Johdon kiitokset

Eilen osuin yhtäaikaa työpaikan keittiöön viestinnän ihmisten kanssa ja he alkoivat katsoa saamiamme joulukortteja. Hiukan pyrskähdimme Sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajan (eli naapurimme) lähettämää korttia. Toki se on hieno HAMin kokoelmaan kuuluvan taulun kuvatus.. En tiedä oliko sen viestiä edes katsottu, mutta tässä teillekin kuva. Alla tosiaan taideteoksen nimi.

Europe's greatest shame I

Toinen 'kiitos' tuli väsyttämällä. Nimittäin me kaksi (minä ja työpari) saamme pitää iltalisämme. Henkilö, joka huolehtii yksikön tuntilistoista, oli kysynyt osastopäälliköltä mitä tehdään meidän marras- ja joulukuun iltalisille, niitä kun väännettiin loppusyksy. Päällikkö sanoi, että tottakai ne kuuluvat meille.

Niinkuin että siis häh. Hirveä kitinä ja meilipommitus ja nyt sitten jatketaan, kuten ennenkin. Voi herranen aika. En tiedä, mikä tai mistä johtuu (ehkä pääluottamusmies on sanonut jotain), mutta toki hyväksyn päätöksen :P

Nyt menen vielä hetkeksi takaisin neulomaan.

P.S. Se tapahtui taas, nimittäin olin juuri päässyt kotimatkalle eli olin ostarin ulkonurkalla, kun siinä seisoskeleva eksyneen näköinen vanhempi herra kysyi minulta, missä mahtaa sijaita rollaattorilainaamo (!?). Koska en todellakaan tiennyt, ehdotin että hän menisi läheiseen kirjastoon tiedustelemaan asiaa ja hän tallusti osoittamaani suuntaan.

MUTTA missä minulla on se leima otsassa? Itse en sitä näe, mutta ilmeisesti otsassani lukee isoin kirjaimin 'KYSY MITÄ VAIN' (ja vastaan mitä vain). huokaus.