torstai 16. tammikuuta 2020

Hupsista

Taas on vierähtänyt aika jos toinenkin. Blogger hidastelee sekä kotona että töissä, joten blogin kirjoittaminen on siksikin hiukan jäänyt. Olen jopa harkinnut blogin siirtoa wordpressiin, mutta en ole ihan varma siitä vielä.

Tiistaina sain puhelun Jorvista. Työpaikkalääkärin laittama lähete oli vihdoin rullautunut byrokratiassa eteenpäin ja minua pyydettiin esittelemään struumaani kirurgille. Tänä aamuna (sen sijaan, että olisin saanut nukkua pitempään) karautin metrolla Tapiolaan ja jatkoin siitä bussilla Jorviin. Ihan kivasti meni. Kirurgi tutkaili kaulaa ja sanoi, että kilppari leikataan pois tänä keväänä. Etta sillälailla. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.

Kohta pääsen töistäkin. Kotona olen iltaisin ollut niin väsynyt, että lähinnä istun sohvalla neulomassa ja katsomassa tv-sarjoja. Olen katsonut Netflixin Anna-sarjan ekan kauden, mutta se eroaa kirjoista niin paljon, etten pysty jatkamaan pidemmälle. Siirryin Rahapajaan ja sepä onkin metka, ainoastaan enkunkielinen dubbaus häiriysee pahasti (suunliikkeet ei natsaa).

Neuletakki alkaa olla sen mittainen, että pääsen kohta lopettelemaan helman. Hihat olisi vielä neulottava, mutta aika tyytyväinen olen kyllä. Helmassa on pitsineule, enkä yleensä ole saanut niitä onnistumaan.

Keskimmäinen on autokoulussa ajellut parisen kertaa ja tykkää kovasti. Nuorin leipoo kääretorttua, joita en saisi syödä.

Tässäpä ne kiihkeimmät kuulumiset.

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Helei

Hengissä ollaan edelleen. Olen lukenut, katsonut telkkaria ja neulonut ja kävin katsomassa Tähtien sodankin miehen ja nuorimmaisen kanssa. Mitään sellaista raivausasiaa, joita olin aikonut tehdä, en ole saanut aikaiseksi ruveta.

Yritin saada viime vuonna lukemiani kirjoja esille tuonne sivut-osioon, mutta se ei vain tule näkyviin. En tiedä miksi. Saattaa johtua siitäkin, että kone on päivitetty W10:een. Ihan sama. Tässä linkki kuitenkin

Enää kolme viikkoa Lontooseen, kuvissa syy ;)



tiistai 31. joulukuuta 2019

Kohti Uutta vuotta

Kiitos kaikille teille siellä ruudun toisella puolen, kun jaksatte lukea ja kommentoidakin. Itse en aina jaksaisi päivitellä, mutta tieto siitä, että siellä on joku, auttaa usein.

Tänne ei kuulu kummempia, hiukan pauketta ulkoa lähinnä. Vielä on viikko lomaa jäljellä, ihana ajatus.

Alkuvuodesta päätin, että olen vähemmän aikaa kotona tämän ruudun ääressä ja sen sijaan luen ja ilokseni sainkin luettua 90 kirjaa aikomani 80 sijasta. Täältä voi käydä katsomassa, mitä luin. Aion ensi vuonna jatkaa lukemista, ehkä pääsen samaan tai sitten en, mutta joka tapauksessa vapaa-ajan vietto somessa tulee vähenemään jonkin verran. 

 Nyt lähden taas telkkarin ääreen neulomaan villatakkiani. Esikoisen kaulahuivi valmistui ja pitää vain vielä prässätä. Olen miettinyt, neuloisinko villasukat Lontooseen annettavaksi, ei enää Richardille vaan Toby Jonesille. Mietin sitä vielä.

Hyvää Uutta Vuotta!

tiistai 24. joulukuuta 2019

Joulua

Hyvää joulua täältä Kattilasta. En ole ehtinyt kirjoitella, kun on ollut kiireitä, mutta onneksi nyt on pari viikkoa lomaa. Menen vasta Loppiaisen jälkeen takaisin töihin, kuten mies ja pojat kouluihinsa. Esikoinen on Tokiossa ja lähetti sieltä jouluterveiset ja meillä syödään aina jouluna aika myöhään, joten vajaan tunnin päästä istumme pöytään.

Tuntuu, että nyt meillä on vihdoin omannäköisemme joulu. Ei ole kiirettä mihinkään eikä mitään pakkoja. Aionkin lukea ja katsella telkkaria ja neuloa.  Ja tietysti rapsuttaa kissaa.

Hyvää joulua!


keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Murjaanien kuningas

Tähän aikaan vuodesta erään lähilukion oppilaat harjoittelevat tiloissamme tulevaa joulujuhlaansa ja niinpä tässä eräänä päivänä syöksyimme innoissamme katsomaan harjoituksia, kun Tiernapoikien tutut sävelet kajahtivat halleissamme. Nuoriso mykistyi yllättävästä suosiosta, mutta jätettyäämme heidät jälleen rauhaan aloittivat uudelleen. Tuli kovin jouluinen olo.

Treenaamme syömisiä joulua varten. Tänään olen syönyt töissä kolme joulutorttua ja palan suklaakakkua. Ihan hiukan alkaa tuntua tönköltä, mutta sehän toki kuuluu asiaan näinä päivinä.

Esikoinen lähti (ja saapuikin jo) Tokioon joulun viettoon. En tiedä, miksi hänen yksinään matkustamisensa minua niin kovin jännitti, kaverit olivat menneet jo edeltä. Niin vain oli hyvin mennyt kaikki, suora lento ja Tokiossa junailut. Kaipa jotain olemme tehneet oikeinkin.

Muuten tänne Kattilaan ei kuulu sen ihmeempiä, nuorimmainen on kovassa yskässä ja odotan saavani sen tai jonkin muun flunssan iskostettua itselleni viimeistään ensi viikolla. Tähtien sotaa olisi tarkoitus mennä vahtaamaan joku päivä.

Sirius nukkui sikeästi silmä auki toljottaen, hiukan häiritsevää oli se
Maanantaiaamun kuuuu



keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Sirkusta

Kyllä on ihan sirkusta kaikki. Olimme nimittäin työpaikan kustantamina katsomassa Talvisirkus BAU'ta Kaapelitehtaalla ja olipas se hauska. En ole koskaan ennen käynyt siellä, en itse hallissa enkä talvisirkuksessa ja oli kyllä ihan positiivinen kokemus. Tosin lämpiö on ahdas ja sekava, mutta muuten oli kivaa.

Tässä Hesarin arvostelu näytöksestä, voin lämpimästi yhtyä. Hurjaa akrobatiaa ja hienoa kehonhallintaa sekä huumoria ja livemusaa :)


sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Kaikenlaista

On taas tapahtunut täällä Kattilassakin.

Olin tiistaina kahvilla erään jyväskyläläisen ystävän kanssa ja oli tosi mukavaa. Valitsimme hänelle kivan huulipunan vielä ennen junaan kiirehtimistä.


Keskiviikkona olikin kaksi kokousta ja niiden välillä ehdin töissä askarrella mm. paukkukaramellin työpaikan joulutapahtumassa. Iltakokous olikin Liiton tiloissa ja sain taas muistutuksen sisäilmaongelmasta. Yli parituntinen kokous tuntui vielä pitemmältä, kun kärvistelin salissa tuttavan vierellä. Onneksi sekin loppui aikanaan.


Torstaina tein vähän lyhyemmän työpäivän ja kotiinpäästyä itkin väsymyksestä, mies ja nuorimmainen osoittivat mieltään toisilleen eräästä asiasta enkä enää jaksanut siinä. Saivat sen sitten selvitettyä kuitenkin, itse vetäydyin television ja neuleen sekä kissan viereen.

Perjantaina nuorimmainen lähti SuperParkiin ystävänsä kanssa ja itse bujoilin. Myöhemmin tein piparitaikinan samalla, kun kuuntelin Linnan juhlia. Leivoin myös banaani-suklaamuffinsseja, joista tuli aika hyvejä.

Eilen esikoinen tuli syömään illalla. Olin ehtinyt leipoa piparit ja tehdä suklaa-kirsikkakakun, joka olikin ihan törkeän hyvää. Esikoinen on hukannut puhelimensa, onneksi vanha toimii nyt, kun hankkivat siihen eilen prepaid-liittymän. Hän aikoo käydä viikolla Löytötavaratoimistossa kyselemässä, josko puhelin olisi tuotu sinne Siljalta. Puhelin jäi siis opiskelijaristeilyn päätteeksi hyttiin.. Tähän asti olemme kommunikoineet s-postitse, mikä on hieman hankalaa.

Tänään olen vain ollut ja bujoillut ja kuunnellut äänikirjaa ja katsellut tv-sarjoja Areenasta sekä silittänyt viimeisten kolmen viikon pyykit. Mies siivosi kiukaan, kun siitä oli arina palanut puhki ja löysi samalla tuliputkesta kuolleen harakan. Ollaan jokin aika sitten ihmetelty kummallista hajua saunanlämmityksen yhteydessä.

Nyt menen neulomaan töllön ääreen kissan kera.







sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Suloinen sunnuntai

Tai jotain sellaista. Hyvää ensimmäistä adventtia ainakin, taas on vuoden loppu lähenemässä. 
Hyvän joulun toivotus pikakirjoituksella
Kuluneella viikolla olen ollut töiden lisäksi tämän vuoden viimeisellä pilatestunnilla (oli kivaa), elokuvissa ystävien kanssa katsomassa Last Christmas-joululeffan (ihan kiva, Emma Thompson on huippu), kääntynyt Tikkurilassa (kirjaimellisesti), ollut yksikön kokouksessa ja sen jälkeen samojen tyyppien kanssa Mamma Rosassa syömässä ja hohtokeilaamassa Ruusulankadulla (oli oikein hauskaa) ja näiden lisäksi eilen oli meillä syömässä esikoinen ja hänen kummitätinsä poikansa kanssa.

Tänään olen pessyt koneellisen pyykkiä ja lukenut Katja Ketun Rose on poissa-teoksen. Olin aikonut lukea tänä vuonna 80 kirjaa, tämä on nyt 81. Yli menee aika mukavasti, vielä on koko joulukuu aikaa lukea <3

Avokado-kesäkurpitsakakkua ennen leffaa.


Mamma Rosan blinit

Mamma Rosan päivän kala oli siikaa korvasienikastikkeessa

Suklaafondant vadelmavaahdon(?) kera

Ihan rennosti vaan, ei mitään kilpahenkistä...
Täytyy sanoa, että on vieläkin koivet vähän jäykkänä keilaamisesta. Pelkäsin, että käsi kipeytyy, mutta ei se ollut kovin pahana.

Ensi viikosta näyttää tulevan suht samanlainen, on ystävän tapaamista ja kokouksia parikin. Onneksi on Itsenäisyyspäiväkin tulossa, piparit voisi leipoa silloin.