Ei sitten millään tunnu irtoavan analyyttista ajatusta. Vaikka onhan mulla jo melkein yhdeksän sivua koossa, kymmenkunta pitäisi olla. Jotenkin vain tällainen puolitieteellinen diipadaapa on liian kaukana mun ajatusmaailmasta, varsinkin kun eräs tuntemani runoilija sanoo aina innolla kuulevansa, mitä hänen runoistaan löytyykään. Hän itse kun vain kirjoittaa, eikä ajattele niitä mitenkään sen kummemmin.
Kävimme perheen kera katsomassa Lego-elokuva. Herranjestas, että se oli hauska! Onneksi sentään ehdin käydä vessassa ennen näytöstä, muuten olisi penkki kastunut. Lopputekstien lävähtäessä kankaalle osa aikuisista taputti, se on harvinaista ja hauskaa.
