maanantai 23. tammikuuta 2023

Hyvää loppuvuotta

toivotti eräs työkaveri mennäviikolla puhelimessa. 

Tammikuu alkaa olla loppupuolellaan ja lähinnä odotan hiihtolomaa ja sen jälkeen pääsiäistä ja sitten voikin odotella kesälomaa. Mitäpä sitä ihminen muuta, työ on mitä on. Vaikka ihan kivaa toki, mutta tuntuu, ettei arkena ehdi tehdä mitään muuta, Joko on menossa töihin tai tulossa sieltä. 

Keskimmäinen käväisi perjantai-iltana tuomassa autonsa meille pihaan ja eilen illalla haki sen pois, hän oli käynyt Tukholmassa opiskelukavereiden kanssa. Tyttöystävä on jättänyt hakemuksen Jyväskylän ammattikorkeaan jatkaakseen opintojaan siellä ensi syksynä, kiva juttu. 

Minä ja mies kävimme viettämässä laatuaikaa Ikeassa lauantaina eli lähinnä tutkailemassa mahdollisia keittiöratkaisuja mökille. Kaikki riippuu yhdestä kaapista ja väliseinästä siellä. 

Aloin kuunnella Rivers of London-sarjan kahdeksatta kirjaa, koska yhdeksäs on juuri ilmestynyt ja huomasin, että kasi oli jäänyt välistä. On tosi hyvä kirjasarja sekä ihan perinteisenä paperisena että äänikirjana.

Yritän tässä miettiä, mitä kirjoittaisin, mutta en kyllä oikein keksi mitään, joten tässä sen sijaan Måneskin'in uusi biisi. 




lauantai 31. joulukuuta 2022

Luetut 2022

 Vuoden 2022 luetut kirjani löytyvät täältä

Luetut 2022

Vuoden vaihteen tervehdys

Nyt olen kertoillut syksyn puuhistani ja niinpä ajattelin pikaisesti kirjailla pienen sanan vuoden vaihteeksi.

Olen saanut tänä vuonna luettua ja kuunneltua 92 kirjaa, vaikka Goodreads väittääkin saldon olevan 97. En tiedä mikä siellä tökkii, mutta tämä on jokavuotinen ongelma uudelleenluettujen kohdalla, enkä osaa sitä korjata. Väliäkö hällä. Luetuista parhaat olivat Pienen hauen pyydystys, Lähdin veljen luo ja Grapes of wrath. Esseeteoksista Pontus Purokurun Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi oli rattoisa luettava ja vertautui tähän totuuden jälkeiseen aikaan hyvin. Erityismaininnan hyvästä dekkarista saa Heine Bakkeidin Thorkild Aske-sarja. Olen lukenut epähuomiossa pari ilmeisesti kauhugenreen sijoitettavaa teosta ja toivon, etten olisi, ihan vain siksi, etten ymmärrä niitä. Kauhu menee hukkaan minulla, koska en koe tapahtumia mitenkään kaameina vaan lähinnä naurettavina. Tylsimmän kirjan tittelistä (kauhua lukuunottamatta) taistelevat tänä vuonna Näkemiin taivaassa ja Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä. Laitan listan toiseen postaukseen jossain vaiheessa.

Vuosi on tosiaan vierähtänyt ja kaikesta huolimatta järki ei (ehkä) ole vielä nyrjähtänyt. Entistä parempaa onnea vuodelle 2023!

Loppuun vielä japaninkielinen versio Country roads-laulusta, joka jäi korvamadoksi Studio Ghiblin  Sydämen kuiskaus-elokuvasta. 


Loma jatkuu vielä ensi viikon, ihanaa!


tiistai 27. joulukuuta 2022

Syysterveisiä, osa 2: Autoretkiä ja livemusiikkia

Syksyn kuluessa olen käynyt musiikki- ja autoretkillä ystäväni Mareetan kanssa. Kävimme kesäkuussa katsomassa Jesus Christ Superstar-musikaalin jäähallilla, se oli siirtynyt pariin kertaan alkuperäisestä  tammikuisesta aikataulustaan ensin koronarajoitusten vuoksi ja sen jälkeen Hartwall Areenaa koskevan Venäjä-boikotin seurauksena. 

Jesus Christ Superstarissa pääosissa olivat Peter Jöback ja Ola Salo, molemmat ansioituneita rokkareita ja esitys olikin varsin rock. 

Peter Jöback Jeesuksena

Ola Salo juudaksena kultaviitassaan. Liike näkyy kivasti asujen suikaleissa.

Autoretkemme ovat pääsääntöisesti suuntautuneet kirpputoreille Lohjan suuntaan. Erityisesti kirppislöytöjen helmiä on tullut vastaan Lohjan The Kirppis-nimisellä kirpputorilla, mutta jos on erityisiä lasiastioiden tarpeita, niin Riihimäellä oli varsin kattava valikoima suomalaista lasia tarjolla suht edullisesti (sattuneesta syystä). 

 

Salon Design Hill-kahvilassa kaikki kakut ovat gluteenittomia ja ne ovat oikein hyviä

Marraskuun alussa kävimme tutustumassa Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskukseen ja sen läheisyydessä sijaitsevaan SPRn Konttiin, molemmat ihan hyviä paikkoja myös. Nihtisillan Kieriksen pihalla katselin vastapäiviä toimistotaloja ja sanoin Mareetalle, että äitini työpaikka oli niissä joskus 70-80-luvun vaihteessa. Olin siis käynyt paikalla 1977 ekaluokkalaisena, mutta jostain aivojen syövereistä nousi mielikuva talojen ulkomuodosta ja tarkistin asian vielä Google Mapsista. 

Samalla reissulla kävimme kävelyllä Seurasaaressa ja sen jälkeen lämmittelemässä Tarvaspäässä eli Gallen-Kallela museossa kahvitauolla ja sitten jälkeen katsoimme museon läpi. En ollutkaan aiemmin käynyt siellä, joten oli kiva uusi tuttavuus tämäkin. 

 'Kun sydäntä särkee, mure muodon muuttaa'

Elokuussa oli livemusiikkitapahtuma Tammisaaressa, jossa myös kävin Mareetan kanssa. Pääesiintyjänä oli Tomas Ledin, joka lienee tuttu ikäisilleni, ja hänen lämmittelijänään esiintyi Ruotsin tämän vuoden Euroviisuesiintyjä Cornelia Jacobs, joka oli kiva uusi tuttavuus.

Cornelia

Tomas, ei uskoisi hänenkin olevan jo 70v

 

 
Cornelian keikka Tammisaaressa, ei minun ottama video


lauantai 17. joulukuuta 2022

Syysterveisiä, osa 1: Mökki

Nytpä tahdon olla ma 

pienen mökin laittaja

 

Niin. Ostinpa sitten loppukesästä meille oman pikku tönön kesänviettopaikaksi. 

Punainen talo löytyi Mikkelin ja Pieksämäen puolivälistä eli Haukivuorelta, Kyyveden rannalta. Heti nähdessäni ilmoituksen ajattelin, että tuossapa olisi meille sopiva paikka ja ajoaikaakin vain 2 ja puoli tuntia. Rantaakin on, mutta tosin kantovesi ja ensi keväänä alammekin sitten selvittää, toimiiko tontin oma kaivo, jos sen saa puhdistettua. Järvivedestä saa kyllä hyvin Jaloveden suodattimella tehtyä juomavettä, että sikäli ei ole hätää. 

Sisätiloissa on kaikki seinät oikaistu edellisten omistajien toimesta ja puhallusvilloitettu seinät, lattiat ja katto. Toisen kerroksen aulatila on jätetty eristämättä, mutta kamarissa oli syyslomalla nuorimmaisella aivan kuuma, kun Porinmattia lämmitettiin ja tosiaan eristeet toimivat. Talossa on alakerrassa kolme tulisijaa ja yläkerrassa yksi, hyvin oli lämmin. 

Mökki lokakuussa rannasta päin

Taloon kuuluu lisäksi huoltorakennus, jossa on 'autotalli', puuvaja, teknisten koneiden vaja, puucee, maakellari ja sauna sekä kesäkeittiö. Maakellari on lähinnä kelvollinen viinikellariksi, koska sinne ei saa asennettua tuuletusta, mutta emme me oikeastaan sellaista kaipaakaan. 

Vessassa valokatkaisimen alla voi törmätä tällaiseenkin

Myyjäpariskunta asuu Vuosaaressa ja haimme heiltä avaimet, kun he ilmoittivat olevansa valmiita. Olimme sopineet, että he ottavat mökiltä mukaansa mitä haluavat ja me katsomme sitten, mitä pidämme jäljellejääneistä kalusteista. Osa tietysti on ihan vanhaa (jopa rikkinäistä), mutta esim olohuoneen sohva on suht uusi vuodesohva eli erittäin kiva.  

Kaikki keittiön työtasot, vastapäisen ikkunan alla ruokapöytä 

Jotain pientä remonttia pitää tehdä, esim. keittiössä on todella vähän lasku/työtasoja, koska kaikki ruoanlaitto on yleensä tapahtunut kesäkeittiössä. Ruokailutilassa on vanha kevytrakenteinen kaappi, jonka aiomme purkaa ja miehen kanssa pohdimme, että jos sen ja keittön välinen seinä ei ole kantava, niin senkin purkamalla saisi kivasti lisää tilaa keittiöön. Myös kaikki tilaa vievät väliovet lähtevät helkettiin ensi kesänä. 

Ruokailutilasta olkkariin. Tätä uunia emme ole vielä testanneet.

Ruokailutila olkkarista tullessa. Purettava kaappi oven takana.

 Vihdoinkin saan äitini vanhan antiikkisen astiakaapin arvoiseensa paikkaan. Ostin jo mökille vanhoja Arabian lautasia, kun sattuivat sopivasti kohdalle. Onhan siellä astioita toki, mutta en vain voinut jättää näitä muille, kun näin ne Kierrätyskeskuksessa. Satavuotiaassa mökissä voi olla satavuotiaat lautaset. Joitain lasiastioita olen lisäksi ostanut kirpputorireissuilta myös.

Synttärilahja itselleni

Haukivuori tuntuu olevan varsin vireä paikkakunta ja  vaikka tiesinkin, että Mikkelin seutu on suosittua mökkipaikkaa, olen ollut hieman yllättynyt siitä, miten moni tietää Haukivuoren joko mökkipaikkana tai siellä on sukulaisia. Samahan meillä on käynyt tämän varsinaisen asuinpaikan kanssa. 

Niin että ei ole taaskaan vapaa-ajan ongelmia tämän ostoksen jälkeen. 

 

Mökki rannalta päin katsottuna, vasemmalla näkyy talousrakennus



tiistai 13. joulukuuta 2022

Loppuvuoden tervehdystä pukkaa

Yhtäkkiä tajusin erään entisen blogikaverin s-postin myötä, että olen jotakuinkin hylännyt tämän paikan melkein kokonaan. Se ei ole ollut tarkoitus, mutta aika nyt vain on hujahtanut ihan arjen pyörityksessä. Jotta en ihan jättäisi kaikkea levälleen, niin ajattelin tehdä muutaman erilaisen koontipostauksen tästä syksystä ja tietysti sitten erikseen joulupostin ja tänä vuonna lukemani kirjat, mutta se tulee vasta vuodenvaihteessa. 

Kyllä te kaverit olette mielessä, vaikken täällä enää olekaan niin aktiivinen. Osittain tämä hiljaisuus on johtunut siitä, etten enää jaksa työpäivän jälkeen olla kotona koneella ja  viikonloppuna aina vain vähemmän jaksan avata konetta. Sen mitä luen uutisia, luen luurista yleensä. Huono tapa sekin. 

Palaan astialle viikonloppuna, nyt laitan postaukset kehitteille :) 




torstai 28. heinäkuuta 2022

Viikonloppu Dublinissa

 Muistin unohtaneeni kertoa lisää Irlannista eli Dublinin osuudesta. 

Majoituimme entisellä satama-alueella sijaistevassa uudessa hipsterihotellissa, joka oli aika jännä. Ihan mukava sinällään, mutta huone oli niin pieni, että sänky mahtui juuri ja juuri. Huoneen kokoa hiukan korvasi ihana suihku ja hyvä aamiaisravintola. Keskustaan oli noin kilometrin kävelymatka, mikä sujui mukavasti Liffey-joen rantaa tallustellessa. 

Lauantai-aamuna aamiaisen jälkeen minä ja Sari lähdimme kohti Trinity Collegea, jonne olimme etukäteen ostaneet liput kiertokäynnille, Mikko puolestaan meni omia polkujaan. Trinity oli varsin mukava katseltava ja opas oli todella kiva nuori mies (lakiopiskelija) ja kiertueen jälkeen pääsimme Long Roomiin ihastelemaan kirjastoa, joka oli hurmaava. 







 

Trinityn jälkeen Sari lähti omille teilleen ja minä omilleni eli lähdin kohti MoLI-museota, jossa tapasin fandom-ystäväni Sonjan. Sovimme, että katson museon lävitse sillä aikaa, kun hän tutustuu uusimpaan näyttelyyn. Sonja toimii vapaaehtoisena oppaana museossa, eikä ollut vielä ehtinyt tutustua uusimpaan osioon, joten se sopi minulle hyvin. Kävelin rauhassa paikan läpi ja näkemistä ja muuta riitti ja tavoitin Sonjan ylimmästä kerroksesta. Söimme museon puutarhakahvilassa kevyen lounaan ja jatkoimme matkaa eteenpäin. 

MoLIn sisäpiha


Sonja vei minut pieneen 1700-luvulta asti pinnistävään kirjastoon Marsh's libraryyn, joka oli hurmaava. Siellä oli aikoinaan keksitty erittäin tehokas keino aineiston häviämisen ehkäisemiseksi eli asiakas, joka halusi lukea aineistoa paikan päällä, lukittiin ns. häkkiin, josta kirjastonhoitaja päästi pois päivän lopuksi. 

Teimme Sonjan kanssa pienen kävelyn vielä Dublinin vanhemmassa osassa, mm. kaupungintalolla ja sitten hän saatteli minut seuraavaan etappiini. Olin aikonut mennä Irlannin kansalliskirjastoon, mutta se oli remontissa lukuunottamatta Yeats-näyttelyä, jonka kävin sitten vilkaisemassa. Näyttely oli aika pölyinen.. Sonjan suosituksesta menin sitten vastapäiseen Kansallismuseoon katsomaan Kelttien kulta-aarteen ja se olikin hieno.



Koska tässä vaiheessa aloin olla jo aika hyytynyt päätin lähteä kohti hotellia ja tsekata pari kirjakauppaa matkan varrella. En löytänyt kirjakaupoista mitään kiinnostavaa (!) ja hotellissa loikoilin hetken nauttien hiljaisuudesta, sillä keskustassa kaikki paikat olivat täynnä turisteja. 

Illempana lähdimem etsimään ruokapaikkaa. Mikko oli katsonut valmiiksi jonkun pubin, mutta se oli aivan täynnä, sillä ihmiset olivat tulleet seuraamaan jalkapallon ja rugbyn finaaliotteluita. Löysimme hyvän pizzerian vähän matkan päästä ensimmäisestä vaihtoehdosta ja istuimme mukavasti terassilla, jossa oli pöytien alla lämmittimet. Naapuripöydässä istui perhe, noin kuusikymppiset vanhemmat ja aikuiset lapset ja kun perheen isä kuuli, että olemme Suomesta hän kertoi käyneensä työasioissa paljon Suomessa, sillä hän oli tehnyt työuransa paperialalla. Kaiken lisäksi hän oli alunperin Limerickistä kotoisin :) 

Matkalla pizzeriaan olimme ohittaneet Sweny's-nimisen paikan, jossa Sari jäi katsomaan ikkunoita ja herra, joka oli tullut sulkemaan liikettä, pyysi meidät kaikki sisälle. Sweny's olikin Dublinin viimeinen viktorianaikainen apteekki, joka oli säilytetty alkuperäisessä asussaan, mutta toimii nyt James Joyce Heritage-keskuksena. Siellä oli kaikki käännökset Odysseuksesta, myös suomeksi toki, ja herra Murphy tarjosi meille viskit (muille, hän armollisesti nautti minulle kaatamansa lasin) ja esitti meille pienen musiikkikappaleen. Kirjoitimme nimet vieraskirjaan, jossa oli myös Ruotsin kuninkaan nimmari viime kesältä. 

Oscar Wilde, patsas tehty eri kivilajeista

Pizzan jälkeen kävimme vielä hetken istumassa eräässä pubissa matkan varrella ja sitten käppäilimme kohti sänkyjämme. Aamulla teimme vielä pienen kävelyn keskustassa, mutta sitten päätimme mennä ajoissa lentokentälle, mikä olikin järkevä ratkaisu. Kaikki 50 000 jalkapallo- ja rugbyfania olivat myös siellä, joten jono turvatarkastukseen kesti pari tuntia, mutta ehdimme (juuri ja juuri) paluulennolle. 

Homeless Jesus

Famine monument



tiistai 7. kesäkuuta 2022

Irlannista palattua

Tervehdys vain. Kiva, jos vielä joku tätä blogia lukee, sillä aika huonolle on jäänyt kaikenlainen kirjoittelu. Sen lisäksi huomasin, etten pääse kirjautumaan niin, että voisin kommentoida muille. Päivittämään näköjään pääsen, vaikka sekin mutkan kautta. 

Olin toukokuun viimeiden viikon Irlannissa työkavereideni Sarin ja Mikon kanssa Erasmus+-hankkeen maksamina tutkailemassa, miten Limerickissä on hoidettu aikuisten medialukutaidon opetusta. Oli erittäin kiva reissu, matkatoverit olivat aivan parhaat ja paikalliset ihmiset myös aivan ihania. Limerickin jälkeen vietimme vielä pe-su Dublinissa, joka tuntui Limerickin jälkeen eräänlaiselta Irlanti-teemapuistolta. 

Limerickin aikuisoppilaitos oli jakaantunut monelle kampukselle, mutta eniten aikaa vietimme Kilmallock Roadin kampuksella. Pari ensimmäistä päivää saimme niin paljon informaatiota, että en jaksanut edes lukea illalla hotellissa mitään. Keskiviikkona teimme ekskursion toiselle kampukselle, jossa on mm. elokuvalinja ja tapasimme suomalaisen kässnopen, joka on työskennellyt tuolla parikymmentä vuotta. Oli erittäin antoisa keskustelu ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka. Torstaina näytimme naamamme Unesco Learning Cities-tapahtumassa ja sieltä jatkoimme Kilmallock Roadin monikulttuurisuuspäivään. Tällä videolla voitte ehkä bongata allekirjoittaneenkin mm. rummutussessiossa. Jossain välissä viikkoa näimme myös erittäin hienoja videoita, jotka opiskelijat olivat tehneet stop motion-tekniikalla vanhoista kansantarinoista ja tutuistuimme pariinkin eri taidenäyttelyyn sekä ehdimme käydä yksityisellä opastetulla kierroksella kaupunginmuseossa. Sen sijaan King Johnin linnaan meidän piti hieman pujahtaa ohjelman ohi, että ehdimme nähdä sen. Tietysti kaikki kaupat yms. menevät kiinni klo 17, kuten sivistysmaissa ainakin, mutta tästä toki aiheutui lieviä ongelmia mm. ostostelun suhteen. 


 

Perjantaina eräs ihana opettaja nimeltään Móira ajelutti meitä ympäri countya, sillä irlantilaisten mukaan auton viikonloppuvokra saattaa olla jopa 15 000 €. Meillä oli upea päivä, aloitimme aamun patikoinnilla Burrenin kansallispuistossa ja sieltä jatkoimme pitkin rannikkoa. Näimme Galwayn sekä Aran-saaret, ostimme paikallista juustoa Aillween luolien läheltä,  kastelimme varpaat Fanore beachillä, jatkoimme Moherin kallioita kohti ja  seurueen ainoa mies kävi jättämässä talviturkkinsa Atlanttiin Liscannorin kiviselle rannalle. Aivan uskomattoman hieno päivä myös sään puolesta, illalla puolikuolleina saavuimme Dubliniin (teen siitä varmaan oman postauksen). 

Hieno reissu, ihania ihmisiä ja hauskoja hetkiä. Kyllä kannatti :)

Laitan lisää joitain kuvia myöhemmin, nyt saatte vain huonon videon.