Viimeinen päiväkoti-äitienpäivälahja saatu, melkein voisin sanoa onneksi. Vaikka ovathan ne hauskoja, lasten itsetekemät kapistukset mutta usein ne valitettavasti vain täyttävät laatikoita ja kaappeja. Nykyään kun tavaraa tulee joka tuutista, niin en oikein ole ihastunut näihin 'pakko'-lahjoihin. Pelkkä kortti riittäisi eikä sekään ole välttämätön, sydämestä sanottu onnittelu tai suukko on aina paras vaihtoehto.
Kävimme puutarhakaupassa hakemassa kesäkukat parvekelaatikoihin ja yhden syreenin sekä multaa. Istutimme kaikki samantien, kerrankin ja laitoin pinaatin siemenet maahan. Saa nähdä mitä niistä tulee.
Äidiltäni sain raparperin taimen, veljeni toi sen ohikulkiessaan ja sai palkaksi mutakakkua.
Sellainen oli äitienpäivä täällä. Loppuun vielä yksi koko perhen suosikeista.
Käväisin tänään ennen afrotanssikurssille menoa Stockan musaosastolla nappaamassa mukaani Ismon uusimman levyn. Aion ottaa sen haltuun huomenna eli kuunnella sitä koko päivän.
Siinä maksaessani varmistin kassatytöltä (no oli se varmaan mun ikäinen), että Hobitti on varmasti saatavilla maanantaina ja hän myönsi iloisena asian. Sanoin nähneeni leffan viisi kertaa ja hän oli kovin positiivisesti yllättynyt. Tunnen itseni friikiksi.. mutta eipä se haittaa kyllä mitenkään. Olen ohittanut jonkin huomaamattoman merkin enkä enää ajattele yhtään sitä, mitä muut mahtavat minusta ajatella. (Se on jotenkin kummallista, kun suurimman osan lapsuuttani ja teini-ikää muistutettiin siitä, että pitää ajatella mitä muut ajattelevat sinusta. Miksi ihmeessä pitäisi?)
Kuva meikäläisen tämänhetkisestä mielentilasta
Ja illan piisi on koko perheen suosikki :P Mahtava korvamato!
Pienempänä hän jäi kiinni vihannesten sylkemisestä vessanpönttöön kesken ruokailun. Hänellä on tapana käydä asioilla kesken ruokailun, mutta sillä kertaa kävikin hassusti sillä joku muu oli jonossa vessaan hänen jälkeensä, ehkä se oli esikoinen. No, nakki narahti ja poika jäi kiinni.
Eilen ruoaksi oli pelkästään rotatouillea ja jauhelihapihvejä sekä salaattia. Keskimmäinen koetti taktikoida ja söi aluksi pelkkää salaattia pihvilöiden kera, mutta mies hermostui ja lykkäsi kauhallisen kasviksia. Ensin keskimmäinen söi suurten kyyneleiden maustamina kasviksensa, mutta loppujen lopuksi sai ne kaikki alas.
Alkaisiko vähitellen monen vuoden mantra lämpimien kasvisten paremmuudesta mennä perille? Toivottavasti. DramaKing saisi mennä jo pois. Eikä se nyt muuten olisi niin kamalaa, mutta on ikävä laittaa ruokaa kun yksi nyrpistelee ja tarttuttaa sen vielä pikkuveljeensä.
Tänään meinasi olla Erittäin Huono Päivä. Syitä on monia, yhtenä niistä naapurin tädin syöpä, mutta suurin osa johtui ihan omasta korvienvälitilanteesta. Eli eniten vitutti kaikki. Kunnes kontattuani omenat pihalta säkkeihin ja saatuani hillokattilan porisemaan aloin vääntää omenapiirakkaa muistin, ettei sellaista vaivaa olekaan mihin ei leipominen auttaisi. Siis henk.koht-terapiamuotona. Muutama päivä sitten mietin, miten selvisin järjissäni kotiäitivuosista mutta minähän leivoin, melkein päivittäin.
