Olemme saaneet kämpän siihen kuntoon, että tänne uskaltaa päästää vanhoja sukulaisia sisälle. On pesty lattiat ja raivattu tasot. Aamulla vielä loppurutistus ja sitten on valmista. Eilen leivoin kuivakakun ja tänään tein sirtuunapiirakkaa pellillisen. Kaikkien vaatteet on pukemista vaille valmiina ja naulakko tyhjennetty vieraiden pomppia varten.
Tällaisen Lassi Nummen runon valitsin korttiin, ehkä pystyn jopa lukemaan sen arkulla.
Yhtäkkiä metsä on korkea ja aivan hiljaa.
Sydämeni lyö,
sydämeni lyönti on ainoa,
ei edes
koivu, ei
edes haavat, ja
kuusikon hiljaisuus on niin musta
että kun tulen aukiolle, pilvien loputon harmaus
on valoa. Pelkkää valoa.
Nyt menen. Hiukan stressaan huomista, mutta sen lisäksi pitäisi kirjoittaa kuutisen sivua oppimispäiväkirjaa maanantaiksi.. kai se tästä. Lauantaina tulee kummipoika äitinsä kera visiitille.. huhhuuh.