Mitäkö teen?

Menetän parhaillaan hermojani. Asiakkaana on eräs nuorehko naishenkilö, joka on niin epävarma s-postinsa käytöstä, että minun pitää seistä vieressä henkisenä tukena kun hän avaa liitteitä. Tästä olen valittanut aiemminkin. Kuten silloinkin, on nytkin puremalihakset lujilla. Kruunut paukahtelevat kuin pakkanen nurkissa.

Muuten en tee juuri mitään. Muutenkin tämä päivä on mennyt jokseenkin ei-mitään tehdessä. Aamulla jätin uinnin välistä, koska kotona oli pakko siivota keittiö ja sitten nautin aamukahvin Johnsonin poikain kera *krhm*. Töissä taas ensin olin kokouksessa, jossa puhuttiin tuhannennen kerran organisaationmuutoksesta ja sitten nautittiin eläkekahvit, kokouksen jälkeen kävin syömässä evästeeni ja nyt sitten istun tässä päivystelemässä asiakkaita.