Tunnettuja ihmisiä

Meinasin osallistua tähän elokuun haasteeseen Kristiinan blogista, mutta aloin miettiä keitähän kaikkia sitä on tullut tavattuakaan ja kenestä olisi kuvakin tallessa. Näitähän on siis tasan yksi, kuvassa olen minä ystäväni ja Alexandra Pascalidoun kera kauan sitten Göteborgissa. Toki työn puolesta olen tavannut moniakin tunnettuja ihmisiä ja näistä voin sanoa, että Nikita Fouganthine (Juha Valjakkala) oli todella pelottava kun taas Volvo-Markkanen oli oikein mukava herra, samoin kuin Pedro Hietanen. 

Taidan siis kertoa vain hassun pienen tarinan siitä, kun tapasin työn merkeissä erään suomalaisen näyttelijän eli Tarmo Ruubelin. Hän esitti aikoinaan elokuvassa Iskelmäprinssi 'paha poika' Ramia ja oli ah niin komea silloisen nuoren neidon mielestä. (Myöhemmin hän seurusteli hyvän ystäväni kämppiksen kanssa hetken, olin vähän kade.)   

Mutta siis Tarmo tuli käymään työpaikallani ja lainasi läjän Avotakka-lehtiä televisiotöitään varten. Siinä niitä lainaillessani jutustelin niitä näitä ja tajusin, että hei tämähän on se ihana tyyppi ja sitten menikin ihan pasmat sekaisin. Muistaakseni sanoin hänelle, että hei olit siinä leffassa silloin ysärin alussa ja että kävin katsomassa sen pariinkin kertaan (*köh*). Hän punastui jostain syystä myös ja myönsi syyllisyytensä ja sanoin sitten hätäpäissäni, että elokuvassa esiintynyt Mart Sander oli kyllä todella hieno laulaja. (Voi Herra.)

No siis juu. Taisimme olla molemmat yhtä noloja tiskin molemmin puolin. 

Youtubesta löytyy myös pätkä leffasta sekä traileri, jos kiinnostaa

Koriseva

Minulla on luultavasti jonkinasteinen ääniyliherkkyys. Ärsyynnyn helposti jos joku lätkyttää esim purkkaa suu auki tai pitää jotain muuta outoa ääntä, samoin jos on pakko julkisessa kulkuneuvossa katsoa videoita äänet päällä (rattoisaa metromatkaa.. minulle). Jatkuva tinnitus on myös kokoaikainen kaverini.

Meillä on asiakkaana eräs herrahenkilö, joka korisee jatkuvasti. Hän siis hengittää ilmeisen raskaasti sekä liikkuessaan että paikallaan istuessaan, ihan salin toiselta puolelta asti kuuluu jatkuva korina. Ja se riipii!! En KESTÄ!!

Tähän voitte lisätä Mörön tälle illalle, niin paketti oli täydellinen. Paitsi Mörön kynnysten paukuttelua ja korinaa myös ilmastointi humisee jatkuvasti.

..uhhuh.. Loppupelejä odotellessa voi vaikka katsoa traileria. Meinas tulla tippa linssiin. (Haluaisin halia Steven litteäksi, kun hän tajusi Buckyn menneen.)

Spoilerivaroitus! Piti alunperinkin laittaa tämä video, mutta en ehtinyt sitä töissä etsiä.

 

Iltapala

Kävin uimassa pitkästä aikaa aamulla. Olen kuvitellut olevani suht koht hyväkuntoinen, mutta uituani 200m olin aivan kuoleman kielissä, tuntui kuin olisin vetänyt vähintään cooper-testin siellä altaassa. Aivan käsittämätön juttu.

Uin kyllä sen normaalin kilsan ja vähän veto paranikin, mutta puoli 10 jälkeen altaat alkaa täyttyä niin, että hyvä kun sekaan mahtuu. Vähän ärsyttävää. Loppuvaiheessa oli pakko vaihtaa rataa, kun sille radalle millä olin minä ja yksi toinen nainen, tunki kolme miestä. Viereisellä radalla oli yksi mies, jolla oli jonkinlainen kumipuku yllään. Sekin sitten vielä lopuksi, kun meinasin mennä kylmäaltaaseen, niin kökki siellä rukoilemassa tjsp niin, että oli pakko jättää kylmäallas väliin.

Töissä oli ihan kivaa, tein yhden (tai kaksi) tiedonhakua eräistä kirjailijoista ja loppuillasta tuli vielä asiakkaaksi yksi entinen Puistolan aikainen asiakas. Hän ei tunnistanut minua (hei vaan 25v tai jotain), mutta muisti sitten kun sanoin, että hiuket oli vähän pitemmät silloin. Oli tosi kiva :)

Metroasemalla juttelin erään pienen ihmisen ja hänen äitinsä kanssa, he kertoivat nähneensä suden aamupäivällä Myllypurossa. Siriukselle napsahti ulkoilukielto ainakin huomiselle.

Ehdin myös kirjoittaa suunnilleen puoli arkkia lisää tarinaa. Jatkoin sitä äsken vielä hieman, mutta nyt aion pitää neulomistauon ja mennä katsomaan Riverdalea :P

Pihalla

Olen aika usein pihalla erilaisten asioiden suhteen, mutta onneksi osaan käyttää kuukkelia ja siten selviydyn tällaisista tilanteista suht helposti.

Juuri äsken oli pakko katsoa mikä on matcha latte. Se on tullut sen verran usein vastaan ja ajattelin, että sivistänpä itseäni taas. Kyseessä on siis vihreä juoma, näyttää vähän hernekeitolta ja koska en tiedä miten tuo nimi lausutaan, niin ajattelin ristiä sen matkalatteksi. Mmh. En usko koskaan moista hernekeittojuomaa maistavani, mutta ainakin nyt tiedän mistä on kyse.

Pihalla tuntuu olevan myös eräs asiakkaamme, jota kutsumme lempinimellä Mörkö. Ikävä kyllä Möröllä on neurooseja ja niinpä hän ennen poistumistaan aina kopauttaa tietyn määrän kertoja kengällään kynnykseen, molemmilla jaloilla peräkkäin. On muuten oikeasti aika helvetin tylsää paukutusta. Tämä toistuu kaikilla kynnyksillä, jatkuva pauke kuuluu Mörön reitillä. Hänen on myös kierrettävä talossa sijaitsevat patsaat yms kapineet ja sekös tuottaa hiukan ongelmia, kun yleensä nuo tuppaavat olemaan aika likellä seinää. Nyt Mörön meno on hieman hilliintynyt, kun häntä erikseen joku aina seurasi ja keskusteli tästä hänen kanssaan, sillä taideteokset eivät oikein pitäneet siitä nuohoamisesta.

 Saa nähdä kuinka pihalla olen huomenna. Menen aamun kokouksen jälkeen Kamppiin purentalihashierontaan (!). Jännää.

Vanhoja tuttuja ja uusia myös

Eilisaamun jännitysnäytelmä

Tänään olen tavannut tai kokenut vanhoja tuttuja, miten sen nyt ottaa.

Pienimmän piti lähteä kouluun kahdeksaksi ja olin haaveillut kömpiväni takaisin sänkyyn hetkeksi, mutta vanha tuttavamme korvatulehdus oli iskeytynyt pienemmän korvaan. Pikaisen suihkun yms jälkeen lähdimme kävellen omalle terveysasemallemme, jonka ovessa olikin lappu koskien päivystystä. Menimme sisälle varmistamaan asiaa luukulta eli päivystys on tämän kuun loppuun asti naapurikylän terveysasemalla, jonne menisi bussi ihan kohta.

Laskin pikaisesti päässä, että bussi+ odottelu jne kestäisi ainakin vähintään kaksi tuntia ja töihinkin piti ehtiä, joten soitin Itäkeskukseen lääkäriasemalle ja sainkin ajan klo 9:ksi. Olimme paikalla viittä vaille ja viittä yli ulkona, meikä hiukan köyhempänä.

Aamukahvit mini-ruunen kera

Tutkimuksen tulos oli molemminpuolinen korvatulehdus ja alkava keuhkoputken tulehdus, viikon liikuntakielto antilooppikuurin vuoksi. Odottelimme sitten apteekin aukeamista ja pienin sai aamiaista ja minä mini-Runebergin, joka oli juuri sopivan kokoinen.  Apteekin jälkeen minä lähdin töihin ja toinen kotiin.

Vanhoja tuttuja kävi myös töissä. Ihmettelin erään mieshenkilön tuttuutta ja hänen sitten lainatessaan tajusin, että hän oli ollut kanta-asiakas ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassani. Sanoinkin sen hänelle ja hänkin ilahtui muistaessaan minut.

Ystävän eiliset synttärikahvit

Toinen tuttu oli eräs nainen, joka vähän tämän jälkeen kysyi olenko ollut Itiksessa aiemmn ja kun myönsin, hän sanoi olleensa meillä Kallion remontin aikaan töissä. Tämä oli sikäli hassumpi sattumus, että olin silloinneulonut hänen tyttärelleen lapaset ja alkuviikosta valvoessani yöllä mietin, missä lapaset ovat :) Kerroin tästä hänelle ja kuulemma lapaset ovat edelleen tallessa. Jokin etiäinen se oli varmasti.

Äsken kirjasin erään uuden asiakkaan tietoja ylös ja osoite oli meidän nurkilla, josta johduimme sitten juttelemaan oman kylän asioista. Sekin oli hauskaa.

Ihan mukava työviikko ollut muutenkin. Maanantaina olimme yhtä hysteerisiä kuin yleensä perjantaina, huomenna on pitkän pitkä kokous ja siellä onkin ihan mielenkiintoisia asioita myös. Eilen kävin työ-ystävän kanssa kahvilla, sillä hänellä tuli seuraava numero ikään lisää ja aikaisemmin tällä viikolla pienin leipoi suklaakeksejä aikansa kuluksi.

Pienimmän keksit. Arvatkaas, mitä on uunissa nyt?

Mä mistä kertoisin?

Olen tehnyt kaikki joulukortit ja ulkmoaiden jo lähettänytkin. Saattaa olla, että ensi jouluna en lähetä mitään kortteja, kun katson paljonko nuo maksoivat loppujen lopuksi. Viisikymmentä (noin) korttia ja niihin merkit, yksi paketti Kanadaan ja lopputulos on vähän päälle satanen. Voisin antaa senkin rahan jollekin muulle tai vaikka Hesylle kissanruokaan.

Vähän alakuloinen olo alkaa iskeä, väsymyksestä ja pimeästä aiheutuen. Olen nukkunut muutaman viikon todella huonosti, heräilen välillä ja hikoan niin, että vesi valuu norona kaulasta alas. Lisäksi tänään eräs asiakas kertoi menettäneensä 40-vuotiaan vaimonsa keuhkokuumeelle vähän aikaa sitten, oli aika vaikeaa olla menemättä mukaan siihen suruun.

Lisäksi Poika Yrjö peruutti keikkansa, mutta eipä se niin minua haittaa, Mareettaa ehkä ennemminkin. Menen kuitenkin Tukholmaan viikonlopuksi hänen kanssaan, minulle se kirjallinen tilaisuus on tärkeämpi kuin BG.

Kohta pääsen kotiin. Työpari oli päivitelly SportsTrackeriin jotain rännästä, yritin hypätä nopsaa sen sanan yli. Kylmä siellä on kuitenkin.

Ainiin, tapasin meidän uuden esimiehemmekin pikaisesti hänen käydessään tässä pyörähtämässä viransijaisensa kanssa katselemassa taloa. Ihan mukavan tuntuinen miekkonen, minua nuorempi. Twitter-profiilistaan tiedän hänen olevan vihreä historioitsija ja hänen perheeseensä kuuluvan myös aviomiehen. Mielenkiintoista on nähdä, minne hän meidät luotsaa tässä maailmantilassa.

Nyt pistän pillit pussiin ja suunnistan kotio. Nähdään taas!

Jorinoita

Ajattelin nyt taas kirjoitella jotain kuulumisia. Töissä on niin kylmä, että neuloin tällaiset rannekkeet kahdesta silkkilangasta. Auttavat hiukan käsien särkemiseen.

Piti mennä perjantaina elokuviin nuorimman kanssa, mutta emme sitten viitsineetkään vaan otimme miehen mukaan ja kävimme katsomassa eilen Ensimmäisenä Kuussa, joka oli suht ookoo, mutta pari pientä virhettä toki mahtui mukaan (esim. C-kasetteja ei ollut vielä 1969). Elokuvan jälkeen keskimmäinen tuli keskustaan ja kävimme koko perheen voimin syömässä intialaisessa Indian Tandoor-ravintolassa Kampin nurkilla. Olikin suunnilleen yhtä tulista kuin Balilla, poltteli vielä tänäänkin. Kuulemma miehen intialainen työkaveri on erittäin tykästynyt paikkaan.

Kipot olivat tyhjät siinä vaiheessa, kun muistin alkaa kuvata ruokia.

Perjantaina tosiaan kävin Siriuksen kanssa tarkastuksessa. Onneksi matkaa eläinlääkäriin on noin 500 metriä eikä sen pitemmälti, koska jouduin kantamaan kopan ihan itse. Eläinlääkäri on vanhempi setä, oikein mukava, sanoi että hampaita pitäisi harjata (*köh*). Paluumatkan puolivälissä aloin ihmetellä kumman muhevaa tuoksua, kunnes tajusin kissan päästäneen hätäkakat koppaan. Ilmankos se istui aivan kopan oven vieressä :D Onneksi koko satsi oli mennyt vanhalle fleeceviltille, joten heitin sen sitten pois ja kloorasin koko kopan, kun olimme sisällä. Sirius hiukan murjotti minulle, mutta oli jo illempana leppynyt, kun tulin takaisin kokouksesta.

Sunnuntai-aamun auringossa

Perjantai-iltana leivoin maapähkinävoi-kaurakeksejä. Ne on muuten hyviä, mutta ap. ohjeen tekijä väittää saavansa taikinasta n. 12 kpl ja itse teen aina tuplamäärästä taikinaa noin 16 keksiä. Vissiin jonkinlainen kokoero.

Lisäksi tein RockyRoad-suklaata, se on hyvää mutta aika tuhtia tavaraa. Lisäksi ostin suht pienen kurpitsan, jotta nuorimmainen sai vähän myöhässä tehdä kurpitsalyhdyn, tosin vasta lauantaina :)

Itse tein kurpistasta meille piiraan ja nuorimmainen paahtoi siemenet, niistä tuli hyviä.

Siinäpä se meikäläisen viikonloppu tai loppuviikko. Tänään oli jo uudet kujeet töissä ja asiakkaatkin kivoja, paitsi se yksi mummeli, joka väittää olleensa opettaja. Kyllä sääliksi käy hänen oppilaansa. (Arvelen, että hän muisti viimekertaisesta kun pistin hänelle kovan kovaa vastaan eikä nyt ollut ollenkaan niin pollea.)

Satunnainen kuva ruumishuoneesta ravatessani perjantaina Teollisuuskadulle

Tiistain oikea karva

Muutama vuosi meni siinä, että tiistait esittivät olevansa pääsääntöisesti ihan yhtä mukavia päiviä kuin kaikki muutkin viikonpäivät, mutta tänään se iski taas.

Aamulla ensitöikseni kopioin tapahtumatiedotetta sata kappaletta, kun kopiokone oli kerrankin vapaa ja niitä nyt menee tähän aikaan vuodesta. Iltapäivällä kuulimme, että yksi päivystäjä onkin kaikki syksyn tiistai-illat muualla.

Tästäkin oli varmistettu viimeksi pari viikkoa sitten, että kaikki ajat sopivat niille, jotka listassa olivat ja juu kyllä kyllä. Tämä päivystäjä ei ole nyt syyllinen, vaan sormi osoittaa vastuuhenkilöön, jonka olisi pitänyt ilmoittaa asiasta meillekin. Hän muisti sen tänään. Jee.

Pääsen mustaamaan sadasta tapahtumatiedotteesta tiistain iltapäivystyksen yli. Yksi kanta-asiakas kävi jo märisemässä ja pohdimem voisiko hänet osoittaa tämän vastuuhenkilön työhuoneeseen. On nimittäin meidän ainoa todella v***umainen asiakas, joka yllättäen on tosi kiltti tälle tiistai-illan ihmiselle :)

Illan kunniaksi olemme myös etsineet nuorimmaisen enkunvihkoa, joka on kadonnut mystisesti. Eilen se vielä pyöri täällä.

Että sellaista. Normaalit tiistait ovat palanneet.

Kohtaamisia

Ihan normaalien asiakaskohtaamisten lisäksi tänään oli aika hauskoja sattumia parikin.

Joku henkilökunnasta kaipasi kirjaa, joka piti hakea Kallion kirjastosta ja niinpä kipitin sinne. 'Uhrauduin', koska päivä oli kaunis ja tiesin saavani istua sisällä iltaan asti. Olin menossa lainaamaan kirjaa ja kuljin portaita alas henkilökunnan työhuoneen ohi ja huvikseni katsoin jos joku tuttu olisi ollut töissä siellä.

Miehen täti seisoi ikkunan toisella puolella tekemässä sisähommia :D Koputin ikkunaan ja hän päästi minut työhuoneeseen ja juttelimme vartin verran kaikenlaista, sekä sukulaisista että työstä. Hän oli aiemmin toisessa kirjastossa, mutta on nyt vaihtanut tänne joten saatamme nähdä toisenkin kerran.

Pääsin takaisin töihin kirjoineni ja ehdin hetken hengähtää, kun tuli palohälytys.

Ei muuta kuin kaikki ulos pihalle. Eräskin kanta-asiakas meinasi, että hän menee vain tuonne nurkkaan jonne hälytys ei niin pahasti kuulu, mutta ikäviä olimme ja komensimme kaikki ulos. Aika kiltisti ihmiset lähtivät.

Pihalla juttelimme sekä asiakkaiden että muiden työntekijöiden kanssa ja oli ihan mukava vaihtaa muutama sana niidenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ihan joka päivä tule juteltua. Olemme eri kerroksissa ja 'suljettu osasto' on vähän jokapäiväisen reittini ulkopuolella.

Hetken päästä pääsimme takaisin sisälle ja loppuillasta kuulin sitten, mikä hälytyksen oli aiheuttanut. Erästä isoa naulakkoa oli oltu siirtämässä toiseen paikkaan. Kyseinen naulakko on melkein mattotelineen kokoinen ja sen toisessa ylänurkassa on koukku. Se koukku oli painanut palohälyttimen nappulaa ja siitä siis tämä paloharjoitus. Ilmeisesti olivat soittaneet paloasemalle (siihen melkein nurkan taakse), koska kesti melkein 10 minuuttia palomiesten tulo ja heitäkin oli vain kolme palomestarin autossa. Silloin yksi kaunis kesäpäivä tuli sentään koko letkuauto.. *krhm* 

Tein illan ratoksi vielä suklaamarenkeja, koska limettipiirakasta jäi valkuaiset yli. Kuvan saatte huomenna, jos on vielä kuvattavaa jäljellä.

Vessapaperia tuliaiseksi

Vei eräs asiakas vanhalle tädilleen. Valitteli kassien paljoutta ja sanoin, että on ainakin käyttökelpoinen vieminen :D

Olen tänään kävellyt työhommissa ainakin viisi kilometriä, kokouksiin ja kokouksista. Hiukan väsyttää, mutta oli niin mukavan keväinen auringonpaiste. Toisessa kokouksessa kerroin ensimmäisestä terveisiä sillä seurauksella, että 'saan' tehdä jonkinlaisen esittelyn asiasta koko ryhmälle. Voi nakki.

Tässä muutama kuva Töölönlahdelta. Ensimmäistä kertaa syntyperäisenä helsinkiläisenä kävelin sen jäällä. Ollessani aika pieni lapsi menimme usein Seurasaareen ruokkimaan oravia Hietaniemestä jäätä pitkin, jotain siitä muistan vielä.

Ankallismuseo

Linnunlaulu

Finlandiatalo

Villa Kivi

Oopperatalo

Lopuksi vielä iltavuoro-herkku. Löysin noita Kampin K-kaupasta muillakin teksteillä. 

Ystävä

Eilen, palauttaessani kirjoja uimareissun jälkeen entiselle työpaikalleni, sovin pikaisesti ystäväni kanssa tälle illalle ruokatapaamisen. Hänellä oli synttärit eilen, enkä keksinyt muutakaan lahjaa. Tämä on se ystävä, jonka kanssa olimme Richardia tapaamassa muutama vuosi sitten :P

Tänään menimme sitten Neroneen syömään. Ystävä halusi pizaa ja minä jotain hyvää ja kuumaa ruokaa :P (Kuvan lisäys ei onnistunut..)

Juttelimme kaikenlaista. Ystävä haki talon sisäiseen työpaikkaan (hankintaan) ja pääsi haastatteluun. Uusi homma alkaisi maaliskuussa ja toivon, että hän saa sen paikan. Juttelimme myös hänen äidistään, joka on saanut hiukan lisää painoa. Alzheimerin vuoksi äiti painoi vuosi sitten 37 kiloa, mutta nyt vähän päälle 40 sentään.

Tämä ystävien ja heidän vanhojen vanhempiensa seuraaminen vierestä on aika raskasta tavallaan. Samalla olen jollain lailla tyytyväinen siitä, että oma äiti sai nukkua pois, vaikkakin yllättäen, eikä hänen tarvinnut kärsiä eikä meidän riidellä hoitovuoroista tai hoitopaikan saamisesta.


***

Sunnuntaina leivoin banaanileipää mustista banaaneista. Se oli oikein hyvää.

***
Hassuja kysymyksiä on asiakkailta tullut näinä kahtena päivänä, ilmeisesti johtuu kuun asennosta, sillä ystävällä oli ollut samanlaisia kysymyksiä.

• Eräs vanhempi rouva kyseli, mistä voisi hankkia kirjastokärryt, kun hän haluaa laittaa lastenlasten kirjat siihen.

• Toinen (vakimummo) kyseli, miten hän saa pankin sijoitustilin lopetettua, kun pankkivirkailija pelkää häntä eikä palvele. 

***
Eilen otin osaa työsuojelukokoukseen. Vasta siellä minulle selvisi, että yksi työpaikan tiloista (samassa talossa) suljettiin puolitoista vuotta sitten ts-valtuutetun toimesta, koska hän katsoi tilan olevan hengenvaarallinen. Ilmanko saan oireita sillä käytävällä.

Tänään on ollut taas huonohko olo. Päänsärky alkoi yöllä ja jatkui koko päivän, jyllää edelleen. Olen myös palellut nämä kaksi päivää ja tuntuu kuumeiselta. Saattaa olla, että jään huomenna suosiolla kotiin.

Fiiliksiä

Ensinnäkin ärsyttää nyt luvun alla oleva kirja tai sen mies-päähenkilö. Olisin varmasti jo heittänyt jollain, jos olisi sellainen tyyppi täällä kotona. Aargh. Samassa kirjassa tosin ärsyttää myös muutama muukin asia, esimerkiksi murre ja ekan kilarin aiheuttanut sana 'devari', joka on ilmeisesti synonyymi dvd:lle (tämä ilmeni asiayhteydestä). No, jatkan taas aamulla metrossa opuksen parissa. Se on tarpeeksi lyhyt aika :P

Toisekseen tänään tuli hyvä mieli, kun autoin vanhempaa naisasiakasta maksamaan tabletillaan laskun ja hän halasi kiitokseksi. Autoin häntä myös anomaan henkilökorttia poliisilaitoksen verkkolomakkeiden kautta. Oli kivaa, lisäksi opin itsekin joitain asioita, mm.tunnusluku-appsin käyttöä.

Kolmanneksi oli mukava jumppa tänään Kallion urheilutalolla, sellainen tanssillinen ja hiestävä, ja juttelin parin mukavan naisen kanssa tunnin jälkeen. Meillä kaikilla on piakkoin umpeutuva sarjalippu :P

Neljänneksi kävin eilen uimassa, vaikka ei ihan hirveästi innostanut aamuvarhaisella lähteä, mutta aina se kannattaa. Vähän harmitti, kun en mennyt kylmäaltaaseen, vaikka olisin voinut. Siitä oli reunat laastattu uudestaan ja ne olivat vielä kosteat niin en uskaltanut.

Pienimmällä oli tänään koululääkärin tarkastus ja se meni oikein kivasti. Olin valmiiksi pelännyt, että sanovat jotain lapsen painosta, mutta (nais)lääkäri totesi vain, että käyrät näyttävät tältä ja kommentoin vain, että samalta näyttivät isoveljien käyrät aikoinaan, kunnes tuli kasvupyrähdys yläasteella. Nythän noita ei suunnilleen ohuen koivun takaa erota.

Illan neulomishetki Westerosissa odottaa. Olen jo neljännessä kaudessa, vaikka en olekaan ihan hirveä fani. Edelleen pidän kirjaversiosta enemmän, ihan siksikin että minusta kaikkea ei tarvitse näyttää (esim. kidutus).

Hahtuva

Kyllästyin tukkaan ja pikaetsinnän tuloksena löysin työpaikan vierestä kampaamon, jonne sain ajan vähän ennen neljää. Leikkaus oli ok ja muutenkin kampaaja oli oikein mukava vanhempi täti, mutta hän föönasi tukan pystyyn niin, että näytin aivan kukkineelta voikukalta kotimatkalla. Ei se mitään, huvitti vain. Kotona pesin tukasta kaikki vahat pois ja heti on parempi. En ottanut kuvaa :P

Aamulla metrossa vastapäätä istuva mieshenkilö, jonka olen nähnyt eri aikoina eri kirjastoissa työskennellessäni, kysyi mistä olen hankkinut sormukseni. Sen hymiö-sormuksen.. Hän arveli ehkä hankkivansa vaimolle sellaisen. Ja tämä mies on siis ihan kiva ihminen, hänen lempinimensä on 'Oopperalaulaja' vaikka en yhtään tiedä onko hän oikeasti laulaja. (Hän on yksi niistä asiakkaista, jonka tuntee puoli kaupunkia. Niitä on muutama.)

Eilisaamuna parvekelasiasentaja tuli laittamaan viimeiset osat paikoilleen aj nyt parveke on aika mukava. Sen sijaan metrossa oli tunnelmaa. Pääsin seisomapaikalle ihan Kontulasta saakka. No kosahtihan se Espoon metrotesti sitten iltapäivästä, saa nähdä milloin se saadaan oikeasti kulkemaan. Proleputki.

Kävin eilen töiden jälkeen pilateksessa, se auttoi kyllä jonkin verran. Tosin nyt on oikea olkavarsi niin kipeä, etten saa oikein mitään tehtyä. Itse asiassa kipu säteilee olkanivelestä saakka ranteeseen. Olen ajatellut ehkä meneväni ensi viikolla työterveyteen vinkumaan fysioterapiaa, varpaiden nivelrikkokin on aiheuttanut jalkoihin väärää asentoa ja siksi nekin jumittavat.

Menemme huomenna pienimmän ja ystäväni kanssa katsomaan Hämistä, meille se on toinen kerta mutta ystävälle ensimmäinen. Pääsen korkkaamaan ensimmäiset voittoliput :P

Kesäkesälomaloma

Hihhii jeee :) Mä tein sen, selvisin taas yhdestä talvesta!! Jeee!!

Ei vaan oikeasti aika mahtava olo. Varsinkin kun tänään juttelimme työparin kanssa yt-kuulemisen jälkeen (esimiehet vain vaihtuivat ja meiltä kysyttiin onko kaikki ok, nou big deal) siitä, kuinka raskas oikeasti on ollut tämä kevät kaupungin organisaatiomuutoksen vuoksi. Kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän stressaantuneita siitä ja nyt alkaa helpottaa. Tämän lisäksi meillä itse Puljun talossa vaihtuvat erinäiset huoneet sinne sun tänne, mutta yksi on ja pysyy vanhalla paikallaan; kirjasto. Me emme liikahda mihinkään :P

Saimme tämän alkuperäisen tutkielman johtajaltamme liitettäväksi kokoelmaan. Noin sadan vuoden takainen selvitys katu-ammatteja harjoittavien lasten opiskelumenetyksestä, by Seth Ojanen, joka toimi mm. Kaupungin lastensuojeluyksikössä 1900-luvun alussa.

Kotimatkalla kävin katsomassa ostamassa kankaat pariin hameentekeleeseen, ehkä jopa kuvaan ne sitten kun jotain kuvattavaa on. Matkalla kangaskauppaan tapasin ratikassa erään iäkkään herrasmiehen, asiakkaamme, jonka kanssa olen paljonkin jutellut mutta jota en ole juurikaan tänä talvena nähnyt. Oli hassua, kuinka kanssamatkustajat katselivat ihmeissään meidän jutteluamme. Kai se on outoa, että voi olla eri-ikäisiä tuttavia.

Tapasin toisenkin asiakkaan K-kaupan kassalla, hänkin on mieshenkilö mutta lähempänä omaa ikääni. Puhuu varmaan lähemmäs kymmentä eri kieltä ja käy meillä kursseilla, hän on saanut työllistymis-työn Kontulasta ja vaihdoimme pari sanaa. Tyytyväiseltä vaikutti hänkin.

Nyt jatkan Vin Dieselin seurassa iltaa. Terppa.

Pitkän päivän ilta

Sattuneesta syystä (työkaverin sairastuminen) meni sitten matkatoverin tapaaminen mönkään. Sitä varten tulin aamuun ja koska toinen ihmisemme oli menossa viideksi myös jonnekin, sovimme, että jään iltavuoroon.

Nyt siis tapaan matkatoverin vasta maanantaina, mutta se on ihan hyvä niin. Lisäksi saan tästä päivästä monta tuntia plussaa ja voin ensi viikolla olla rauhassa pari päivää pois, kunhan saan tuntisaldon korjattua meidän työaikaihmisen kanssa. Työaikaohjelma nimittäin napsaisi mun sairaspäivät miinuksina pois kun nyt teen tätä lyhennettyä työviikkoa ja se pitäisi oikaista.

On ollut melko rauhallinen ilta, yksi kantismummeli ja eräs outo ukkeli, jota en ole ennen nähnyt. Mummeli halusi väen väkisin vaihtaa s-postiensa salasanat ja nyt siis minäkin tiedän ne, koska oli autettava kädestä pitäen. Ukkelin puolestaan epäilen hiukan olevan yhden, josta työpari valitti kerran aikaisemmin (ihminen, joka ei koskaan valita asiakkaista..). Nyt tuo oli ainakin kunnolla.

Metrossa kotimatkalla eräs intialaissyntyinen nainen huusi puhelimeen omalla kielellään koko matkan ajan, sentään jäi yhtä pysäkkiä aiemmin pois. En oikeasti ymmärrä, miksi hankkii puhelimen jos siihen pitää huutaa.

Yksi ihana työkaveri tuli takaisin polvileikkaus-lomalta, tosi kiva :)

Nyt menen juomaan iltakahvin ja neulomaan. Hassu olo, mutta johtunee noin 11 tunnin altistumisesta.

Aamukuu

Erilainen ihminen

Sanoin tänään vahingossa ajatukseni suoraan asiakkaalle, joka lainasi Albert Einsteinia käsittelevän teoksen, jonka kannessa Einstein fillaroi tukka putkella jonnekin. Onneksi asiakas otti huumorilla, kuten minäkin.

Erilainen ihminen oli myös se isä, joka tänä aamuna oli lähdössä liikkeelle kahden pojan (noin 10 ja 14 v) kanssa pakettiautolla. Nuorempi poika hyppeli iloisesti ties missä, kunnes he pakkautuivat autoon ja ennen kuin vanhempi poika ehti saada autonoven kiinni, kuulin isän karjaisevan pienemmälle "Vitun ääliö, lopeta heti!". Tuli jotenkin ihan hurjan paha mieli, kun ajattelin lapsen päivän varmaan menevän aika pilalle. Ellei se sitten heillä ole normaalia huutaa toiselle vittua päin naamaa.

Itse olin varmaankin se erilainen ihminen viikonloppuna, kun kävin pienimmän kaverisynttäreitä viettämässä elokuvissa. Pienin + neljä kaveria ja minä katselimme Lego Batman-elokuvan ja olihan se hauska. Meikä nauroi niin, että penkkirivi hytkyi ja pienimmän kaverit varmaan vähän ihmettelivät. No, se ei haittaa.

Olen myös ihmetellyt ystävää, jonka kanssa lähden ensi viikolla Göteborgiin. Ei muuten, mutta hän halusi meidän menevän yhdessä hankkimaan tuliaisen sille ruotsalaiselle toimittajalle, jonka tapaamme. Kaksi vuorotyöläistä.. No, ehdotin perjantaita kun olin menossa työpaikalle kokoukseen ja hänellä oli vapaapäivä, mutta se ei käynyt, koska hän ei jaksa lähteä vapaapäivänä aamulla kaupoille, koska on ip menossa Espooseen (omalla autolla ovelta ovelle). Joten näemme nyt sitten keskiviikko-iltana, kun sain vuoron vaihdettua. (Minulla on nyt kolme aamua putkeen plus tänään tulin yksikkökokouksen vuoksi iltavuoroon jo aamulla puoli kymmenen.)

Mutta me olemme siis kaikki erilaisia.

Jotakin

Eilen eräs asiakas jätti poikansa meille taas hoitoon siksi aikaa, kun oli tunnilla. Ei siinä muuten mitään, mutta poika on aika vilkas 8-vuotias ja haluaa yleisön esiintymiselleen. Tässä mielentilassa en oikein jaksanut ja lopputuloksena hänen aloitettuaan pelleilyn taskusta löytämänsä ilmapallon kanssa pistin hänet käytävään kirjaston ulkopuolelle ja ignorasin täysin. Hyvin onnistui. Isä löysi lapsen siitä tullessaan tunniltaan, mutta eipä kehdannut tulla sisälle kirjastoon vaikka olisin voinut pari sanaa vaihtaakin hänen kanssaan.

Ei se mitään, ehkä ensi viikolla isä ei jätä poikaa meidän huoleksemme. Itse en edes uskaltaisi jättää alle kymmenvuotiasta mihinkään oman katseeni ulottumattomiin, mutta olenkin ehkä vainoharhainen (matkustelun syytä varmasti).

Tänään olen jatkanut äidin muistikirjan läpisoittelemista. Itse asiassa soitin tänään vain kaksi puhelua eli ensimmäisen isän pikkuveljelle, josta luulin veljieni jo hoitaneen hänet. No, hän oli kovasti pahoillaan, heille osui häät juuri samaan päivään. Toivotin hauskempia juhlia heille. Toinen puhelu menikin äidin lapsuudenystävälle, heidän vanhempansa olivat ns. ristiin kummeja. Siihen asti meni hyvin, kunnes hän puhelun lopussa toivotti minulle jaksamista. Silloin hajosin. Toisten myötätunto  on kaikkein vaikeinta ottaa vastaan, helpompaa on lohduttaa muita.

Töiden jälkeen kävin kahvilla ystäväni kanssa ja meillä oli oikein kivaa. Samalla reissulla juttelin hetken entisen työ-veljeni kanssa Kympissä, hänkin oli kovin kiltti. 

Nyt ajattelin kellistyä petiin. Olen aivan seis.

Torstai-iltaa

Tänään menin pyörällä töihin ja takaisinkin, vaikka oli aivan hirveä tuuli. Sen vuoksi paluumatka kesti jopa viisi minuuttia kauemmin kuin menomatka. Oli ilo huomata, etten ehkä ole ihan niin rapakunnossa, kuin etukäteen arvelin. Tosin huomenna saatan olla eri mieltä, sääri- ja pohjelihakset tuntuvat hempeiltä.

Töissä olikin rattoisa meno, sillä tänään oli kielten kurssien ilmoittautumiset edessä. Ihmisiä oli ollut jo kahdeksalta odottamassa, että pääsevät hakemaan vuoronumerolappuja :) Juttelin erään rouvan kanssa kaikenlaista ja loppujen lopuksi päädyimme juttelemaan kissoista. Hän kertoi, että hänellä oli ollut parhaimmillaan 9 kissaa, mut nyt on jäljellä enää kaksi, 17-vuotiaat sisarukset.

Työhön liittyen tärkein työväline eli lainaus- ja lehtirekisteriohjelma ei yllättäen suostukaan enää yhteistyöhön kaupungin sisäisen verkon kanssa ja se pitää asentaa uudelleen.. Pistin nyt s-postin it-tuelle, jonka hommiin se kuuluu, sillä työpöydälläni on läjittäin saapuneita aikakauslehtiä, jotka pitäisi viedä rekisteriin. Saa nähdä, milloin saamme ohjelmat toimimaan.

Iltasellla katselin Johnny English 2-elokuvan pienimmän (ja osittain keskimmäisen) kera. Rowan Atkinson on vain niin mahtava, ettei pysty muuta kuin nauramaan. Ihana :)

Nyt lähden nukkumaan, nähdään taas :)

Otsikko tähän

Jeps.. hivenen lagaa mun ajatukset. Kunhan tee jäähtyy ja saan sen kitaani, niin kellistyn petiin. Juuri sen aikaa voin päivitellä :)

Mietin, mitä eilen tapahtui.. Menin töihin, iloitsin uudesta työpöydästä, pohdimme prosessikaavioita ja mies toi isänsä tavaroita, jotka olin luvannut eteenpäin työkavereille. Ollaan päästy aika mukavasti kamoista eroon, mutta vielä on joitain.. Kai ne saa Konttiin tai johonkin tungettua.

Eilen kävi eräs asiakas, joka sai meidät nauramaan. Hän kertoi, että 'Bulgarian romanit' olivat varastaneet hänen fillarinsa ja hän meni Kamppiin katsomaan, jos löytäisi sen heiltä myynnistä. No, ei löytynyt sitä, mutta joku toinen pyörä ja hän oli sanonut ottavansa sen koeajoon ja ajeli sitten meille ja aikoi ajella fillarin poliisiasemalle illempana. Minusta erinomaista 'kansalaistottelemattomuutta', ehdottomasti hyvä toimintatapa :P

Otin parit kuvat töipaikan seinistä.. Rappaukset irtoilevat vähän joka kerroksessa. Kuulin myös, että pukuhuoneissa (jumppa-) on selkeät rajat näkyvissä. Jei. Aamupäivällä juttelin hetken aikaa aulan ilmoitustaulun läheisyydessä yhden ihmisen kanssa ja ääni hävisi melkein kokonaan ja kurkkuun sattuu vieläkin.

Aulan seinä

Rappusseinä 1 krs

2 krs ilmoitustaulun alta

Rappusseinä 2-3-krs

Tänään kävin työkaverien (myös työpaikkasuhteeni) kanssa Pelastuslaitoksella syömässä, olikin tosi hyvä ruoka.. Söin ihan liikaa :P Toisaalta se ei haitannut, koska sillä oli selvittävä iltaan asti. Tein nimittäin tänään varsinaisen kotiseutumatkan Jorvin sairaalaan. En ole koko ikänäni (~45v) sinne jalallani astunut ja nyt sitten oli pakko. Kävin siis tervehtimässä plastiikkakirurgia tissioperaation tiimoilta. Olihan melkoinen etsintäretki, kun koko pulju on remontissa, mutta katselin kuukkelin street viewsta vähän osviittaa jo edeltäkäsin.

Lääkäri oli nuori mies ja aivan järkyttävä 'kaappi', siis oikeasti ladonovet jää kakkoseksi. Oli siellä myös tosi mukava nuori sairaanhoitajanainenkin ja olin huoneessa ehkä max. kymmenen minsaa. Lopputuloksena olen nyt sitten jonossa, jossa kestää noin kuusi kuukautta. Saa nähdä, mutta joka tapauksessa pyörät pyörii. Päästyäni lääkärin pakeilta itkin hetken (onneksi) tyhjässä käytävässä, koska olin niin helpottunut, että vihdoinkin a) uskalsin ruveta tähän ja b) mut otettiin todesta. Joskus tuntuu, että toisten ihmisten (ei-lääkärien) mielestä moinen leikkaus olisi ihan turha juttu. Ja nyt korostan, että mies on koko ajan kannustanut ja sanoi nytkin, että hieno juttu.

Joka tapauksessa nyt sitten odottelen kutsua mammografiaan ja muihin kivoihin tyttöjuttuihin! Iih!! (Toivon vain, ettei tule sähkökatkoa juuri kun olen kiinni laitteessa, kuten röntgenhoitajakaverilleni oli käynyt asiakkaan kanssa.. :P)

Loppuun vielä kuva pion(e)ista, jotka ostimme maitokaupasta. Halusin ne omiksi valmistumiskukikseni :)

Hyvää yötä, teekin loppui.

Mahtavaa

Selviydyin tänne asti. Siis torstaihin. Huomenna nautin kolmanneksi viimeisestä vapaasta perjantaista. Mutta nyt aion kertoa teille jännittävän tarinan.

Olin töissä palaamassa lounaalta, kun pysähdyin vaihtamaan pari sanaa pääisäntämme Henkan kanssa uudesta työpöydästäni, joka saapuu maanantaina. Isäntämme seisoi ilmoitustaulun edessä huolestuneen näköisenä ja kysyin, että mikäs hätänä.

No kun uusi taulu tulee myös maanantaina ja pitäisi asentaa samantien.. mutta kun nuo rappaukset tippuivat.

Siis seinässä ilmoitustaulun alla meidän pääaulassa on nyt paljas betoni (tjsp) näkyvissä, koska rappaukset tipahtivat Henkan katsoessa seinää vähän raskaammin. Seinä on aivan kostea, eikä siihen mitään voi ainakaan nyt asennella. Kosteus on ilmeisesti saanut valua rauhassa hissikuilua pitkin ja nyt se on sitten imeytynyt sen verran mittavasti rakenteeseen, että rappaukset alkavat tipahdella hissikuilun ulkopuolella. Porrasseinät ovat kuplineet jo kauan.

Minä kun en ole mikään rakennushenkilö, niin en uskalla sanoa mitään, mutta minusta seinä oli varsin musta. Pelkäänkin, että mikähän rutto sieltäkin nyt sitten pölähtää ilmoille. En tietenkään muistanut itse ottaa kuvaa lähtiessäni töistä tänään, oli niin turkasen kiirus taas. Se näytti hieman tältä, tuosta kuvan mustimmasta osiosta, johon piirsin ympyrän (kuva netistä).

Kaiken tämän rattoisuuden lisäksi meille on ilmiintynyt uusi asiakas. Muuten mukava naisihminen, mutta hän julistaa kovaan ääneen olevansa home-ongelmainen ja kertoi, kuinka hänen viereensä aina "aivan tahallaan" istuvat juuri ne kaikkein eniten oireita aiheuttavat ihmiset esim. yleisötapahtumissa.

Nyt sitten meillä oli asiakkaana samaan aikaan eräs vanha rouva, jolla kieltämättä on hajuvettä usein hiukan enemmän (ei kuitenkaan järkyttävästi) ja tämä uusi ihminen alkoi huutaa, kuinka hän ei voi olla samassa tilassa tämän hajuvesimummon kanssa. Yritin sanoa, että ymmärrän häntä, mutta en voi asialle juuri nyt mitään, koska he molemmat odottivat it-opettajaa neuvomaan heitä asioissa plus että se hajuvesi nyt on meillä aikalailla se pienin paha (ilmeisesti). Tämä henkilö jatkoi huutoaan, jossa vaiheessa minulla paloi käämi ja sanoin, että kiitos ja näkemiin. Hän alkoi urputtaa perääni, että mihin minä nyt menen  ja vastasin, että menen pois, koska hän ei kuuntele minua vaan huutaa omaa asiaansa enkä viitsi alkaa kilpahuutoon. Jos hän ei halua kuunnella, niin en minäkään halua huutaa. Onneksi se it-ope tuli saman tien ja minä lähdin. En todellakaan ala huutaa asiakkaan päälle omaa kantaani. Lisäksi muut asiakkaat alkoivat häiriintyä (paitsi hajuvesimummo, jolla on onneksi aika huono kuulo) ja moittia tätä huutajaa.

Joka tapauksessa se siitä. Koulun juhlissa oli ihan kivaa, rehtori on ihana ja kuulimme, että esikoisen entinen eka-tokaluokan ope lähtee eläkkeelle. Menimme toivottamaan hänelle hyvää eläkettä ja hän nauroi tulevansa jo elokuussa sijaistamaan :)

Nyt menen nukkumaan. Näen unta homesienistä ja satamahinaajista.