Esikoinen tuli metsästä iloisena kuin peipponen. Kaikki oli mennyt hyvin, mitä nyt luokan toinen tyttö oli telonut jalkansa ja häntä piti vuoron perään kantaa reppuselässä ja tietysti sitten oli pari ylimääräistä rinkaka kannettavana toisilla. Esikoisellakin oli ollut parhaimmillaan kolme rinkkaa yhtäaikaa, mutta silti kuulemma oli ollut kivaa. Tällaista se on näillä nykyajan lapsilla, joille on kaikki tehty valmiiksi eteen. (vai mitä?)
Tässä ahdistuksessani olen saanut luettua puolet Seitsemästä veljeksestä, eli noin kolme ja puoli enää jäljellä... heh joo ja olen saanut myös neulottua, sukasta puuttuu enää kärkikavennukset ja sitten on pari valmis.
Taidan lähteä petiin. Olen niin väsynyt, että luulen unen tulevan vaikka ahdistaisi kuinka helkkaristi.
