maanantai 24. syyskuuta 2018

Ystävät ja kylännaiset

Olen ollut kovasti sosiaalinen tässä viikonlopun aikana ja se vielä jatkuu suunnilleen koko tämän viikon.

Töissä oli perjantaina kokousta kaksin kappalein. Aina eivät kokoukset sentään ole aivan puuduttavia, nyt yksikkökokouksessa ihmettelimme erääseen toimipisteeseen asennettuja älytauluja, joista puuttuu äly. Taulut siis ovat paikoillaan ja toimivat, mutta äly on jossain muualla.

Töiden jälkeen kävin luovuttamassa verta Sanomatalossa ja sen jälkeen poikkesin Kirjasto10:ssä vilkaisemassa, jos sieltä löytyisi tuttuja ja olihan siellä, useampikin. Oli entiseltä työpaikaltani työ-pikkuveli, jonka kanssa vaihdoin kuulumisia tunnin verran ja samalta vanhalta työpaikalta eräs kissanainen, jonka kanssa yritimme valistaa työ-pikkuveljeä siitä, että kissa voi olla Iivari tai Sirius sukupuolesta riippumatta.

Illalla tuli keskimmäisen tyttöystävä yökylään ja pienin testasi esikoisen parven, jonne aikoo muuttaa piakkoin.

Lauantaina meillä oli esikoisen lisäksi esikoisen kummitäti poikansa kanssa ja oli oikein kivaa. Tein pellillisen omenapiirakkaa, josta ei jäänyt kuin pari pala sen jälkeen, kun annoin esikoisen mukaan muille kämppäkavereille osan. Lisäksi esikoinen vei mennessään joitain vanhoja tuppereita ja lasipurkkeja keittiön kuivamuonia varten, sillä kuulemma 25 kilon riisipussin hakeminen vaatehuoneesta on hiukan rasittavaa joka ruoanlaittokerralla :)

Sunnuntain saimmekin olla ihan omissa oloissamme, tosin mies kävi testaamassa Saksasta saapunutta sähköpyöräänsä ja hyvin kulki. Minä neuloin ja katsoin sarjoja, pesin pyykkiä ja kirjoittelin ja kuuntelin Lennyä.

Tänään jätin (taas) uinnin väliin, sillä jalkoja särki yöllä. Ehdin siten aamulla ensimmäisten joukossa ostamaan liput Lennyn kesäkuun keikalle ennen töihinlähtöä.

Iltapäivällä sain viestin työkaverilta, joka on toisessa toimipisteessä, että hän voisi tulla ilahduttamaan iltavuoroani ja sanoin toki joo. Kävimme sitten illalla kahvilla Berggassa Karhupuiston nurkalla.

Vihdoin olin miehen kanssa K-kaupassa ja siinä vielä tapasimme vastapäisen naapurin, jonka poika leikki paljon meidän kahden vanhemman pojan kanssa. Nyt tämäkin poika on jo kirjoittamassa ylioppilaaksi. Aika vilahtaa nopsaan.

Nyt vilahdan vällyjen väliin, silmiä jo painaa uni.

Tällaisen oli tuttava bongannut lähikaupastaan.