sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Kesis

Näyttää siltä, että viimeksi kun postasin, teini oli vielä matkalla Lapista kotiin. Hän tuli keskiviikkoaamuna, olin jo ehtinyt lähteä töihin itse, mutta hyvin oli mennyt ilmeisesti kaikki. Ainakin ihan tyytyväiseltä vaikutti. Nyt tietysti pitää vielä kesän aikana kerätä messukäyntejä ja yksi nuorison musiikki-ilta (elokuussa), siksi istunkin tähän aikaan koneella kun piti herätellä lapsi kirkkoon.

Myös keskimmäinen on palautunut maan pinnalle. Tosin näyttää pahasti siltä, että pääsee varapaikalta kadetiksi, joten asuu ensi talven kotona ja sitten lähtee jonnekin lennostoon lentelemään. 

Juhannuksen jälkeen alkoi miehelläkin loma ja juhlistimme sitä ajelemalla Mänttään tsekkaamaan Banksy-näyttelyn, raahasimme teininkin mukaan. Olihan se ihan mukava nähdä sekin, vaikka olikin ihan kokopäiväretki. 




Olen käynyt hammaslääkärini suosituksesta purulihashieronnassa, että saamme syksyllä purennan mahdollisesti oikeaan asentoon vähän vähemmällä säätämisellä. Paikka, jossa käyn, tekee myös osteopatiaa oppilastyönä ja olenkin jo kerran käynyt siinäkin. Oli oikein ihanaa ja painotimme enemmän hoitoa jalkoihin, mistä syystä sitten olikin vähän kankeata menoa muutama päivä. Pitää jatkaa molempia alkavalla viikolla. 

Taidenäyttelyissä on tullut myös vaellettua. Kesäkuun lopussa kävin Tennispalatsin HAMissa katsomassa saksalaisen Katharine Grossin upeita valtavia kankaita ja siinä sivussa toki myös Tove Janssonin teokset tuli katsottua läpi.   





Perjantaina kävin elokuvissa ekan kerran sitten marraskuun, kyllä oli mukavaa! Ennen elokuvaa kipaisin Ateneumissa Repin-näyttelyssä ja tietysti myös perusnäyttelyn kävelin läpi. Pahimpaan ruuhka-aikaan eli vähän ennen klo 16 jouduin jonottamaan 15 minuuttia sisäänpääsyä Ateneumiin ja sisällä vielä viitisen minuuttia Repiniin, mutta ihmisiä oli suht väljästi ja teokset olivat hyvin katsottavissa. Alimmalle kuvan taululle naurahdin ääneen, se on mielestäni niin hauska :)


Sadko vedenalaisessa valtakunnassa

Mikä vapaus!

Näyttelyn jälkeen olikin aika tavata ystävät kahvilla ja sitten suunnata elokuviin Cruellaa katsomaan. Olikin erittäin hyvä elokuva, tykkäsin todella paljon ihan itse tarinasta eli miten Cruellasta tuli Cruella, vaikka se eroaakin Disneyn piirrettyjen pahiksesta. Näyttelijät olivat aivan mahtavat, samoin puvustus ja musiikki piste i:n päälle. Myös kuvaus oli todella hieno. Kaiken kaikkiaan oikein mukava elokuvakokemus, voisin katsoa uudestaankin. 

Tämän henkisen kulttuuripläjäyksen lisäksi olen harrastanut ruumiinkulttuuria eli käynyt uimassa meressä Kallvikin niemessä. Toistaiseksi sinilevää ei ole ollut ja meri on ollut ihanan lämmin. Mies on minua rantaan kuskannut iltaisin, vaikka voisin pyöräilläkin. Ongelmana on vain se, ettei rannalla ole mitään lukittavaa säilytyslokerikkoa, mihin voisi jättää tavarat kun on yksinään uimassa. Ehdin kyllä käydä kesäkuussa parikin kertaa Itiksen hallissa, ennen kuin se meni kesätauolle. Oli mukavaa sekin :)

Olemme myös juhlineet keskimmäisen 20-vuotissyntymäpäivää koko perheen voimin, esikoinenkin kävi. Kaikki perheen aikuiset on nyt piikitetty, minut jo kahdesti ja mies ensi viikolla samoin. Toisesta piikistä ei tullut minulle muita oireita kuin, että vasen kainalo oli pari päivää niin kipeä kuin olisi puukolla tuikattu. Piti nukkuakin niin, että käsivarsi oli tiiviisti kehoa vasten. Ensimmäinen rokotus oli paljon vaikuttavampi.

Ostin viikko sitten uuden puhelimenkin, vanha alkoi kuumeta tosi nopeasti ja söi akkua. Uusi puhelin on muuten oikein hyvä, mutta vielä isompi kuin vanha. Jossain olikin siitä, kuinka laitteet (erityisesti puhelimet) tehdään miesten käteen sopivaksi ja sen huomaa. Hyvä tämä silti on :)



 

tiistai 15. kesäkuuta 2021

Huhuu, onko täällä kettään?

Tervehdys pitkästä aikaa. Melkein kaksi kuukautta on ollut päivittelemättä ja nytkin mietin pari kertaa, jaksanko. 

Opiskelut on aikalailla vieneet mehut, samoin koronakyllästys ja 'maailman toimivin kaupunki'.  Ensi maanantaina on viimeinen tentti (toivon mukaan ainakin) ja ehkä en ensi syksynä aloita mitään Avoimessa. 

Viime viikolla nuorimmainen oli lähdössä vaellusriparille Lappiin. Tiistaina lähtö  ja maanantaina paras kaveri ilmoitti, ettei lähdekään.. Hirveätä draamaa. No sit saatiin leiriläinen rauhoittumaan ja vei rinkan kirkolle jne ja tiistai-aamuna menen herättämään viideltä, niin tuo sanoo ettei lähdekään. Sanoin, että nyt on ehdottomasti liian myöhäsitä perua ja saatiin lapsi sitten kammettua leiribussiin. Oli melkoinen alkuviikko, tuntuu että loppuviikko menikin siitä toipuessa. Tai olisi mennyt. 

Maailman toimivin kaupunki... En sano enempää kuin, että tuntileimauslaite ja noin kaksisataa tuntia miinuksia. Vähän kylmäsi. Nyt pomot hoitaa asiaa eteenpäin, emme olleet ainoita tämän yllätyksen kokeneita.

Keskimmäinen on nyt suorittanut  asevelvollisuutensa ja hakenut MPKKuun. Jos pääsee, niin sitten hänestä tullee hävittäjälentäjä. Heillä on 'Ohi on'-bileitä varten varattuna pari mökkiä, jossa aikovat juhlia keskenään. Palautuu kotiin vasta sunnuntaina.

Esikoinen kyseli miehen mielipidettä eräästä hommasta, jonka olisivat saaneet harjoitustyöksi eli nimellisellä palkalla. Homma oli applikaation tekeminen jonnekin festareille, eli appsilla olisi voinut maksaa kaiken ja siihen olisi liitetty kaikki mahdollinen mitä vain voi, joten mies sanoi et ihan hirveä homma, vastaavaan meni hänellä noin vuosi rakentaa edellisessä työpaikassa. Lisäksi kaikki GDPR-jutut yms (AppleStore + GooglePlay jne jne) Nuoret päättivät, etteivät rupea mokomaa vääntämään.

Sain tänään raudat pois hampaista ja nyt tuntuu todella kummalliselta ilamn niitä :D Kaipa se tästä. Torstaina alkaa loma ihan virallisesti ja vasta elokuussa on töihinpaluu. Jaksaa jaksaa. Ja lomahan alkaa toki tapaamisella oman hammaslääkärin kanssa, suunnitellaan tätä rautojen jälkeistä hommaa. Sitä kun riittää. Alin kuva on nyt vähän höpsö, nappasin pikaisesti kävellessä.






 

 


maanantai 19. huhtikuuta 2021

Keväthommia sun muuta

 Sain piikin torstaina. Koska työkaveri oli saanut aikamoiset oireet, päätin ottaa vapaapäivän. Se oli sikäli oikea ratkaisu, että olin aivan totaalisen hepulissa koko aamun pelätessäni, etten saisikaan piikkiä ties mistä syystä (mieskin jo vähän rauhoitteli). Loppujen lopuksi kaikki sujui varsin rattoisasti, aika oli varattuna klo 12.50 ja istuin jo toipumassa klo 12.48 (vartti pitää odotella piikin jälkeen rokotuspaikalla). Oireita ei tullut oikeastaan muuta kuin lihaskipuja ja piikityskäsi oli julman kipeä, en saanut nostettua käsivartta kovin ylös illalla. 

Perjantaina oli etänä, mikä sekin oli ihan hyvä ratkaisu. Olo oli vähän hassu, samanlainen kuin kovan influenssan jälkeen ja niinpä iltapäiväisen lyhyen kävelylenkin jälkeen olin pyörtyä päästyäni kotiin. Se olikin oivallinen syy makailla parvekkeen sohvalla lukemassa.

Lauantaina olin laiska ja rötväilin taas pihalla ja parvekkeella lukemassa, kissan kanssa ja ilman. Itse asiassa kuuntelin parvekkeella äänikirjaa ja neuloin. Varsin rattoisaa. 

Eilen sunnuntaina ajattelin, että nytpä haravoin koko pihan ja niinpä tein, äänikirjaa kuunnellen se sujui rattoisasti. Illempana alkoi käsivarsia särkeä suunnilleen niin kuin joku olisi yrittänyt repiä niitä väkisin irti. Särky jatkoi ranteisiin sen verran reippaana, että piti yöksi ottaa tonninen panadol ja hieroa käsivarsiin piroxen-voidetta, että sain nukutuksi. Aamulla särky oli suurimmaksi osaksi poissa. 

Tänä aamuna meillä oli varsin mielenkiintoinen aamuhetki Peijaksessa. Pari viikkoa sitten samassa paikassa lääkäri sanoi nuorimmalle, että käypä sitten siinä paastosokerikokeessa ja jotain muutakin piti ottaa verestä ja näiden lisäksi virtsarakon ultraus. Jei. 

Aamukahdeksalta labrassa ei löytynyt verikokeen lähetettä, labra oli myöhässä koska henkilökuntavaje ja miehen piti ehtiä kokoukseen 9.15. Huhhuh. Labrahoitsu ehdotti, että menemme ensin ultraan ja sitten soitan sieltä lastenosaston sh:lle lähetteestä ja sitten taas ravaamme takaisin labraan. Vein siis teinin ultraan ja kipaisin lastenosastolle selvittämään lähetettä (nopeampaa kuin soittaminen ja selittäminen). Kiltti hoitaja soitti lääkärille, unohti sokerikoeasian ja sanoi soittavansa perään siitä sekä lääkärille että minulle, joten lähdin etsimään teiniä, joka löytyikin juuri melkein sieltä, mistä piti. Kuulemma ultraushenkilö oli sanonut, ettei poikkeavaa löytynyt. 

Takaisin labraan, tuskin olimme kurkanneet odotustilaan kun jo nimeä huudettiin ja menimme koetilaan. Lähetettä ei näkynyt koneella.. sh soitti lastenosaston sh:lle, jonka jälkeena otti kuusi (6) putkea verta teinistä. Myös sen sokerin. Kuulemma vielä pitää kotona ottaa pissatesti ja viedä lähimpään HUS-labraan. Siinä hoitajan antaessa pissapurkkia teinille puhelimeni soi ja siellä oli lastenosaston sh, joka sanoi että sokeritestilähete on nyt koneella ja sanoin, että juu, se otettiin jo. 

Pääsimme lähtemään pois, tässä vaiheessa kello oli viittä yli yhdeksän ja Peijaksesta ajaa meille parikymmentä minuuttia. Kaikki valot olivat punaisella, tietysti, ja miehen otsasuoni alkoi jo hieman pullottaa kellon lähestyessä kokousaikaa. Loppuje lopuksi olimme kotona 9.20 ja miehen työkone oli sammunut siinä odotellessaan meitä. Lopulta mies vihdoin pääsi kokoukseen, tosin vain hetkeksi, sillä jokin mystinen it-ongelma aiheutti sen, että kaikkien tietokoneet tipahtelivat kokouksesta. 

Ehdin kääntyä kotona ja lähdin taas ruokakassijakoon. Tällä kertaa meitä oli kolme ja pusseja oli tilattu 85 nimilistan mukaan, ilmoittautumisten mukaan 92. Näistä haettiin 53 pussia. Lisäksi metrossa oli tekninen vika, muutama vanhempi tuli viittä yli neljä läähättäen ja saivat vielä ruokaa mukaansa. 

Varsinainen maanantai. Nyt menen kahville. Ja lukemaan parvekkeelle. Kuvat satunnaisessa järjestyksessä.










lauantai 10. huhtikuuta 2021

Päästäisestä päästyä

Olen ollut aivan viikkopöllö tällä viikolla pääiäisestä johtuen. Pidin vapaapäiviä ennen pääsiäistä tiistaina ja torstaina sekä pääsiäisen jälkeen tiistaina ja näiden lisäksi olin etätöissä ke ja pe. Kävin työpaikalla torstaina katsomassa, että talo on pystyssä.

Pääsiäistä edeltävänä tiistaina meillä oli nuorimmaisen kanssa Peijaksessa lääkärikäynti. Lääkäri oli sitä mieltä, että 24h verenpaineseurannan tulokset olivat normaalit ja verikokeet samoin. Koska hän halusi tutkia perusteellisesti, niin menemme vielä 19s päivä paastoverikokeeseen (sokeri ja kilpirauhanen) sekä vatsan alueen ulrtaääneen. Voitte kuvitella miten onnellinen teini on.. 

Muihin terveysjuttuihin kuuluu se, että saan koronarokotuksen ensi torstaina. Luulin kuuluvani jonon hännille, mutta astmalääkityksen vuoksi saankin piikin nyt. Jotain hyötyä sisäilmaongelmasta.

Keskimmäinen tuli lauantaina lomille ja on huomenna lähdössä taas kasarmille. Nyt on yksinlento suoritettu, joten pääsee lentelemään aina kun se on mahdollista.

Kevät etenee, valo lisääntyy ja sää vaihtelee tutusti. Aika kamala tuuli oli eilen ja tänään, niin etten uskaltanut lähteä kävelylle. Sirius kyllä juoksi edestakaisin sisään ja ulos niin, ettemme aina olleet varmoja onko se missä. Schrödingerkin manaisi mokomaa. 

Ainiin, opinnotkin etenevät! Sain organisaatioiden viestintä-tentistä 3/5 arvosanaksi enkä ihan kyllä käsitä, miksi. Ihan 'puulla päähän lyöty'-olo. Olen kyllä todella tyytyväinen, olin ihan varma, että joudun uusimaan tentin.

Alla muutama kuva pääsiäisestä tähän päivään. Sirius rakasti tipuja lämpimin ottein..










 

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Jopas

on aika vierähtänyt kuukaudella eteenpäin viime postauksesta. Oli tenttikin ja muita opiskeluhommia, se kurssi olikin isotöisempi kuin alkuun näytti. Ehkä joskus vielä saan tenttituloksenkin ja kurssiarvosanan. 

Muuten kuuluu ihan kivaa. Olen taas maanantaisin ollut jakamassa 2. asteen opiskelijoille ruokakasseja ja viime tiistaina olin omassa vanhassa lukiossani yo-valvojana. Se oli vähän sellainen lentomatkasimulaatio, kun koululla piti olla jo anivarhain puoli 8 ja sitten turvatarkastimme opiskelijoiden läppärit ja eväät ja myöhemmin saattelimme heitä vessaan ja takaisin. Menen sinne ensi viikolla vielä kahtena päivänä ja ennen pääsiäistä yhtenä. Toivottavasti kukaan kokelaista ei jää enää vessaan lukkojen taakse jumiin... Tämä tapahtui, kun olin jo lähtenyt, onneksi abipoika sai oven potkaistua sisäpuolelta auki ja lisäaikaa kirjoituksiin (ei ollut sitten tarvinnutkaan onneksi). 

Olen neulonut jo toisen Riddarin vartalo-osan valmiiksi ja eka hiha on puolivälissä. Aiemmin aloittamani Suolaulu-paita on kaulusosaa vaille valmis. 

Eilen katselin ensimmäisen osan Disney+-kanavan Falcon and Wintersoldier-sarjaa, vitsit se vaikuttaa hyvältä. WandaVision-sarja oli myös oikein erinomainen. Muutenkin olen täysin perunoitunut, en oikein jaksa enää töiden jälkeen kökkiä koneella ja uutisetkin alkaa olla aika puuduttavia.

Nuorimmaisen kanssa olemme taas juosseet tutkimuksissa. koululääkäri oli mittaillut verenpaineet aika korkeiksi ja laittoi lähetteen lastenlääkärille. Voitte kuvitella, miten onnellinen 15-v  on 24 tunnin verenpaineseurantalaitteesta..  Nukahti seuraavana päivänä koulutunnin ääreen. Tällä viikolla kävimmekin sitten verikokeissa kahdesti, koska lähetteessä ei lukenut halaistua sanaa siitä, että kokeet pitää ottaa aamulla. Onneksi Myllikän labraan pääsi jo klo 7 jonottamalla. Keskiviikkona oli vähän tällainen olo:


Vielä yksi biisi Linkin parkilta, Chester Bennington täyttäisi tänään 45v. En ole pystynyt juurikaan kuuntelemaan LP:tä moneen vuoteen.




lauantai 13. helmikuuta 2021

Puikoissa

 Kun nyt kerran Marjaankin on maininnut neuloosini, niin esittelen ensimmäisen Riddarini. Jotenkin kummasti on käynyt niin, että olen jo hankkinut langat seuraavaan vaikken aiokaan tehdä paitoja koko suvulle, kuten eräskin neuloja. Mukava se kyllä on päällä, varsinkin kun töissä on ollut viileämpää ja ulkona suorastaan arktiset lämpötilat.


Aloitin välityönä uuden pipon jämälangoista, siitä tulee pinkki kissankorvapipo. Ihanan pehmeä on ainakin jo nyt. Luentovideot sujuvat rattoisasti samalla, kun neule edistyy.

Tässä vielä kuva päivänsankarista. Kävin eilen hänen kanssaan hoitamassa pankkiasioita ja sen jälkeen kissakahvila Helkatissa :) 




lauantai 6. helmikuuta 2021

Lavantai

Lauantai-ilta ja opiskelupaperia kirjoittelen. Tai kirjoitin, lopetin jo ja jatkan huomenna. organisaatioiden viestintä työn alla. 

Keskimmäinen lähti illanviettoon kaverilleen ja huomenna kutsuu taas kasarmielämä. Viikon on jo kotona oleillut, nyt sentään vähän enemmän ollut kotona kuin jouluna. Muutama kaveri kuulemma koronaeristyksessä, parhaillaan. Kasarmilla ei ole vielä sairastunut kukaan näistä palvelustaan suorittavista, mutta tylsää on kun ei pääse sieltä minnekään. Lentotunnitkin alkoivat, mutta vain kerran ovat päässeet taivaalle lumipilvien vuoksi.

Nuorimmainen täyttää maanantaina 15 vuotta! En käsitä, kun olen itsekin vasta parikymppinen. 

Tämä oli tällainen ilmoitusluontoinen pikapäivitys, olen edelleen hengissä vaikken tänne aina ehdikään :) 

Nyt lähden avaruuksiin Richardin kanssa, nauttikaa tulppaaneista.




lauantai 16. tammikuuta 2021

Schrödingerin kissa ja muita juttuja

Meillä asuva kissa on ilmiesesti sukua Schrödingerin kissalle, sillä se ei ole varma haluaako ulos ja vai onko jo ulkona vai onko vain sisällä. Tästä syystä me palvelijansa olemme välillä hieman hukassa siitä, onko se sisällä vaiko ulkona. Onneksi hän osaa itse rummuttaa miehen varasto-työtilan ikkunaa halutessaan sisälle. Tosin nyt hän on saunassa nauttimassa lattialämmöstä ja saunapuiden mukana tulleista makupaloista (hämikset yms.)

Onkin ollut varsin rattoisa tämä lumiviikko. Tiistaina tuli lunta niin, että ratikat olivat aivan jumissa. Ylen uutiskuvassa työpaikkani edessä taisi olla yhtäaikaa kuusi ratikkaa seisoskelemassa, kun risteyksen vaihteet olivat jumissa. Tiistaina piti myös käydä Pasilassa hampaita kiristyttämässä ja päätinkin sitten kävellä tuon kolmen kilometrin matkan ihan reippausmielellä, kun en uskaltanut luottaa ratikoiden menemisiin. 

Työpaikalla oli hiljaista. Muutama ihminen kävi ja torstaina sainkin rauhassa kopioitua tenttikirjani, eikä mennyt kuin pari tuntia. Eilen olinkin etänä, koska ensimmäinen kokous oli julman aikaisin ja saimme kehitettyä muitakin pikkuhommia, jotka sain tehtyä kotoakäsin. 

Nuorimmaisella olisi ollut luistelua torstaiaamuna, mutta tästä ilosta hän kieltäytyi ehdottomasti ja keskustelin wilman välityksellä liikkaopen kanssa. Eilen perjantaina olisi ollut luvassa hiihtoa, joka oli kivempi vaihtoehto ja lapsi oli siihen jo menossa, mutta koululle päästyä ilmoitettiinkin hiihdon muuttuneen kävelyksi. Pöljää. 

Nyt oeln myös virallisesti perheen lyhyin, nuorimmaisella oli maanantaina mittaus koulussa.

Muuten olen aloittanut oman Riddarin neulomisen ja se etenee luvatun nopeasti. Vähän olen kahden vaiheilla pitäisikö vaihtaa puikot astetta isompiin. Eipä kummempata.

Olette varmaankin jo tutustuneet euroviisuehdokkaaseen? En tiedä vielä, mitä mieltä olisin.