Ensimmäinen oli edessä heti aamusta eli ilmoitin pienimmän kouluun. Ihanaa, kun lapsi kasvaa eikä meidän enää tarvitse huolehtia aivan yhtä paljon päiväkodin hakuajoista kuin tähän asti. Varsinkin, kun lapsi pärjää jo suht hyvin isoveljien kanssa muutaman tunnin. Toki pieni koululainen on vielä pieni, mutta vähitellen ottaa lisää vastuuta kuten kuuluukin.
Toinen asia (älkää heittäkö kananmunilla tai tomaateilla)... vai olisinko sittenkin hiljaa..
Ei auta, pakko sanoa se ääneen. Haluan mennä katsomaan 'Hobitin' neljännen kerran. Voisin itkeä riemusta, jos pääsisin. Nyt joku kysyy, miksi en pääsisi, sen kuin menet. No toki niinkin, mutta mies saa varmaankin jonkinlaisen halvauksen kohta. Tosin onhan tuo aiemminkin selvinnyt vaimon fanityttöilyistä :D
Loppuun piisi, jonka aion laittaa jo Keltaiseen, mutta se sopii tähänkin :)
