torstai 19. syyskuuta 2019

Taas se alkaa

Nimittäin yo-kirjoitukset, osa 2. Huomenna keskimmäinen tekee enkun kokeen ja ensi viikolla on vuorossa bilsa. Loput sitten keväällä. Äsken se teki tuossa eväitä itselleen.

Muihin kuulumisiin; olen edelleen kurkkukipuinen ja vähän kipeänoloinen, mutta olen nyt ollut töissä tämän viikon. En osaa sanoa, johtuuko olo flunssasta vai sisäilmasta. Lisäksi niskat on niin jumissa, että korvia vihloo ja menenkin huomenna hierojalle töiden jälkeen.

Eilen tein viikon hyvän työn, kun kaupassa kassalla oli pari pikkukundia. Toinen yritti ostaa heille jäätelöpuikkoja K-kortilla (?), jossa oli kuitenkin liian vähän arvoa ja koska mulla nyt sattui olemaan yksi euron kolikko lompakossa vapaana, niin sanoin kassalle, että maksan poikien jätskit. Pojat olivat aika liikuttavia sanoessaan moneen kertaan kiitoksiaan :)

Tänään kävin ennen töihinmenoa viemässä entiseen työpaikkaan kirjoja kierrätyshyllyyn ja juutuin juttelemaan parin vanhan työkaverin kanssa, mikä oli sinällään ihan kiva, mutta kun piti ehtiä vielä muuallekin niin tuli kiire :)  Kävin nimittäin Menitassa ostamassa nappeja villatakkiin ja pääsin ulos sieltä ilman lankoja! Ihan ennenkuulumaton juttu!!

Nyt taidan mennä petiin. Aamulla pääsen miehen kyydillä Itikseen, kun viemme keskimmäisen ensin koululleen.


perjantai 13. syyskuuta 2019

Kotipäiviä

Eilen oli pakko soittaa töihin, etten kykene kurkkukivun vuoksi sinne raahautumaan. Tarvitsen ääntäni töissä ja olisi ollut vieläpä iltavuoro, joten päätin säästää isteäni. Iltaa kohti olo huononi ja kuumekin alkoi nousta, joten soitin työparille olevani vielä perjantain kotona.

Aamusella tuntui, että olisin ehkä voinutkin mennä töihin, mutta nyt olo jälleen huononee ja kuume on nousussa jo nyt. Luulen siirtyväni sohvalle television ääreen suht pian.

Harmittaa nuorimmaiselle luvatun kissakahvilan jääminne väliin, mutta toisaalta se pysynee paikoillaan ja ehdimme sinne parempikuntoisina seurustelemaan kissojen kera. Niin on mukavampaa kaikille.

Sataa sataa lotisee jo toista päivää. Kissa ulkoilee, mutta eilen se istui jonkin aikaa pohtimassa päätöstään kuistin pöydän alla. Tomaatin alkavat kypsyä ja niitä on paljon.

Tähän vielä ammattiin liittyvä video. Kuten Henriika sanoo videolla, myös minä olen sitä mieltä, että kirjastossa saa kyllä tehdä ihan kaikenlaista eikä yksikään päivä ole samanlainen.


keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Unetus

Nukuttaa ihan hurjasti tässä nyt, eikä kello ole edes kahdeksaa illalla. Toivon, ettei tämä ole se pöpö mikä on kaatanut petiin sekä miehen että keskimmäisen. Mies sai sen viime viikolla ja on edelleen kauheassa kröhässä ja keskimmäinen on ollut aika hurjassa kuumeessa ja on yskäinen ja räkäinen.

Meinasin mennä huomenna ennen iltavuoroa jumppaan, mutta jos tuntuu hassulta niin se on jätettävä väliin. Eilen alkoi pilates ja olikin tosi hyvä tunti, pääsin melkein kokonaan ilman kramppejakin.

Perjantaina olisi mentävä nuorimman kanssa hakemaan uusia verkkareita ja ulkoilutakkia, vanha on ihan liian pieni emmekä saaneet sitä hankittua ennen koulun alkua. Lupasin, että käymme kissakahvilassa ennen shoppailua.

Esikoinen muutti maanantaina takaisin kimppakämppään ja ilmeisesti kaikki on hyvin, kun ei ole mitään kuulunut. Luennotkin ovat alkaneet tiistaina.

Taidan mennä sohvalle tuijottamaan MindHuntersin kakkoskautta, villatakin toinenkin hiha alkaa valmistua. Tosin koska olen perfektionisti joissain asioissa, saattaa olla, että puran sen ensimmäisen hihan. Siinä on virhe, jonka vain minä tiedän.

Väsyttäää...


keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Runotus

Viime viikolla töihin kävellessä iski tällainen tunnelma eräästä vastaantulijasta.

Jos sinä
koskisit minua
kuin puhelintasi
Sivelisit hellästi
painaisit kevyesti
Hyrähtäisin eloon
kosketuksestasi
Antaisin äänimerkin

Punainen luuri
- ehkä ei tänäänkään.


maanantai 2. syyskuuta 2019

Syksyn eka iltavuoro

on ohi! JEE. No, ei, ihan nopeasti meni. Sen sijaan aamulla sain kammo-ällöherätyksen, kun suihkun jälkeen rasvailin itseäni ja olkavarressa oli jotain.. Ajattelin, että miten voi uusi luomi kasvaa yhdessä yössä, kunnes tajusin sen olevan punkki! Rasvasin sitten punkin huolella ja puin ylleni, laitoin naaman ja etsin punkkipihdit ja herätin esikoisen irrottamaan mokoman verenimijän. Lähti se lopulta, vaikkei ollut päästää millään irti. Yyh. Ilmeisesti se kipitti minuun, kun otin eilen ulkona kuivumassa olleiden puhtaiden pyykkien kasasta paitaa tai sitten kissa oli ravistellut itsensä sinne suihkuhuoneeseen.

Eilinen meni Elojuhlien jälkeisessä koomassa, vaikka saimmekin kämpän kuntoon todella nopeasti eikä tiskejäkään ollut mitenkään älyttömästi. (Joskus on ollut enemmänkin.) Itse Elojuhlissa meitä 'vanhoja' oli kourallinen ja saunaan sain seurakseni keskimmäisen tyttöystävän, mikä oli ihan kivaa. Nuorisoa olikin sitten viitisentoista ja niin kilttejä ja kohteliaita olivat. Esikoinen kavereineen pelasi koko illan Exploding kittens-peliä ja  keskimmäisen ystävät juttelivat ringissä keskenään, siitä porukasta on ainakin kaksi poikaa armeijassa.

Nuroimmaisen kummivanhemmatkin tulivat poikansa ja tämän kihlatun kanssa, mikä oli todella mukavaa, ja yksi keskimmäisen kavereista on heidän naapureitaan Landbosta, joten vaihtoivat kuulumisia. Samoin esikoinen muisteli yhden keskimmäisen kaverin käyneen samaa yläastetta kuin hän. Suomi on pieni.

Katselin eilen illalla bujoillessani Downton Abbeyn 6-kauden pikakelauksella läpi, kun muistin nähneeni sen aiemmin. Nyt voi mennä elokuviin jahka se saapuu tännekin :)

Piti vielä lisätä, että sain tänään töissä silmäiltyä/luettua läpi Antti Röngän kirjan 'Jalat ilmassa',  joka siis pohjautuu omakohtaisiin kokemuksiin pitkään jatkuneesta koulukiusaamisesta ja miten se vaikuttaa loppuelämään. Löysin paljon samaistumistunteita, vaikka en ollutkaan yhtä pahasti kiusattu kuin Rönkä. Kirja oli mielestäni hyvin kirjoitettu siitä, miten tavallaan pienillä asioilla saa ihmisen itsetunnon nitistettyä ja lisäksi se on tietysti selvitymistarina ja rakkaustarina. Nopealukuinen ja hyvä, osin liikuttava tarina rikkinäisistä ihmisistä.

Loppuun vielä hassu biisi. Ihmettelen, miten kundi on jaksanut hypellä koko ajan. 


tiistai 27. elokuuta 2019

Leffaa ja lehmiä

Long time no see. En ole jaksanut ja lisäksi olen uppoutunut Kuuden herttuakunnan tapahtumiin, mutta eilen sain sen trilogian loppuun ja ehkä jaksan pikaisesti jotain kirjoittaakin.

Torstaina kävin ystävän kanssa tsekkaamassa Ars Fennica-ehdokkaat AmosRex-museossa. Olipa kiva näyttely, tykkäsin erityisesti seinän mittaisesta metsä-maalauksesta ja nukeista.

Perjantaina satoi hiukan. Onneksi oli kumpparit, sadetakki ja sateenvarjo, niin en juuri kastunut. Töissä tuli vedet sisään neloskerroksessa ikkunanpuitteista (?), lattia kuulemma aivan lainehti.

Perjantai-iltana kävin leffassa katsomassa Tarantinon 'Once upon a time in Hollywood' ja tykkäsin kyllä tosi paljon. Joitain Tarantinon elokuvia en ole nähnyt, mutta esim Inglorious basterds oli todella hyvä ja mielestäni tämä ylitti sen. En ole Leon enkä Bradin fani, mutta täytyy sanoa että he tekivät todella hyvät roolityöt, varsinkin Leo. Ja Margot Robbie oli ihana Sharon Tate.

Lauantaina piti tehdä vaikka sun mitä, mutta iski aivan hillitön migreeni. Sellaista ei olekaan hetkeen ollut. En tiennyt, olisinko pyörtynyt vai oksentanut, joten aloinkin sitten vain itkemään. Otin maksimimäärän lääkettä ja se vähän helpotti, mutta pelkäsin, että olisin vielä sunnuntaina aivan rättipoikki. Onneksi en ollut vaan sain luettua kirjaa ja ommeltua keittiöön uudet verhot, tykkään niistä kovasti.

Eilen ja tänään olen polkenut töihin Viikin lehmihaan halki. Siellä ne olla möllöttivät, mutta tykkään nähdä ne reitin varrella. Muuten meni polkeminen oikein hyvin, mutta eilen melkein perillä tein yhtäkkiä vahingossa äkkijarrutuksen ja nyt on pohkeessa kaunis polkimen jälki. Sattui aika mahtavasti, mutta onneksi en mennyt ohjaustangon yli.

Ainiin.. rahanmenoa ei voi estää, joten keskimmäinen aloitti eilen autokoulun. Juuri onnittelin itseäni, kun sain kesälomarahoista vähän säästöön. No, eipä sillä.. käytettäväksihän ne oli tarkoitettu.

Nyt katson pätkän Versacen murhaajasta ja sitten kellistyn petiin. HY :)

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Hiki päässä

Aamulla virtasi hiki ihan purosina päästessäni vihdoin kokoukseen. Olin nimittäin lähtenyt ajoissa ja kävellyt reippaasti ehtiäkseni hiukan huokaista ennen kokousta, mutta metroliikenne olikin aivan sekaisin jonkun jäätyä Rautiksella vaunun ja laiturin väliin (miten??). Onneksi metro sentään kulki harvennetusti, mutta olin Sörkassa siten, että taas piti pistää käpälää toisen eteen, jos aioin ehtiä ajoissa ja ehdinkin, mutta kuuma tuli, kun oli aika kostea aamu.

Nyt illalla kävimme seiskaluokan vanhempainillassa. Ennen auditoriotilaisuutta aulassa olikin varsin monta kerhoäitiä kotiäitivuosilta, mikä oli hauskaa. Myöhemmin pienimmän luokassa luokanvalvoja sanoi, että ainiin, te olette *keskimmäisen* vanhemmat. Nauroimme ja sanoimme, että senkin, mutta myös pienimmän :)  Itse asiassa tämä pienimmäisen lv:n mies oli keskimmäisen luokanvalvoja, mutta toki opettajat muistavat sisaruksetkin.

Olen myös osallistunut Richard-fanien synttärihuutokauppaan eli joka vuosi näihin aikoihin eräs fandomin perustajajäsen organisoi huutokaupan erilaisista fanituotteista ja tuotto menee jollekin Richardin suosimalle hyväntekeväisyyssysteemille. Huusinpa sitten itselleni taas yhden rintamerkin parilla kympillä, kun ajattelin, että samallahan sitä voi jotain yrittää saada, jos kuitenkin olisin sen saman rahan laittanut Richardin synttärilahjaan eli siihen hyväntekeväisyyteen.

Nyt taidan mennä nukkumaan, aamulla on taas noustava kukonlaulun aikaan. En yhtään tykkää näistä pelkistä aamuvuoroviikoista, en ehdi olla kotona yksin enkä siis lataudu. Vähän auttaa se, että ehdin lukea kissa kainalossa parvekkeella.

Eilen oli hankalla kirjoittaa mitään, kun eräs tuli nukkumaan näppiksen päälle.

lauantai 17. elokuuta 2019

Villiä menoa

Ensimmäinen työviikko on ohi. Olin jo tiistaina niin poikki, että koko illan makasin parvekkeen sohvalla kissa kainalossa lukemassa. Oikeasti oli kyllä ihan mukava viikko ja kaienlaista ehti tapahtua.
Siriuksen uusi leikkikaveri


Keskiviikkona oli eka oikea kokous ja onnistuin kommentoimaan erääseen asiaan ihan fiksusti, asian esittelijä sanoi paneutuvansa esiinnostamaani syvemmin. Myöhemmin metrossa eräs nuori mies istui penkillä koivet oikosenaan. Sanoin hänelle, että " Nosta koipesi pois, että pääsee ihmiset istumaan." Totteli hyvin, vissiin tuli jotenkin äitipainotteisesti sanottua.

Torstaina kävin töiden jälkeen luovuttamassa verta, kutsu kilahti s-postiin ja löytyi sopiva aika. Osui kiva hoitajakin, jonka kanssa juttelimme kissoista ja harrastamisesta ja sen sellaisesta. Lopuksi join kahvit ja söin jäätelön, ja illalla luin taas parvekkeella kirjan kanssa.

Linnunlaulun villat

Eilen perjantaina kävin ystävän kanssa katsomassa 'Suruton kaupunki'-näyttelyn ja se oli oikein hyvin tehty ja mielenkiintoinen. Jälkeenpäin kävimme pihapiirin kahvilassa kahvilla ja söin feta-pinaattipiirakkaa sivusalaatin kera. Siinä istuskellessamme vierestämme vilahti jokin pieni ja karvainen kukkapenkkiin. Naapuripöydän naiset kysyivät meiltä, ehdimmekö nähdä mikä se oli ja vastasimme yksissätuumin, että päätimme juuri sen olevan isohko metsähiiri.

Pehtoorin talo

Nam

Nyt olemme taas miehen kanssa kahden viettämässä lauantai-iltaa, nuoriso lähti omiin huvituksiinsa. Kävimme jo aikaisemmin tukussa ja ruokakaupassa miehen kera, joten siirryn kohta telkkarin ääreen katsomaan Downton Abbeyä Areenasta, en muista vitos- ja kutoskaudesta mitään ja elokuva tulee teattereihin syksyllä.

Kohmeinen kimalainen