torstai 15. helmikuuta 2024

Lomaa odotellessa

Nimittäin talvilomaa, joka koittaa jo huomisen jälkeen. Tuskin maltan odottaa!

Lauantaina juhlistimme nuorimmaisen 18-vuotispäivää sisarusteni ja kummien voimin, myös esikoinen ilmiintyi paikalle. Vanhin veljeni ajeli Ähtäristä asti vaimonsa kera, he nauttivat hotellilomasta. Kysyessani menevätkö ehkä elokuviin illalla, niin kälyni sanoi, että ovat olleet niin paljon lapsenvahtina että taitavat vain nukkua, kun kerrankin saavat. Sehän se on parasta lomassa, voi tehdä juuri mitä itse haluaa :)


Katselin kerrankin (taas) Uuden musiikin kilpailun viime lauantaina, kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Tai siis katselin parhaat palat Areenan kautta, välillä katselin jotain muuta. Täytyy sanoa, että tiesin heti jo silloin, kun kilpailukappaleet julistettiin, että se on joko Sara Siipola tai Win95Man. Minusta on hyvä, että W95M voitti eikä Siipola, koska vaikka Saran kappale oli kaunis ja hieno esitys, niin samanlaisia jollotuksia on kolmetoista tusinassa Euroviisuissa eikä se loppusoinntus eli A-kirjaimen yliannostus auttanut. Kaikkein paras kappale minusta oli Pilvi Hämäläisen väliaikabiisi, joka oli aivan mieletön. 

Sunnuntaina äänen antamisen jälkeen lukaisin Iida Turpeisen Elolliset, joka olikin vallan mainio opus. Heti alkusivuilta lähti sellainen veto, että tiesin, ettei sinä päivänä muuta tehtäisi kuin luettaisi. Tarina oli hienosti kirjoitettu ja itselleni tärkeä siksi, että ollessani lapsi asuimme Eläinmuseon lähellä ja siellä tuli käytyä ihailemassa myöskin Stellerin merilehmän luurankoa. Kyllähän kirja aika hyvinkin herättelee ajattelemaan, että ihan oikeasti teollinen aikakausi on ollut planeetan kannalta katastrofaalinen ja ihminen on se pahin tuhoeläin.


Olin taas etänä eilen keskiviikkona lakon vuoksi, kun metrot eivät kulkeneet ja oli kokouspäivä. Tänään sentään junat kulkivat, niin pääsin miehen kyydillä Malmille junalle ja kävelin Pasilasta. Nyt kohtapuoliin pääsen suorittamaan saman toisinpäin. 



maanantai 5. helmikuuta 2024

Kevättä kohti

Onhan jo helmikuu ja valon määrä lisääntyy, samoin pölyn. 

Taas mietin, että mitähän kirjottaisin, mutta ainakin nyt sen voisin mainita, että ostin vihdoin viimein piikkikengät (icebugit) itselleni. Kyllästyin töpöttämään pikkuruisin mummoaskelin jäisillä kaduilla, nyt nautin, kun pääsen taas harppomaan normaalivauhtiani. Olen työpaikallakin mainostanut kenkiä ja työpari (myös hullu kävelijä) osti sellaiset myös. 


Viime torstaina olin muiden Helsingin JHLn edustajien kanssa Senaatintorilla. Oli oikein mukavaa, sääkin oli parempi kuin monesti vappuna ja saimme huutaa Riikkaa ikkunaan. (Että voi vihata jotain ihmistä!) Täytyy myöntää, että buuasin sekä Pikkuoravalle että Sataselle. Sen sijaan Li oli upea <3


Kaupungin työntekijänä saimme nyt ateriaedun ePässiin enkä ehkä olisi sitä edes kaivannut, vaikka joskus lounasseteleitä olisin ehkä kaivannut. Minusta tämä uudistus on vähän hassu, normaali-lounaskuppilassamme Pelastusasemallakin pitää nyt sitten esitellä ePässistä, että on maksanut ruoan eli aina on oltava puhelin mukana. Miehelleni kommentoinkin, että varmaan kivat jonot tulee tästä uudistuksesta ja hän sanoi, että tervetuloa lounasedun ihmeelliseen maailmaan. 


Ehdin sillä liikuntaedulla ostamaan jo kymmenen zumbatuntia, huijui. Kävin nimittäin viime keskiviikkona vihdoin uuden zumbaohjaajan tunnilla, jonne olen aikonut koko syksyn mennä ja meinasi kunto loppua kesken. Hyvä oli kyllä. 

Nuorimmainen täyttää torstaina 18 vuotta ja olen kutsunut sisarukseni sekä lapsen kummit ja oman kummipoikani äiteineen (siis 1 äiti) meille kahville lauantaina. Lupasin päivänsankarille, että leivon macaronseja ja ensimmäinen erä eilen illalla oli aika jännittävän näköinen. harjoitus tekee mestarin tässäkin, eikö vain? 


Elokuviin en ole ehtinyt, mutta eilen olin Villa Kivessä työkaverin kirjan julkistamisjuhlissa. Oli oikein kivaa, mutta sisäkenkäni olivat sitä mieltä, että nyt tuli liikaa kulttuuria tai jotain ja kakkujonossa ihmettelin outoa oloa, kunnes tajusin, että korot oli murentuneet! Ehkä olen vihdoin jotenkin aikuistunut, mutta en tajunnut edes nolostua tuosta. Etsin muutaman ihmisen kanssa rikkalapiota, jota ei löytynyt (siivouskomero oli lukittu) ja sitten eräs löysi katuharjan, jolla hän sai lattian siivottua minun mustista murusistani. Olin sitten sukkasillani loppujuhlan, nastakengät ei oikein sovi lautalattialle. Ei jäänyt traumoja. Allaoleva yhtye esiintyi juhlissa, laulaja on työkaverin kummipoika. 

Pressanvaaleissa pitää valita ruton ja koleran väliltä, sen enempää en tiedä ehdokkaista. 




perjantai 19. tammikuuta 2024

Perjantai perjantai

Kohta karkaan viikonlopun viettoon, mutta sitä ennen ajattelin tehdä pikapäivityksen. Jos kommentoitte, niin varautukaa vastauksen saapumiseen, en nimittäin edelleenkään pysty vastaamaan kommentteihin kuin työkoneelta.

Eilen olin taas ammattijärjestön edustajana johtoryhmässä ja ihan oli mielenkiintoinen kokous. Tietysti aina tuntuu kuin olisi orpo piru vieraassa helvetissä, kuten isäni tapasi sanoa, mutta kaikesta selviää kun muistaa hengittää. 

Tästä kokouksesta jäi mieleeni termi 'tulevaisuuslukutaito'. Ihmettelin sitä työkaverille, joka sanoi, että lukutaitoa tungetaan nyt vähän joka paikkaan. Hänen opinnoissaan käsitellään juuri uskontolukutaitoja. Niih. 


Eilen tuli hieman lunta. Mies teki lumityöt kolmesti ja kissa leikki innoissaan lumessa. Postilaatikkorivikin oli aurattu melkein umpeen, mies sanoi että joku naapuri saa tällä kertaa kaivaa laatikot esiin. Vähän alkaa olla hankalaa postin kaivaminen laatikosta, kun penkka on niin korkealla. Tänään on tullut vielä hieman lisää lunta.


Eipä tässä sen ihmeempiä. Viikonloppuna aion siivota, lukea ja pyykätä sekä katsoa töllöä. Siinä se. 

Otsikoinnin juhlaa tiistain IltaSanomista.

maanantai 15. tammikuuta 2024

Puoliväli

Eka kuun puoliväli tänä vuonna. Kökötän töissä vielä puolisen tuntia.

Viime viikolla en päässyt enää puhelimellakaan kommentoimaan kenellekään blogeihin. En tiedä pitäisikö vain vaihtaa kommettiosio niin, että kaikki pääsee läpi vai mikä tämä homma on nyt. Aiemmin pääsin sentään kotikoneella ja puhelimella kommentoimaan muihin blogeihin, nyt vain töistä. Kummallisia aikoja. Mietin vähän, että siirrän tämän koko roskan Wordpress-alustalle, siellä ainakin toimii kommentointi omaan blogiin tulleisiin kommentteihin (mikä ei tietysti vaikuta muiden blogeihin kommentointiin hölkäsen pöläystä). 

Viime viikko meni pehmeästi työelämään laskeutuessa ja tänään olikin täysi rähinä päällä koko päivän, vasta kuuden maissa alkoi rauhoittua. Työpisteellä vieraili tänään myös fysioterapeutti työterveydestä mittailemassa työlaseja varten etäisyyksiä. Olen vissiin istunut tässä työpisteellä ihan kummallisesti, fyssarin ilmeet oli mielenkiintoisia, kun hän katseli päätettä ja näppistä yms. Hurjan kiva ihminen kyllä ja sanoi, että nyt vain uusia laseja hankkimaan vauhdilla. Sentään joissain asioissa kaupungin leipään saa jotain liukastetta päälle. 

Veljeni soitteli viime viikolla, hän oli ollut erään vanhan mökkinaapurimme hautajaisissa. Tämä herra eli 101-vuotiaaksi ja oli vielä 2022 Itsenäisyyspäivän juhlissa presidentinlinnassa. Olipa hän ollut aikoinaan presidentti Koiviston lentiskaverikin. Joka tapauksessa tämä puhelu veljeni kanssa sai aikaan sen, että päätin kutsua sisarukseni ja nuorimmaisen kummit meille juhlistamaan nuorimmaisen 18-vuotispäivää helmikuun alussa. Toki myös isommat pojat tulevat, jos vain kynnelle kykenevät. 

Olin nuorimmaisen kanssa elokuvissa perjantaina katsomassa Nälkäpeli-leffan, sen uuden. Kirjaa en ole lukenut, mutta eipä se haitannut kun muuten tiesi, mistä on kyse. Täytyy sanoa, että naispääosan esittäjällä oli aivan mahtava lauluääni ja miespääosan esittäjä sopi hyvin rooliinsa ja voisi hyvinkin kuvitella, että hänestä tulee hieman Donald Sutherlandin näköinen vanhempana, jotenkin samanlaiset kasvonpiirteet. 

Tänään ei tämän kummempaa päivittelyä. Alla vielä leffan traileri. 



keskiviikko 3. tammikuuta 2024

Vastauksia Pöllölle ja Kepposkalle

Tervehdys taas! Edellisen päivittelyn vastauksia tässä eli

Pöllö: viime vuoden luettujen kirjojen lista löytyy tuosta oikean puolen sivupalkista. Se on aina vähän aikaavievää puuhaa, koska sen tekee vain kerran vuodessa :P

Rouva Kepponen: parhain viime vuonna lukemistani kirjoista oli Emily St.John Mandelin Sea of Tranquility, joka liittyy hänen aiempiin teoksiinsa Asema 11 ja Lasihotelli. Asema 11 on yksi niitä kirjoja, joiden jälkeen harmittelee, että kirjan voi lukea vain yhden kerran ensimmäistä kertaa. Toki tämän ja Lasihotellin voi lukea myös erillisinä, mutta eniten saa varmaankin irti, jos lukee myös Asema 11:n alkuun. 

Toinen erittäin hyvä oli Kate Atkinsonin God of ruins eli suomeksi Hävityksen jumala. Se on jatko-osa kirjalle Life after life (Elämä elämältä), joka oli myös hyvä ja joka on myös tv-sarja. Tässä kirjassa on päähenkilönä aiemman kirjan päähenkilön veli ja hänen elämänsä. Hienosti kirjoitettu teos aika monestakin asiasta. Tämänkin varmaan voi lukea ilman, että lukee aiempaa teosta, mutta se helpottaa ymmärtämään asiayhteyksiä. 

Myös Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogia kannattaa lukea, hieno kasvutarina ja samalla niin surullinen kuvaus lahjakkaan ihmisen sortumisesta. 

Mikael Bergstrandin Delhin kauneimpien käsien jatko-osat olivat hyvät, mutta ensimmäinen osa oli todella hauska. Näissä ei ihan päästy samalle tasolle. 

Joonatan Tolan Punainen planeetta on niin hurja kuvaus täydellisen rikkinäisistä ihmisistä, että on pakko nauraa ettei itkisi.

Jos etsii hyvän mielen romaania, niin Jojo Moyesin Giver of stars oli hyvä historiallinen romaani ja pidin siitä kovasti. Parempaa Moyesia, hänellä on ollut aivan todella huonojakin kirjoja.  

Erityismainintana voisin vielä lisätä Louise Pennyn Chief Inspector Armand Gamache-dekkarisarjan. Jäin niiiin pahasti koukkuun näihin, ettei ole todellista! Olen ostanut ekat kymmenen (!) osaa, mutta ajattelin osin hyllytilaa säästääkseni loput kuunnella äänikirjoina. Saattaa olla, että silti ostan ne, ovat hyviä metrokirjoja myös.  

Ajattelin muuten vain kertoa, mitkä olivat huonoimmat lukukokemukset viime vuodelta. Ne olivat (rummunpärinää) Marutei Tsurusen muistelmat ja Jenny Jacksonin Pineapple street. Todellakin hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa enkä voi niitä suositella kenellekään.  

Molemmat Helmet-haasteeseen luetut Ukraina-aiheiset teokset olivat mielestäni vähän mitäänsanomattomia. Kysykää Mialta oli heppoinen ja Punaiset seireenit hieman parempi, mutta teoksen nimen olisi voinut kääntää toisinkin. 

Vielä mainitsen Magdalena Hain Sarvijumalan ja Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille, joista ensimmäinen sai Finlandia junior-palkinnon. Sarvijumala käsittelee kuolemaa, itsemurhaa, itsetuhoista käyttäytymistä sekä erilaisia rakkauden lajeja teinirakkaudesta vanhemman rakkauteen. Se on hyvä kirja ja hyvin kirjoitettu, mutta aika raskas. Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille on kiva rinnakkaistodellisuusfantasia hieman erilaisesta Suomesta, sekin hyvä. Pidin molemmista, mutta annoin jälkimmäisen jouluahjaksi 12-vuotiaalle kummipojalle.

Aloitin lukuvuoden 2024 eilen vetäisemällä Kati Outisen muistelmat Niin lähelle kuin muistan ja pidin siitä kovasti, vaikka se olisi kaivannut hieman kustannustoimittajaa.



maanantai 1. tammikuuta 2024

Hyvää 2024 alkua

Olkoon alkava vuosi hyvä ellei parempi kuin edellinen :) 

Jostain syystä en pääse nykyään kommentoimaan edes omaan blogiin tulleita vastauksia, joten kiitos RH ja Marjaana hyvän joulun toivotuksista! Toivottavasti myös teillä oli mukava joulu. 

Meillä oli aattona keskimmäisen tyttöystävä ja he koristelivat kuusen ja illallisen jälkeen katselimme Die hard'in ykkösosan, koska tyttöystävä ei ollut sitä koskaan nähnyt. Muuten olemme nähneet keskimmäistä suht vähän ja tyttöystävää vielä vähemmän, hänen vanhempansa asuvat noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä, joten keskimmäinen on oleillut siellä. Niin ja pitäisi kai sanoa, että keskimmäisen avovaimo nyt, kun ovat jo elokuun alusta asuneet yhdessä.

Esikoinen saapui Japanista eilen ja kävi täällä tankkaamassa ennen kuin mies vei hänet Espoon puolelle. Lapsi sai ruokakassin mukaansa. 

Näyttää siltä, että vaivalla olkkariin saatu kuusi pitää ehkä jo tänään tai huomenna heittää ulos, sillä sähkön korkean hinnan vuoksi pitäisi saada takkaan tulet eikä se onnistu, jos kuusi on siinä luukussa kiinni. 

Sain viime vuonna luettua 111 kirjaa, laitan niistä taas listan omalle sivulleen huomenna, koska en jaksa tänään askarrella tässä enää yhtään kauemmin. 


  


 

maanantai 25. joulukuuta 2023

Hyvää joulua

Lämmin joulun toivotus täältä  Kattilasta kaikille lukijoilleni. 

lauantai 9. joulukuuta 2023

Lauantai-illan ratoksi

Kuulumisia Kattilasta viikon varrelta. Ollutkin outo viikko kaksine maanantaineen ja perjantaineen. Mies on aivan hurjassa flunssassa, kuumetta ollut neljänä päivänä melkein 38 tai enemmän ja yskii kuin hevonen.

Viimeksi mainitsin, että odotimme työkoneisiimme kirjastojärjestelmä-asennusta ja voinkin kertoa heti, että se onnistui puolivahingossa heti maanantaina. It-hemmo otti etäyhteyden koneisiin ja sanoi, että hän nyt huvikseen kokeilee, jos vaikka onnistuisi ja onnistuikin ihan hupsista. Olimme niin iloisia, ettei ollut tosikaan. Saimme kaikki hirmuiset palautuspinot (n 50 kpl) ja kirjalainalaput hoidettua ihan naps vain. 


Tiistaina oli tämän syksyn viimeinen pilateskerta, seuraava on tammikuun puolivälissä. Pitänee ehkä välissä käydä jossain muussa jumpassa tai uimassa. 


Keskiviikko oli Itsenäisyyspäivä. Rikoin perinteen enkä jaksanut leipoa pipareita, sen sijaan otin ihan levon kannalta. Pesin vähän pyykkiä ja lämmitettiin sauna, sekin on meidän perinne. Pitkästä aikaa katsoin Linnan juhlat, ihan kivalta näytti sielläkin. Tosin yksi suru-uutinenkin ehti tavoittaa eli Pedro Hietanen menehtyi. En yleensä kovin välitä julkimoiden kuolista tms., mutta Pedro oli aiemmassa työpaikassa asiakkaana ja erittäin hyvä sellainen, todellinen sydämensivistys näkyi. Hän kohteli aina meitä ystävällisesti ja oli positiivinen. 

Torstaina meillä oli töissä joulutapahtuma asiakkaille, oli kaikenlaista touhua alkuiltapäivästä iltaan saakka ja itsekin tein n 10h työpäivän. Meillä kirjastossa oli Lavarunoesityksiä ja ne olivatkin yllättävän suosittuja, paljon ihmisiä tuli seuraamaan esityksiä. Ilmeisesti muutama vuosi sitten aloitettu 'perinne'  on nyt saavuttanut pisteen, jossa ihmiset tietävät jo odottaa tapahtumaa, mikä on tosi kivaa. 


Eilen perjantaina meillä oli ensin henkilöstökokous, jossa pohdittiin ryhmissä ensi vuoden teemaa ja saimmekin kaikenlaista hauskaa ideoitua. Miltä kuulostaisi cosplay-tapahtuma tai paperinukkien spa? Kokouksen jälkeen olisi ollut riisipuuroa tarjolla, mutta minun piti lähteä Kalasatamaan kokoustamaan, joten söin lounaan siellä. Kokous olikin 'suljetulla puolella' ja ensin piti soittaa tutulle ihmiselle, että tulee hakemaan ja lähtiessä sanoa toiselle, että tulee päästämään ulos. En ihan ymmärrä, miten tuo voi toimia hätätilanteessa. 

Illalla olikin vielä henkilökunnan pikkujoulut. En ole muutamaan vuoteen taaskaan ollut niissä, joten ihan oli kivaa. Ensi oli kaikenlaista askaretta, esim enkelien väritystä, mutta suosituin taisi olla polaroid-kuvaus rekvisiitan kera. Ruoka oli hieman erilainen joulupöytä eli kinkku ja laatikot puuttuivat kokonaan, mutta kaikki oli todella hyvää ja tulikin taas syötyä. Ruoan jälkeen alkoi musiikkiesitys, joten silloin liukenin paikalta muutaman muun kanssa.  

Kukkahattutädit
 

Tänään ajattelin vielä vääntää piparitaikinan ja käydä saunassa, siinä ne kiireet. Vanhin lapsikin on päässyt Kiotoon asti.