Eilinen meni Elojuhlien jälkeisessä koomassa, vaikka saimmekin kämpän kuntoon todella nopeasti eikä tiskejäkään ollut mitenkään älyttömästi. (Joskus on ollut enemmänkin.) Itse Elojuhlissa meitä 'vanhoja' oli kourallinen ja saunaan sain seurakseni keskimmäisen tyttöystävän, mikä oli ihan kivaa. Nuorisoa olikin sitten viitisentoista ja niin kilttejä ja kohteliaita olivat. Esikoinen kavereineen pelasi koko illan Exploding kittens-peliä ja keskimmäisen ystävät juttelivat ringissä keskenään, siitä porukasta on ainakin kaksi poikaa armeijassa.
Nuroimmaisen kummivanhemmatkin tulivat poikansa ja tämän kihlatun kanssa, mikä oli todella mukavaa, ja yksi keskimmäisen kavereista on heidän naapureitaan Landbosta, joten vaihtoivat kuulumisia. Samoin esikoinen muisteli yhden keskimmäisen kaverin käyneen samaa yläastetta kuin hän. Suomi on pieni.
Katselin eilen illalla bujoillessani Downton Abbeyn 6-kauden pikakelauksella läpi, kun muistin nähneeni sen aiemmin. Nyt voi mennä elokuviin jahka se saapuu tännekin :)
Piti vielä lisätä, että sain tänään töissä silmäiltyä/luettua läpi Antti Röngän kirjan 'Jalat ilmassa', joka siis pohjautuu omakohtaisiin kokemuksiin pitkään jatkuneesta koulukiusaamisesta ja miten se vaikuttaa loppuelämään. Löysin paljon samaistumistunteita, vaikka en ollutkaan yhtä pahasti kiusattu kuin Rönkä. Kirja oli mielestäni hyvin kirjoitettu siitä, miten tavallaan pienillä asioilla saa ihmisen itsetunnon nitistettyä ja lisäksi se on tietysti selvitymistarina ja rakkaustarina. Nopealukuinen ja hyvä, osin liikuttava tarina rikkinäisistä ihmisistä.
Loppuun vielä hassu biisi. Ihmettelen, miten kundi on jaksanut hypellä koko ajan.