sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Sunnuntaki

Huomenna olisi kesäkuu, enää kolme viikkoa kesälomaan itselläkin ja nythän on koululainen jo lomalla. Abi on ollut lomalla jo kuukausia, nouss ylös kun meikä tulee töistä. Näin meillä.

Eilen vietimme perhepiirissä yo-juhlia grillaamalla ja kakuttamalla juhlakalun ennen kuin tuo lähti kavereidensa kera jonnekin. Esikoinenkin saapui ja korkkasimme jonkun putelin kuoharia.

Muuten olen nyt viikon aikana sen sijaan, että olisin raivannut kämppää, lukenut kaksi tiiliskiveä eli Gabaldonin Outlander-sarjasta uudelleen osan 7 ja ensi kertaa osan 8. Täytyy sanoa, että viimeinen teki aika tuskaa, mutta perjantai-iltana aloitin ja nyt äsken lopetin 1200+ sivua. Ihme jaaritusta oli siinä. Luulen pahasti, että tv-sarja jää myös kesken. Ei vain kiinnosta tarpeeksi.

Ainiin. Olen oppinut tekemään marenkivoikreemin (eilen) ja lisäksi minusta tullee lentäjän äiti :)








Sukulaiskahvit kahden viikon päästä, vähän hirvittää ssadaanko kämppä raivattua, mutta toisaalta onhan täällä muut kuin minä kotona raivaamassa :P

Loppuun tämä video. Aloin itkeä suunnilleen puolivälissä, enkä pystynyt lopettamaan. Nyt on särki päässä.

Voi surku. Menin kokeilemaan 'uutta bloggeria'. Oijoi.

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Hellou

Osittainen paluu arkeen on takana, nuorimmaisen koulu alkoi viime viikolla ja itse olen ollut töissä jo pari viikkoa. Tosin viime keskiviikkona pidin etäpäivän.

Olemme nyt raivanneet kirjastoa, onneksi ei ole asiakaspalvelua sillä muuten emme olisi nyt tässä pisteessä. Perjantaina saimme tiskialueelta pois hyllyn, joka oli työpöytien välissä tilanjakajana. Siinä oli pyörtä alla, joten tyrkkäsimme sen vain hissiin ja menimme alas vastaanottamaan sitä.

Vähän pelottaa, etten aamulla muista tuota avaruutta ja saan slaagin.

Käytännössä tuosta lähtee suunnillee kaikki pois; saamme uudet työpöydät etualalle ja takana olevat kaapit lähtevät kokonaan pois. Takaseinälle tulee jokin taideteos (Richard lähtee siis myös pois). Tiskialue tasataan oviaukon kanssa niin, että tuohon 'pystybaarin' luo tulee enemmän tilaa kulkea. Pystybaarikin lähtee siis pois kokonaan.

Olen soitellut ihmisille ylioppilaskahveista, ihan tyytyväisiltä kuulostavat kutsusta. Toivottavasti kesäkuun puolivälissä olisi hieman lämpimämpi keli kuin nyt.

Kirjainsuora meillä 4xE ja 2xM :)



torstai 7. toukokuuta 2020

Hidas lasku

Totuttelen takaisin työarkeen eli maanantaista lähtien olen mennyt joka päivä kustannuspaikalle, jossa on todella hiljaista. Minun ja kolleegan lisäksi siellä on 2-4 vahtimestaria ja kaksi henkeä toimistossa sekä satunnaisesti muita.

Ensimmäiset päivät ovat kuluneet kuulumisia vaihdellessa vähän kaikkien kanssa. Se olikin se ainoa asia, jota etätöissä kaipasin eli käytäväpalaverit. Nyt tuntuu välillä, että ehkä pitäisi niitä oikeitakin hommia tehdä, onneksi ei ole varsinaista kiirettä vielä. Katsotaan toukokuun lopussa, onko silloin. Meillä nimittäin tehdään yleisten tilojen uudelleenkalustusta, johon kuuluu myös kirjaston jonkinasteinen facelift ja uusia kalusteita saapuu 25.5. alkaen.

Eilen lähdin töistä jo puoliltapäivin, mies tuli hakemaan ja kurvasimme kotiin Kaupunginpuutarhan kautta. Kävimme hakemassa orvokkeja ja pari pelakuuta astioihin istutettavaksi pihalle ja parvekkeelle. Klo 13 mulla alkoi teamskokous, joten siihen piti olla kotosalla ja koneen ääressä, hyvin ehdimme. Kokouksen jälkeen tein vielä yhden homman työblogiin ja pääsin lopettamaan työt vähän ennen viittä.

Nyt kun mies kuskaa minua töihin, menee työmatkoihin noin vartti. Saa nähdä pitääkö ensi viikolla vaihtaa pyöränselkään tai metroon, sillä oletan liikenteen lisääntyvän kun koulutkin aukeavat. Olisi kyllä syytäkin pyöräillä nuorimmaisen kaikkien köksänläksyjen jälkeen.

Kinkku-juustopiirakka Quiche Lorraine

Rosetti

Siinä olisi parit orvokit

Taasko sä kuvaat mua?

lauantai 2. toukokuuta 2020

Vapusta päästyä

Aika on kulunut etätyöskennellessä ja väliaikoina ulkoillessa. Olen käppäillyt eri puolilla lähimetsiä. Ensi viikolla aion uskaltatua ihan oikeisiin töihin eli mennä kustannuspaikalle. Meillä on tulossa aulatilojen ja kirjaston sisustuksen uusiminen kesällä ja pitää tehdä raivaushommia kirjastossa, se ei onnistu etänä.

Alla kuvia parin viikon ajalta.

Sinivuokkoja

Palokärjen hommat

Pihallakin väriä 25.4.

Sorsa Mustavuoren vanhalla louhoksella

Mustavuorella

Keskimmäisen leipomat munkit

Vappuaaton herkkuja

Kylmissään oleva mehiläinen, nostin sen aurinkoon.

Meinasin lisätä tähän videon, jonka kuvasin tänään, mutta se ei onnistukaan, joten linkkaan sen instasta.

Nähdään taas :)

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Välitila

Olen koettanut miettiä, millä sanalla kuvailisin tätä aikaa ja vihdoin keksin sen: välitila. Kun ei ole oikeasti oikein missään ja samalla on joka paikassa. Ei kiva tila ollenkaan.

Alan väsyä etätöihin vaikka tietysti on kiva, että on töitä. Aluksi tein yhtä blogiviritelmää Wordpressiin ja juuri, kun sain sen valmiiksi, esimies ilmoittikin, että pitää tehdä Google sitesiin. sanonko siitä pari kaunista sanaa? No.. jos on yhtään tehnyt googlen systeemeillä mitään, niin voinee arvata mitä ne sanat olisivat. Joka tapauksessa se on nyt valmis ja esillä kaikelle kansalle. Toki se täydentyy vielä ja toivottavasti myös jatkuvasti, näinä aikoina.

Töistä puheenollen miehelle lätkäistiin osa-aikainen lomautus päälle tästä päivästä elokuun melkein loppuun. Saa nähdä pysyykö se firma pystyssä, kun ovat tehneet todella jänniä päätöksiä, mutta eipä siitä sen enempiä.

Pääsiäisenä esikoinenkin tuli kotiin syömään ja olipa kiva nähdä sitäkin näin parin kuukauden tauon jälkeen. Kyllä sekin vaikutti ihan tyytyväiseltä nähdessään meitä.

Keskimmäinen on saanut ajokortin ja ihan mukavastihan ajaminen sujuu. Se on myös saanut rytminsä aivan täydellisen sekaisin, aamulla puoli kuudelta käydessäni vessassa komensin nukkumaan. Saihan tuo myöskin kutsun koronan vasta-ainetesteihin, joissa kävikin jo eilen. Ovat varmaan kutsuneet kaikki tulevat alokkaat, hyvä otanta ikäluokasta.

Nuorimmaisen kanssa olemme tehneet köksänläksyjä. Ei ole pelkoa, että tässä pääsisi keventymään mistään kohdasta vaikka olenkin kauniilla säällä käynyt tekemässä puolentoista tunnin kävelylenkkejä lähimetsissä.

Hyvää yötä, pysykää terveinä :)




lauantai 28. maaliskuuta 2020

Kotona töissä

Luulin aiemmin, etten olisi voinut tehdä etätöitä, mutta onneksi esimies olikin keksinyt homman, jota voisin tehdä kotoa ja niinpä hain maanantaina töistä läppärin. Mies oli ihana ja vei ja haki mut koneineni, ei tarvinnut mennä metrolla vaikka olisin kyllä oamsta mielestäni voinutkin.

Kotona säädin hommaa, en päässyt/pääse edelleenkään vpn-yhteyteen, mutta saan homman toimimaan muuten oikein hyvin. Alkuun hieman mietintää tuotti se, että työsähköposti toimi vain puhelimessa ja teams taas vain läppärillä. Onneksi työkaverin vinkistä sainkin myös työsähköpostin läppärille auki, helpotti jonkin verran elämää.

Voisi taas sanoa, että joka päivä oppii jotain uutta. Toisaalta on kiva olla kotona töissä, mutta toisaalta taas ei, koska se hämärtää työajan ja vapaa-ajan rajat mistä en todellakaan pidä. Lisäksi työmatkaliikunta on jäänyt oikeastaan kokonaan pois, joten olen pari kertaa tehnyt kauppareissun pitemmän kävelymatkan kautta. Tänään liikuin jo olkkarissa pilateksen, kuminauhan ja hulavanteen kera (vasen olkapää on jumissa).

Koululainen tekee omia kouluhommiaan itsekseen ja kavereiden kanssa ihan hyvin. Tosin nyt, kun saa rauhassa tehdä niitä, niin selviytyy ihan ennätysajassa. Paitsi siten kun joku unohtuu, kuten eilen liikkatunnin hommat. Tehtävänanto oli tullut jo torstaiana ja eilen viiden maissa ope laittoi wilmaviestin unohtuneesta suorituksesta, jonka seiskaluokkalainen kävi sitten samantien hoitamassa (pienen mutinan saattelemana). Köksän kotitehtävä on vielä tekemättä: pitää pestä käsin joku vaate. Aika vähän tulee meillä enää käsinpesua vaativia tekstiileitä, joten pesköön lapsi mun hanskat (tosin tämä muistuu aina siinä vaiheessa mieleen, kun vedän niitä hanskoja käteeni.)

Mies on omalla koneellaan alakerran varastossa ja abi on töissä iltapäivästä iltaan.  Abi on nyt huolestunut yo-juhlista, että tuleeko niitä ollenkaan ja sanoin, että ne järjestetään sitten vaikka juhannuksena. Hänellä osuu aina isommat juhlat jonkun kriisin jälkeiseen aikaan, viimeksi rippijuhlat olivat äitini kuoleman jälkeisenä loppukesänä ja toki se verotti vierasmäärää ja loi oman varjonsa juhliinkin.

Eilen tuli neljä vuotta äidin poismenosta ja tänään kolme vuotta Sysikin nukahtamisesta ikiuneen, kun nyt tuli puheeksi.

Onneksi on viikonloppu. 


torstai 19. maaliskuuta 2020

Keväisiä kävelyretkiä

Olen ollut parempivointinen tällä viikolla ja jaksanut tehdä parikin pitempää kävelyretkeä lähiympäristöön.

Maanantaina kävin Jakomäen hiekkakuopilla. Vaikka olen asunut niiden läheisyydessä yli 30 vuotta, en ole koskaan aiemmin päässyt itse kuopille asti. Joitain vuosia sitten Helsinki ja Vantaa päättivät yhdessä kunnostaa alueen virkistyskäyttöön ja esim. viime kesänä ranta oli tupaten täynnä porukkaa, joten tarpeeseen tulivat. Sinne pääsee oiekastaan vain bussilla tai kävellen/filalroiden, koska muutaman autopaikat ovat yritysten käytössä. Hiekkakuoppia on neljä, joista yksi on varattu koirien uittamiseen. Lisäksi rannalla on nuotiopaikkoja makkaranpaistoa varten.

Käppäilin ensin pari kilometriä kuopille ja siitä sitten Slåttmossenin luonnonsuojelualueen läpi Fasun taakse, josta pääsin kätevästi kotiin. Yhteensä noin tunnin ulkoilu puita halaillen.








Tänään tein kävelylenkin Länsimäen vallituksille eli ensimmäistä maailmansotaa varten rakennettuja vallituksia, joiat ei sitten tarvittukaan Suomen puolustamiseen. Täällä lisää asiasta, jos kiinnostaa. Kiva oli kävellä yli tunnin lenkki kivassa kevätsäässä, joka onneksi pilvistyi vasta päästyäni kotiin.

Tämä on melkein naapurissa, poikien koulumatkan varrella



Länsimäen muraaleja

Tämä näkyy nuorimmaisen koululle hyvin

torstai 12. maaliskuuta 2020

Terve

Tai ainakin melkein. Kävin nimittäin maanataina Jorvissa leikattavana, kilpirauhanen otettiin kokonaan pois.

Viime torstaina menin työterveyslääkäriin sovitulle käynnille valittamaan nivelrikkovarpaistani ja samalla juttelimme koholla olevista kolesteroleista ja leposokereista. Oli oikein kiva lääkärirouva, sanoi vain että pudota painoa ja katsotaan veriarvot syksyllä uudestaan. Hän tutki jalat tosi hyvin ja arveli, että on plantaarifaskiittia nivelrikon lisäksi. Verenpaineetkin ovat olleet oudot, joten pääsen vuorokausiseurantaan sen suhteen. Olin juuri käynyt labrassa sopimassa tuon verenpaineseurannan ja menin töhin, niin soittivat HUSista että olisi peruutusaika leikkaukseen ja tulenko. Sanoin tietysti heti kyllä, vaikka en ollut edes neuvotellut työparin kanssa. Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi puolikkaan miekkosemme avulla ja esimiehen luvalla ja työparikin oli ihan ookoo asian kanssa.

Perjantaina kävin verikokeissa Kampin labrassa, menin ystävälle kylään ja vietin mukavan viikonlopun. Maanantaina tapoin aikaa siihen asti, että mies tuli kuskaamaan minut Jorviin ja sielläpä meni sitten tiistaihin saakka.

Heräämössä makoillessani hoitaja kertoi, että kirurgi oli kommentoinut kilpirauhastani aikamoisen kokoiseksi, joten oli varmaankin ihan oikea päätös saada se pois painamasta. Itsestä ainakin tuntuu nyt, kuin henki kulkisi paremmin eikä ahdista makuuasennossa.

Töissä naureskelin, että jään kahdeksi viikoksi koronakaranteeniin. Enpä olisi arvannut, kuinka läheltä menee - suorastaan jopa osui ihan kymppiin. Ylioppilaan kirjoitukset jatkuvat, ainakin nyt on äidinkieli suoritettu. Ensi viikolla olisi matematiikka, fysiikka ja ehkä englanti, jos menee korottamaan kuten aikoi.

Nuorin on ollut kotosalla koko alkuviikon kurkkukipuisena ja päänsärkyisenä. Saa nähdä, meneekö huomennakaan kouluun.

Mies jää etätöihin työnantajan suosituksesta.

Onneksi on kirjoja, tv, elokuvia ja Sirius sohvakaveriksi. Kyllä se tästä.