Viime keskiviikkona tulin töistä ja metromatka oli varsin hupaisa. Minua vastapäätä istui vanhempi nainen, joka alkoi yllättäen jutella kaikenlaista ja se oli ihan mukavaa. Vieressäni istuva virolaissyntyinen vanhempi rouva sekaantui keskusteluun myös ja aika kului rattoisasti. Tämä ensinmainittu nainen lähti pois Kontulassa ja vieruskaverini sanoi olevansa kehitysvammahoitaja, vaikkei tuntenutkaan juttukaveriamme. Moni luulee kehitysvammaisia juopoiksi tai idiooteiksi, mutta heitäkin on monenasteisia. Tämä nainen pärjäsi itsekseen ihan hyvin.
Torstaina olin poissa töistä, sillä olo oli huono. Pökerrytti ja oksetti yhtäaikaa, keskimmäisen alkuviikosta potema tauti ilmeisesti yritti isekytyä minuun. Onneksi meni ohitse ja perjantaina lähdimme Mariellalla kääntymään naapurimaan pääkaupungissa.
Merimatka oli silkkaa tuskaa meikäläiselle ja jouduin ensi kertaa elämässäni nukkumaan akurannekkeiden kera laivamatkalla. Aamulla istuessani pallomeren laidalla näimme pienimmän kanssa sateenkaaren. Se oli kaunis.
Eilen illalla vielä kissaperkele puri minua vasempaan peukaloon, niin että veri lensi. Kissaparan kynsi oli jäänyt kiinni kylpytakkiini ja yiritn irrottaa sitä, jolloin arvon katti hyökkäsi kiinni peukkuun. Varmaan jokin dementiakohtaus sekin, sillä kissa ei ole koskaan ennen tehnyt moista.
Tänään sitten lähdinkin töistä jo hyvissä ajoin ehtiäkseni kahdeksi pienimmän koululle palaveriin. Palaverissa keskustelimme siitä, mistä aiemminkin eli Pienin on 'haastaa' opettajan. Opettaja kertoi, että Pienin on luokan lahjakkain mutta ei tottele yksinkertaisia käskyjä vaan vaatiii perusteluja. Sitten keskusteltiin siitä ja koulupsykologi ehdotti lisätehtäviä, esim. seuraavan tason juttuja ja palkitsemissysteemiä, johon lapsi piirtää hymynaamoja sen mukaan miten on mennyt ja sitten sovitaan palkinnosta tai jonkun edun tms. menetyksestä. Toivotaan, että se auttaisi. Sanoin mielipiteenäni asiaan sen, että lapsi turhautuu kun on tylsää ja haluaa huomiota jollain tavoin (koska ne huonommin osaavat vievät kaiken huomion nyt) ja psykologi oli samaa mieltä kanssani.
Äsken peitellessäni Pienintä sanoin, että me kaikki pääsisimme niin paljon helpomalla, jos hän vain tekisi kyselemättä sen, mitä opettaja pyytää tekemään. Vaikka se olisi kuinka tylsää, niin joskus on vain jaksettava sitä tylsääkin. Kyllä sitten välillä on taas ihan kivaakin.
Nyt olen kaikesta niin äärettömän väsynyt, että menen nukkumaan. Pyysin Esikoista tyhjäämään ja täyttämään tiskikoneen, koska on hänen vuoronsa, ja aloin itkeä kesken kaiken. Bring on the dancing horses ja hyvää yötä.
