maanantai 1. helmikuuta 2016

On iltoja pidellyt

Juu, en keksinyt parempaakaan.

Voisin sanoa, että maanantai oli kerrankin nimensä veroinen ja olen jotakuinkin kuitti. Myös siksi, että jouduin opastamaan Tilakeskuksen tutkijasedän kirjavarastoon tutkailemaan sitä valkoista jotain, minkä bongasin perjantaina. Onneksi setä huomasi, että minulla alkoi olla hengitysvaikeuksia noin  parinkymmenen sekunnin varasto-oleilun jälkeen ja käski minut ulos sieltä. Jatkoa odotellessa..

Olin töissä kasiin, kuten olin luvannut, vaikka olo ei ollut hääppöinen ja vietettyäni nelisen tuntia kolmannessa kerroksessa tuntui siltä, että silmät haluavat kuoriutua itsestään, pääsin vihdoin ulos talosta. Hyvä onni iski sikäli, että olin ennen päivystysvuoroa saanut käydä happihyppelyllä naapurikirjastossa.

Väsyttää sen verran, etten ole varma jaksanko mennä neulomaan töllön ääreen.


2 kommenttia:

  1. Kertooko ne sulle sitten, mitä sieltä löytyi? Kerrotko sitten meille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki kerron, varsinainen jännitysnäytelmä :)

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)