Samaa taktiikkaa oli pakko käyttää juuri ennen lomaa aamumetrossa, kun erään huivirouvan käsveska oli niin jumalattoman kokoinen, että tukki kulkureitit vaikka oli hänen olkapäällään. En käsitä.
Yksi erityinen kypsyyskoe on myös liikenteessä nykyään liikkuvat zombit. Siis ihmiset, jotka tuijottavat luuriaan niin, etteivät yhtään tiedä mitä tekevät.
Niin ja sitten vielä. Ääni meni taas iltaa kohti, töissä. Että sillein. Ihme kyllä ikkunalauta työpöytäni edessä oli imuroitu, siinä olikin todella komeat pallerot.
Mutta nyt siirryn Lewisin pariin sohvalle. Heippa.
