Ensimmäisen kerran moneen vuoteen ehdimme juoda päiväkahvit kuusenkoristelun ja muun jälkeen ruokaa odotellessa. Niinpä käytän tilaisuuden hyväkseni toivottaakseni teille kaikille sinne ruudun toiselle puolen rattoisaa aattoa sekä joulupäiviä.
Eilen kukkakauppias kertoi, ettei ole vuosiin ollut näin huimaa joulumyyntiä. Jäimme myös ilman vihreitä kuulia, sillä kaikki oli mennyt kun kävimme tehtaanmyymälässä. Myös K-kauppias sanoi, että tänä jouluna on ollut melkoisen hyvä myynti.
Meillä on ns. toinen aatto Tapaninpäivänä, kun keskimmäinen saapuu joululomalle. Tänään meitä on joulupöydässä neljä, tosin samoin oli viime vuonna, mutta väki vaihtuu.
Tein tälle joululle mökkikylän, koska kukaan meistä ei halunnut isoa piparitaloa jonka viimeiset murut syödään helmikuussa.
Sirius nautti jo yön joulukuusen alla ja äsken koetteli, miten hyvin pallot heiluvat nyrkkeillessä.
Kävin uimassa pitkästä aikaa aamulla. Olen kuvitellut olevani suht koht hyväkuntoinen, mutta uituani 200m olin aivan kuoleman kielissä, tuntui kuin olisin vetänyt vähintään cooper-testin siellä altaassa. Aivan käsittämätön juttu.
Uin kyllä sen normaalin kilsan ja vähän veto paranikin, mutta puoli 10 jälkeen altaat alkaa täyttyä niin, että hyvä kun sekaan mahtuu. Vähän ärsyttävää. Loppuvaiheessa oli pakko vaihtaa rataa, kun sille radalle millä olin minä ja yksi toinen nainen, tunki kolme miestä. Viereisellä radalla oli yksi mies, jolla oli jonkinlainen kumipuku yllään. Sekin sitten vielä lopuksi, kun meinasin mennä kylmäaltaaseen, niin kökki siellä rukoilemassa tjsp niin, että oli pakko jättää kylmäallas väliin.
Töissä oli ihan kivaa, tein yhden (tai kaksi) tiedonhakua eräistä kirjailijoista ja loppuillasta tuli vielä asiakkaaksi yksi entinen Puistolan aikainen asiakas. Hän ei tunnistanut minua (hei vaan 25v tai jotain), mutta muisti sitten kun sanoin, että hiuket oli vähän pitemmät silloin. Oli tosi kiva :)
Metroasemalla juttelin erään pienen ihmisen ja hänen äitinsä kanssa, he kertoivat nähneensä suden aamupäivällä Myllypurossa. Siriukselle napsahti ulkoilukielto ainakin huomiselle.
Ehdin myös kirjoittaa suunnilleen puoli arkkia lisää tarinaa. Jatkoin sitä äsken vielä hieman, mutta nyt aion pitää neulomistauon ja mennä katsomaan Riverdalea :P
Aloitin aamun aikaisin eli menin kokoukseen melkein Pasilaan asti klo 8.30 ja pääsin sieltä ulos parin tunnin kuluttua. Uuden organisaation myötä kuulumme kaupungin kouluvirastoon, mikä on itse asiassa ihan kivaa. Tulee paljon erilaista oppimisasiaa, mikä on mielenkiintoista.
Kokouksen jälkeen kävelin Kuntatalolle ja kävin lounaalla ja sitten menin ns. oikeisiin töihin. Kuntatalolla olikin paljon porukkaa, sillä siellä käydään ilmeisesti näinä päivinä kunta-alan työsopimusvääntöä.
Sports trackerin mukaan kävelin yhteensä 2,7km puolessa tunnissa. Ihan hyvä vauhti lumipyryyn nähden.
Tarkistin wikipediasta, että Queen esiintyi Kultsalla vuonna 1974, silloin olin 4-vuotias mutta en muista tuota lainkaan. Sen sijaan muistan, että BayCityRollers kävi Helsingissä, isommista sisaruksista kaksi oli katsomassa, jos oikein muistan, ja ruutuhuivia oli jollain.
Freddie Kultsan seinässä.
Jostain syystä päivä tuntuu ihan helvetin pitkältä, koska ensinnäkin olen ollut tässä yksin melkein koko vuoron ja on suht hiljaista ja kylmää. En ole myöskään päässyt varsinaisesti syömään juuri siksi, että olen yksin. Kahvin kävin keittämässä ja join sen tässä tiskin ääressä.
Ei se oikeastaan haittaa, saan tehtyä loputkin miinustunnit pois ja ehkä jopa vähän plussaa loppuviikosta, niin että voin jäädä rauhaisin mielin talvilomalle.
Pohdiskelen tässä lentolaukun ostamista. On nimittäin satavarmaa, että repun kiskominen talvitakin päälle on silkkaa tuskaa ja toisaalta laukku on kuitenkin ehkä kivempi lentokoneessa lyhyellä reissulla kuin reppu, jossa tavarat menevät aina vähän enemmän tai vähemmän ruttuun.
Katselin eilen Stockan kantiskuvaston läpi ja siellä oli joitain lentolaukkuja. Nyt yritin etsiä niitä Stockan nettisivuilta, niin se on täysin mahdotonta. Ensinnäkään matkalaukkuja ei löydy hakemistosta, ei edes naisten asusteista (miksi ne sinne muuten kuuluvat edes?) ja kun laittaa hakupalkkiin hakusanan, niin tulee joku äärimmäisen sliipattu mainosartikkeli, josta ei löydy tämänhetkistä tilannetta lainkaan. Stockan nettisivut ovat oikeasti käyttökelvottomat, ei siis ihme jos firma joutuu realisoimaan tavaratalokiinteistön, kun ovat konkurssin partaalla.
Laitan tänne kuvan Suen lapasista, jotka maanantaina lähetin ja tänään olivat perille saapuneet.
Suen lapaset
Ai niin. Koska tänään on kaikkien Rikujen nimipäivä, onnittelin erästä twitterissä. En kyllä odota minkäänlaista tunnustusta tästä :P
***
Kuvien takia pääsin päivittämään tämän vasta nyt kotona, kitutunti on jo aikaa sitten takana.
On aika vilpoisaa ollut tänään. Keskimmäinen meni Lintsille kuten muutkin ysit, mutta olivat perillä pyytäneet opelta luvan lähteä leffaan sään takia. Oikein kiva ope, tosin kaverin oli pitänyt soittaa äidilleen (tämä kertoi illalla alakoulun juhlissa mulle) ja anoa lupa. Meitä nauratti :)
Meillä alkaa olla homma kasassa. Kahvikupit on pesty, kuoharilasit on tiskikoneessa ja hopeat kiillotettu. Minäkin alan tosin olla aika kasassa, mutta ehkä vielä elämä voittaa toistaiseksi ja tämäkin hoituu. Sain pienimmän luokkakaverin äidiltä lainaan astetta isomman kahvitermarin, niin ehtii ehkä itsekin hetken jutella ihmisten kanssa.
Esikoinen on saanut ainakin Jyväskylästä opiskelupaikan, mutta odottelemme vielä Helsingin yliopiston tulosta.
Tosiaan koulun juhlissa oli taas aika hauskaa. Tapasin muutaman äitikaverin (tutustuimme aikanaan hiekkalaatikon reunalla) ja vaihdettiin kuulumiset. Musaope lauloi Nightwish'iä oikein upeasti ja ihana rehtori (Juha Saaresaho Sir Elwoodeista) kertoi puheessaan saavansa jatkaa ja luki ekaluokkalaiselta Ninniltä saamansa kortin, jossa kovasti kehuttiin reksiä. Lopuksi oli stipendien jako ja eräs ekaluokkalainen tyttö pelkäsi olla lavalla niin, että otti kiinni kaksi käsin reksin reidestä <3 Tuo koulu on ollut todella ihana, kyläkoulumainen tunnelmaltaan aina.
Nyt kellahdan petiin. Huomenna on ohjelmassa ainakin imurointia ja lattioiden pesu sekä kakkujen täyttö. Ah ja kynsien lakkaus..
ETA
Piti vielä lisätä, että koko eilispäivän pystyin vihdoin julkisesti pöyristelemään Helsingin uutta graafista ilmettä. "One Hel of an Impact" todellakin..
Tai ehkei sittenkään. Tai en tiedä. Ei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Aina välillä tuntuu, että jokin päivän aikana tapahtunut olisi kiva jakaa täällä ja sitten kun alan kirjoittaa, en muistakaan mitään.
Eilen oli kokous kokoushuoneessa, josta saan oireet. Nyt sentään
tajusin ottaa avaavan lääkkeen jo ennen kokousta, mutta silmät tuntuivat
pahalta. Eilen illalla kotona nousi lämmöt taas melkein 37:ään. Kauhea
väsytys myös, kuten tänäänkin.
Kävin tänään karvurissa ja nyt on uusi pää, sekä väri että lyhyt. Oikein kiva. Kävin eräällä kivalla kampaajalla, jonka löysin muutama vuosi sitten, hänen serkkunsa asuivat lapsuudenkotini naapurissa (samassa taloyhtiössä). Sekin selvisi vasta muutaman käynnin jälkeen. Kerroin kampaajalle, että äitini kuoli keväällä ja hän kertoi oman äitinsä kuolleen lokakuussa. Puhuimme hautajaisista ja testamenteista ja sen sellaista. Totesimme vain, että outoa on.
Olen kahtena aamuna herännyt tuntia ennen herätystä siihen, että jalat kramppaa. Ei ole kylmä, mikä taas häiritsee nukahtamista. Taidan laittaa tänäiltana sukat jalkaan, niin nukahdan nopeammin.
Tänä aamuna suihkun jälkeen löin varpaan penkkiin sillä seurauksella, että nyt illalla huomasin kynnen menneen halki lyhyeltä matkalta pitkittäin. Pitää laittaa siihen laastari, koska se takertuu koko ajan sukan sisäosaan.
En nyt tiedä kuinka toivottu tämä kirjoitus on, mutta yritän keksiä jotain.
Olin töissä ja juttelin sekä asiakkaiden että työkaverien kanssa. Yhden uuden työkaverin kanssa pohdimme, miten kirjasto voisi auttaa pakolaisia mutta päädyimme siihen, että ehkä kaupunginkirjasto pystyy paremmin vastaamaan tähän haasteeseen. meillä voitaisiin keskittyä sitten johonkin muuhun.
Töiden jälkeen menin kampaajalle ja hän sanoi suunnitelleensa kiiltovärjäystä minulle. Se onnistuikin varsin hyvin ja juttelimme siinä kaikenlaista samalla. Oli oikein mukavaa, olen kovin iloinen, että löysin hänet uudestaan.
Sieltä päästyäni menin Itikseen hankkimaan ne kissan kynsisakset ja hakemaan yhden varauksen kirjastosta, jossa juttelin ex-työkaverin kanssa kaikenlaista kunnes mies ja pienin tulivat noutamaan minut, kuten olimme sopineet.
Kotona söin kasvis-metwursti-munakkaan ja jälkkärikahvin kanssa katselin Sherlockin loppuun Areenasta ja neuloin. Nyt taidan siirtyä hetkeksi sohvalle neulomaan, joten nähdään taas. Loppuun piisi, joka tuli radiosta istuessani kampaajalla.
Saimme äsken puhelinsoiton, jota olemme jo jonkin aikaa odottaneet. Appiukko on poistunut keskuudestamme. Olemme miehen kanssa yhtäaikaa helpottuneita ja surullisia. Tavallaan appi oli minullekin jonkinlainen isänkorvike, kun isäni kuoli 21 vuotta sitten ja hän oli poikien ainut miespuolinen isovanhempi. Nyt alkavat sitten käytännön järjestelyt.
Muihin asioihin..
Eilen metrossa minua huvitti se, että osuin istumaan sellaiseen looshiin, jossa vain yksi neljästä ei uppoutunut kirjaan. Yleensä nimittäin minä olen se, joka erottuu joukosta kirjoineen eikä ole liimautuneena luuriin tai ämpärisoittimeen.
Tänään neuleryhmässä käänsin ja annoin raparperikiisselin ohjeen eräälle ranskalaiselle kirjastonhoitajalle. Minä pääsin antamaan reseptin(!) ranskalaiselle! Hee.
Jos tänään olisi aprillipäivä, olisi ainakin kaksi mahdollista aprilliuutista. Arjan lättyyn ilmestynyt outo mies (Arjalla on huono iho?), joka muistuttaa nuorta Sibeliusta sekä intiaanihemo, jolle valaat suosittelivat muuttamista. Toisaalta olen lukenut jostain, että intiaaneilla ja suomalaisillla on samanlainen suhtautuminen metsään ja luontoon, joten eihän tuo pahasti hätkähdytä. Hupaisaa lähinnä. Ainakaan suomalaisille ja intiaaneille ei tarjottu alkoholia kultakuumeen aikaan Kaliforniassa, koska molemmat muuttuvat kovin pahapäisiksi humaltuessaan.
Posti toi minulle neljä uutta kirjaa. Viikonloppuna pitäisi kirjoittaa opiskeluhommeleitakin ja tehdä yksi hautajaismekko. Onneksi on yöt..
Kuulin myös juuri ilouutisen siitä, että pääsen jälleen kerran säätämään mökkillä vietettäviä kesälomaviikkoja veljeni kanssa. Tätä on väännetty joka kesä ainakin kymmenen viime vuoden aikana, alkaa vähitellen hiukan vituttaa ihmetyttää miten se voi olla niin helvetin vaikeata aina.
Ja viikonloppu vilahti. Lauantaina sentään olin hetken pihalla haravoimassa kesken lukemisen ja löysimme peräti kaksi omenaa, mutta sunnuntai meni sisällä kököttäessä. Siihen ilmaan en olisi päästänyt edes sitä kuuluisaa koiraa. Onnistuin sentään lukemaan jotain tentteihin ja katsomaan luentovideot purkaessani neuletta. Lisäksi sain eilen kuunneltua erään äänikirjan puoliväliin asti samalla, kun ripustin pyykit ja silitin kuivat. Ihan hyvä saavutus.
Pienin pihahommissa
Tänään aloitimme aamun koululla. Kävimme pienimmän luokanvalvojan kanssa vartin ajan juttelemassa siitä, miten lapsella menee ja hyvinhän sillä menee. Ihan eri poika kuin vuosi sitten (vaikka edelleen kavahdan jokaista Wilma-viestiä).
Kävin uimassa, sain uitua kilometrin tasan puoleen tuntiin vaikka painankin nyt enemmän kuin kertaakaan aiemmin tänä syksynä. Jotain on pakko tehdä.
Tulin töihin, ihmettelin uutisia, luin Kodin kuivalehteä syödessäni (onneksi olin yksin, sillä aloin itkeä lukiessani eräästä ex-alkoholistista) ja sain hommat hoidettua. Kohta voin lähteä kotia kohti. Olen lueskelleut polyamoriaa käsitteleviä artikkeleita ja pohdiskellut kaikenlaista. Asia ei siis liity omaan liittoni mitenkään, sen voin kertoa.
Ai niin, tämä artikkeli oli minusta jotenkin surullinen eikä ollenkaan kaamea, kuten ilmeisesti oli tarkoitus.
Joo, kai se olisi sitten loppupiisin vuoro. Minusta minulla oli jotakin vielä sanottavana, mutta koska en muista niin anti olla. Loppupiisi on yksi iki-suosikeistani.
Eilinen keikka oli mahtava. Hieman kateuttaa, kun tuollainen eläkeikäinen ukkeli jaksaa painaa kahden ja puolen tunnin keikan tauotta. No, yhden piisin ajan hän makasi lattialla laulamassa. Mutta oikeiasti oli kyllä hieno kokemus.
loppupuolen valoshowta
Kiva ystäväni ja hänen oikein kiva miehensä toivat minut kotiin, vaikka varoitin asuvani aivan kaupungin toisella laidalla. Se oli erinomaisen mukavaa, koska en olisi mitenkään ehtinyt illan viimeiseen metroon ja olisin ollut kotona vasta joskus puolenyön jälkeen. Näinollen saatoin edes esittää hereilläolevaa töissä :P
Tulimme äsken Uutelasta, jossa tapasimme pienimmän luokkalaisia ja heidän vanhempiaan makkaranpaiston varjolla. Oli todella kivaa, vaikka satoikin ja oli hiukan vilakkaa kuten suomalaiseen kesään kuuluukin.
Uutelassa
Piti olla mustikanvarpuja kukkineen, mutta jotain roskia vain on varsissa. Plaah.
Esikoisen piti mennä Suokkiin tapaamaan riparikavereitaan, mutta jätti sateen takia menemättä ja oli sitten unohtanut avaimet kotiin lähtiessään. Soitti meille, missä keskimmäinen on ja ihmetteli kuullessaan tämän olevan matkalla kotiin Särkänniemestä. Meidän professori jälleen vauhdissa..
Joka tapauksessa olen aika hyydytetty nyt ja aion mennä nukkumaan mahd pian.
Yksi asia tuli vielä mieleen; eurovaalimainoksissa minua huvittaa suuresti mm. Eija-Riitta Korholan (kok.) mainoslause, joka kuuluu jotakuinkin 'Isänmaan puolesta'-tyyliin. En saa nyt sanatarkasti sitä päähäni, mutta joka kerta sen nähdessäni mietin, mahtaako Mannerheim kääntyä haudassaan. Että niinkun ihan oikeasti, voi herramunjee sentään.
Illan piisinä korvamato, joka iski ajomatkalla Uutelaan.
Olen muutamana viikkona pannut merkille nuoren miehen, joka juoksee metrolle minun tullessani iltavuorosta. Siis hän tulee vastaani aika lailla puolivälissä matkaa. Maanantaina näin hänet aamusta, hän juoksi takaani ja ohittikin, hihattomassa paidassa ja sellaista tasaista tahtia, jota jaksaa juosta kauemmin kuin sprinttejä. En ymmärrä, miksi hän ei voi lähteä vaikka viittä minuuttia aiemmin, jottei tarvitsisi juosta koko matkaa. Yleensäkin minusta myöhästyminen on vain paha tapa, josta kyllä oppii pois jos tarpeeksi haluaa. Ainakin minä opin.
Juoskoon juoksija-Einari pitempiä matkojaan, minä teen vain pikaspurtteja metroon jos on tarvis.
Nyt illalla tullessani kotiinpäin eläinlääkärimme seisoi putiikkinsa (talonsa) parkkialueella katselemassa kahta kissa, joista ilmeisesti toinen ainakin oli hänen. Menin hänen ohitseen ja lähestyessäni kissoja kutsuin niitä, jolloin toinen vilahti heti kauemmas toisen jäädessä paikoilleen istumaan. Juttelin sille rauhallisesti ja kyykistyin, annoin kissan haistella kättäni ja sain rapsutettua sitä otsasta hiukan, mutta se oli aika arka. Annoin sen jatkaa käteni haistelua ja yritin rapsuttaa uudestaan, mutta silloin se hypähti kauemmas. Eläinlääkärimme oli seurannut tapahtumia ja sanoi, että tämä kissa ei anna oikeastaan kenenkään koskea itseensä, hyvin harva saa silittää sitä.
Ehkä minä olen kissakuiskaaja, ainakin useimpien kissojen kanssa olen tullut toimeen enemmän tai vähemmän hyvin. Alla piisi, jonka Freddie Mercury teki kissalleen (ja jonka olen varmastikin laittanut tänne jo muutaman kerran aiemminkin) :)
Kuten olen parikin kertaa tainnut mainita, väkersin uudelle puhelimelleni makuupussin. Siis tuollaisen virkatun pussukan suojaamaan sitä elämän kolhuilta. Olen tyytyväinen siihen, miten hyvin se onnistui vaikka viimeisestä virkkuukerrasta taitaa olla lähemmäksi 30 vuotta. Tapasin pikkutyttönä virkata nukeilleni vaatteita, mutta jossain välissä virkkuut jäivät kuten neulomisetkin.
Pussi on oikeasti oliivinvihreä, nappi anoppivainajan nappirasiasta.
Ehkä jossain välissä saan virkattua erään heijastimen, jota olen pari vuotta pohtinut. Jos onnistun, laitan senkin kuvan tänne.
Kotiinpäin kävellessäni eräs orava pelasti minut pyrskähtämästä nauruun vastaantulijan kohdalla. Vastaantulija oli keski-ikäinen pulleamahainen mies, jolla oli varsin hevarikamppeet yllään (moottoripyörä-nahkatakki, mustat farkut ja bootsit) MUTTA hänen tukkansa! oli puna-musta irokeesi! Kuulin toisella puolen katua kulkevan kahden teinipojan sanovan hiljaa Wau ja se sai hymyni levenemään korvasta korvaan, mutta vasta kun herra oli turvalliseti mennyt ohitseni. Hymyni näki vain orava, joka luikki pakoon.
Nyt taidan vielä hetken neuloa kummipojan villahaalarin toista lahjetta ja sitten kaadun petiin. Aamulla menen töihin Hullujen päivien kautta, aion hamstrata hammastahnaa. Lisäksi vilkaisen paria takkia, miltä näyttävät. *teroittaa kyynärpäitä*
Tämä näkyy nyt kiertävän sinne ja tänne blogistaniassa, joten päänsäryn vuoksi aivojani rasittamatta voin tehdä tämän minäkin.
Laukku - Tällä hetkellä eniten käyttämäni on työlaukkuni, joka on minusta tämän alan ihmiselle juuri nappi. Muitakin laukkuja toki on, pari Marimekkoa ja muutama itsetekemäni kirjasta väännetty pikkulaukku.
Lompakko - Punainen (Fossilin outletista ostettu). Minun lompakkoni ovat usiemmiten punaisia.
Aurinkolasit - Ostin halvimmat löytämäni reissusta, parinkympin Skechersit (oli pakko saada jotkut, kun vanhoista Disney-laseista meni sanka vinksinvonksin).
Korut - Niitäkin on. Yleisimmin minulla on vihki- ja kihlasormus, kissasormus, nappikorvikset ja yksi kissakorvis. Töihin vaihdan jotkut roikkuvat korvikset ja laitan kaulakorun.
TV - En osaa enää katsoa tv-ohjelmia 'suorana', se on ihan tuskaa. Katson joitain sarjoja kauden/t putkeen.
Kännykkä - Tällä hetkellä känny on ZTE-merkkinen älypuhelin, joka lentää pian seinään sillä se ei toimi. (Vihaan tekniikkaa, joka ei toimi, kuten sen pitäisi.) Aiempi saman valmistajan luuri oli ihana, rakastin sitä.
Kengät - Kenkiä on erilaisia eri tilaisuuksiin, yleisväri niissäkin punainen.
Tennarit - MarimekkoConverset. Yleensäkin Conversen tennarit on parhaat, ja minähän siis en käytä tennareita vaan koristossuja, koska ne tukevat nilkkoja.
Farkut - Aina farkut. Yleensä bootlegit, nyt myös yhdet skinnyt ja huomaan, että tykkään näistä. En muista, milloin olisin viimeksi käyttänyt verkkareita (jotka on hankittu lukioaikana, partiolippukunnan logolla).
mp3 - En käytä, paitsi luurissa. Olen kotikoneelle kopioinut kyllä kaikki cd:mme, osa on ämpäreinä.
Tietokone - Kyllä joo. Kotona ja töissä. Toki läppäri ja tablettikin luontuvat.
Kampaaja - Yritän sopeutua uuteen, olen vasta kerran käynyt hänellä. Aiempi ihana kampaajani jäi keväällä sairaslomalle ja on sittemmin kadonnut kuin maan nielemänä.
Alusvaatteet - Mahdollisimman mukavat yllä. Sloggia ja Walmartista ostettuja vastaavia. Rintaliivit on pakko aina koettaa (paitsi Triumphit).
Päivälehti - En lue, käytän Amppareita.
Lehti - Kodin kuivalehden pyrin lukemaan työlounailla.
Sänky - Vesisänky. Lämmin, pehmeä, ihana. Voisin viettää siinä vuorokausia.
T-paita - Käytän ainoastaan t-paitoja, joko lyhyt- tai pitkähihaisia pakkasasteista riippuen. Toki kesällä minut saattaa nähdä erilaisissa topeissa, mutta paitapuseroita en juurikaan enää käytä.
Tuossa hieman alemmassa päivityksessä (tavoista) mainitsin jotain fandomeista ja tänään olen seurannut mielenkiinnolla erästä Tumblr-fandom'kriisiä'. Koskapa kriisi liittyi suosikkikääpiöni esittäjään, oli mielenkiintoni taattu.
Loppujen lopuksi kuitenkin kyse oli myrskystä vesilasissa, mutta se alkoi juurikin siten kuin alempana pelkäsin eli oletettiin kys. henkilön nähneen jotain sellaista, mikä olisi ollut erittäin ikävää. Se olisi saattanut vaikuttaa erittäin negatiivisesti kyseisen henkilön käsitykseen faneistaan, mutta asia selvisi parhain päin ja koko fandom on huokaissut helpotuksesta.
Huomenna töihin. Toivottavasti en nukahda ennen iltavuoron päättymistä.
Tietyssä väsymysasteessa alan pulista. Voin kertoa ihan mitä tahansa kenelle tahansa. En tarvitse siihen alkoholia, vain sopivan väsyneen flow-tilan. Kaikkein vaarallisinta on, jos ihminen vain kuuntelee vastaamatta mutta tarkkaavaisena. Pahinta on, etten useinkaan tiedä milloin lopettaa. Onneksi sitä ei tapahdu usein (vaikka olenkin nykyään usein todella väsynyt).
Se päivän aiheesta ja sitten Kikin viiden piisin haasteeseen, johon lupauduin osallistumaan. Kyseessä on siis julkisesti esitellä viisi suosikkipiisiä. Nämä minun ovat satunnaisessa järjestyksessä enkä takaa laatua mihinkään suuntaan.
Rammstein on Rammstein ja Till.. huh. (Ei mennä tähän, eihän?)
Pink Floyd: Comfortably numb. Yksi maailmankaikkeuden parhaita piisejä ikinä.
Yksi Princen parhaista. Teininä tapasin kuunnella Princeä perheen olohuoneessa, enkä oikein jaksanut aina käsittää miksi äitini huokaili lyriikoille. Ihan kaikkea en silloin vielä käsittänytkään :)
Progen kuningas. Yes ja Jon Anderson, aikoinaan yksi maailman korkeimpia tenoreita.
Queen ja David Bowie. Tarvinneeko sanoa enempää?
Ja bonusraitana kevätpiisi In Extremolta. Omnia sol temperat iskee vanhaan latinistiin ja roomalaishitorian rakastajaan :) Lisäksi säkkipillit. Oi.
Aika raskaita taitavat olla enkä saanut yhtään suomalaista mahdutettua mukaan.
Toivottelen Uudet vuodet jo näin hyvissä ajoin, sillä pian pihaan karauttaa kummipoikani äitinsä kera ja loppuilta kulunee iloisesti kuusta vahtiessa. Kummipoika on siis puolitoistavuotias ja ulottuu jo suht ylös.
Kuluneesta vuodesta en muista juurikaan mitään ihmeitä. Matkailtu on, enemmän kuin monena muuna vuonna ja kauemmaksikin kuin aiemmin. Olen tehnyt myös käsitöiden saralla sellaisia asioita, joita en aiemmin ajatellutkaan tekeväni. Olen oppinut soveltamaan ja luomaan ihan itse päättelemällä asioita. Lukenut olen ilmeisen paljon (katselee muistikirjaa) ja ne laitan perinteiseen tapaan huomenissa johonkin blogiin ylös. Kaksi hylkyä sain yhdestä tekeleestä, mutta sepä ei haittaa. Aion saada toisen tekeleen ensi vuonna valmiiksi ja stilisoitua sen verran, että sitä kehtaa esitellä jollekin kustantajalle joskus. Fanifiktioita olen lukenut mittaamattoman määrän ja jäänyt suorastaan koukkuun (ja kirjoittanutkin olen jonkin). Olen löytänyt uusia yhtyeitä, joita jaksan kuunnella ja myös näyttelijöitä ja elokuvia katseltavaksi.
Siinäpä se, lyhyesti ja ytimekkäästi. Kiitän myös kaikkia niitä, jotka ovat täällä käyneet lukemassa ja ehkä jopa kommentoimassakin, vuorovaikutus on se mistä bloggaaja elää :)
Makuasiat ovat hankalia. Usein ihmisten väliset riidat perustuvat pitkälti juuri eriäviin makuihin. Joskus saattaa jopa loukata toista kommentoimalla 'väärin'. Varsinkin nettimaailmassa on helppoa ymmärtää väärin toisen sanomiset, sillä (muistaakseni) jopa 83% ihmisten välisestä viestinnästä perustuu muuhun kuin puheeseen/tekstiin.
Onnistuin tänään kommentoimaan eräälle ihmiselle hänen ihastellessaan uusia saappaitaan, että ne ovat rumat. Minun mielestäni siis. Tosin sama ihminen rakastaa Guessin laukkuja, jotka ovat minusta niin rumia, että minulle saisi maksaa aika kovan hinnan, jotta moista suostuisin käyttämään. En siis ole ihan hirveän huolissani nyt tästä loukkauksesta (ikävä kyllä?).
No joka tapauksessa makuja on monia, yksi tykkää tyttärestä ja toinen äidistä :P
Tästä tulikin jotenkin mieleeni se, kun miehen töipaikalla oli hollantilainen vieras ja lounaan jälkiruokana oli salmiakkijäätelöä. Vieras oli ihastunut ikihyviksi ja manaili, ettei kotimaassa ymmärretty moisen herkun päälle :) Sen sijaan amerikkalaiset ystävämme eivät oikein ymmärtäneet salmiakkia, vaan kommentoivat kohteliaasti 'mielenkiintoista' :D
Lopuksi vielä meikäläisen musiikkimausta sen verran, etten juuri kuuntele kotimaista (ellei se ole hevimpää kamaa) ja rakastan kitarasooloja. Myös hyvät rumpusoolot on pop. Allaolevassa yksi parhaita Brian Mayn kitarasooloja (BM on mulle samalla jaetulla ykkössijalla Princen kanssa).
Olen luvannut neuloa isommalle kummipojalle villapaidan joululahjaksi. Hän on samanikäinen kuin nuorimmainen, mutta hieman sirompi rakenteeltaan. Onnettomassa neulemallissa on kaksi kokoa, 3v:n ja 7v:n ja noista 3v mahtuisi meidän pienimmälle. Luultavasti. Kummallisia mittoja.
Pitänee soveltaa. Villapaita on turhan iso purettavaksi.
