjö peruutti keikkansa, mutta eipä se niin minua haittaa, Mareettaa ehkä ennemminkin. Menen kuitenkin Tukholmaan viikonlopuksi hänen kanssaan, minulle se kirjallinen tilaisuus on tärkeämpi kuin BG.
Kohta pääsen kotiin. Työpari oli päivitelly SportsTrackeriin jotain rännästä, yritin hypätä nopsaa sen sanan yli. Kylmä siellä on kuitenkin.
Ainiin, tapasin meidän uuden esimiehemmekin pikaisesti hänen käydessään tässä pyörähtämässä viransijaisensa kanssa katselemassa taloa. Ihan mukavan tuntuinen miekkonen, minua nuorempi. Twitter-profiilistaan tiedän hänen olevan vihreä historioitsija ja hänen perheeseensä kuuluvan myös aviomiehen. Mielenkiintoista on nähdä, minne hän meidät luotsaa tässä maailmantilassa.
Nyt pistän pillit pussiin ja suunnistan kotio. Nähdään taas!
Tänään oli asiakkaita tai oikeammin sanottuna kirjastoon tutustujia enemmän kuin varsinaisina aukiolopäivinä.
Tietysti ensimmäisenä tuli veljeni hakemaan yhtä allekirjoitusta, jotta saamme kuolipesän veronpalautukset itsellemme. No, siinä ei kauan mennyt (onneksi). Oli kiva nähdä Kimmoakin pitkästä aikaa. Hän kertoi käyneensä maanantaina mökillä hakemassa pari taulua, jotke menevät keväällä Riihimäelle taidenäyttelyyn lainaan.
Ollessamme lähdössä lounaalle Palolaitokselle tuli eräs opettaja hakemaan hänelle luvattua aineistoa, onneksi sekin oli nopea homma ja pääsimme syömään makoisia maksapihvejä.
Lounaan jälkeen saimme vieraiksemme erään lähistön opetuspaikan maahanmuuttajaopiskelijat. He puhuivat jo hyvää suomea ja olivat varsin hauskoja. Kaksi opettajaa oli mukana ja esittelimme sitten koko taloa hieman heille kaikille. Kävimme myös tutustumassa juhlasaliin, jossa Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat harjoittelivat tulevan joulujuhlan ohjelmaa, heillä kun on liian pieni sali itsellään.
Heistä päästyämme kaksi omaa opettajaamme poikkesi jouluntoivotuskäynnillä ja vaihdoimme kuulumiset sekä päivittelimme eilisen uutisia.. Kopioin tähän erään tuttavani fasekaverin sanat.
"Kelluva kakka jota ei saa millään vedettyä viemäriin.
Aina kuuluu "plumps" ja Hakkarainen pilkistää pöntöstä"
Näiden jälkeen tulikin kaksi taideharrastajaa hieman porrastetusti paikalle kyselemään talon taideteosten nimistä ja tekijöistä. Toinen kyseli vanhoista ja työpari lähti hänen kanssaan kirjavarastoon etsimään tietoa ja toinen kyseli uudemmista, hänelle lupasin laittaa s-postia kunhan saamme tiedot kaivettua johtajasta.
Alla yksi talon taideaarteista, joka on tosin tällä hetkellä näyttelyssä jossain (en muista missä). Jos haluatte kuukkeloida työpaikkani niin siitä vain :P
Contrapunctus
Vihdoin pääsin pois töistä ja mies oli vastassa autolla, testiajoa suorittamassa. Se sujui hyvin, joten kävimme sitten kahdessa(!) tukussa ostamassa loput joulu-yms. ruoat. Pitää syödä muulloinkin, kuin pyhinä.
Nyt lähden nukkumaan. Huomenna menen JHLn luottamusmiesten tapaamiseen (kääk) Opeviin ja illalla katsomaan Tähtien Sodan uudestaan. Nähdään!
Niin, sitäkin olisi saanut glögiin. En ottanut. Sen sijaan lokkeilin pöytänaapureiden punkkupulloilla sen verran, että sain ehkä kokonaisuudessaan pari pientä lasillista nautittua kinkun ja laatikoiden kyytipoikana.
Ylipäänsä pikkujoulut olivat ihan mukavat, ruoka oli hyvää ja musiikkikin toimi, koska sen tarjosivat osallistujat itse. Paitsi Tiernapojat, jotka kävivät meitä ilahduttamassa heti alkuun kauniilla laulullaan. Lahjatkin jaettiin rokkipukin (esimieheni) ja kahden tontuntampion (toiset esimiehet) toimesta. Kovasti toivoin saavani suklaata, mutta vetäisinkin korista tällaisen. Olen hieman pettynyt (lapsellisesti).
No, tiedän mitä annan veljelleni kun hän tulee tuomaan pienimmän lahjan. Meillä ei ole noille mitään käyttöä enkä halua täyttää kaappeja turhilla tavaroilla.
Tuon ylläolevan kuvan oli kaveri löytänyt netin syövereistä. Käännös kohdillaan :P
Tässä vielä jouluruno. Kuten esittäjän runokokoelma "Kauheimmat runot" myös, aivan helmi :P
Taidan mennä lauantain kunniaksi sohvalle tuijottamaan ruutua ja neulomaan. Jos saisin hihan tänään valmiiksi, voisin siirtyä seuraavaan neulottavaan :P Simon's cat on asian ytimessä :P
Fanikuva ryökäleestä, jonka jouduin illalla kahteen kertaan viemään hanan alle, kun tuo yritti mm. kiivetä peikonlehteen.
Nyt vihdoin kyykkäysartikkeli on vapaasti luettavissa tässä linkissä. Täytyy tunnustaa, että olen autuaasti unohtanut koko kykkimisen tässä viime päivinä, mutta ainahan voi parantaa tapansa. En tiedä, johtuiko siitä vai mistä, mutta vasemman jalan kolme pienintä varvasta ovat särkeneet päkiästä asti aivan törkeästi pari yötä ja väpättäneet. (Vamma, jonka sain kaatuessani pahasti iskiashermon päälle pienimmän eskarivuonna.)
Nauroimme töissä makeasti Kaupungin työntekijöiden mahtaville eduille. Keskustelimme siis siitä, ettemme enää saa ns. Liikuntaseteleitä, koska henkilökuntaedut ovet 'niin' upeat. Tämä upea etu koskee esim. Kaupunginteatterin lippuja, joista saamme noin kolmen euron alennuksen esittämällä henkilökortin. Eikä siinä kaikki; henkilökortin esittämisen lisäksi pitää täyttää lappu, josta selviää nimi + organisaatio. Välillä ei oikein kehtaa edes esittää sitä henkilökorttia, kun ajattelee, että on ostamassa helkkarin kalliita teatterilippuja ja sitten alkaa itkeä jotain superminialennusta.
En ollut näköjään laittanutkaan tänne kuvaa melkein-valmiista villapaidastani. Tämä on ensimmäinen, jonka olen neulonut ylhäältä alaspäin. tai no oikeasti toinen, mutta sen ensimmäisen ohje oli niin surkea, että luovutin ja sittemmin purkasin koko tekeleen. Langat löytyvät edelleen jostain.
Hihat palo.. eikun siis puuttuvat vielä
Tuli kuvatekstistä mieleen, että harmitti kun kuulin Mentalwear-kaupan menneen nurin muutama vuosi sitten. Onneksi kaapissa on edelleen Aivan valtavan upea päivä-t-paita sekä Avainlapsi-avainnauhakin on jossain.
Näin tämän tänään, aika osuva
Taidan mennä nyt sohvalle katsomaan Daredevilin seikkailuja ja neulomaan niitä hihoja. Suen sukat on seuraavana listalla.
Sarjassa 'Asioita, joita en ymmärrä' eli pöntön istuinrengas ja sen herättämät tunteet.
Huomasin muutama päivä sitten Twitterissä tuttavan twiitanneen siitä, kun työpaikan miehet jättävät unisex-vessoissa renkaan ylös käyntinsä jälkeen. (Tämä tuttava on siis ranskalaisnainen, joka opiskelee Aallossa, olemme olleet vuosia nettituttuja.)
Hänen tviitistään muistui mieleeni, kuinka entisessä työpaikassani oli alkuun kaksi unisex-vessaa. Lähdin kolmeksi vuodeksi kotiin lapsen kanssa ja palatessani työmaalle näin vessojen ovessa M- ja N-kirjaimet. Kysyin syytä joltakulta ja sain selitykseksi, että eräs naiskirjastonhoitajista oli aina henkilökuntakokouksissa vaahdonnut ylösjätetyistä rinkuloista ja sitten oli päädytty tähän ratkaisuun. Tietysti kaikki, joita renkaan ylösjättäminen ei haitannut, voivat hyvin käyttää M-vessaa edelleen (esim. allekirjoittanut).
Viishenkisessä perheessä, jossa minä olen ainoa naispuolinen kissan lisäksi, tästä saisi varmaan megaluokan perheriidan, jos vain ymmärtäisin miksi en voisi ihan itse laskea rinkulaa miehen jäljiltä. Olen ajatellut, että minulta varmaan puuttuu joku nais-geeni-juttu.
Tämä aihe on ilmeisesti monelle naiselle yksi esimerkiksi suhteen suurista kompastuskivistä. Toivoisinkin armaiden lukijoideni selitystä tälle, jos siis tunnet kuuluvasi siihen joukkoon, jolle renkaan ylösjättö on kaikkein pahin mahdollinen asia (tai jotain sinne päin), niin kerro miksi?
Työpaikalla tänään aioin avata kirjaston puhelimen, kun aukioloaika oli käsillä ja koska luuria ei heti löytynyt edes lähimpien paperipinojen alta, niin soitin siihen toisella puhelimellamme.
*sointiääni*
"Haloo?" nuorehko miesääni vastaa. Hyvä, etten hämmästykseltäni tiputtanut luuria roskikseen.
"Päivää, Puskissa siitä-ja siitä kirjastosta. Kertoisitko, miten olet saanut tämän puhelimen haltuusi?", kysyin.
"Niinjoo.. ööh.. mä ostin tän eilen illalla yhdeltä tyypiltä Piritorilla kahella kympillä", mies sanoo.
"Jaa. Me kyllä tarvittaisiin sitä täällä, että jos voisit palauttaa sen", sanoin aika tiukasti.
"No voi hitto. Saanko mä rahat takasi? Kun on aika huono tilanne just nyt".
"No en osaa sanoa, katsotaan kun tuot sen puhelimen tänne. Vai soitanko poliisille, niin voit saada syytteen varastetun tavaran ostamisesta."
"Ääh.. jaa.. no mä tuon sen. Mä oon nyt Haagassa, mutta tuon kun tulen sinnepäin."
"No kiva, jos tuot."
Että sellaista. Ainakin saatiin hyvät naurut, vaikka puhelinta ei tulisikaan takaisin. Liittymä on ainakin väliaikasesti suljettu :P
Eilen onnistuin auttamaan erästä työ-ystävää. Olen ollut arka sanomaan hänelle epäilystäni siitä, että hänen pitkäaikainen raittiutensa on ehkä katkennut. Eräs toinen ystävä päivystää aa:n tukikahvilassa viikottain, joten pyysin häneltä kahvilan osoitteen ja toiminta-ajan ja annoin ne lapulla työ-ystävälle. Sanoin, että pelkään hänen suuttuvan kun puutun asioihinsa, mutta hän sanoi olevansa kiitollinen avustani (sai mokoma ruoja minut melkein itkemään). Toivon, että hän menee kahvilaan juttelemaan jos tuntee sitä tarvitsevansa.
Toinen työ-ystävä (matkakaveri) sai monivuotiset Käsityön taiteen perusopintonsa vihdoin valmiiksi ja menin eilen töiden jälkeen juhlistamaan asiaa lopputyönäyttelyyn Vuotaloon monen muun kanssa. Valmistuneiden työt olivat hienoja, mutta tietysti pidin ystävän työstä ehkä eniten. Ystävän nuorempi tytär esitti tilaisuudessa kaksi laulua, hänellä on hieno ääni ja muuntautumiskykyä.
Opin eilen myös uuden asian työpaikalla eli kuinka kopiokoneella saa skannattua asiakirjan ja lähetettyä sen suoraan sähköpostiin. Eikä siihenkään opetustuokioon tarvittu kuin kolme ihmistä :P
Tänään työpaikalla bongasin meidän tilaihmisen ja sanoin sitten uudesta sosiaalitilasta pari sanaa. Lähinnä sen ilmanlaadusta aamuisin, joudumme nimittäin ensitöiksemme avaamaan ikkunan aina aamulla, koska ilma on veitselläleikattavan paksua. Hän lupasi välittää viestini jonnekin, mistä tulee joku mittaaja.
Olin myös pari tuntia tilassa, jossa en viime talvena voinut olla kovinkaan pitkään ja oireet olivat taas samat (väsymys, äänenkäheys, kurkkukipu). On hieman noloa, kun ääni menee kesken puhelun eikä asiakas saa selvää mistä on kyse.
Pilates alkoi myös ja olikin tiukka 90-minuuttinen, mutta hauskaa oli myös :)
Aamusella meillä oli kirjaston yt-kokous, me kaksi ja esimies. Se meni aika kivuttomasti, sillä olimme jo aiemmin saaneet esittää toiveen loppusijoituspaikasta ja siihen oli suostuttu. Ainut mikä mietitytti, oli tuleva pomo, koska puljun kakkospäällikkö on aika käsi (kauniisti sanottuna) ja sähläri, mutta onneksi hän ei olekaan pomomme vaan puljumme ykköspomosta tulee sitten esimiehemme alkaen kesäkuun eka.
Iltapäivällä kävin käsiksi poistokirjaläjään, joka on tuotu eräästä työhuoneesta. Tämän työhuoneen viereisessä huoneessa on sädesientä (joka on normien rajoissa..). En ollut montakaan kirjaa ehtinyt käsitellä (poistaa rekisteristä ja repiä kansia irti), kun alkoi kurkkua kuristaa. Tein kuitenkin sen pinon valmiiksi, minkä olin aloittanut ja sitten sanoin työparille, että en pysty. Otin taas kaikki lääkkeet, myös särkylääkkeen, koska iski hillitön jysäri ja väsy.
Tapoin aikaa kunnes saatoin lähteä pilatekseen. Ilmeisesti tuosta 'yliannostuksesta' johtuen meni ääni aika pahaksi sielläkin, koska rappukäytävä ja pukuhuone on aika huonossa kunnossa. Yleensä en saa oireita siellä, vaikka olen ollut varuillani. Siksikin yritän aina ulkoilla ainakin osan matkasta, että keuhkot saisivat vähän happea ennen tuntia.
Mies tuli metrolle vastaan ja haimme pienimmän partiosta. He olivat leiponeet muffinsseja ja koko auto tuoksui suklaalle :) Söin ja laitoin iltakahvit ja vein pienimmälle kahvit koneelle sillä seurauksella, että hän kaatoi ne syliinsä. Onneksi saatiin nopeasti kylmään suihkuun eikä sattunut pahemmin, vähän punoittaa (myös pippeli säästyi kuumalta). Pienintä harmitti ihan hirveästi, mutta olin laittanut tilkan enemmän kahvia, joten hän sai uuden kupillisen.
Tällaista tänään. Joskus ei tapahdu yhtään mitään ja joskus yhdestä päivästä riittäisi viikolle.
Huomaan, että taas on vilahtanut muutama päivä. En ole oikein jaksanut olla päivittelemässä, kun muutenkin olin aika väsynyt viime viikon jäljiltä.
Torstaina töiden jälkeen kävin hakemassa kampaajaltani Petriltä uuden pään ja siinä kestikin pari tuntia. Lopputulos oli kuitenkin sen arvoinen. Tulin Vuosaaresta kotiin bussilla, metroasemalla bussia odotellessa eräs vanha musta mies kysyi minulta kauanko vielä menee ennenkuin bussi tulee ja sanoin kolme minuuttia ja näytin sormilla, vasta bussissa aloin pohtia ettei hän ehkä osannut lukea ja siksi kysyi. Mies tuli vastaan Kontulaan, koska kävin kaupassa enkä olisi jaksanut enää kävellä kotiin.
Perjantaina meillä oli töissä viimeinen asiakaspalvelusosaston kokous tällä kokoonpanolla. Siihen asti kokous sujui ihan hyvin, kunnes rouva pääjohtaja saapui paikalle ja yritti esittää, kuinka kaikki on niin mahtavaa ja hienoa ja kukkasia ja sydämiä vain. Voi Junalauta, mikä vitsi. Pakolla savustettiin meidän osastonjohtaja ulos, vaikka ensi vuoden heinäkuussa koko kaupungin organisaatio muuttuu ja kaikki mullistuu taas. Mitään yt-keskusteluja ei ollut käyty eikä henkilöstöä kuultu ennen perjantaita. Nytkin oli pikapikaa muutettu esityslistaan henkilöstön kuuleminen, koska siitä oli muristu riittävästi. Onko ihme, jos ei kiinnosta mennä töihin maanantaisin?
Perjantai-iltana olin taas nukahtaa sohvalle, koska olin niin poikki. En tiedä, johtuuko se henkisestä kuormituksesta vai sisäilmasta, mutta ärsyttävää se on silti.
Lauantaina heitimme miehen kanssa esikoisen metrolle ja jatkoimme Itiksen Prismaan viettämään laatuaikaa keskenämme miljoonan muun ihmisen kanssa. Olenko koskaan sanonut, että kertakaikkiaan me molemmat vihaamme lauantai-ostosteluja? No, onneksi pääsimme suht nopsasti uloskin kaupasta, mutta en kyllä tykkää yhtään. Tukkuostoksilla käynti on eri juttu, siellä on aina lauantaisin aika rauhallista ellei ole joulunalusaika, mutta joskus kyllästyy aina samaan valikoimaankin.
Alun perin valitsimme Prisman-retken siksi, että ajattelimme saavamme sieltä sopiva päkätin palan ensi viikonlopuksi, kun äitinikin tulee syömään, ja lisäksi noidille pääsiäismunia. Tullessamme kohti kotia, melkein perillä, muistin että ne noitakarkit olivat unohtuneet kokonaan. Teimme siis kurvin vielä lähiAlepaan.
Tultuamme kotiin imuroin koko talon, muistin jopa ne katonrajaan talven aikana ilmestyneet hämähäkinverkot. Sen jälkeen katselin yhden osan Lewisia ja sitten pienimmän kanssa Mission Impossiblen, joka oli juuri niin surkea kuin muistin. Jopa pienin huomasi epäloogisuudet tarinassa. Illalla, kun pienin meni nukkumaan, katsoin vielä ExMachinan puoliväliin. Aion kohta katsoa sen loppuun.
Tänään olen pessyt pari koneellista pyykkiä, leiponut Key lime-piirakan ja marenkeja, soodannut kahvinkeittimen ja silittänyt parin viime viikon puhtaat pyykit. Sitten olikin jo pakko pitää taukoa, kun jalkoja alkoi särkeä. Mies teki ruoan ja lämmitti saunan. Esikoinen kotiutui jo hyvissä ajoin puolenpäivän jälkeen. Noitia kävi peräti kolme kappaletta, kerralla. Suklaamunia jäi aika rutosti, yritämme saada ne säilymään ensi viikonloppuun.
Yksi syy jalkojen särkemisellekin löytyi muutama päivä sitten, kun seurasin yhtä linkkiä kasvuikäisten lasten jalkavaivoista ja löysin itseni lukemasta jäykän isovarpaan oireyhtymästä. Tämä vaiva on ollut muutaman vuoden, välillä parempi ja välillä huonompi. Nyt sillä on nimi ja pohdiskelen jatkotoimenpiteitä.
Nyt hetki neulomista ExMachinan kera. Kurkku on niin kipeä, että aamun uinti jää väliin. Toivottavasti pystyn raahautumaan työpaikalle.
Tiistaina olin aivan töttöröö, koska esikoinen lähti CERN-reissulleen jo puoli kuusi eli mies vei hänet kentälle. Enhän mä sitten enää nukkunut vaikka petiin meninkin. Otin illalla puolentoista tunnin tirsat ja menin yhdentoista maissa nukkumaan. Hyvin nukutti.
Keskiviikkona pistin pienimmän kouluun suksien kera ja tein aamujumpan Tracyn kanssa. Olen joskus ennenkin maininnut Tracyn käsivarsi- ja hartiajumpan täällä, se on aika tehokas. Sitten menin iltavuoroon ja siinäpä sekin päivä vilahti.
Torstaina.. kävin elokuvissa ystävän kanssa. Japanilainen leffa nimeltä 'Siskokset' oli aika hauska, vaikka ihan tärkeää asiaa ja junpe, että ne naiset söi KOKO ajan. Oikeesti. Jotain kaurismäkeläistä oli myös kommunikoinnissa pelin äännähdyksin tai katsein, tykkäsin :)
Tänään olin ajatellut mennä jumppaan töiden jälkeen, mutta pienin oli aamulla kovin flunssainen ja jäi kotiin, joten minäkin tulin kotiin jo neljän maissa. Loppujen lopuksi en olisi ehkä jaksanutkaan mennä sinne jumppaan, aika väsy olo itselläkin. Katselin pienimmän kanssa elokuvan 'Rautanaamio', voi muskettisoturit että tykkään leffasta edelleen :)
Työpaikalla on taas jos jonkinlaista kuohuntaa, tällä kertaa uuden organisaatiomuutoksen tiimoilta. Ensi kuun alusta hallinto ja asiakaspalvelu yhdistyvät ns. opetuksen tukipalveluiksi, joten olemme takaisin siinä pisteessä, mistä kolmisen vuotta sitten lähdettiin vanhaa organisaatiota muuttamaan. Matkan varrella taas pomot lisääntyivät ja me eli kirjasto on nyt sitten osa viestintä- ja tietoyksikköä. Saa nähdä mität ästä vielä seuraakaan.
Osaisinpas päättää.. Nimittäin otanko huomenna mekon mukaan töihin ja vaihdan siellä ennen lähtöä esikoisen Vanhoihin vai menenkö farkuissa. Voi kettujen kettu, että osaan aina tehdä yksinkertaisista asioista vaikeita :/
Marjaana jakoi blogissaan linkin 90-luvun hitteihin ja olen yrittänyt kohta pari tuntia löytää HIMin videota, jossa on eräs tuttavani (silloinen työkaveri) paljain jaloin Raaseporin luona merenrannalla lokakuussa. Oli kuulemma ihan helkkarin kylmä kuvaussessio.
Lueskelin töissä aikaa tappaakseni johtoryhmän tämänpäiväisen kokouksen esityslistaa ja sen liitteitä. Niistä minulle selvisi, että tuleva pomomme, nykyinen puljun kakkospomo, on opettanut Maanpuolustuskorkeakoulussa sotastrategiaa. Se oli siis hänen melko-edellinen työpaikkansa. No, kaipa meillä on tarvetta strategialle... En sano enempää, mutta tämä selittää aika montakin asiaa.
Eilen töissä kuulin, että kirjavarastosta ei ollut löytynyt hometta. Sen sijaan siellä on ilmeisesti liian kuiva ilma, joka aiheuttaa kirjapölyn 'pöllyämistä' enemmän, kuin jos siellä olisi vähemmän kuivaa. Tämä on melkoisen hyvä uutinen sikäli, että ainakaan kirjat eivät ole vaarassa tuhoutua.
Sain torstaina postitse lääkärinlausunnon allergiasairaalasta. Lääkäri toteaa siinä, että keuhkoissa ei ole mitään vikaa, mutta verikokeiden tuloksia odotellaan vielä ja kevät mennään nyt siten, kuin hän oli ajatellut eli maaliskuussa alkaa parin kuukauden avaavan lääkkeen otto ja seuranta. Hyvä että tutkitaan.
Loppulauseena oli, että olisi vältettävä työtiloja, joissa oireita ilmenee. Toki siihen yritän tähdätä ja se meilläkin onneksi ymmärretään ja sen mukaan toimitaan. Tosin ensi viikon lopulla ja maaliskuun alkuun asti joudun olemaan puolikkaan työkaverimme sairasloman vuoksi joka päivä tilassa, jossa silmät alkaa kutista, mutta ehkä selviän siitä. Onneksi on loma välissä.
Muihin asioihin.. Olen tänään lukenut puolitoista kirjaa Routasisarukset-trilogiaa. Aikoinaan jäi viimeinen osa lukematta ja ajattelin sitten lukea koko sarjan uudelleen, kun sain kaikki osat kirjastosta helposti. Ensimmäistä osaa lukiessa alkoi häiritä kielioppivirheet ja kankeat lauseet, joita en ollenkaan muistanut. Kakkososassa on edelleen kankeita lauserakenteita ja huomaan alkavani helposti korjailla niitä mielessäni.
Saatuani ekan osan loppuun imuroin kämpän ja illansuussa leivoin mustaksi menneet banaanit kuivakakuksi ja muffinseiksi. Aloitin imuroidessani uuden äänikirjan, outo naislukija vähän häiritsee enkä ole ihan varma jaksanko loppuun, mutta toisaalta teos kestää noin puolitoista tuntia.
Sain nuorimmaisen itkemään nukkumaanmennessään. Nykyään hänellä kestää noin puoli tuntia ensimmäisestä hammaspesu-käskystä itse toimintaan ja koska olen erinomaisen kyllästynyt siihen, en sitten suostunut enää lukemaan hänelle. Yksi syy kestoon on se, että hän on nyt koukkuuntunut uuteen peliin (Piano tiles). Sanoin, että olen huolestunut siitä, että hän ennen nukkumaanmenoa katselee peliä, jossa valkoiset ja mustat neliöt vilkkuvat silmissä, että se ei minusta ole hyvä unenlaadulle eikä aivoille. Aloin itsekin itkeä taas sitä, että olen niin huono äiti kun en vain aina jaksaisi komentaa.
Väsyttää ihan törkeästi. Olen tämän viikon aikana tehnyt noin neljä tuntia plussaa ja ensi viikolla pitäisi tehdä vielä saman verran, että voin pyytää hiihtolomaviikon kolmen lomapäivän kaveriksi kaksi plussapäivää. En ole ihan varma, miten jaksan vielä ensi viikon pusertaa, mutta toisaalta sitten on viikon loma. Sillä palkkiolla jaksaa kyllä paahtaa aika paljon, varsinkin kun pääsen hetkeksi pois ja lepuuttamaan elimistöä talon pöpöiltä.
Kävin tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna pilateksessa, uudessa paikassa. Se olikin aika tehokas 45-minuuttinen, teimme liikkeet kuminauhan kanssa ja sehän olikin makea. Huomenna menen saman ohjaajan joogatunnille, jos vain millään jaksan. Sitten onkin taas parin viikon tauko, tosin voisin lomalla tehdä kotonakin jumppaa. Saa nähdä.
Onnistuimme tänään työpaikan sosiaalitilassa käräyttämään sulakkeen. Kaikki vekottimet ovat kiinni samalla seinällä ja niinpä kun yhtäaikaa oli päällä kahvinkeitin, vedenkeitin ja mikro ne yhtäkkiä sammuivat. Kävin sanomassa vakseille ja yksi heistä käväisi naisten vessan eteisessä sulakekaapilla (mikä oivallinen paikka!) ja taas vekottimet toimivat! Talo vain on niin vanha, että välillä käy tällaisia yllätyksiä :)
Metrossa oli aamulla iäkkäämpi isokokoinen herra, jonka kanssa satuin samaa loosiin istumaan. Onneksi minulla oli (enkunkielinen) kirja mukana, sillä hän yritti kovasti jutella. Koska en halunnut mitään kontaktia hänen kanssaan johtuen siitä, että hän oli vähän outo, keskityin kirjaan ja esitin ei-ymmärtäväni suomea. Olin ilkeä ja nautin siitä.
Ennen töihinmenoa kävin läheisessä kuntoiluhallissa ostamassa kymmenen kerran ryhmäliikuntakortin. Olin varautunut maksamaan siitä enemmän, mutta tämän kuun alusta se onkin tarjouksessa vain 70 euroa. Hyvä, etten ostanut sitä viime viikolla, olisiko hiukan ottanut pattiin!
Päästyäni töihin katselin hetken ikkunasta ulos ja näin retkueen pikkuisia ihmisenalkuja, jotka olivat olleet luistelemassa. Jonossa kävelivät ohjaajiensa kanssa tien yli ja jostain syystä koin heidät kovin liikuttavina, varsinkin kun autoilijatkin ihan kiltisti odottivat sitä viimeistäkin mukulaa. Ehkä vielä on toivoa ihmiskunnalla.
Soittivat Allergiasairaalasta minut tutkimuksiin ja niinpä olinkin sitten jo puoli kolmen aikoihin puhkumassa spirometriin. Huomenna menen lääkärille aamupuolella, kuulemma lääkäri haluaa minun tekevän taas yhden parinviikon pef-seurannan. Olen aika yllättynyt ja tyytyväinen, että näin nopeasti pääsin tutkimuksiin.
Lähi-esimieheni ja pari muuta kävi tänään kirjastonhoitajamme kanssa katsomassa kirjavarastoa. Kaikki muut menivät tukkoon ja heitä alkoi ahdistaa, paitsi kirjastonhoitajaamme. Ihan hyvä niin. Tuntuu, että ottavat minut todesta nyt paremmin.
Töistä tullessa osuin puolestaan nuoren naisen kanssa samaan loosiin. Ei
siinä mitään muuten, mutta hän söi katkarapu(!)salaattia, sellaista
K-kaupan salaattibaarista ostettua. Olen kerran ostanut salaatin
sellaisesta ja vatsa meni sekaisin. En uskaltaisi edes unelmoida
katkarapujen syömistä sellaisesta, menee vatsa kuralle jo ajatuksesta.
JA se salaatti haisi, yök. (>.<)
Huomenna ajattelin käydä töiden jälkeen hankkimassa uuden uimapuvun. Enhän voi mennä uimaan, kun vanha ei enää sovi! Jotenkin outoa. Ehkä selviän siitä kuitenkin.
Aloitimme päivän pienimmän kanssa kahlaamalla loskan lävitse hammaslääkäriin oikomisseulaan vain kuullaksemme, että hammaslääkäri oli sairastunut ja saimme uuden ajan kuukauden päähän. Olivat yrittäneet kyllä soittaa, mutta puhelin oli laturissa virrattomana. No, tulipahan käytyä. Saattelin pienimmän lähiAlepan pihaan, josta on helpompi hänen kävellä koululle ja lähdin itse kohti kustannuspaikkaa.
Tuntuu, että olen tänään puhunut sadan ihmisen kanssa kirjavarastosta. Kuulin myös, että aulassa on maali kivasti irtoillut näyttelyvitriinien yläpuolelta ja takaa. Menin katsomaan tätä ihmettä ja otinpa siitä kuvankin. (Sori huono valaistus.) Pitää varmaankin sitten sanoa tuostakin, ellei sitä ole jo ilmoitettu eteenpäin. Vähän sellainen olo, että toiset arvelevat vainoharhaiseksi, mutta toisaalta omahan on terveyteni ja loppuelämäni. "Pitkän iän salaisuus on se, ettei potkaise tyhjää", sanoo Ylen uutisten haastattelema 105-vuotias Väinökin.
Maali irtoilee tällä tavoin muuallakin talossa
Olin töissä hammaslääkärikeikan takia iltaan asti, puoli seitsemän sanoin että nyt riitti ja lähdin. Huomenna on myös iltavuoro. Olen varmasti aika raato tämän viikon jälkeen. Yritän saada tunteja sisään, että voin olla koko hiihtolomaviikon kotona lepäämässä. Kesälomasta on vielä jäljellä kolme lomapäivää, joten kaksi pitäisi saada tunteina eli lisää pitkiä päiviä edessä.
On myös jännää, että vuoronperään kirjastossa käy erään toisen työpisteen työntekijät valittamassa erityisesti yhdestä kollegasta. Tämä on meillä oppisopimuskoulutettavana, mutta ei tule kenenkään kanssa toimeen, vittuilee sekä asiakkaille että talon väelle. Sanoinkin tänään eräälle ihmiselle, että tuo henkilö on kuin koulukiusaaja: kukaan ei uskalla jutella sille mistään erityisemmästä ettei se vain käytä sitä asiaa myöhemmin aseenaan. Aivan täyttä kiusaamistahan tuokin on.
Olen ihmetellyt ehkä viikon verran oudon kuivaa kohtaa huulessa, kunnes eilen tajusin, että siihen on tulossa yskänrokko/herpes. Edellinen ja ainoa kun iskeytyi sen jälkeen, kun Death Valleyssa aurinko poltti huulet huolimattomuuttani ja lukiessani taas kerran home/sisäilmaoireita huomasin, että listassa oli myös huuliherpes. Jee. Alan olla aika kypsä tähän sairasteluun.
Sentään jotain iloistakin asiaa eli pienimmälle tilaamani yllätyslahja tuli. Hän toivoi joululahjaksi dominopaloja, joista voisi rakentaa ratoja ja kaataa niitä. Jouluksi ne eivät ehtineet, mutta nyt muistin ne, viime viikolla tilasin ja nyt jo ne tulivat! Olisittepa kuulleet sitä iloa :) Keskimmäinenkin testasi dominot ja yhdessä rakentelivat ratoja ja kaatelivat niitä. Onnistunut lahja :)
Voisin sanoa, että maanantai oli kerrankin nimensä veroinen ja olen jotakuinkin kuitti. Myös siksi, että jouduin opastamaan Tilakeskuksen tutkijasedän kirjavarastoon tutkailemaan sitä valkoista jotain, minkä bongasin perjantaina. Onneksi setä huomasi, että minulla alkoi olla hengitysvaikeuksia noin parinkymmenen sekunnin varasto-oleilun jälkeen ja käski minut ulos sieltä. Jatkoa odotellessa..
Olin töissä kasiin, kuten olin luvannut, vaikka olo ei ollut hääppöinen ja vietettyäni nelisen tuntia kolmannessa kerroksessa tuntui siltä, että silmät haluavat kuoriutua itsestään, pääsin vihdoin ulos talosta. Hyvä onni iski sikäli, että olin ennen päivystysvuoroa saanut käydä happihyppelyllä naapurikirjastossa.
Väsyttää sen verran, etten ole varma jaksanko mennä neulomaan töllön ääreen.
